Naisporukassa ulkopuoliseksi jääminen, kokemuksia?

Syy on ihan yksinkertainen: et kiinnosta.

Mulla oli lapsena ystävinä sisarukset.

Nykyään olen toisen kanssa harvakseltaan tekemisissä. Toinen on kuulemma niin kiireinen, ettei ehdi edes jutella koskaan puhelimessa. Yhden sanan tekstarikin on ylivoimainen.

Tajuan ihan itse, että hän ei vaan välitä pitää yhteyttä, enkä tee siitä draamaa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta olen huomannut että sellaisten kanssa lähentyy enemmän, joille kertoo henkilökohtaisista asioistaan ja murheistaan. Toki niitä ei kaikille halua eikä välttämättä kannata avata ja se on täysin ok, eikä missään nimessä pidä vetää tuota yli ja puhua vain itsestään, sillä siihen väsyy kuka tahansa, eikä välttämättä kannata täysin uudelle tuttavuudelle ruveta paasaamaan.

Tarkoitan sitä, että kun itse on avoin ja kertoo henkilökohtaista ja luottamuksellista toiselle, niin henkilö kokee olevansa luotettu ja kokee myös helpommaksi kertoa omia asioitaan takaisin, ja sillä tavalla lähentyy ihan vahingossakin, kun molemmat oppivat toisistaan enemmän. Enkä nyt meinaa että pitäisi paljastaa suurimmat salaisuutensa, vaan ihan jotain arkipäiväisen henkilökohtaista - miten vituttaa kun mies teki sitä ja tätä tai miten rasittaa kun sisko pitää taas mykkäkoulua.

Jos pitää etäisen viileät välit, eli että ei ikinä puhu henkilökohtaisista asioistaan, niin sellaisen ihmisen kanssa on aika vaikea lähentyä syvemmin. Jos toinen ei ikinä kerro mitään itsestään ja jutustelee vain hyvänpäivänjuttuja, niin ei sellaiselle ole luontevaa kertoa itsestäänkään mitään.

Toi on just usein ongelma, tavallaan vaaditaan että keskustelussa pitää olla joku henkilökohtainen taso. Useimmat tykkäävät siitä että jaetaan asioita tuolla tavoin, kai meissä on joku hyvin vahva halu kokea sitä että lauma on eheä ja pelaa samoilla säännöillä. 

Tuntuu vain usein itsestä tyhmältä, koska en ole ihan kauhean kiinnostunut kenenkään henkilökohtaisista asioista, en kauheasti edes tuolla hyvänpäiväntasolla. Ne on useimmilla kuitenkin aina niitä samoja. 

Tuttua on myös ulkopuoliseksi jättäminen valitsemalla puheenaihe jossa jää ulkopuoliseksi. Esim jos minä olisin porukan ainut jolla ei ole lapsia, muut puhuvat vaan vauvoista ja lapsista koko ajan. Mistään muusta ei puhuta vahingossakaan.937

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, et halua yksilöidä tarkemmin. Jos ihmisellä on hitusenkaan älyä päässään, voi otsikon ja tekstisi perusteella jo hyvin tunnistaa, kuka tai ketkä ovat 5-hengen porukka. Vaikutat jotenkin aika yksinkertaiselta, sori vaan!

Lienet tuota porukkaa: https://www.teosofinenseura.fi/toiminta.php?sid=13&src=loosit&udpview=l…

"Teosofian Esoteerinen koulu

Teosofisen Seuran yhteydessä toimii Esoteerinen koulu, johon ne, jotka ovat olleet Seuran jäseninä tietyn ajan ja jotka täyttävät vaaditut edellytykset, voivat halutessaan liittyä. Esoteerinen koulu on tarkoitettu niille, jotka haluavat elää todella teosofista elämää, ei pelkästään opiskella teosofiaa. Viisaus tavoittaa ne, joiden mieli kykenee vastaanottamaan sitä. Esoteerisen koulun jäsenet valmistautuvat tulemaan arvollisiksi vastaanottamaan [viisautta] harjoittamalla puhtautta ja itsekuria elämässään."

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan hymy kasvoilla, että sinustakin olisi mukava liittyä seuraan. Älä näytä, että sinua harmittaa, vaan näyttäydy niin mukavana seurana, että mielellään pyytäisivät sinutkin. Jos ei onnistu, harmi, tuppautuakaan ei kannata. Olisiko sinulla muita kavereita harrastuksen ulkopuolelta, joiden kanssa voisit viettää aikaa?

