Te jotka saitte juuri sen jonka halusitte, oliko vapaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Ei toi s#ksi kerro suhteen tilasta välttämättä yhtään mitään.

Minulla ja eksällä oli täysin pa#ka suhde joka todellakin veteli viimeisiään peräti vuoden ajan.

Fyysisesti suhde voi hyvin silti. Henkisesti ei eikä kumpikaan toista enää rakastanut.

Petettiin se viimeinen vuosi toinen toisiamme.

Miehellä alkoi suhdekin yhden kanssa. Kyllä me silti se#siä harrastettiin vaikka tapailikin jo toista.

Kunnes sitten vihelsin pelin poikki lopullisesti kun tapasin nykyisen mieheni. Nykyisen kanssa oltu 12 vuotta.

Suhteita on niin monenlaisia. On terveitä suhteita ja suhteita joissa ei ole ollenkaan terve asetelma.

Nykyisen kanssa on ihan erilainen meininki.

Tyypillisempi tarina taitaa kuitenkin olla se, että seksiä harrastetaan koska toinen on vielä rakastunut ja saa siitä seksistä aivan turhaa toivoa. Ja toinen ei saa sanotuksi, ettei enää nappaa ja fiilikset on jo muualla. Heittäytyy yhteiseen sänkyyn velvollisuudesta ja piilotellakseen. Mutta mitä? Jos kerran on jo rakastuttu toiseen niin mitä siellä piilotellaan? Silloin lähdetään eikä anneta toiselle vääriä signaaleja suostumalla sekdiin. En vaan tajuu.

En ole tuo jolle vastasit, mutta meillä se meni tulkintani mukaan niin päin, että pettäjä ja lennosta jättäjä oli se rakastuneempi osapuoli. Ei vaan saanut itseään riuhtaistua irti suhteesta, vaikka aisti että tunteet oli toisen puolelta jo pitkälti kuolleet. Joskus voi olla näinkin päin.

Mikä sinun motiivisi oli sitten jatkaa jos tunteet olivat puoleltadi jo poissa ja toinen pettämällä jätti sinulle oven auki helppoon exitiin?

Ilmaisin itseni huonosti, minä olin se kolmas osapuoli. Rakastuin mieheen, joka tavatessamme vasta pyristeli irti suhteesta joka oli kumppanin puolelta jo viilennyt. Ja heidän suhteensa kyllä päättyi miehen tunnustaessa uskottomuutensa.

Haluamani miehet ovat olleet vapaita - en osaa jotenkin edes varattuja katsoa sillä silmällä.

Kerran tosin tapailin miestä, joka oli avoimessa suhteessa. Kuvittelin haluavani hänen kanssaan jotain vakavampaakin, mutta puhui usein tosi rumasti tyttöystävästään niin koko hommasta meni maku. Se "ykkösnainen" kyllä tiesi minusta ja tapasimmekin. Ei vaan sopinut lopulta mulle se kuvio.

Nyt yhdessä miehen kanssa, jolle riittää yksi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Haluamani miehet ovat olleet vapaita - en osaa jotenkin edes varattuja katsoa sillä silmällä.

Kerran tosin tapailin miestä, joka oli avoimessa suhteessa. Kuvittelin haluavani hänen kanssaan jotain vakavampaakin, mutta puhui usein tosi rumasti tyttöystävästään niin koko hommasta meni maku. Se "ykkösnainen" kyllä tiesi minusta ja tapasimmekin. Ei vaan sopinut lopulta mulle se kuvio.

Nyt yhdessä miehen kanssa, jolle riittää yksi nainen.

Minä en ees tiennyt että mies on jonkinlaisessa suhteessa ennen kuin olin jo liian syvällä. Työpaikalla tutustuttiin. Nainen oli vieras ihminen ja asui eri paikkakunnalla.

