Äidistä on tullut iän ja reuman myötä todellinen draamakuningatar, tänään ajoin yli 10km "hätätilanteen" vuoksi - ei saanut sillipurkkia auki
Äiti soitti hätääntyneen oloisena ja sanoi "nyt on hätätilanne, tule äkkiä" ja löi luurin korvaan. Tietysti säikähdin ja lähdin heti ajamaan. Äiti istui aivan tyynenä aamiaisella ja huikkasi "avaatko tuon purkin kun haluan noita leivän päälle"
Ymmärrän kyllä, että reuman aiheuttamat kivut ja rajoitteet ärsyttävät, mutta jotain rajaa. Luulin että hän on suunnilleen murtanut jalkansa, lyönyt päänsä tai vastaavaa.
Kun sanoin, että olisi voinut mainita puhelimessa, ettei ole oikeaa hätää, tuli mattyyrihuokaus "niin, ethän sinä minua oikeasti edes rakasta" Eikä ole suinkaan ensimmäinen kerta. Aiemmin ns. hätätilanteita on olleet mm. pihalta katkenneiden oksien haravointi, verhojen vaihtaminen ja rikkoutuneen takin ompelu (äidillä on viisi muuta käyttökelpoista takkia)
Miten saada asia perille häntä loukkaamatta, ettei soittelisi turhaan joka pikku asiasta?
Kommentit (52)
Hyvänä tyttärenä olisin jo aikoja sitten hankkinut reumaattiselle äidilleni hyväapuvälineet,joilla saa mm. juomapullon tai säilykepurkin auki. Hyvänä tyttären ymmärtäisin myös, että esim.pihan haravointi tai korjausompelu reumaattisillakäsillä on todella kivuliasta. Jos sinulle on noin vastenmielistä käydä auttamassa vanhaa äitiäsi, niin hanki hänelle riittävästi kotiapua.
Vierailija kirjoitti:
Filippiiniläinen on kauniimpi kuin sinä joka luet tätä :)
ilmiannettu spämmäyksestä. Näille ei tule mieleen että moni muukin mies näitä lukee, mikä keskenlasvuinen peräkammarin idari.
Olin muutama kuukausi sitten potilaana yön päivystyksessä ja läheisen pedin mummo pompotti läheisiään ihan kunnolla. Oli tullut yöllä päivystykseen sydän oireilla, joka paljastuikin närästykseksi, johon oli lääkekin, mutta ei ollut sitä ottanut.
Kotiin soitti... ei tälle voida mitään, tuu hakeen. 😁
Ei suinkaan sanonut, että oli pitänyt perhettä hereillä närästyksen vuoksi.
Toki oli hyvä, että kävi näytillä koska joskus onkin saman tyyppisille oireilla kyseessä sydänkohtaus.
Hän kokee yksinäisyyttä ja tekee tikusta asiaa. Jos kerrot totuuden, et pysty olla loukkaamatta. Eli älä yritäkään toimia ja ajatella siten, ettet haluaisi loukata, ellet ole valmis jatkuvaan auttamiseen ja äitisi luona ramppaamiseen.
Mutta löytyisikö muita keinoja hänen yksinäisyyden tunteensa lieventämiseksi?
Oma äitini on tällainen: jos hänelle antaa "pikkusormen", menee koko käsi. Kyseessä juurikin aiemmin ketjussa mainittu suurten ikäluokkien edustaja. Äidilleni eivät kieltosanat paljoa paina, joten etäisyyttä täytyy sitten vain ottaa, ja olla välittämättä, loukkaanko vai enkö.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä tyttärenä olisin jo aikoja sitten hankkinut reumaattiselle äidilleni hyväapuvälineet,joilla saa mm. juomapullon tai säilykepurkin auki. Hyvänä tyttären ymmärtäisin myös, että esim.pihan haravointi tai korjausompelu reumaattisillakäsillä on todella kivuliasta. Jos sinulle on noin vastenmielistä käydä auttamassa vanhaa äitiäsi, niin hanki hänelle riittävästi kotiapua.
