Te jotka saitte juuri sen jonka halusitte, oliko vapaa?

Olemme sielunkumppanit toisillemme. Ei oltu kumpikaan vapaita, mutta se kaikki alun hankaluus 16 vuotta sitten oli yhteisen loppuelämän arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Osa naisista tutkimusten mukaan kiinnostuu herkemmin varatuista miehistä koska ko. miehet ovat ns. "kokeiltuja ja hyviksi todettuja". 

Tämä pitää paikansa.

Miksi kukaan normaali nainen haluaisi toisen naisen jämiä?

Eiköhän me kaikki olla jonkun "jämiä" ? Paitsi tietty kilttikset, jotka odotattavat sitä ensimmäistään...

Mutta tuosta on ihan tehty tutkimuksiakin. Jo miesten perimätietokin sanoo, että yksi hyvä kikka saada nainen kiinnostumaan on mennä baariin parhaan naisystävän kanssa ja leikkiä pariskuntaa hetken aikaa, jonka jälkeen naisystävä lähtee ja mies jää. 

Eksän kanssa minulle kävi ainakin kaksi kertaa niin, että baarissa hänen mentyä vessaan, nainen tuli iskemään minua. Kun ottaa huomioon, kuinka harvoin nainen tekee kanssani aloitteen, voin ainakin osittain allekirjoittaa noiden tutkimusten loppupäätelmän. :D

Miehenä kommentoin että baarissa kihlasormus sormessa tulee paljon enemmän huomiota kuin mitä tuli aiemmin sinkkumiehenä. Aikana ennen koronaa siis 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Ja lisään vielä, ettei minulle olisi maailmanloppu vaikka minulle kävisikin samoin. Jos suhteemme joskus ajautuu tilaan, jossa erouhkailut on arkipäivää ja toinen on muuttanut pysyvästi vierashuoneeseen, niin en usko että minulle on niin kriittistä se onko kuvioissa loppuvaiheessa toinen nainen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla ikäkysymys. Ns ekan kierroksen jälkeen ei ole enää kuin toisten jämiä, jos nyt niin rumasti haluaa asian ilmaista

Tai niitä jotka ovat lähdöllään siitä ekasta kierroksesta.

Itse en ikinä kiinnostu kenestäkään, mutta varattuun Rakastuin näin kypsemmällä iällä. Ystävyydestä se karkasi ja tunne oli lopulta molemminpuolinen. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samanlaista aloitusta parisuhteelle. Raskasta oli kauan kaikille osapuolille ja ikuisen varjon jättänyt muuten niin täyfrllisen onnelliseen suhteeseen :(

Tämä. Meillä on uskottomuudesta alkanut parisuhde, ja kyllä se jättää jälkensä. Toisaalta uskon että sen pitääkin olla näin. Huolestuisin enemmän, jos ei rumasti hoidettu tilanne mietityttäisi ollenkaan. En haluaisi olla ihmisen kanssa, joka voi sivuuttaa toisen ihmisen loukkaamisen olan kohautuksella.

Kysyn koska olen itse samanlaisessa tilanteessa: kuinka olette selvinneet siitä, että olette vslehdelleet myös toisillenne? Itse olin 100% vilpittömin mielin ja rehellinen ja uskoin helposti, liian kauan, että kumppani etäsuhde oli näivettynyt täysin platoniseksi. Mulle valehdeltiin. Kuukausia. Syyn toki nyt kaiken seuranneen draaman jälkeen tiedän ja ymmärrän. Kumppanini entinen ei ole aivan tasapainoinen. Mutta silti, niin uskottava ja rutinoitunut valehtelija fi varmaan koskaan tule saamaan täyttä luottamustani.