Oli vapaat. Olin 17v ja mies oli vapaa, kun aloimme seurustella. Saman kanssa olin yli 20 vuotta kunnes ihastuin toiseen. Hän oli vapaa. Itse olin vielä tuon ed kanssa virallisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Haluamani miehet ovat olleet vapaita - en osaa jotenkin edes varattuja katsoa sillä silmällä.

Kerran tosin tapailin miestä, joka oli avoimessa suhteessa. Kuvittelin haluavani hänen kanssaan jotain vakavampaakin, mutta puhui usein tosi rumasti tyttöystävästään niin koko hommasta meni maku. Se "ykkösnainen" kyllä tiesi minusta ja tapasimmekin. Ei vaan sopinut lopulta mulle se kuvio.

Nyt yhdessä miehen kanssa, jolle riittää yksi nainen.

Mikä se tunne ja kokemus on, joka estää sinua katsomasta varattuja, niin että kiinnostus vain lakkaa? Epäilen olevani jotenkin traumatisoitunut tämän suhteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Ei toi s#ksi kerro suhteen tilasta välttämättä yhtään mitään.

Minulla ja eksällä oli täysin pa#ka suhde joka todellakin veteli viimeisiään peräti vuoden ajan.

Fyysisesti suhde voi hyvin silti. Henkisesti ei eikä kumpikaan toista enää rakastanut.

Petettiin se viimeinen vuosi toinen toisiamme.

Miehellä alkoi suhdekin yhden kanssa. Kyllä me silti se#siä harrastettiin vaikka tapailikin jo toista.

Kunnes sitten vihelsin pelin poikki lopullisesti kun tapasin nykyisen mieheni. Nykyisen kanssa oltu 12 vuotta.

Suhteita on niin monenlaisia. On terveitä suhteita ja suhteita joissa ei ole ollenkaan terve asetelma.

Nykyisen kanssa on ihan erilainen meininki.

Tyypillisempi tarina taitaa kuitenkin olla se, että seksiä harrastetaan koska toinen on vielä rakastunut ja saa siitä seksistä aivan turhaa toivoa. Ja toinen ei saa sanotuksi, ettei enää nappaa ja fiilikset on jo muualla. Heittäytyy yhteiseen sänkyyn velvollisuudesta ja piilotellakseen. Mutta mitä? Jos kerran on jo rakastuttu toiseen niin mitä siellä piilotellaan? Silloin lähdetään eikä anneta toiselle vääriä signaaleja suostumalla sekdiin. En vaan tajuu.

En ole tuo jolle vastasit, mutta meillä se meni tulkintani mukaan niin päin, että pettäjä ja lennosta jättäjä oli se rakastuneempi osapuoli. Ei vaan saanut itseään riuhtaistua irti suhteesta, vaikka aisti että tunteet oli toisen puolelta jo pitkälti kuolleet. Joskus voi olla näinkin päin.

Mikä sinun motiivisi oli sitten jatkaa jos tunteet olivat puoleltadi jo poissa ja toinen pettämällä jätti sinulle oven auki helppoon exitiin?

Ilmaisin itseni huonosti, minä olin se kolmas osapuoli. Rakastuin mieheen, joka tavatessamme vasta pyristeli irti suhteesta joka oli kumppanin puolelta jo viilennyt. Ja heidän suhteensa kyllä päättyi miehen tunnustaessa uskottomuutensa.

Luen näitä ja alan ajatella, että olen niin ehdoton ajatusmaailmaltani, ettei mulle voi puhua totta. Mulle valehdeltiin kuukausia luultavasti siksi, että olisin lähtenyt heti jos olisin tiennyt totuuden. Voi mieheni ex kun oisit tiennyt, että parilla paljastuksella olisit saanut orastavan suhteen seis. Mahdollisesti saisit vieläkin. Kaikkesi kyllä koitit, mutta ilmeisesti et todella tiennyt kuinka pimennossa miehesi mut aikoinaan piti.

