Olisipa ahmintahäiriöön samanlaista hoitoa kuin muihin syömishäiriöihin ja riippuvuuksiin.
Psykiatrisessa hoidossa saataisiin normalisoitua ruokailurytmiä ja ahmimattomuutta sen verran, että hoidon päätyttyäkin olisi työkaluja ja paremmat henkiset resurssit elää tämän sairauden kanssa. Olen huomannut senkin, että raskas ja sokeripitoinen ruokavalio voi aiheuttaa rankkojakin oireita, joten ensimmäisten viikkojen aikana normaali syöminen saa aikaa hirveän olon sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Tähän tarvittaisiin ihan oikeaa tukea. Ei turruttavaa masennuslääkitystä, keskusteluapua joka kolmas viikko tai sellaista ravitsemusterapiaa, jossa käydään läpi ruokaympyrää jonka kaikki ovat oppineet jo peruskoulussa.
Miksi ahmintahäiriötä ei oteta vakavasti, vaikka se on pahimmillaan kuolemaan johtava ja elämänlaatua voimakkaasti vaikeuttava sairaus? Anoreksian ja päihderiippuvuuden vaarat kyllä ymmärretään, mutta ruokariippuvainen syömishäiriöinen ei saa kunnollista apua mistään. Lihavuus ja ahminta nähdään heikkoutena, muut riippuvuudet ja syömishäiriöt sairautena.
Kommentit (69)
Eikö siihen käytetä amfetamiinin sukuisia lääkkeitä ?
Syömishäiriöt on nykyään niin yleisiä, ettei riitä yhteiskunnan rahat kaikkien auttamiseen. Eihän kuoleman porteilla keikkuvat anorektikotkaan meinaa saada apua.
Itsehän sairastin sekä anoreksian että bulimian ja tarjolla minullekin oli kerta viikkoon terapiaa ja hyvin vähänlaisesti tukea. En nyt tiedä miksi luulet, että meidän vielä jaloillamme pysyvien syömishäiriöisten hoito olisi jotenkin paljon parempaa.
Jep. Ylipainoiset osastoon ja eivät saa syödä kun 500kal päivässä että paino tippuu. Siihen myös terapia, mutta pakko nälkiinnyttäminen tapahtuisi myös. Samnalailla kuin anoreksikoille tehdään.
Ap:n tekstissä perää.
Itseni sai kyllä ahmimaan mirtatsapiini. Ennen sitä en ahminut.
Ravitsemusterapeutti suositteli ketodieettiä. Kiitos ei. Mieluummin se ruokaympyrä.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ylipainoiset osastoon ja eivät saa syödä kun 500kal päivässä että paino tippuu. Siihen myös terapia, mutta pakko nälkiinnyttäminen tapahtuisi myös. Samnalailla kuin anoreksikoille tehdään.
Varma tapa laukaista ahmimisoire. Ihmisen keho ei pidä nälkiinnyttämisestä, vaikka sillä olisikin vararavintoa.
Itsellä oli nuorena anoreksia ja bulimia. Vanhemmat lähinnä uhkailivat "lääkäriin viemisellä", jos en lopeta "ruualla leikkimistä". Paranin parin kuukauden sisällä muutettuani pois kotoa. Mitäpä hoidosta olisikaan ollut hyötyä, kun juurisyy oli täydellisyyttä vaativissa vanhemmissani.
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Eivät auta ahmintaan, koska ihminen ahmii, vaikka vatsa olisi aivan täynnä.
Kaveri sai apua syömishäiriöisten vertaistukiryhmästä. On nyt ollut jo pitkään normaalipainoinen. Kokeili kaiken mahdollisen laihtuakseen, mutta vasta vertaistuki toimi hänen kohdallaan.
https://syomishairioliitto.fi/tukea-ja-toimintaa/vertaistuki-ja-vapaaeh…
Onko ahminta jokapäiväistä? Ja kuinka paljon silloin syädään?
Vierailija kirjoitti:
Onko ahminta jokapäiväistä? Ja kuinka paljon silloin syädään?
Riippuu ihmisestä kuinka usein ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Onhan niitä. Amfetamiini ja useat sen johdannaiset. Erittäin tehokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Eivät auta ahmintaan, koska ihminen ahmii, vaikka vatsa olisi aivan täynnä.
Auttaahan. Amfetamiini ja metamfetamiini ovat todella tehokkaita, samoin monet johdannaiset. Niitä ei vaan tykätä määrätä sivuvaikutusten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ahminta jokapäiväistä? Ja kuinka paljon silloin syädään?
Riippuu ihmisestä kuinka usein ja kuinka paljon.[/quot
Tottakai, mutta jotain esimerkkiä niin pääsee kärryille millaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Elvanse ?
Vuosikausien ammattitaitoiset hoidot, kuten psykoterapia ja hieronta, sekä erilaiset 12 askeleen ryhmät ovat auttaneet minua, mutta ammattitaitoisista hoidoista saa aina ja ikuisesti tapella henkeen ja vereen, ja koko vuosien ja vuosien ja sitten taas vuosien ja vuosien hoitorumba on jo itsessäänkin äärimmäisen kivulias ja kammottava, eli apua ja tukea kyllä on Suomessa olemassa, mutta niistä taisteleminen ja itse hoidot ovat T O D E L L A R A S K A I T A J A K I V U L I A I T A J A K A M M O T T A V I A ainakin tällaiselle vaikeasti vauvasta asti vaurioitetulle moniongelmaiselle, jolla on mm. äärimmäisen vaikea ja monitasoinen syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Eivät auta ahmintaan, koska ihminen ahmii, vaikka vatsa olisi aivan täynnä.
Auttaahan. Amfetamiini ja metamfetamiini ovat todella tehokkaita, samoin monet johdannaiset. Niitä ei vaan tykätä määrätä sivuvaikutusten takia.
Lääkekäytössä ei pahemmin sivuvaikutuksia , eli oisko vaan lääkäreiden asenteista kii?
Turvallisia lääkkeitä ja poistuu nopeasti jos sattuu tuleen jotain muuta oiretta.
Ahmisihäiriöön ei kyllä osata suhtautua parantumista edistävällä tavalla. Enemmän osaamista kaivattaisiin terveydenhuoltoon.