Naisporukassa ulkopuoliseksi jääminen, kokemuksia?

Me oltiin sellanen 3 naisen porukka sanotaan nyt vaikka A B ja C, mutta ne  A ja B oli tunteneet jo pidemmän aikaa toisensa ja minä uusimpana tulokkaana jäin vähän ulkopuolelle. Kerran A unohti kokonaan että mulla ja hänellä oli sovittuna tapaaminen.Hän oli muuttanut uuteen asuntoon ja jätin sitten kukkapaketin oven ulkopuolelle kun ei ollutkaan kotona. Ärsyynnyin ja annoin palautetta, sanoin että tämä ystävyys on nyt tässä, myöhemmin hän laittoi kirjeen, että hänellä on omia ongelmia joista johtuen voi käydä niin, ettei esim aikataulut pidä. No, ehkä ei oltu kauheen läheisiä kun ei kertonut aiemmin asiasta, ei alettu enää uudestaan lämmittämään "ystävyyttä"...

Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, jotkut ystävyydet säilyy ja jotkut ei, joittenkin kanssa ollaan etä-kavereita välimatkojen takia, sitten on pelkkiä hyvänpäivän tuttuja. Minulla on tasan 1 sellainen ystävä jolle voin kertoa asioita laidasta laitaan ja hän on samalla aaltopituudella kanssani.Olen aika vähäpuheinen nainen, sellainen ei kaikkia oikein miellytä, yleensähän naiset ovat puheliaita (kai?)  

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa oli samaa. Tiivis kaveripiirini tykkäili ahkeraan toistensa päivityksistä ja heil oli niin vilkasta keskustelua keskenään. Mun päivitykset kaikki sujuvasti vain ohittivat. En mä ollut mikään suosittu edes kouluaikoina. Mä jättäidyin pois fb.stä.

Minä poistuin facesta myös kun tajusin olevani vain yleisöä muille. Jos mitään itse julkaisin, niin kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota. 

Jännästi oltiin kyllä huomattu etten ole facessa enää, ja kyseltiin kyllä että miksi näin. Sanoin vain että se oli aika epäkiinnostavaa, että minulla on live-elämä niin vilkasta että en jaksa enää somea kaupan päälle. Avasin kuitenkin instan, ja nämä tietyt löysivät heti seuraamaan minua siellä, vaikka en ollut edes omalla nimelläni ;) En alkanut itse seuraamaan ketään heistä. Osa jättäytyikin muutaman kk päästä seuraajistani kun huomasivat että en lähde enää fb-touhuun hediän yleisökseen. 

Oma tilini on julkinen. En laita enää muita kuin storyjä, koska sieltä näen ketkä ovat  käyneet katsomassa. Nämä tietyt ovat aina ekojen joukossa katsoneet tarinani. Mitään eivät koskaan kommentoi kuitenkaan eikä ole tarviskaan. Nautin kun he ovat nyt puolestaan yleisöäni, eivätkä voi mistään tietää kuinka paljon tarinani saavat katsojia ja kommentteja ;) Välillä laitan ihan huvikseni tarinoita joissa hehkutan  ihania ystäviäni, tai kiittelen runsaasta osallistujamäärästä pippaloihini :D

Oijoi niin tuttua...en ikinä IKINÄ oo oikeen kuulunu mihinkään/minnekkään. Todella yksinäinen...ne muutamat jotka tuntee mut kyllä tietosia tuntemuksistani ja kyllä kovin ihmettelevät etten ystäviä/edes sitä ainoota oo onnistunut saamaan. Kyllä mä tästä kärsin jne kumminkin aina yritän saada yhteyden jne en juorukello tns epärehellinen tyyppi oo jne jne...viimesimmän tyypin kaa tunnettiin 10vuotta,välit meni lopullisesti kun sain kuulla että oon hänen mielestä liian tyrkyttävä jne. Olin erehtynyt esittämään tapaamis vaihtoehtoja,se sit vissiin oli liian tyrkyttävää🤔🙄 ei ollut eka ketta kun olin jotenkin liikaa...mutten mä kyllä käsitä et miten vois tavata jollei ensin sovita missä&millon,telepatiaa ehket??!!ja huom kyseessä oli 2 erillistä viestiä,ei esim 8🙄😕ei onnistu niin ei onnistu. Onneks on teini&koira sekä edes 1/3 sisaruksesta jonka kanssa nähhään jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kokemusta on siitä että kelpaa toisten projekteihin avustajaksi, vapaaehtoiseksi jne mutta mikään muu tapaaminen ei sitten onnistukaan tai onnistuu nihkeästi. Sitten on muutama ollut, jotka eivät näe mitään vikaa ja omaa osuuttaan epäselvyyksiin vaan vierittävät ne aina toisten päälle. En jaksa enää edes yrittää normaalia kaveriutta kenenkään kanssa. Olen mieluummin yksin.

