Pääseekö lastentarhanopettaja pienten puolella helpommalla kuin isojen puolella?

Riippuu minkä kukin helpommaksi kokee. Eskarissa suunniteltavaa ja ohjattavaa on paljon. Myös meteli ja vauhti on kovempaa. Pienillä työ on enemmän hoitotyötä, ja sehän jatkuu läpi koko päivän. Pukemiset ja vessatukset työllistävät kovasti.

Minulla helpotti päiväkotityö heti kun aloin käyttämään korvatulppia.

Hiukset usein auki, joten kukaan ei näe. Palaveriin otan usein pois.

Pienempien puolella on vähemmän lapsia hoidettavana per hoitaja. Tosin eivät ole niin omatoimisia mitä isommat (esim. pukeminen tuottaa hankaluuksia), joten suht yhtä vaativia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu minkä kukin helpommaksi kokee. Eskarissa suunniteltavaa ja ohjattavaa on paljon. Myös meteli ja vauhti on kovempaa. Pienillä työ on enemmän hoitotyötä, ja sehän jatkuu läpi koko päivän. Pukemiset ja vessatukset työllistävät kovasti.

Eli pienillä työ on ns liukuhihnatyötä?

Saako molemmista kuitenkin saman verran palkkaa?

Mikä on kenellekin helpompaa..

Itselleni pienten puolella olisi todella raskasta, arvostan että jaksavat siellä tehdä työtä sydämellään.

Itkua, jatkuvaa vahtimista ettei lapsi vahingoita vahingossa toista, tukehdu johonkin, vaippojen vaihtoa(+haju), jatkuvaa siirtymää (pukemista, riisumista, ulos, sisään, ulos, sisään, ulos...), syömään, syömisessä auttamista, nukuttamista, jotain ikätasoon sopivaa tekemistäkin pitäisi ehtiä. Ja kun ryhmässä 1-3v, niin siinä onkin taitotasot ja erot suuria.

Lisäksi tylsistyminen kävisi itselleni liian suureksi, kun istuu tuon härdellin lisäksi lattialla lasten keskellä.

Tsemppiä kaikille päiväkodissa työskenteleville! Isompien ryhmissä on sitten toisenlaisia haasteita ja tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla helpotti päiväkotityö heti kun aloin käyttämään korvatulppia.

Hiukset usein auki, joten kukaan ei näe. Palaveriin otan usein pois.

Kiitos vinkistä! Suodattuisi moni turha mölinä ja vinkuminen pois kuuloetäisyydeltäni! Täytyy ottaa käyttöön.

”Mölinä ja vinkuminen” koskee niin työkavereita kuin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla helpotti päiväkotityö heti kun aloin käyttämään korvatulppia.

Hiukset usein auki, joten kukaan ei näe. Palaveriin otan usein pois.

Et kuitenkaan aina?

1-2v ryhmässä raskaampaa kun esim 3-5v ryhmässä. Tämä mun mielipide.

Lastentarhanopettaja ei koskaan pääse helpolla, uskoisin. Itse olin vaan harjoittelijana, mutta kiersin kyllä kaikki eri-ikäisten osastot. Siinä päiväkodissa oli kolme eri ikätasoille olevaa ryhmää. 

Veikkaisin, että isompien puolella on motivoivampaa ja haastavampaa.   Joku alle 3-vuotias on enimmäkseen perushoivan tarpeessa , aika menee vaippojen vaihtoon, syöttämiseen ja nukuttamiseen. 

Itse kokisin isompien ryhmän ehdottomasti helpompana kuin pienten jotka eivät osaa syödä, pukea tai käydä vessassa jne. itse.

Nykyään on vaka-opeja. Ei lastentarhanopettajia. Lastentarhaaminen kuuluu 1970-luvulle.

Useimmiten ne pienillä on lähihoitaja jotka tekee opettajan sijaisuutta.Vetäbät saman palkan ilman yliopistoja ,,

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ne pienillä on lähihoitaja jotka tekee opettajan sijaisuutta.Vetäbät saman palkan ilman yliopistoja ,,

Näin taitaa olla aika monessa isompien kun ryhmässä.

Mitä pienempi lapsi, niin sen enemmän koko työ perustuu vuorovaikutuksessa olemisen taitoon, joka voi siis olla myös hyvinkin pedagogista lapsen tarpeen mukaan.