Oli. Tai tutustuessa ei ollut, mutta tyydyin ”odottamaan vuoroa”, en halunnut yrittää tunkea itseäni väliin. Jokin vaisto sanoi että me päädytään kyllä yhteen kun aika on kypsä, mutta jos olisin rikkonut hänen silloisen parisuhteensa, olisi voinut käydä huonommin minun kannaltani. On ihan mahdollista että hän olisi jossain vaiheessa alkanut haikailla exäänsä takaisin, enkä tiedä miten sitten olisi käynyt. Se suhde kuitenkin kuihtui aikanaan, ja päästiin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 19 vuotta.

Oli vapaa edellisestä suhteesta monta vuotta eikä harrasta yhden yön juttuja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Oli, mutta mä en ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla ikäkysymys. Ns ekan kierroksen jälkeen ei ole enää kuin toisten jämiä, jos nyt niin rumasti haluaa asian ilmaista

Tai niitä jotka ovat lähdöllään siitä ekasta kierroksesta.

Itse en ikinä kiinnostu kenestäkään, mutta varattuun Rakastuin näin kypsemmällä iällä. Ystävyydestä se karkasi ja tunne oli lopulta molemminpuolinen. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samanlaista aloitusta parisuhteelle. Raskasta oli kauan kaikille osapuolille ja ikuisen varjon jättänyt muuten niin täyfrllisen onnelliseen suhteeseen :(

Tämä. Meillä on uskottomuudesta alkanut parisuhde, ja kyllä se jättää jälkensä. Toisaalta uskon että sen pitääkin olla näin. Huolestuisin enemmän, jos ei rumasti hoidettu tilanne mietityttäisi ollenkaan. En haluaisi olla ihmisen kanssa, joka voi sivuuttaa toisen ihmisen loukkaamisen olan kohautuksella.

Kysyn koska olen itse samanlaisessa tilanteessa: kuinka olette selvinneet siitä, että olette vslehdelleet myös toisillenne? Itse olin 100% vilpittömin mielin ja rehellinen ja uskoin helposti, liian kauan, että kumppani etäsuhde oli näivettynyt täysin platoniseksi. Mulle valehdeltiin. Kuukausia. Syyn toki nyt kaiken seuranneen draaman jälkeen tiedän ja ymmärrän. Kumppanini entinen ei ole aivan tasapainoinen. Mutta silti, niin uskottava ja rutinoitunut valehtelija fi varmaan koskaan tule saamaan täyttä luottamustani.

Emme ole tietääkseni valehdelleet toisillemme. Puolisoni kertoi jo ensimmäisenä iltana elävänsä avoliitossa. Hän sanoi, että heillä oli mennyt pitkään huonosti ja suhde veteli viimeisiään - tämän useampi yhteinen tuttu voi vahvistaa todeksi. Hän harrasti tapaamisemme jälkeen exänsä kanssa kerran seksiä ja kertoi minulle asiasta heti.

Jäljet suhteessa tarkoitti enemmän sitä, että kuten jossain aiemmassa viestissä kerroin, meidän on tavallaan kohdattava se että ollaan pettäjä ja toinen nainen. Ollaan kyetty tekemään jollekin niin ja ollaan naimisissa ihmisen kanssa joka on kyennyt tekemään jollekin niin. Minä olen se h*ro joka lähti varatun matkaan ja puolisolla on vaimo joka on sellainen h*ro joka lähtee varatun matkaan. Ja toisinpäin, puoliso on se häntäheikki joka lähti vieraan matkaan ja minulla on puoliso joka on sellainen häntäheikki joka lähtee vieraan matkaan. Jos tajuat mitä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Samaa mieltä. Itse kyllä kirjautuisin ulos heti jos saisin tietää että siellä vanhassa suhteessa vielä pyöritään lakanoissa. Se vaan kertoo että mitään ei oo vielä loppuunkäsitelty

Unelmakundini oli varattu.Meni maku kun lähti niin helpolla joten loppui heti alkuunsa.

Ainoastaan varatut naiset kiinnostaa. Näin oli jo yläasteella ja näin on edelleen.

