Häpeän yksinäisyyttäni

Ymmärrän sinua, ap.

Koen itsekin jossain määrin häpeää, vaikka järki sanoo, että mitään syytä siihen ei ole. En voi sanoa, että olisin täysin yksin - en todellakaan. Minulla on monia ystäviä muilla paikkakunnilla, ja heidän kanssaan olen yhteyksissä, lähinnä puhelimitse.

Puhelinkeskustelutkaan eivät korvaa sitä, että jakaisi elämäänsä jonkun kanssa. Yksinäisyys voi olla puuduttävän tylsää pidemmän päälle.

Vähät välitän sinänsä, mitä muut ajattelevat. Yksin elävien pitää olla päätänsä pidempi  muita, ja se on tavallaan ylpeudenkin aihe. Etenkin koko elämänsä miehen kanssa eläneet naiset ovat monesti uskomattomia pakkauksia: eivät ole välttämättä koskaan kasvaneet aikuisiksi. Entäs miehet sitten: yhtä avuttomia mutta toisenlaisissa asioissa.