Äidistä on tullut iän ja reuman myötä todellinen draamakuningatar, tänään ajoin yli 10km "hätätilanteen" vuoksi - ei saanut sillipurkkia auki
Äiti soitti hätääntyneen oloisena ja sanoi "nyt on hätätilanne, tule äkkiä" ja löi luurin korvaan. Tietysti säikähdin ja lähdin heti ajamaan. Äiti istui aivan tyynenä aamiaisella ja huikkasi "avaatko tuon purkin kun haluan noita leivän päälle"
Ymmärrän kyllä, että reuman aiheuttamat kivut ja rajoitteet ärsyttävät, mutta jotain rajaa. Luulin että hän on suunnilleen murtanut jalkansa, lyönyt päänsä tai vastaavaa.
Kun sanoin, että olisi voinut mainita puhelimessa, ettei ole oikeaa hätää, tuli mattyyrihuokaus "niin, ethän sinä minua oikeasti edes rakasta" Eikä ole suinkaan ensimmäinen kerta. Aiemmin ns. hätätilanteita on olleet mm. pihalta katkenneiden oksien haravointi, verhojen vaihtaminen ja rikkoutuneen takin ompelu (äidillä on viisi muuta käyttökelpoista takkia)
Miten saada asia perille häntä loukkaamatta, ettei soittelisi turhaan joka pikku asiasta?
Kommentit (52)
Sehän tässä tuntuu olevan ongelmansa, että moni vanhus kokee omaiset palvelijoinaan, joita voi käskyttää lakata hengittämistä, jos mieli tekee. Omat vanhempani ovat tehneet monia virheitä ja ovat kaukana hyvistä vanhemmista, mutta ovat sentään tajunneet, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Ruoat ostavat kotiin tuotuina ja lamput ja verhot on vaihtanut maksullinen isäntäpalvelu. Ovat säästäneet rahaa että voivat palkata kotihoitajan jos tilanne menee pahaksi. On oikeasti mukava vierailla, kun ei tarvitse toimia orjana.
opeta äidillesi, että säilykepurkin kannen voi saada auki helposti vaikka tekemällä reiän säilykepurkin kanteen: se poistaa alipaineen ja kansi aukeaa.
on muitakin tapoja, mutta aloita nyt edes opettamalla yksi
Kurja teko.
Kerrot äidillesi perinteisen susitarinan, jossa poika hälyttää suden vuoksi useat kerrat, kunnes susi oikeasti tulee niitylle syömään lampaita eikä kukaan enää usko häntä.
Sano, että äitisi on PAKKO selittää, mistä on kysymys, kun hän soittaa sinulle. Sinulla on oma elämäsi ja tietenkin autat häntä, mutta et välttämättä juuri sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äiti ei itse voi hommata kotiapua? Miksi se yleensä jää sukulaisten vastuulle?
Minulla on tällainen äiti tai oikeastaan tälläiseksi muuttunut nyt parin viime vuoden aikana aivotoimintojen heiketessä. Perimmäinen syy ei ole avun tarve vaan kaipaa minulta kuuntelijan roolia hänen murheille. Niitä riittää, kun jumiutuu märehtimään kokemiaan vääryyksiä - myös sellaisia, joita on ratkottu ja anteeksi pyydetty.
Ei rajojen laittaminen onnistu enää hyvässä hengessä vaan menee pahaksi riitelyksi, missä huudan hänelle. Harmittaa, ettei muulla tavoin ymmärrä enää kunnioittaa minun toiveita ja rajoja. Kestää parista viikosta pariin kuukauteen - sitten taas unohtuu mitä ollaan sovittu. On rankkaa, kun vain hänen tarpeilla on väliä ja toimii mielensä mukaan. Esim. pyytää rahaa, kun on pieni eläke - ei riitä elämiseen ja käyttää sen ostamalla minulle sellaista ruokaa, mistä hän pitää ja antaa sen mukaan vietäväksi sitten, kun palaan vierailulta kotiin. Ei ole mitään järkeä, eikä auta, vaikka sanon, etten tykkää tästä, syö sinä tämä, kun heitän sen suoraan roskiin. Menee taas väittelyksi tai minun mittapuulla oikeastaan sanalliseksi tappeluksi. Helpompi on ottaa vastaan ja heittää sen roskiin ennen paluumatkaa. En kylve rahassa, minkä takia koko asetelma ärsyttää. Jos taas sanon, ettei minulla ole ylimääräistä, jättää hän tarpeellisia lääkkeitä ostamatta ja antaa "säästöistä" minulle rahaa...
Puukolla vähän kannen alta napsauttaa, niin kyllä aukeaa todella helpolla.
Ahneen sukupolven ahneus ei yllätä. Ahne sukupolvi on tyhmää ja röyhkeää. 50-luvulla ei ehkä hetkeen mennyt hyvin, mutta sen jälkeen on saatu kaikki eikä mikään ole riittänyt sen jälkeen.
Minkälainen lääkitys äidilläsi on? Voiko sillä olla vaikutusta käytökseen?
Omalla äidilläni on reuma, häntä alettiin hoitaa kortisonilla, niin hän meni jonkin ajan päästä sekaisin. Kortisoni piristää ja hän oli hyvinkin toimelias ja oma-aloitteinen, mutta hän ei saanut nukuttua, niin hän oli lopulta kuin humalassa ja jopa agressiivinen. Lääkitystä säädettiin ja nykyään hän käyttäytyy ihan normaalisti. Teillä ei varmaan ole sama asia, mutta tämä tuli ensin mieleen, kun on reumasta kyse.
Reumaatikko voi tilata ajan oman terveysaseman toimintaterapeutilta, joka arvioi ja antaa hänelle tarvittavat pienapuvälineet.
K-A-T-K-A-I-S-E L-O-P-U-L-T-A-K-I-N S-E N-A-P-A-N-U-O-R-A!!!!!
Vierailija kirjoitti:
opeta äidillesi, että säilykepurkin kannen voi saada auki helposti vaikka tekemällä reiän säilykepurkin kanteen: se poistaa alipaineen ja kansi aukeaa.
on muitakin tapoja, mutta aloita nyt edes opettamalla yksi
Ongelmahan ei ole purkin avaaminen, vaan turha juoksuttaminen silloin, kun ei ole oikeasti hätätilanne.
Lähes kaikki olette melkoisen kamalia ihmisiä. :o Toki äiti oli hieman dramaattinen, mutta silti...
AP: mieti, jos itse olisit samassa tilanteessa!
Miksi äiti ei itse voi hommata kotiapua? Miksi se yleensä jää sukulaisten vastuulle?