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla ikäkysymys. Ns ekan kierroksen jälkeen ei ole enää kuin toisten jämiä, jos nyt niin rumasti haluaa asian ilmaista

Tai niitä jotka ovat lähdöllään siitä ekasta kierroksesta.

Itse en ikinä kiinnostu kenestäkään, mutta varattuun Rakastuin näin kypsemmällä iällä. Ystävyydestä se karkasi ja tunne oli lopulta molemminpuolinen. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samanlaista aloitusta parisuhteelle. Raskasta oli kauan kaikille osapuolille ja ikuisen varjon jättänyt muuten niin täyfrllisen onnelliseen suhteeseen :(

Tämä. Meillä on uskottomuudesta alkanut parisuhde, ja kyllä se jättää jälkensä. Toisaalta uskon että sen pitääkin olla näin. Huolestuisin enemmän, jos ei rumasti hoidettu tilanne mietityttäisi ollenkaan. En haluaisi olla ihmisen kanssa, joka voi sivuuttaa toisen ihmisen loukkaamisen olan kohautuksella.

Kysyn koska olen itse samanlaisessa tilanteessa: kuinka olette selvinneet siitä, että olette vslehdelleet myös toisillenne? Itse olin 100% vilpittömin mielin ja rehellinen ja uskoin helposti, liian kauan, että kumppani etäsuhde oli näivettynyt täysin platoniseksi. Mulle valehdeltiin. Kuukausia. Syyn toki nyt kaiken seuranneen draaman jälkeen tiedän ja ymmärrän. Kumppanini entinen ei ole aivan tasapainoinen. Mutta silti, niin uskottava ja rutinoitunut valehtelija fi varmaan koskaan tule saamaan täyttä luottamustani.

Emme ole tietääkseni valehdelleet toisillemme. Puolisoni kertoi jo ensimmäisenä iltana elävänsä avoliitossa. Hän sanoi, että heillä oli mennyt pitkään huonosti ja suhde veteli viimeisiään - tämän useampi yhteinen tuttu voi vahvistaa todeksi. Hän harrasti tapaamisemme jälkeen exänsä kanssa kerran seksiä ja kertoi minulle asiasta heti.

Jäljet suhteessa tarkoitti enemmän sitä, että kuten jossain aiemmassa viestissä kerroin, meidän on tavallaan kohdattava se että ollaan pettäjä ja toinen nainen. Ollaan kyetty tekemään jollekin niin ja ollaan naimisissa ihmisen kanssa joka on kyennyt tekemään jollekin niin. Minä olen se h*ro joka lähti varatun matkaan ja puolisolla on vaimo joka on sellainen h*ro joka lähtee varatun matkaan. Ja toisinpäin, puoliso on se häntäheikki joka lähti vieraan matkaan ja minulla on puoliso joka on sellainen häntäheikki joka lähtee vieraan matkaan. Jos tajuat mitä tarkoitan.

Joo tajuan kyllä. Pahin oli oman vanhemman pettymys minuun, kun hän on itse aikoinaan joutunut petoksen 'uhriksi' (lainausmerkeissä, koska varsin hyvin tiedostan sen, että suhteessa on aina 2 ja olosuhteita ei ulkopuoliset voi täysin tietää ja ymmärtää).

Kaikki kuitenkin järjestyi lopulta ja tavallaan olen ylpeäkin kumppanista kun hän yritti kauan hoitaa asiaa niin että ei loukkaisi entistää enää enempää. Kuitenkin opimme kaikki että valehtelu ei ole koskaan oikea tapa vaikka moriivi olisi kuinka 'oikea'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Ei ollut pitkään aikaan ollut intiimielämää, mutta tuon yhden kerran puolisoni ex teki aloitteen ja puolisoni suostui. Puolisoni sanoi, että hänestä tuntui että ex olisi jotenkin aistinut jonkin muuttuneen ja lopullisen lopun olevan käsillä. Jonkinlainen "closure", päätös. En pidä tätä varsinaisesti outona. Tiedän, että jotkut ihmiset harrastavat seksiä erohetkeen asti ja jotkut sen jälkeenkin. Voisin hyvin kuvitella tekeväni itsekin niin.