Tai ehdota itse jotakin aktiviteettia, johon voisitte koko porukalla mennä tai vaikka kolmistaan, jos kaikilla ei ole aikaa tms.

Onko sinulla siskoja? Itse olen huomannut että naiset, keillä ei ole siskoja usein jäävät herkemmin ulkopuolelle, kun taas naiset joilla on tulevat helpommin läheisiksi. Itselläni on pari vuotta nuorempi pikkusisko ja tulen tosi helposti läheisiksi ystäviksi naisten, varsinkin niiden kanssa joilla on myöskin siskoja. Mutta usein naiset joilla ei ole siskoja ovat joiltain osin sosiaalisesti kömpelöitä ja rikkovat sosiaalisia sääntöjä tai ovat tylyjä, niin heidän kanssaan en halua viettää niin paljoa aikaa. Tietty minulla on myös paljon ystäviä joilla ei ole siskoja, mutta yleensä ne joilla on siskoja ovat paljon kivempia ja läheisempiä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla siskoja? Itse olen huomannut että naiset, keillä ei ole siskoja usein jäävät herkemmin ulkopuolelle, kun taas naiset joilla on tulevat helpommin läheisiksi. Itselläni on pari vuotta nuorempi pikkusisko ja tulen tosi helposti läheisiksi ystäviksi naisten, varsinkin niiden kanssa joilla on myöskin siskoja. Mutta usein naiset joilla ei ole siskoja ovat joiltain osin sosiaalisesti kömpelöitä ja rikkovat sosiaalisia sääntöjä tai ovat tylyjä, niin heidän kanssaan en halua viettää niin paljoa aikaa. Tietty minulla on myös paljon ystäviä joilla ei ole siskoja, mutta yleensä ne joilla on siskoja ovat paljon kivempia ja läheisempiä ystäviä.

Not like other girls... eiku 🙄

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä viime hetken ehdotuksista, lukuunottamatta ihan tosi läheiseltä henkilöltä jonka kanssa jaetaan päivittäistä elämää ja on helppo sanoa ei.

Usein tällainen viime hetken ehdotus tulee sotkemaan ohjelmaa, jota on itse suunnitellut tekevänsä, tai ehdottaja tuppaa mukaan. Tästä syntyy ahdistava kierre.

Sama juttu. Siitä huolimatta yksi ystävä aina soittaa ja kysyy tekemään jotain asiaa hänen kanssa saman tien. Olisi kiva, jos ystävällä olisi sen verran sosiaalista pelisilmää, että soittaisi vaikka pari päivää aikaisemmin.

Tutustuin aikoinaan yhteen toiseen äitiin leikkipuistossa. Juteltiin ja lupasin antaa lapseni pieneksi jääneitä vaatteita hänelle, ilmaiseksi. Sovittiin lasten leikkitreffit seuraavalle päivälle.

Oltiin aikanaan paikalla, ja annoin vaatekassin. Luulin, että oltais juteltu edes jotain, lapset leikkineet keskenään, mutta lähtikin heti sen jälkeen muiden, hänelle tuttujen äitien luo juttelemaan pyytämättä minua mukaan. Vaistosin, etten ole tervetullut.

Silloin tajusin, että mikä homman nimi on. Jotkut kelpaa ja toiset ei. Onneksi minulla oli ja on paljon ystäviä. Harmitti kyllä antaa hyviä vaatteita tyypille, joka ei edes niitä leikkitreffejä lapsille halunnut toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varsinaisesti liity kaveriporukkaan, mutta kaverisuhteeseen. Mulla on yksi ystävä, joka on muutoin aivan ihana, meillä on hyvät jutut jne, mutta jos kysyn häntä vaikka aamupäivållä, että lähtisikö illalla lenkille, hän saattaa vastata siihen vasta seuraavana päivänä. Tai kun kysyn kuulumisia, laittaa viestin melko pian, että palaan asiaan myöhemmin kun pääsen töistä muttei sitten enää ikinä vastaa. Viimeksi oltiin sovittu lenkki n. 3 päivää aikaisemmin lauantaille. Hän laittoi aamulla, että on vähän huono olo, että palataan myöhemmin asiaan lenkin suhteen. Lopulta laitoin viestiä alkuillasta, että mikä vointi, mennäänkö vaikka ihan syömään tai sinne lenkille tai ihan mitä vaan, niin ilmeni että hän olikin mennyt töihin kun kutsuttiin extraamaan. Ei ollu vaan "muistanu" ilmotella. Oon yrittäny välillä niinkin, etten viestitä vaan soitan suoraan, mutta hän ei vastaa oikeastaan koskaan. Harvakseltaan enää edes tavataan, pari krt kuussa enintään, kun tämä on alkanur hiertää.