Meille kävi niin, että alettiin haluta toisiamme ensitapaamisesta lähtien, eikä kumpikaan ollut vapaa. Vuodet meni ja haluttiin vaan olla yhdessä. Eihän siinä muu auttanut kun alkaa olla yhdessä. Erottiin molemmat puolisoistamme ja saatiin vihdoin toisemme. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Osa naisista tutkimusten mukaan kiinnostuu herkemmin varatuista miehistä koska ko. miehet ovat ns. "kokeiltuja ja hyviksi todettuja". 

Tämä pitää paikansa.

Miksi kukaan normaali nainen haluaisi toisen naisen jämiä?

...eli pelkkiä neitsyitäkö tässä pitäisi siis etsiä? Minä ainakin haluan sänkyyni henkilön, jolla on edes jonkinlainen käsitys siitä, mitä on odotettavissa. 

Mikä se tunne ja kokemus on, joka estää sinua katsomasta varattuja, niin että kiinnostus vain lakkaa? Epäilen olevani jotenkin traumatisoitunut tämän suhteen.

Ap

En tiiä, oisko se jotain semmoista, että en edes luottaisi mieheen, joka lähtisi varattuna ja selän takana rakentamaan jotain uutta? Ja jotenkin siitä tulee likainen olo.

Mietin, että haluatko pohjimmiltasi turvallista parisuhdetta, voisko sulla olla jokin turvaton kiintymysmalli? Ja ne varatut miehet on jotenkin jännittävämpiä kuin vapaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Ei toi s#ksi kerro suhteen tilasta välttämättä yhtään mitään.

Minulla ja eksällä oli täysin pa#ka suhde joka todellakin veteli viimeisiään peräti vuoden ajan.

Fyysisesti suhde voi hyvin silti. Henkisesti ei eikä kumpikaan toista enää rakastanut.

Petettiin se viimeinen vuosi toinen toisiamme.

Miehellä alkoi suhdekin yhden kanssa. Kyllä me silti se#siä harrastettiin vaikka tapailikin jo toista.

Kunnes sitten vihelsin pelin poikki lopullisesti kun tapasin nykyisen mieheni. Nykyisen kanssa oltu 12 vuotta.

Suhteita on niin monenlaisia. On terveitä suhteita ja suhteita joissa ei ole ollenkaan terve asetelma.

Nykyisen kanssa on ihan erilainen meininki.

Sekdi merkitsee ihmisille ilmeisesti eri asioita. Itse voisin pystyä seksiin ventovieraan kanssa mutten exän. Tai silloin pian exän. Se olisi tuntunut 1. lähes insestille, yök 2. Uuden rakkauden pettämiselle. Kun tunteet on kuolleet, ne on kuolleet. Etenkin jos, kuten tapauksessani, ne tunteet on jo muualla. Siksi en koskaan tule ihan täysin ymmärtämään suhdetta, joka on alkanut kun toisella osapuolella on vielä intiimisuhde kolmanteen osapuoleen. Ymmärrän toisaalta varsin hyvin suhteen joka alkaa kun osapuolet elää tahollaan jotain kulissia.

Ei ne tunteet ole välttämättä joko tai. Joskus ero tulee vasta tunteiden loputtua ja joskus tunteet loppuu vasta eron jälkeen. Eikä ne tunteet sitä uuttakaan kohtaan ole välttämättä mitään nollasta sataan salamarakkautta. Voi hyvin olla tilanne, jossa on sekä tallella jotain tunteita entistä kohtaan että samaan aikaan kehittymässä tunteita uutta ihastusta kohtaan. Sitten ne tunteet entistä kohtaan hiipuu ja uutta kohtaan syvenee. Harvemmin kai se niin päin menee, että yhtenä päivänä rakastetaan täysillä yhtä ihmistä ja seuraavana päivänä täysillä jotain muuta.