Käsitin aloituksesta, että hänen äitinsä teeskentelee olevansa hengen hädässä vaikka kyseessä on asiat, joita ei tarvitse tehdä hiki päässä sillä samalla sekunnilla.
Kuminen läpyskä avuksi. On itsekäs äiti kyllä. Rakastan aikuisia lapsiani ja he minua.
Ei tulisi mieleen laittaa huolestuttavia viestejä heille saati ravauttaa täällä tuollaisen takia.
Syyllistäminen ja marttyyrius on sairautta.
Paras lahja mitä voi lapsilleen antaa on sen oman elämän rauha, ilman syyllisyyttä ja tapaamiset tapahtuvat ihan muusta syystä kuin avun tarpeesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tyypilliseltä suurten ikäluokkien edustajien käytökseltä. Olen kaupassa töissä, ja välillä kohtaa näitä asiakkaita, jotka ”järkyttyvät” mitä ihmeellisimmistä asioista ja päivittelevät leskikeisarinnan elkein, että ”mitä ihmettä, miksi nuo kaikki lantut ovat noin suuria?!”, tai ”eikö täällä taaskaan ole yhtään perunaleivosta, sitten en osta mitään muuta kuin nämä tarjouksessa olevat tuotteet”.
Kyllä ne nuoremmatkin osaa. Vuosia sitten kassalla noin 30 v. nainen kirkui klo 20.45 "miten teillä ei ole laskiaispullia myynnissä laskiaispäivänä" , siis haloo nehän oli jo myyty mutta draamaqueen melkein heitettiin ulos vartijoiden toimesta. Ei voi kun ihmetellä ja naurettiin makeasti kassan kanssa kun eukko oli viimein häipynyt.
Vierailija kirjoitti:
Silli ja moni muukin purkki on muuten vaikea avata ilman reumaakin. Joo. Äitisi halusi lisäksi, että menet käymään.
Silloin kysytään että voisitko tulla käymään, eikä pelotella turhaan.
Ymmärtäisikö, jos asettaisit ehdon: hädän laatu tulee puhelussa ilmoittaa, muuten et tule.
Ja sitten oikeasti et mene, ellei ilmoita asiaansa. Miksi lyö luurin korvaan ja miksi et soita takaisin ennen kuin lähdet ajamaan?
En ainakaan itse pomppisi kenenkään draamailun mukaan. Jos pystyy soittaa ja kertoa että on hätä, niin pystyy kyllä myös sanoa mikä hätä eikä luurin lyöminen ole mikään terveydellinen pakkoteko missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä tyttärenä olisin jo aikoja sitten hankkinut reumaattiselle äidilleni hyväapuvälineet,joilla saa mm. juomapullon tai säilykepurkin auki. Hyvänä tyttären ymmärtäisin myös, että esim.pihan haravointi tai korjausompelu reumaattisillakäsillä on todella kivuliasta. Jos sinulle on noin vastenmielistä käydä auttamassa vanhaa äitiäsi, niin hanki hänelle riittävästi kotiapua.
Mitäs jos se äiti sanoo ihan jokaiseen kohtaan ei? Hän ei tarvitse eikä halua uusia välineitä, vie vaan mennessäs, mitään kotiapua ei hänelle palkata. Silti soittelu vaan jatkuu. Usko vaan, et sinä olisi mikään hyvä tytär.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä tyttärenä olisin jo aikoja sitten hankkinut reumaattiselle äidilleni hyväapuvälineet,joilla saa mm. juomapullon tai säilykepurkin auki. Hyvänä tyttären ymmärtäisin myös, että esim.pihan haravointi tai korjausompelu reumaattisillakäsillä on todella kivuliasta. Jos sinulle on noin vastenmielistä käydä auttamassa vanhaa äitiäsi, niin hanki hänelle riittävästi kotiapua.
Tässäpä oikein supersyyllistäjä!
Ap:n äiti voisi hyvin itsekin hankkia nuo apuvälineet. Eivät vanhemmat ole sitä varten, että lapset heitä palvelisivat, jos pystyvät hyvin itsekin.