Ollaan näistä keskusteltu ja olen kertonut että mua loukkaa odotuttaminen ja ettei peruuntumiset haittaa kunhan ilmoittaa. Hän on koittanutkin parantaa tapojaan, että vastaa vuorokauden sisällä, mutta hän taas kokee että hän ei kelpaa mulle sellaisena kun on. Mä taas oudoksun tuota asennetta, sillä kyse on mun mielestä käytöstavoista, ei persoonan muuttamisesta. Vaikea juttu, kun oikeesti tykkään älyttömästi hänestä mutta tuo odotuttaminen ja vastaamatta jättäminen kieltämättä saa mulle olon, etten ole kovinkaan tärkeä ja että mun aikaa saa haaskata ja odotuttaa. Muiden kavereiden kans ei ole koskaan ollut tällaista ongelmaa. Tämän kaverin kans meillä kuluu aika siivillä kun lopulta nähdään, ja hänkin aina sanoo että meillä on niin paljo juttua että pitäis olla koko viikonloppu aikaa nähdä ja olla.

Vinkkejä?

Olen juuri tällainen ystävä kuin ystäväsi. Pidän aidosti ihmisistä joille tätä teen mutta minulla on elämässäni ihan hirveästi ystäviä ja jatkuva kaikille vastaaminen kuormittaa ja vie aikaa liikaa myös muulta elämältä. Vastaan kyllä aina, vaikka usein en ystävien toivoman ajan sisällä (eri asia jos tapaaminen tms on jo sovittu). Kaikki tietävät sen ja siihen on elämän aikana ehditty tottua. Ehkä ystäväsi ei jostain syystä halua sanoa miten paljon hänellä on joko ihmissuhteita tai asioita elämässään sinun lisäksesi? Uskon että hän aidosti viihtyy seurassasi, mutta konkreettista aikaa ei vain ole enemmän. 

Yleensä kaunein, isotissisin ja ystävällisin nainen jätetään syrjään.

En lukenut koko ketjua, mutta kuulostaa aika normaalilta, vaikka varmasti tuntuukin ap:sta epäreilulta ja kurjalta. Niin se vaan menee, että lähennytään enemmän niiden kanssa joilla on samat kiinnostuksen kohteet tai muuten synkkaa paremmin. Myös erilaiset elämäntilanteet voivat ajaa erilleen. Kannattaa etsiä uusia kavereita. Kavereita joka tapauksessa tulee ja menee elämän aikana, ei mikään kestä ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kaunein, isotissisin ja ystävällisin nainen jätetään syrjään.

Lihavat, mutta pienitissiset psykopaattimummot yleensä hylkivät heitä.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan hymy kasvoilla, että sinustakin olisi mukava liittyä seuraan. Älä näytä, että sinua harmittaa, vaan näyttäydy niin mukavana seurana, että mielellään pyytäisivät sinutkin. Jos ei onnistu, harmi, tuppautuakaan ei kannata. Olisiko sinulla muita kavereita harrastuksen ulkopuolelta, joiden kanssa voisit viettää aikaa?

No ei ikinä tuommosta teeskentelyä ja "näyttäytymistä mukavana seurana" , jos ei omana itsenään kelpaa.

Tyypillinen naisen ohje toiselle naiselle...

Kuulun itse neljän naisen porukkaan, josta olen ainoa lapseton. Tuntuu että minä kyllä kelpaan bileseuraksi ja satunnaisesti syömään / leffaan/ lenkki seuraksi, mutta ystävälläni on paljon myös äititreffejä keskenään joihin minua ei kutsuta. Olen ajatellut että he itse kokevat, etten lapsettomana halua mukaan vaikka olen kyllä vihjaillut että olisi kiva joskus myös nähdä lapsia ja pelata yhdessä jotain tms. Olen myös kutsunut tätä porukkaa mökillemme, mutta koskaan heitä ei kiinnosta tulla. Vuokramökeillä kyllä viihtyvät.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin aikoinaan yhteen toiseen äitiin leikkipuistossa. Juteltiin ja lupasin antaa lapseni pieneksi jääneitä vaatteita hänelle, ilmaiseksi. Sovittiin lasten leikkitreffit seuraavalle päivälle.