Tätäpä juuri tarkoitin. Itse en antanut tunteille toista kohtaan mitään tilas ennen kuin entinen suhde oli jo ihan loppuun kaluttu. Yhdessä asuttiin vain lasten vuokdi ja molemmat sen tiesi. Kun taas nykyinen kumppanini väitti, että heidänkin etäsuhteessa on täysin platoninen. Kunnes selvisi, että todellakin intiimielämää oli loppuun saakka. Säälistä kuulemma ja piilotellakseen uutta suhdetta.

Sitä vaan haluan sanoa että kolmannen pyörät , olkaa silmät auki. Ihmiset voivat olla melko kylmäverisiä valehtelijoita.

Joo varmaan on tällaistakin. Minä alunperin kerroin, että puolisollani oli exänsä kanssa (kerran) seksiä vielä tavattuamme. Mutta minulle ei kyllä ole valehdeltu missään vaiheessa, puoliso kertoi minulle seksistä rehellisesti ja minulle oli myös alusta asti selvää että hänellä oli vielä tunteita entistään kohtaan ja hän suri suhteensa väistämätöntä päättymistä.

Halusit kuitenkin jatkaa suhteen rakentamista pohjalle jossa toinen vielä suree entistään?

Itse en koskaan olisi jatkanut jos olisin tiennyt, että kumppanillani on vielä niin paljon selvittämätöntä. Sääli, huoli, luopumisen tuska, ikävä, epäröinti. Kaikki ovat tunteita ja niitä ei kuulu selvitellä toisen sylissä. Tämä on jättänyt ikuisen epäluottamuksen siemenen välillemme. Koen että myötätunto minua ja minun elämäntilannettani kohtaan oli 0. Tulin hyväksikäytetyksi hänen taistelussaan irti kuristavasta suhteesta. En epäile hänen rakkauttaan minua kohtaan, mutta rakkaus on yksi asia, kunnioitus, arvostus, välittäminen, huolenpito nekin ovat tärkeitä parisuhteessa. Ja niiden pohja on heikko suhteessa joka alkaa petoksesta.

No ei se mikään helppo alku ollutkaan vaan todella kivinen tie. Toki meillä oli sikäli erilainen tilanne, että mies oli minulle koko ajan rehellinen enkä ikinä kokenut ettei hän välittäisi minusta tai kunnioittaisi minua. Hän ei halunnut käyttää minua laastarina, vaikka hän jälkiviisasti ajateltuna niin väistämättä alussa tekikin. Suhteemme katkesi melko alkumetreillä, koska hän halusi selvittää ajatuksiaan, työstää eroaan ja välttää minun käyttämistäni laastarina. Palasimme lyhyen tauon jälkeen yhteen ja koin, että silloin hän oli valmis olemaan täysin minun.

Minusta se on todella iso juttu, että vaikka suhde alkoi petoksesta, se ei kuitenkaan alkanut minuun kohdistuneesta petoksesta vaan vääryydestä jonka me teimme yhdessä. En varmaan itsekään olisi pystynyt antamaan anteeksi, jos olisin kokenut tulleeni itse petetyksi. Onhan se eri luokan rasite suhteelle että ollaan yhdessä hetki petetty jotain kolmatta, kuin se että toinen meistä olisi valehdellut toiselle. Nyt me ollaan kuitenkin tavallaan oltu sen huonosti hoidetun tilanteen samalla puolella. Eräänlaisina rikoskumppaneina sen sijaan että oltaisiin "rikollinen" ja "uhri".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Ei toi s#ksi kerro suhteen tilasta välttämättä yhtään mitään.

Minulla ja eksällä oli täysin pa#ka suhde joka todellakin veteli viimeisiään peräti vuoden ajan.

Fyysisesti suhde voi hyvin silti. Henkisesti ei eikä kumpikaan toista enää rakastanut.

Petettiin se viimeinen vuosi toinen toisiamme.

Miehellä alkoi suhdekin yhden kanssa. Kyllä me silti se#siä harrastettiin vaikka tapailikin jo toista.

Kunnes sitten vihelsin pelin poikki lopullisesti kun tapasin nykyisen mieheni. Nykyisen kanssa oltu 12 vuotta.

