Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Harmittaa ja v*tuttaa harhainen, sekopää, katkera, rahanahne sukulainen.

Mies uhkailu ja haukkuminen ja valittaminen.

Hesburgerin mollaus.

Ihmiset joista muiden yksityisasiat kuuluvat heille. Negatiivisesti. Näiden suunnaton tarve tuoda julki mielipiteitään.

Maahan lappaa lisää väkeä elätettäväksi meidän verorahoilla. Missä ne työperäiset muuttajat ovat?

Korona, lomautus ja oman työn epävarmuus.

Olen täyttänyt 50 v. En pääse edes haastatteluihin.

Ei mikään.

Hysteria Koronan suhteen. Ei saa viedä oireista lapsia kouluun, on jo 1,5 viikkoa ollut kotona. Suositus oli koulusta, että vaikka ei koronaa, niin terveenä vasta kouluun. Mutta ehkä sit huomenna menee, kun yskänpuuskia vain silloin tällöin. En jaksa tätä arpomista suuntaan enkä toiseen.

Minä itse harmitan itseäni.  Täysin väsynyt koko tyyppiin ja tarvitsen lomaa siitä.

Kissa on karkuteillä ja nyt on pakko lähteä sitä etsiskelemään.

Lapsi ei ole vastannut puhelimeen pariin päivään ja olen huolissani.  Yritän rauhoittua

Vierailija kirjoitti:

Oma läskeys ja saamattomuus. Piti laihtua täksi kesäksi, sen sijaan lihoin. Jeejee.

Sama. Ostin kaksi kesämekkoa. Toisen piti mahtua sitten kesäkuussa ja toisen heinäkuussa. No, eivät mahtuneet eli uusi yritys ensi kesään mennessä.

-kaapit täynnä "sitku"-vaatteita... väsyttää.

Tulossa oleva pimeä syksy harmittaa. Vuosi vuodelta on ollut rankempaa kestää pimeä jakso. Kirkasvalo lamput ovat käytössä, mutta aika ulkoiluun lyhenee 5 h päivässä, jäljelle jää 19 mustaa tuntia.

Tämä koronakin rassaa hermoja. Ja aivan turhaan, koska rajat kiinni laittamalla meillä ei olisi koko tautia. Kaikki tapahtumat olisivat saaneet jatkua ilman rajoitteita. Ravintolat olisivat auki, voisin käydä syömässä lounaan milloin missäkin ravintolassa. Siihen päälle vielä nämä täyttä ymmärrystä vailla olevat itsekkäät ihmiset, jotka eivät käytä hengityssuojaa, eivätkä ota rokotetta. He kasvattavat keskuudessaan uusia virus muunnoksia täysin tahallaan ja riski siirtyy vastuullisille.

Ei sitten mikään.

Yritin aloittaa, ja aloitin vauvapalstalla yhteiskunnallista keskustelua ihmis/seksikaupasta, josta olen huolissani. Siihen tulee palstan u l e ja  taas tunkemaan saastaansa ja pilaamaan senkin keskustelun, kunnes se poistetaan.

Kesä on jo mennyt ja syksy on alkamassa.

Lomat lomailtu.

Harmittaa, että en pysty hoitamaan töitäni. Tänä syksynä sain sellaisen urakan, johon eivät aika eivätkä etenkään taitoni riitä. Vähän kuin laitettaisiin tekemään sydänleikkausta kätilön koulutuksella, ei ole mahdollista. Harmitusta paremmin kuvaavia sanoja olisivat ahdistus, tuska, itkuisuus. Burnout-sairausloma on ihan nurkan takana, ellei pian tapahdu muutosta.

Harmittaa myös erään ihmissuhteen loppu. Päästin ihmisen lähelleni, annoin itseni tuntea syviä tunteita ja uskaltauduin tunnustamaankin ne myös hänelle. Hän ei vastannut minulle mitään. Suhde on siis ohi, sekin ahdistaa ja itkettää.

Paskin syksy pitkään aikaan.

"Aina mun pitää siivota aina mun pitää tiskata..,Aina mun pitää..."

Ystävä elää samaa samaa, mikä itsellänikin oli vuosia sitten edessä. Anteeksi tämä epämääräisyys, mutta enempää en asiaa tässä avaa.

Olen valtavan onnellinen hänen puolestaan, mutta samalla meinaan tukehtua kateuteen. Itselläni homma ei mennyt kovin ruusuisesti, kun taas hänen tilanteessaan kaikki on loksahdellut kivasti paikalleen ja siltä näyttää jatkokin.

Haluaisin pystyä kääntämään omaa kelloani taaksepäin ja ottamaan kaiken uudestaan. Kaikkea en voisi muuttaa, koska moni epäonni ei ollut minusta kiinni, mutta jos minulla olisi tämä kokemus matkassa ja voisin tehdä edes ne asiat toisin, joihin voin vaikuttaa.

Typerää menneessä roikkumista, tiedän, mutta harmittaa.