On ollut aina vapaana.

En nyt kovin montaa kertaa ole seurustellut kun itse en ihastu helposti.

Kolmen kanssa olen seurustellut ja yhden kanssa olen nyt naimisissa.

Tämä nykyinen jonka tapasin 12 vuotta sitten oli vapaa mutta ilmeisesti siinä oli joku toinenkin joka miestä tavoitteli.

He eivät seurustelleet eikä edes tapailleet mutta jotain säätöä kai oli.

Ei tullut fiilistä että olisin miestä keneltäkään vienyt.

En koskisi varattuun.

Sehän on selvää, että hyvät miehet löytävät parisuhteen helposti, mutta kiinnostus alkaa siitä, kun luulee toisen olevan vapaa. Nopeasti kiinnostus sammuu, kun saa selville, että toinen ei olekaan vapaa.

Varatut miehet ovat helpoimpia pettämään tai flirttailemaan, siksi saavat naisen huomion helpommin. Vapaat joutuvat vastuuseen käytöksestään niin ovat yleensä paljon varautuneempia.

Oli sinkku, kuten itsekin. Nyt oltu yhdessä tähän mennessä 24 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää nämä naiset ja miehet jotka säännönmukaisesti menevät varattujen perään. Viehättääkö siinä se, että toinen on jotenkin vaikeasti tavoiteltavissa, yritetäänkö siinä todistaa omaa viehätysvoimaa vai mistä on kyse?

Olen kyllä pari kertaa itsekin ollut ihastunut varattuun mieheen mutta silloin olen suhtautunut koko ihastukseen huumorilla, pientä piristystä päiviin vaan. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä oikeasti tekemään jotain asian eteen, en kaipaa sitä draamaa enkä sitäpaitsi ikinä voisi kunnioittaa miestä joka pettäisi vaimoaan minun kanssani - enkä luottaa häneen. Kuinka tollo pitää olla, ettei tajua, että sinä koet ihan saman sitten kun olet itse se vaimo?

No ei ne tilanteet tosielämässä ole aina niin yksinkertaisia. Se suhde voi olla mitä tahansa vasta lämpenevän tapailusuhteen ja pitkän avioliiton väliltä. Ja suhteen tila voi olla mitä tahansa kesähäiden suunnittelun ja lapsen yrittämisen ja sitten taas pitkällisten riitojen ja eropuheiden väliltä.

Minä tapasin hyvän miehen tilanteessa, jossa hänen lapseton avoliittonsa veteli viimeisiään. Kumpikaan ei ole ylpeä siitä miten suhteemme sai alkunsa, mutta minulle on oleellista se, että hän teki ratkaisut nopeasti ilman mitään pidempiä selän takana vehtailuja ja arpomista. Muutamassa viikossa entinen suhde poikki ja uusi kämppä haussa.

Toki minä joudun elämään sen tiedon kanssa, että minulla on mies joka petti lyhyesti exäänsä ennenkuin vaihtoi lennosta uuteen. Ja miehen pitää elää sen kanssa, että hänellä on sellainen vaimo jonka moraali ei ollut riittävän ylevä estämään varatun matkaan lähtemisen. Mutta on tämä silti minusta aika erilainen asetelma kuin ne kuviot, joissa kusetetaan vuosi- tai edes kuukausikaupalla kumppania joka luulee kaiken olevan hyvin.