Suhteita on niin monenlaisia. On terveitä suhteita ja suhteita joissa ei ole ollenkaan terve asetelma.

Nykyisen kanssa on ihan erilainen meininki.

Tyypillisempi tarina taitaa kuitenkin olla se, että seksiä harrastetaan koska toinen on vielä rakastunut ja saa siitä seksistä aivan turhaa toivoa. Ja toinen ei saa sanotuksi, ettei enää nappaa ja fiilikset on jo muualla. Heittäytyy yhteiseen sänkyyn velvollisuudesta ja piilotellakseen. Mutta mitä? Jos kerran on jo rakastuttu toiseen niin mitä siellä piilotellaan? Silloin lähdetään eikä anneta toiselle vääriä signaaleja suostumalla sekdiin. En vaan tajuu.

En ole tuo jolle vastasit, mutta meillä se meni tulkintani mukaan niin päin, että pettäjä ja lennosta jättäjä oli se rakastuneempi osapuoli. Ei vaan saanut itseään riuhtaistua irti suhteesta, vaikka aisti että tunteet oli toisen puolelta jo pitkälti kuolleet. Joskus voi olla näinkin päin.

Mikä sinun motiivisi oli sitten jatkaa jos tunteet olivat puoleltadi jo poissa ja toinen pettämällä jätti sinulle oven auki helppoon exitiin?

Ilmaisin itseni huonosti, minä olin se kolmas osapuoli. Rakastuin mieheen, joka tavatessamme vasta pyristeli irti suhteesta joka oli kumppanin puolelta jo viilennyt. Ja heidän suhteensa kyllä päättyi miehen tunnustaessa uskottomuutensa.

Luen näitä ja alan ajatella, että olen niin ehdoton ajatusmaailmaltani, ettei mulle voi puhua totta. Mulle valehdeltiin kuukausia luultavasti siksi, että olisin lähtenyt heti jos olisin tiennyt totuuden. Voi mieheni ex kun oisit tiennyt, että parilla paljastuksella olisit saanut orastavan suhteen seis. Mahdollisesti saisit vieläkin. Kaikkesi kyllä koitit, mutta ilmeisesti et todella tiennyt kuinka pimennossa miehesi mut aikoinaan piti.

Ei siinä minusta ole mitään vikaa. Päinvastoin, siinä on miten minä asiat aikanaan näin. Olin vuosien sinkkuuden ja epätoivoisen rakkauden etsinnän kyynistämä ja ajattelin, etten minä ole mitään velkaa ihmiselle jota en edes tunne. Nyt kun olen itse rakastunut ja rakastanut näen asiat aika toisin. Toisaalta, ehkä meidän syyllisyytemme on tasapainoisempi näin. Tavallaan me mielestämme ansaitsemme toisemme. Pettäjä ja toinen nainen, yhtä langenneita molemmat. Eri juttu jos on huijattu kakkosnaiseksi sellainen ihminen, joka ei olisi tietoisesti siihen lähtenyt. Sellainen ihminen ansaitsisi minusta yhtä selkärankaisen kumppanin. Sellaisen, joka ei itsekään petä eikä sotkeennu varattuihin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se tunne ja kokemus on, joka estää sinua katsomasta varattuja, niin että kiinnostus vain lakkaa? Epäilen olevani jotenkin traumatisoitunut tämän suhteen.

Ap

En tiiä, oisko se jotain semmoista, että en edes luottaisi mieheen, joka lähtisi varattuna ja selän takana rakentamaan jotain uutta? Ja jotenkin siitä tulee likainen olo.

Mietin, että haluatko pohjimmiltasi turvallista parisuhdetta, voisko sulla olla jokin turvaton kiintymysmalli? Ja ne varatut miehet on jotenkin jännittävämpiä kuin vapaat?