Ehkä valitset vääriä kavereita? Ihan niin kuin jotkut naiset valitsevat aina samanlaisen huonon miehen, niin sinä valitset huonon kaverin. Ehkä sinun pitää itsesi muuttaa ajatusmalliasi ja etsiytyä ihan erilaisten ihmisten seuraan kuin ennen. Sinun pitäisi oppia näkemään näitä huonoja tyyppejä yhdistävät asiat ja laajentaa itsekin omaa reviiriäsi rutkasti.

Itse olen löytänyt todella ihania ihmisiä senioreita vapaaehtoistyössä. On todella hauska, kun huomaa nauravansa vaikka jonkun 88 vuotiaan rouvan kanssa silmät vesissä, kun juttu luistaa niin hyvin. Myös tälle 88 vuotiaalle rouvalle olen ainoa vakituisesti kylässä käyvä, tuki ja turva.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä on tuo vapaaehtoistyö mitä teet?

Tuota asiaa olen juuri työstämässä, että miksi aina ajaudun samankaltaiseen tilanteeseen. Yksi on se, että mulla on liiallinen vastuuntunto yhdistettynä herkästi tulevaan syyllisyydentunteeseen. Näitä nappeja kun joku oppii painamaan, niin käy niin, että toinen voi heittäytyä passiiviseksi, kun minä otan vastuun ja pyytelen anteeksi. Tämän tajusin vasta äskettäin ja toivon että asiat tulevaisuudessa muuttuu. On hirveä kriisi tajuta, miten ystävyys ei olekaan ollut ystävyyttä vaan jotain outoa jäljitelmää siitä. Apu, hyöty ym kelpaa, mutta kun kaipaa aitoa kohtaamista ja asioiden jakamista, niin toinen perääntyy.

Olen eri, mutta ainakin SPR:lla on ollut vanhusten ystävätoimintaa. Tuskin nyt korona-aikaan, mutta eiköhän se jatku kun maailma normalisoituu. 

Mä tunnen itseni töissä ulkopuoliseksi kun olen vähän erilainen kun muut, en jupise kotiasioita töissä. Ei jaksa kiinnostaa toisten perheasiat yms. Mä en marise miehestäni töissä vaikka se on kait ihan samanlainen kun muidenkin miehet tai naiset, siis puolisot.

Jos tuntuu että jää aina ulkopuoliseksi, niin kannattaa lukea tämä: https://elaparemmin.fi/blogi/12-luonteen-ominaisuutta-jotka-tekevat-sin…

Minulle linkattiin tämä vastaavassa ketjussa vuosia sitten ja kipeästi tunnistin kohtia joissa itselläni oli syytä kehittää luonnettani. On vain pitkä tie, kehitystä on tapahtunut mutta edelleen kamppaillaan eteenpäin. Kai se on elämänmittainen tie. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kans kaveriporukka, jossa tuli useita sisäisiä klikkejä. Yhtäkkiä huomasin olevani ulkopuolinen, kaikilla oli keskenään jotain inside-juttuja ja mä olin vähän pihalla kaikesta. Kyllä se vaikutti ja lopulta mun ei enää tehnyt mieli nähdä koko porukkaa, kun en pysynyt jutuissa mukana. Alkuun yritin olla aktiivisesti mukana kaikissa yhteisissä jutuissa, mutta klikkien omiin tapaamisiin on aika vaikea änkeä, kun ei niistä puhuta etukäteen. Pikkuhiljaa jättäydyin pois porukkatapaamisista ja eipä mua kukaan sitten enää sinne kaivannutkaan.

Jos kavereiden tapaamisesta tulee enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, en nää sellaisten kavereiden tapaamisessa mitään järkeä.

Oma suuri suruni on että näin käy myös pienissä seurakunnissa usein, jos olet jollakin lailla erilainen=ulkopuolinen.  Jos vielä sairas (fyysisesti) melko varmaa on että olet takarivissä lopun elämääsi:).

Ei se enää satu, harmittaa hieman, meidän sisäinen pienuus, varsinkin kun uskovina olemme kutsutut rakastamaan. Olen oppinut elämään näin.

Mitkään suhteet ei pysy iän kaiken samoina. Ihmiset muuttuu, tilanteet vaihtuu. Toiset tulee läheisimmksi toiset etääntyy. Sellaista se on.

Jos edellee tapaatte harrastuksen merkeissä, niin ethän ole jäänyt ulkopuolelle siitä perusporukasta sitten. Toiset tulevat taas paremmin toimeen sen harrastuksen ulkopuolellakin. 