Tämä. Ja kokemuksesta voin kertoa, että jos hän valehtelee kumppanilleen, hän valehtelee myös sinulle. En itsekään tätä täysin rakkaushuumassa ymmärtänyt mutta nyt kaiken jälkiselvittelyn jälkeen tää on mulle päivänselvää. Se ei vaan mene niin, että kotona salaillaan kuukausia, mutta sille uudelle samaan aikaan kerrotaan avoimesti kaikki. Eihän olisi tarve valehdella siellä kotonakaan jos tavoite olisi selvä -silloin pakataan laukku ja lähdetään. Tilanne pitkittyy ja salailu ja valehtelu alkaa koska ratkaisu ei ole niin selvä kuin toinen haluaa sinun uskovan. Syyt siihen miksi se eropäätös venyy voi sitten toki olla aivan oma asiansa, vaikkapa huoli ja sääli.

Oma kumppanini kertoo olleensa intiimisti vielä kotonakin, vaikka minulle väitti aikanaan muuta, jottei herättäisi epäilyjä! Motiivin koittaa pehmitellä eroa ja salailla sen syyt nyt jo ymmärrän, mutta valehtelusta en ehkä tule koskaan pääsemään täysin yli.

Minunkin puolisoni itseasiassa harrasti kerran exänsä kanssa seksiä ensitapaamisemme ja heidän eronsa välissä. Hän tosin kertoi minulle asiasta itse seuraavana päivänä. En usko, että minulle on juuri valehdeltu. Mutta meillä ei tosiaan ollutkaan kuukausien salailua vaan kotonakin tunnustettiin hyvin nopeasti. Minä koen, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei kenties ole täysin pettämisen yläpuolella, mutta jonka rehellisyyttä minulla ei ole syytä epäillä. En yksinkertaisesti usko, että hänestä on elämään kaksoiselämää. Eihän hänestä ollut siihen viimeksikään.

Hmm. Mutta hän siis erosi hetkessä suhteesta, jossa oli vielä läheisyyttä ja seksiä, koska ihastui toiseen? En tarkoita vähätellä suhdettanne, ratkaisuhan vaikuttaa lopulta

olleen täysin oikea. Mutta minua ihmetyttää nopea eropäätös suhteesta, jossa kuitenkin on vielä sen verran eväitä jäljellä, että kyetään olemaan intiimisti yhdessä. Itse en ennen lopullista eroa ollut niin fyysisesti lähellä exää melkein puoleen vuoteen. Välitin hänestä kuitenkin kovasti, rakastinkin, mutta silti, srksiin en pystynyt. En olisi ollut valmis eroon mistään syystä niin kauan kun olimme vielä fyysisestikin pari, vaikka ongelmia jo oli.

Samaa mieltä. Itse kyllä kirjautuisin ulos heti jos saisin tietää että siellä vanhassa suhteessa vielä pyöritään lakanoissa. Se vaan kertoo että mitään ei oo vielä loppuunkäsitelty

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että vanha suhde oli käsitelty loppuun? Minusta vanha suhde on käsitelty loppuun silloin, kun on virallisesti erottu, muutettu erilleen ja ehditty käsittelemään ero henkisesti läpi niin että ollaan valmiita sitoutumaan täysin puhtaalta pöydältä uuteen suhteeseen. Minun puolisollani tämä prosessi kesti liki vuoden. Ei ns. lennosta vaihtaessa ole ikinä käsitelty vanhaa suhdetta loppuun, vaan sen joutuu käsittelemään siinä uuden suhteen aikana.

Olet kyllä täysin oikeassa siinä, ettei tämä ole millään muotoa paras mahdollinen tapa uuden suhteen aloitukseen vaan asettaa hirveät paineet uudelle suhteelle ja saattaa jättää jälkiä joita korjaillaan parisuhdeterapiassa vielä vuosien päästäkin. Jos se uusi suhdetta ylipäänsä kestää. Monet ei kestä.

Mutta on tuo niin rakas ja lapset niin suloisia, että ei tätä osaa ihan puhtaalla sydämellä katuakaan.