Toivon, mutten jaksa uskoa

Olen eronnut kahden lapsen äiti. Ero on ollut tosi vaikea. Nyt kuitenkin alan tuntea että ehkä siitä kuitenkin selviää.

Tulevaisuus näyttää ihan kivalta näin.

Mutta jostain on alkanut myös nostaa päätään kaipuu uuteen kumppaniin. Olen haaveissa jopa niin pitkällä, että jos kohdalle osuisi ihana mies, joka olisi ihana myös lapsiani kohtaan, haluaisin vielä yhden lapsen. Siis hullua, alussa kaikki oli niin toivotonta, ja nyt mulla alkaa olla " vauvakuume" vaikkei edes kumppania.

Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?

Ja onko elämä tuonut teille sen uuden ihanan kumppanin?