Lue keskustelun säännöt.
Te jotka saitte juuri sen jonka halusitte, oliko vapaa?
29.05.2021 |
Joka kerta ne joista kiinnostun, ovat varattuja. Ja kyllä, saan flirttiä takaisin mutta sitten kumpikin perääntyvät koska niin on oikein.
Kommentit (103)
Jouduin odottamaan melkein 2 vuotta, että oli vapaa ja saatoin ilmaista kiinnostukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli vapaa, mutta näytti siltä että tuli kilpailua, niin toimin nopeasti. Myöhemmin pyysin toiselta tytöltä anteeksi toimintaani, mutta hän ainakin sanoi, ettei ole harmissaan.
23 jatkaa: aiemmin luovutin toisen kanssa, kun huomasin että mies ei ollutkaan tunnetasolla eronnut eksästään. Olisi tullut draamaa, enkä halunnut sen eksän kanssa tapella enkä varsinkaan miestä, joka ei ole ensin hankkiutunut kunnolla vapaaksi. Luulen vieläkin, että tuokin mies olisi ollut sopiva. En usko ainoaan oikeaan. Toki nykyistä miestäni en vaihtaisi enkä haluaisi erota, koska 20 vuotta olemme tätä rakkaussuhdetta rakentaneet. Sitä ei mikään ensihuuma voita.
Kannattaisiko aikuistua? Varatuista kiinnostuminen tuo mulle mieleen ihmisen, joka haluaa jännitystä ja ei kuitenkaan halu täysin sitoutua. Siis jos joka kerta kiinnostuu varatuista.
Määrittele vapaa?
Vähän eri asia että on jotain säätöä kuin että on asuntovelka ja lapsi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko aikuistua? Varatuista kiinnostuminen tuo mulle mieleen ihmisen, joka haluaa jännitystä ja ei kuitenkaan halu täysin sitoutua. Siis jos joka kerta kiinnostuu varatuista.
Jännityshakuisuudesta voi olla kyse silloin, jos todella yrittää sitä varattua. Mutta tuskin silloin jos ei yritä tai muutenkaan ilmaise kiinnostustaan millään tavalla. Jos toiminta jää siihen kun miettii mielessään että harmi kun se mies on varattu, ei siinä suuremmin jännitystä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele vapaa?
Vähän eri asia että on jotain säätöä kuin että on asuntovelka ja lapsi yms.
Juuri niin. Tyttöystävä on ollut kaikilla. Naimisissa olevien kanssa, joilla lapsia, en edes alkaisi mitään. Perheellinen mies, joka on valmis vaihtamaan lennosta uuteen naiseen, on aivan ehdoton no-no, hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?
Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?
Piristyksestä se on lähtenyt dominoefektin lailla. Ensikohtaamisesta herännyt kiinnostus. Viimeisin kiinnostuksen kohde lukee minua paremmin kuin kukaan. Ja innostui varmaan kun huomasi että herätti minussa jotain.
Ap
No oli ja ei.
Puoliso oli sillon justiinsa muuttanut uuteen maahan töihin ja sillä oli eri maassa asuvan kanssa semmonen vakavahko kaukosuhteen poikanen tulilla.
Heillä oli tarkoitus tavata kunnolla ajan kanssa (olivat jossain tapahtumassa tavanneet ja jatkaneet tutustumista netissä ja videopuheluin) ja viedä homma suhteeksi asti kaiken sen tutustumisen jälkeen.
Tavallaan ei tehnyt pahaa sen naisen puolesta, koska kyseessä ei ollut vielä oikea suhde, mutta silti aika kökkö temppu, koska ajatus oli ettei muita tapailla ennen pian olevaa näkemistä ja hällä oli tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko aikuistua? Varatuista kiinnostuminen tuo mulle mieleen ihmisen, joka haluaa jännitystä ja ei kuitenkaan halu täysin sitoutua. Siis jos joka kerta kiinnostuu varatuista.
Jännityshakuisuudesta voi olla kyse silloin, jos todella yrittää sitä varattua. Mutta tuskin silloin jos ei yritä tai muutenkaan ilmaise kiinnostustaan millään tavalla. Jos toiminta jää siihen kun miettii mielessään että harmi kun se mies on varattu, ei siinä suuremmin jännitystä ole.
Olen vähän eri mieltä. Jännityshakuisuus on tunne, impulssi, kielletyn hedelmän himo. Sitten moraali on ihan eri asia, se on sitä mitä ihminen valitsee sen "kielletyn" tunteen kanssa tehdä.
Mahtaa olla ikäkysymys. Ns ekan kierroksen jälkeen ei ole enää kuin toisten jämiä, jos nyt niin rumasti haluaa asian ilmaista
Tai niitä jotka ovat lähdöllään siitä ekasta kierroksesta.
Itse en ikinä kiinnostu kenestäkään, mutta varattuun Rakastuin näin kypsemmällä iällä. Ystävyydestä se karkasi ja tunne oli lopulta molemminpuolinen. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samanlaista aloitusta parisuhteelle. Raskasta oli kauan kaikille osapuolille ja ikuisen varjon jättänyt muuten niin täyfrllisen onnelliseen suhteeseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen ollut ihastunut varattuihin monesti, ja moni varattu on ollut ihastunut minuun. Mutta en ole yrittänyt varattua koskaan "saada", ja kaikenlaiset normaalia ystävällisyyttä pidemmälle menevät yritykset olen kyllä torjunut, vaikka olisin ihastusta tuntenutkin. Aivan turhaa lähteä varattujen kanssa pelleilemään, joku siinä satuttaa itsensä aina.
Varattu oli, enkä kadu. Sain mitä oikeasti halusin. Pitkään piti houkutella ja käyttää kaikki mahdolliset keinot. Lopulta sain houkuteltua hänet sänkyyni ja asia oli kerrasta selvä. Kahden viikon päästä mies muutti luokseni ja nyt oltu 12v yhdessä.
Minä sain sen jonka halusin, mutta en itse ollut vapaa kun ihastuin ja tein aloitteen. Mieheni sen sijaan oli. Joten hänen näkökulmastaan sai varatun?
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?
Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?
No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.
Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.
Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla ikäkysymys. Ns ekan kierroksen jälkeen ei ole enää kuin toisten jämiä, jos nyt niin rumasti haluaa asian ilmaista
Tai niitä jotka ovat lähdöllään siitä ekasta kierroksesta.
Itse en ikinä kiinnostu kenestäkään, mutta varattuun Rakastuin näin kypsemmällä iällä. Ystävyydestä se karkasi ja tunne oli lopulta molemminpuolinen. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samanlaista aloitusta parisuhteelle. Raskasta oli kauan kaikille osapuolille ja ikuisen varjon jättänyt muuten niin täyfrllisen onnelliseen suhteeseen :(
Tämä. Meillä on uskottomuudesta alkanut parisuhde, ja kyllä se jättää jälkensä. Toisaalta uskon että sen pitääkin olla näin. Huolestuisin enemmän, jos ei rumasti hoidettu tilanne mietityttäisi ollenkaan. En haluaisi olla ihmisen kanssa, joka voi sivuuttaa toisen ihmisen loukkaamisen olan kohautuksella.
Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?
Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?