Kiitos vastauksesta. Voi olla jotain turvattomuutta. Jännempinä en kyllä varattuja pidä. Vanhempien avioero lapsena on voinut vaikuttaa myös ajatukseen, että ihmisillä voi olla kulisseja. Samoin tunne siitä että ihmiset vaihtavat parempaan kun haluavat...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se tunne ja kokemus on, joka estää sinua katsomasta varattuja, niin että kiinnostus vain lakkaa? Epäilen olevani jotenkin traumatisoitunut tämän suhteen.

Ap

En tiiä, oisko se jotain semmoista, että en edes luottaisi mieheen, joka lähtisi varattuna ja selän takana rakentamaan jotain uutta? Ja jotenkin siitä tulee likainen olo.

Mietin, että haluatko pohjimmiltasi turvallista parisuhdetta, voisko sulla olla jokin turvaton kiintymysmalli? Ja ne varatut miehet on jotenkin jännittävämpiä kuin vapaat?

Kiitos vastauksesta. Voi olla jotain turvattomuutta. Jännempinä en kyllä varattuja pidä. Vanhempien avioero lapsena on voinut vaikuttaa myös ajatukseen, että ihmisillä voi olla kulisseja. Samoin tunne siitä että ihmiset vaihtavat parempaan kun haluavat...

Ap

Minä olen myös eroperheestä ja minullakin oli pitkään tuota. Ei pelkästään varattuja, mutta ihastumista tavalla tai toisella kiellettyihin tai saavuttamattomiin. Minä ajattelen, että silloin ihmiseen voi turvallisesti ladata enemmän odotuksia ja haaveita, kun sen suhteen todellisuutta ei tarvitse ikinä kohdata koska siitä ei tule koskaan totta. 30+ pääsin lopulta tuosta pikkuhiljaa eroon. Tai no, välillä se kielletyn hedelmän kaipuu nostaa edelleen päätään, mutta se on melko helppo jo sivuuttaa nyt kun erottaa mikä on totta ja mikä on jotain ihme haavetta ja fiksaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Osa naisista tutkimusten mukaan kiinnostuu herkemmin varatuista miehistä koska ko. miehet ovat ns. "kokeiltuja ja hyviksi todettuja". 

Tämä pitää paikansa.

Miksi kukaan normaali nainen haluaisi toisen naisen jämiä?

Jaa-a olen kanssa miettinyt samaa, että miksi sormuksella varustettu kiinnostaa naisia enemmän. Ero on ihan selvä.

Itselläni on se "ongelma", että minun on vaikea kunnioittaa miestä joka liehittelee minua siitä huolimatta että hän on varattu. Jos suhde voi huonosti eikä syystä tai toisesta "kykene" siitä luopumaan, mutta pettäminen kyllä kelpaisi, niin kyllä sekin aika tehokkaasti tappaa kunnioituksen. Ja minun on vaan ihan mahdotonta ihastua miehiin, joita en kunnioita. 

Olen kyllä ollut tykästynyt varattuihin mutta vain etäisesti. En ole elätellyt fantasioita mielessäni ja olen ollut varsin helpottunut siitä, etteivät kyseiset miehet ole koskaan yrittäneet minua. Se olisi ollut suuri pettymys (koska ennen sitä kunnioitin heitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Osa naisista tutkimusten mukaan kiinnostuu herkemmin varatuista miehistä koska ko. miehet ovat ns. "kokeiltuja ja hyviksi todettuja". 

Tämä pitää paikansa.

Miksi kukaan normaali nainen haluaisi toisen naisen jämiä?

Miksi kukaan normaali nainen HALUAA toisen naisen jämiä?

Noin, nyt se on oikein, koska sitä tapahtuu koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se "ongelma", että minun on vaikea kunnioittaa miestä joka liehittelee minua siitä huolimatta että hän on varattu. Jos suhde voi huonosti eikä syystä tai toisesta "kykene" siitä luopumaan, mutta pettäminen kyllä kelpaisi, niin kyllä sekin aika tehokkaasti tappaa kunnioituksen. Ja minun on vaan ihan mahdotonta ihastua miehiin, joita en kunnioita. 