Pienten puolella työn määrä on suuri, siirtymät, vessassa käynnit, ruokailu, jatkuva vahtiminen. Tämän lisäksi lapsille pitää tarjota syliä, lohtua, laulua, loruttelua ja leikkiä. Lähes 3-vuotiaat alkavat tarvitsemaan jo haastavampaa tekemistä. Toimintaa ei voi suunnitella liian tuokiokeskeisesti, vaan takataskussa pitää kokoajan olla lapsille sopivaa toimintaa, jonka voi ottaa esiin kun tilanne on sopiva. Toki tuokioitakin pidetään, mutta ne ovat lyhyitä ja ikätasoisia.

Isompien puolella on myös omat raskaat puolensa. Tuon ikäisten kanssa käydään jatkuvasti läpi kaveritaitoja ja sääntöjä. Vaikuttavat isoilta, sillä oppivat mallista helposti asioita. Oikeasti syy-seuraussuhteen ymmärrys on vielä todella heikkoa verrattuna meihin aikuisiin, ja juuri näiltä 3-5-vuotiailta odotetaan helposti liikaa. Ryhmät ovat pääsääntöisesti liian isoja ryhmän oikeisiin tarpeisiin nähden. Tässäkin vaiheessa oikeastaan oppiminen tapahtuu pitkin päivää vuorovaikutuksessa aikuisen ja muiden lasten kanssa. Aamupiirillä tai toiminnassa vireys- tai tunnetila saattaa estää osallistumisen täysivaltaisesti. Tämän ikäisille joutuu aivan jatkuvasti opettamaan, mitä heidän omasta toiminnastaan seuraa.

Eskarimaailma on oma maailmansa, sinne voidaan suunnitella jo kovin paljon kaikenlaista sillä lapset ymmärtävät asioita enemmän, mutta edelleen monilla ei ole riittävästi esimerkiksi kaveritaitoja pärjätä leikissä toisten kanssa. Eli aika paljon eskarissakin vielä selvitellään riitoja ja joudutaan vääntämään rautalangasta, miksi jollain tavalla ei saa toimia.

Ehkä se on mitä kukakin pitää raskaana. Kyllä se jatkuva uhman vastaanottaminen esimerkiksi 3-5-vuotiaidenkin kanssa on tosi raskasta, ja he eivät usein kaikki nuku päiväunia ja nukkarihetkikään ei ole aikuisille sellainen rento hetki päivässä - toisin kuin pienillä. Ammatillisesti en usko että missään ryhmässä pääsee vähällä. Kyllä pienilläkin on paljon asioita, mitkä vaativat suunnittelua ja jatkuvaa arviointia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vaka-opeja. Ei lastentarhanopettajia. Lastentarhaaminen kuuluu 1970-luvulle.

Niinpä! Ärsyttää tämä jatkuva varhaiskasvattajien väheksyminen.

Se nimitys on kylläkin varhaiskasvatuksen opettaja.

T. Varhaiskasvatuksen opettajaksi juuri valmistunut, joka miettii nyt aivan muita aloja.

Lastentarha oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän aikana. Tämän päivän varhaiskasvatusyksiköt sen sijaan lähtevät lasten omista tarpeista ja keskiössä on suunnitelmallinen pedagogiikka.

Riippuu kasvattajasta. Olen huomannut, että pienten ryhmiin hakeutuvat usein lempeät ja vähemmän luontaista auktoriteettia omaavat kasvattajat. Heille isompien lasten kanssa toimiminen olisi ehkä raskasta. Isompien ryhmissä tarvitaan vähän jämäkämpiä kasvattajia, jotka jaksavat keskustella ja perustella, vetää rajat ja pitää niistä kiinni.

Saako päiväkodissa esittää toiveita, haluaisiko mieluummin olla pienillä vai isoilla? Vai onko siellä käytössä työnkierto?

Vierailija kirjoitti:

Saako päiväkodissa esittää toiveita, haluaisiko mieluummin olla pienillä vai isoilla? Vai onko siellä käytössä työnkierto?

Saa esittää toiveita, esim. meillä kaikki eivät edes pysty olemaan pienten ryhmässä, koska kroppa ei kestä.