Oltiin aikanaan paikalla, ja annoin vaatekassin. Luulin, että oltais juteltu edes jotain, lapset leikkineet keskenään, mutta lähtikin heti sen jälkeen muiden, hänelle tuttujen äitien luo juttelemaan pyytämättä minua mukaan. Vaistosin, etten ole tervetullut.

Silloin tajusin, että mikä homman nimi on. Jotkut kelpaa ja toiset ei. Onneksi minulla oli ja on paljon ystäviä. Harmitti kyllä antaa hyviä vaatteita tyypille, joka ei edes niitä leikkitreffejä lapsille halunnut toteuttaa.

Maailmassa on paljon vastaantulijoita joilla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja. Se, ettei teistä tullut lähempiä ystäviä ei ollut sinulle mikään menetys. Onneksi edelleen on olemassa myös fiksuja ja mukavia ihmisiä.

Itse en oikein osaa tehdä itseäni tykö eli mennä joukkoon ja ottaa rohkeasti osaa keskusteluun. Sen sijaan voin vaihtaa pari sanaa jonkun sellaisen kanssa joka näyttää vähän aralta ja yksinäiseltä. Usein olen huomannut tällaisen henkilön ilahtuvan kontaktin ottamisesta. Jos taas ei juttelua synny annan olla mutta en masennu. Sukulaissieluihin törmää harvoin, kevyt juttelu on riittävää sosiaalisten suhteiden ylläpitoa esim. äitiporukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro tarkemmin mitä se teidän viiden hengen porukka, johon kuulut, tekee yhdessä? Siinä harrastuksessa siis.

Onko siellä muita paikalla ja jos on niin miten se 5 hlöä siitä erottuu.

Aloittajalle

Luin aloituksesi ja luvattoman paljon tuttua sieltä löysin. Olen vaimo, äiti, isoäiti ja psyk.puolen hoitaja n. 40 vuoden ajalta. Siksi tämä henkilöhistoria jotta voin puhua asiasta kokemusteni mukaan. Kyllähän jo kouluaikana valikoitui pieniä ryhmiä joista aina jotekin "poistettiin" joitakin, sen kyllä tajusi heidän käytöksestään. Varsikin lukioaikana vanhat hyvät ystävät jäivät kun uusia tuli. Opiskeluaika oli seurusteluineen ja avioliittoineen helpompi mutta myös silloin oli tuota "piiri pieni pyörii" juttua. No, ne kaverit oli ja meni! Työyhteisössä naiset ovat valitettavasti "toinen toiselle susi", ei aina mutta pienessä työyhteisössä valitettavasti.

Jo varhain tyttöjeni kaveripiirissä ilmeni tälläista. Minulla on tyttöjä ja yksi poika. Pitkään kotona heitä hoitaneena ja läsnäolleena tyttöjen ja poikein kaverisuhteissa on eroja. Tytöt ovat enemmän tällaisia " kahden kimppa" ja helposti jättävät jonkun yksin. Pojat ovat reilumpia, ainakin kokemukseni mukaan, kaikki mahtui mukaan, oli mahdollisuus kunnon ulkopeleihin jne. Varmaan siinäkin oli jotain "syrjimistä" mutta lopulta kaikki mahtui mukaan. Pojat olivat mielestäni reilumpia kuin tytöt. Tytöillä oli sitä kahdenkeskistä kuiskuttelua toisten läsnäollessa, pojilla vähemmän. Se lapsista mutta pointtini onkin se, että tytöistä kasvaa naisia, pojista miehiä ja tämä käyttäytyminen jatkuu ja jatkuu. Miksi? Mallioppimista?

Olen työskennellyt koko työhistoriani naisvaltaisella osastolla, vain muutama mies, mutta koen heidän tasapainottaneen osaston työyhteisön henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä viime hetken ehdotuksista, lukuunottamatta ihan tosi läheiseltä henkilöltä jonka kanssa jaetaan päivittäistä elämää ja on helppo sanoa ei.