Olen kyllä ollut tykästynyt varattuihin mutta vain etäisesti. En ole elätellyt fantasioita mielessäni ja olen ollut varsin helpottunut siitä, etteivät kyseiset miehet ole koskaan yrittäneet minua. Se olisi ollut suuri pettymys (koska ennen sitä kunnioitin heitä).

Minulla osittain sama. Halukkuus pettää ilman oman suhteen päättämistä kertoo minusta ihmisestä sellaisia asioita, etten halua sellaisen kanssa olla missään tekemisissä. Mutta jos varattu lähestyy "tositarkoituksella", tavoitteena vaihtaa parisuhteesta toiseen, niin en ole tätä nähnyt ihan yhtä pahana. Toki sekin kertoo heikkoudesta ja saamattomuudesta ja asioiden huonosta hoitamisesta, muttei ole minulle saman tason anteeksiantamatonta kuin pettämiseen liittyvä törkeä epärehellisyys.

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Osa naisista tutkimusten mukaan kiinnostuu herkemmin varatuista miehistä koska ko. miehet ovat ns. "kokeiltuja ja hyviksi todettuja". 

Tämä pitää paikansa.

Miksi kukaan normaali nainen haluaisi toisen naisen jämiä?

Eiköhän me kaikki olla jonkun "jämiä" ? Paitsi tietty kilttikset, jotka odotattavat sitä ensimmäistään...

Mutta tuosta on ihan tehty tutkimuksiakin. Jo miesten perimätietokin sanoo, että yksi hyvä kikka saada nainen kiinnostumaan on mennä baariin parhaan naisystävän kanssa ja leikkiä pariskuntaa hetken aikaa, jonka jälkeen naisystävä lähtee ja mies jää. 

Eksän kanssa minulle kävi ainakin kaksi kertaa niin, että baarissa hänen mentyä vessaan, nainen tuli iskemään minua. Kun ottaa huomioon, kuinka harvoin nainen tekee kanssani aloitteen, voin ainakin osittain allekirjoittaa noiden tutkimusten loppupäätelmän. :D

Tai sitten nainen oli juuri tullut eikä tiennyt seuralaisestasi ja huomasi kiinnostavan miehen olevan itsekseen jolloin päätti tulla jutteleen.

Ajatella ja naiset ei koskaan tee aloitteita (sarkasmia)

Parhaat on varattuja. Osa on hyvinkin onnettomissa ja jopa vahingollisissa suhteissa. Kyllä niistä voi lähteä hyvällä syyllä.

Mieheni kanssa lähdimme molemmat umpisurkeista opiskeluajan suhteista, toisella taloudellista hyväksikäyttöä ja fyysistä väkivaltaa. Toisen puoliso petti ja kiusasi henkisesti kiltimpää.

Kun tapasimme toisemme niin tuli ymmärrys, että ansaitsemme parempaa. Vanhat sai jäädä siltä seisomalta.

Nyt olemme olleet 15 vuotta yhdessä. Joka päivästä kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Ei ollut pitkään aikaan ollut intiimielämää, mutta tuon yhden kerran puolisoni ex teki aloitteen ja puolisoni suostui. Puolisoni sanoi, että hänestä tuntui että ex olisi jotenkin aistinut jonkin muuttuneen ja lopullisen lopun olevan käsillä. Jonkinlainen "closure", päätös. En pidä tätä varsinaisesti outona. Tiedän, että jotkut ihmiset harrastavat seksiä erohetkeen asti ja jotkut sen jälkeenkin. Voisin hyvin kuvitella tekeväni itsekin niin.

Lipevästi on saanut mies pyöriteltyä jotenkin yleväksi sen, että kyntää samaan aikaan sekä vaimoa että rakastajatarta eikä ole lojaali kummallekaan :D Hän uhrautui ja ”suostui” seksiin antaakseen eksälle vähän closurea….