Mikä harmittaa sinua juuri nyt?
Onko sinulla nyt joku asia joka sinua harmittaa juuri nyt.
Kommentit (2931)
Se että mies aloittaa reissu työn ja itselleni se pitäisi olla ok, mutta kun ei ole. Harmittaa kun tulen hoitamaan kotona kaiken yksin.
Minut käytännössä savustettiin ulos työstäni. Kun erosin itse, saan todennäköisesti kolmen kuukauden karenssin..
Oma tyhmyyteni sillä taas raskaana. Elämäni on sitä että abortti tai lapsi huostaan syntymän jälkeen. Ehkä joskus vielä saan sen haluamani sterilisaation.
Äiti oli kaupan irtokarkkihyllyllä kahden pienen lapsen kanssa. Toinen lapsista yski ja aivasteli ja kaiveli käsillään karkkeja. Äiti ei sanonut mitään. Harmittaa se, että monilla yksinhuoltajilla ei ole ketään, joka voisi vahtia lapsia kaupassakäynnin ajan.
Vesisade olllut koko tämän päivän.
Onko pakko harmittaa jos ei nyt vaan harmita?
"Maantai ei mitää tiistai ei mitää keskiviikko torstai ei mittää perjantai ei mittää lauantai ei mitää sunnuntai ei mittää.
Harmittaa, kun ei ole nyt mitään mikä harmittaa. ☹️
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun ei ole nyt mitään mikä harmittaa. ☹️
Olisko ees alapeukun paikka. 😩👎🏻 Niin edes se vois harmittaa.
Elämäni suurin harmin aihe ja murhe on oikeassa hartiassa oleva jumi. Tekisi mieli mennä hierojalle eikä kököttää täällä töissä.
Harmittaa se, kun eräs tyyppi alkoi huutamaan, että olin jättänyt auton muka liian keskelle. Todellisuudessa auto oli rivissä muiden vieressä ja ihan oikealla paikalla. Hän ei vaan ollut erinäisistä syistä meinannut mahtua ohi. Purki sen kaiken sitten minuun ja mukanani olleeseen henkilöön. Sillä on myös väliä miten sanoo. Jos olisi kauniisti pyytänyt, että voisinko siirtää autoa niin olisi ollut vähän eri asia kuin sanoa ilkeästi ja haukkua toista myös. Meni sitten itseltäkin maltti samalla. Ei ole oikein käydä toisen kimppuun ja nimitellä. Ja jos vaikka poliisi olisi haettu tarkistamaan pysäköinti niin ei siinä ollut mitään vikaa. Hän en vaan meinannut ohi mahtua, mutta se oli sitten hänen oma harminsa ja en minä voi sille mitään, että kyseisen paikan järjestelyt ovat hankalat ja tilaa vähän. Ikävä tapaus ja itsekin yritän aina katsoa etten jättäisi autoa huonosti tai tekisi mitään väärin. Mietin samalla sitä, että hänen oli helppo meille huutaa. Jos olisimme olleet jotain 2 metrisiä lihaskimppuja niin olisi ehkä pysynyt hiljaa. Nyt olimme helppo kohde purkaa kiukku.
Mua harmittaa vaimo, 30 vuotta takana 6 naimisissa. Ei mitään tunnetta enään. Kunhan nuorin (14v) täyttää 16 lähden litomaan.
Jaluan vain laulaa mutta minun ei anneta koska kaikki on niin makiaa soppaa
Tajusin klo 21:45 täällä kerrostalokämpässäni että unohdin harjoitella laululäksyjäni. Harrastan klassista laulua ja olen sopraano, niin nyt en enää viitsinyt... Pystyn harjoittelemaan vain, kun mies on poissa kotoa, ja nyt olisi ollut koko päivän.
Tapasin aivan ihanan neidon Tinderissä ja kävimme treffeillä. Seuraavia treffejä pitää odottaa tiistaihin asti :)
Harmittaa, että emme ehdi tavata viikonloppuna
Koo kirjoitti:
Äiti oli kaupan irtokarkkihyllyllä kahden pienen lapsen kanssa. Toinen lapsista yski ja aivasteli ja kaiveli käsillään karkkeja. Äiti ei sanonut mitään. Harmittaa se, että monilla yksinhuoltajilla ei ole ketään, joka voisi vahtia lapsia kaupassakäynnin ajan.
Ei minullakaan ollut. Mun poika vaan ei olis saanut kaivella noin karkkeja. Tosin silloin ei ollut varmaankaan irtokarkkihyllyä. Eikä koronaakaan. Mutta tässäkin kaupungissa oli kaksikin karkkikauppaa, ne oli ihania.
Köyhyys. Vaikka luulisi, että siihen olisi jo tottunut.
Epäilen että olen tartuttanut masennuksen ja apatian työkavereihin. Kaikki vaihtavat työpaikkaa ja tunnen jääväni täysin yksin. Kunpa voisin vain kadota. En jaksa enää etätöitä. Kotona lapset kiljuu, en pääse minnekään karkuun. Olen alkanut jotenkin ymmärtää niitä amerikkalaisia jotka vain katoaa kertomatta kenellekään mitään. Vaihtavat nimeä ja kaupunkia, aloittavat kokonaan uuden elämän.
Kämppäkaverille moro ja näkemiin.