Sama juttu. Siitä huolimatta yksi ystävä aina soittaa ja kysyy tekemään jotain asiaa hänen kanssa saman tien. Olisi kiva, jos ystävällä olisi sen verran sosiaalista pelisilmää, että soittaisi vaikka pari päivää aikaisemmin.

Olisikohan tässä järkevä toimintatapa ihan vaan kertoa sille viime tingan ystävälle, että sinä tarvitset aikaa harkintaan ja oman aikataulun järjestelyyn? Ei kukaan ole ajatustenlukija. 

Olen myös huomannut sen että usein kieltäytymiselle annetaan joku selitys (ihan turha valkoinen valhe), joka ei ole se oikea syy ja aiheuttaa sitten seuraamuksia jatkossa. Yksi tuttuni mainitsiseurassani tekstiviestin luettuaan, että joku hänen ystävänsä pyysi mukaan risteilylle. Tämä sitten pohti siinä minun kuullen että mitä sanoisi selitykseksi kieltäytymiselle, kun ei tykkää risteilyistä eikä halua lähteä mukaan. Hän aikoi ensin vastata että ei nyt ole aikaa, mutta siinä kohtaa minä aloin nauramaan ja sanoin että kannattaisiko sanoa ettei pidä risteilyistä. Ja varmistaa sillä että ystävä tietää olla jatkossa ehdottelematta risteilyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro tarkemmin mitä se teidän viiden hengen porukka, johon kuulut, tekee yhdessä? Siinä harrastuksessa siis.

Onko siellä muita paikalla ja jos on niin miten se 5 hlöä siitä erottuu.

Aloittajalle

Luin aloituksesi ja luvattoman paljon tuttua sieltä löysin. Olen vaimo, äiti, isoäiti ja psyk.puolen hoitaja n. 40 vuoden ajalta. Siksi tämä henkilöhistoria jotta voin puhua asiasta kokemusteni mukaan. Kyllähän jo kouluaikana valikoitui pieniä ryhmiä joista aina jotekin "poistettiin" joitakin, sen kyllä tajusi heidän käytöksestään. Varsikin lukioaikana vanhat hyvät ystävät jäivät kun uusia tuli. Opiskeluaika oli seurusteluineen ja avioliittoineen helpompi mutta myös silloin oli tuota "piiri pieni pyörii" juttua. No, ne kaverit oli ja meni! Työyhteisössä naiset ovat valitettavasti "toinen toiselle susi", ei aina mutta pienessä työyhteisössä valitettavasti.

Jo varhain tyttöjeni kaveripiirissä ilmeni tälläista. Minulla on tyttöjä ja yksi poika. Pitkään kotona heitä hoitaneena ja läsnäolleena tyttöjen ja poikein kaverisuhteissa on eroja. Tytöt ovat enemmän tällaisia " kahden kimppa" ja helposti jättävät jonkun yksin. Pojat ovat reilumpia, ainakin kokemukseni mukaan, kaikki mahtui mukaan, oli mahdollisuus kunnon ulkopeleihin jne. Varmaan siinäkin oli jotain "syrjimistä" mutta lopulta kaikki mahtui mukaan. Pojat olivat mielestäni reilumpia kuin tytöt. Tytöillä oli sitä kahdenkeskistä kuiskuttelua toisten läsnäollessa, pojilla vähemmän. Se lapsista mutta pointtini onkin se, että tytöistä kasvaa naisia, pojista miehiä ja tämä käyttäytyminen jatkuu ja jatkuu. Miksi? Mallioppimista?

Olen työskennellyt koko työhistoriani naisvaltaisella osastolla, vain muutama mies, mutta koen heidän tasapainottaneen osaston työyhteisön henkeä.

Työskentelen alalla, jossa alle 10% työntekijöistä on naisia. Yleisin koulutus alalla on DI, myös naisilla, ja minullakin. Olen aikoinani ollut kesätöissä myös hoitoalalla. Viihdyn loistavasti miesvaltaisessa työyhteisössä juuri sen takia, ettei siellä ole kuiskuttelua ja sosiaalisia pelejä.

Mutta sanopa tämä ääneen jossain naisporukassa, heti alkaa ”Luuletko olevasi joku not like other girls”. Huoh.

Kelpaathan sinä, kun yhteistapaamisiakin vielä on. Kyllä se siitä. Älä jää harmittelemaan suotta.