Niin tuttua. Mun mummolla on reuma ja aivoinfarktin jäljiltä toinen käsi toimii tosi huonosti. Kun en nyt korona aikana juokse hänelle joka päivä kaupassa ostamassa kerrallaan yhtä tai kahta asiaa vaan menen kun on muutakin asiaa kuin kettukarkit ja vaadin tietää mikä se hätätilanne on ja joutaako se oikeasti odottaa siihen, että menen ostosten kanssa hän huokailee, että mistähän sais uudet omaiset, kun entiset on hylänneet. Kerran ärähdin, että on se nyt jumalauta ihmeellistä, että ei voi ymmärtää, että jos oon edellisenä päivänä käynyt ostamassa kaapin täyteen ruokaa ja nyt pitäis mennä ostamaan jotakin vessapaperia kun on "vain" 5 rullaa jäljellä tai karkkia ja sitä ei ollut eilisellä listalla niin en mene. Mummon reaktio siihen aivan oikeasti oli "no anteeksi kun olen olemassa." Aivan tajuttoman raskasta.
Hätätilanteita on ollut just verhojen vaihtaminen ku on vielä syksyverhot ja on tulossa naapuri joulukahveille. En mennyt vaihtamaan, koska en ravaa siellä turhaan, koska mummo on riskiryhmää ja minä töissä koulussa eli isommassa riskissä napata tauti. Se naapuri voi juoda ne kahvit vaikka ei ole jouluverhoja.
Jos mulle tollasen tempun tekisi ja vielä itsesäälissä huomiota hakisi niin se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta ja olisin lähtenyt saman tien kotiin. Muutamaan viikkoon en olisi vastannut soittoihin. Toisen kerran jos tuollaista sairasta pelottelua tekee niin kokonaan välit poikki. Tuollainen on henkistä väkivaltaa, jyrkkä ei sellaiselle. Ihan sama vaikka kuinka olisi äiti tai kuka hyvänsä, toisia ei saa kohdella huonosti, kyykyttää ja pelotella.
Vierailija kirjoitti:
Filippiiniläinen on kauniimpi kuin sinä joka luet tätä :)
Jokainen tämän lukeva on älykkäämpi kuin sinä ja filippiino yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä tyttärenä olisin jo aikoja sitten hankkinut reumaattiselle äidilleni hyväapuvälineet,joilla saa mm. juomapullon tai säilykepurkin auki. Hyvänä tyttären ymmärtäisin myös, että esim.pihan haravointi tai korjausompelu reumaattisillakäsillä on todella kivuliasta. Jos sinulle on noin vastenmielistä käydä auttamassa vanhaa äitiäsi, niin hanki hänelle riittävästi kotiapua.
Äiti voi ihan itse ostaa apuvälineet ja palkata apua tai sitten pyytää kohteliaasti lastaan auttamaan ja maksaa tälle tai ostaa jotain kivaa kiitokseksi. Uhriutuminen on ihan turhaa ja typerää.
Muistatteko opettavaisen tarinan lammaspaimenesta, joka huvikseen huusi:SUSI! ja sai kyläläiset tulemaan luokseen. Kahdesti toimi. Sitten, kun oikea SUSI hyökkäsi lammasten kimppuun, kukaan ei enää vaivautunut avuksi...
Ok?
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä tyttärenä olisin jo aikoja sitten hankkinut reumaattiselle äidilleni hyväapuvälineet,joilla saa mm. juomapullon tai säilykepurkin auki. Hyvänä tyttären ymmärtäisin myös, että esim.pihan haravointi tai korjausompelu reumaattisillakäsillä on todella kivuliasta. Jos sinulle on noin vastenmielistä käydä auttamassa vanhaa äitiäsi, niin hanki hänelle riittävästi kotiapua.
Narsistin puhetta. Sulla ei taida omat lapset paljon käydä kylässä?
Tuo johtaa vielä siihen, että äidillesi käy kuten sutta huutavalle pojalle.
Osta purkin avaajaa. Jopa minulla on joskus Lidl:stä ostettu sellainen "kahva" jonka avulla saan erikokoisia purkkeja auki. Sillä saa hyvän otteen mistä tahansa silli tai hillopurkista.