Kaikki naiset eivät jää ulkopuolisiksi:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina se joka jätetään ulkopuolelle. Monet naiset on myös inhottavan mustasukkaisia kavereistaan, ja suhtautuvat ystävänsä toiseen kaveriin kuin johonkin kilpakosijaan. Tuntuu pahalta kun oma bestis puuttuu. Ja monesti kun olen mukana esim neljän tai viiden hengen naisporukassa, porukassa on yksi tai kaksi henkilöä jotka eivät pidä minusta. Tämä henkilö tai pari tyyppiä sitten haukkuvat minua kaikille porukan jäsenille. Sitten muutkin porukasta alkavat inhoamaan minua tai eivät halua mukaan vaikka olisivat alunperin pitäneet minusta, ja ei minua sitten lopulta enää pyydetäkään mukaan.

Nyt minulla on vaan yksi kaveri joka kyllä pitää minusta ja jos näemme, se on kahden kesken. Mutta tämä kaveri käyttää minua jonkinlaisena terapeuttina ja selittää aina vaan omia asioitaan. Minun kuulumiseni eivät kiinnosta tätä kaveria yhtään, ja jos kerron omia kuulumisiani, hän kääntää aina puheen itseensä. Olen silti iloinen tästä yhdestäkin kaverista, sillä hän on ainoa kaverini. 

Myös työpaikan porukoissa minut jätetään ulkopuolelle esim lounasporukoista, ja yhdellä työpaikalla oli kaksi naista jotka kävivät pyytämässä minun kanssani samassa työhuoneessa olevaa naista joka päivä lounaalle, mutta minua ei koskaan pyydetty. Kävivät siis kolmestaan. Kolmestaankin siis naiset voivat kyllä olla, jos heillä on joku neljäs henkilö eli siinä tapauksessa minä joka jätetään ulkopuolelle ja josta puhutaan pahaa.       

Anteeksi, mutta ei noin käyttäytyvä ihminen kyllä mikään kaveri tai ystävä ole. Hän käyttää sinua juurikin jonain ilmaisena terapeuttina. Ystävyys on tasapuolista ja molemmat tuntevat siinä itsensä tärkeiksi ja seuransa kaivatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitkään suhteet ei pysy iän kaiken samoina. Ihmiset muuttuu, tilanteet vaihtuu. Toiset tulee läheisimmksi toiset etääntyy. Sellaista se on.

Näin. Ap oli ärsyyntynyt ilmeisesti siitä, että hän ei saanut määrätä porukan tahtia ja tekemisiä. Tottakai se ottaa päähän, jos on ennen ollut muiden pomo ja nyt tämä porukka ei hänen juttujaan kuunnellutkaan. Sekin ärsytti, että kaksi muuta olivat mokomat menneet lähentymään ilman ap:n lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap

Minulla on tapahtunut samaa useita kertoja elämäni aikana. Nuorempana pahoitin mieleni enkä käsittänyt miksi näin käy aina vaan uudestaan. Mietin mikä minussa on vikana ja enkö osaa olla oikealla tavalla ihmisten kanssa jne. Yritin kysellä suoraan, mutta ei ainakaan minulle kukaan kehdannut suoraan sanoa mistä on kyse. Useamman kerran vielä tapahtui niin, että minut oli suljettu pois pitkäksi aikaa kaveripiiristä, mutta sitten seurani olikin alkanut kelpaamaan, kun yksi sun toinen oli siirtynyt parisuhteilemaan/tekemään lapsia, ja osa oli sitten taas kipeämmin (minunkin) seuran tarpeesta. Tajuan nyt mistä on kyse ja olen hyväksynyt sen. Oon se kiltti ja tylsä tyyppi, joka ei oo pidemmän päälle kiinnostavaa seuraa. Muistaaksi se oli Olga Temonen, joka kertoi hevoslaumastaan ja aasistaan näin: kun laumaan tulee uusi hevonen, kestää aikansa että se hyväksytään hevosten joukkoon. Sen aikaa höntti aasi toimii hevosen ystävänä, kunnes sitten hevonen pääsee oikeeseen seuraan ja aasin seura ei enää kelpaa. Tää ehkä kuulostaa negatiiviselta, mutta nykyään minä näen itseni kilttinä ja ystävällisenä aasina, joka hyväksyy, että joskus ei vaan seura kelpaa pidempään/syvemmin. Ja aina voi olla muille ystävällinen, vaikkei ne muut haluakkaan olla sinun bestiksiä. Ja lisäyksenä vielä, että tämän asian hyväksyminen on auttanut minua kovasti. Niitä hyviä ystäviäkin on löytynyt, kun osaan paremmin arvostaa itseäni ja elää omaa elämääni. Suosittelen ottamaan sellaisen asenteen, että nautit harrastuksen mukana tuomasta seurasta, mutta löydä ne oikeat ystävät muualta.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan hymy kasvoilla, että sinustakin olisi mukava liittyä seuraan. Älä näytä, että sinua harmittaa, vaan näyttäydy niin mukavana seurana, että mielellään pyytäisivät sinutkin. Jos ei onnistu, harmi, tuppautuakaan ei kannata. Olisiko sinulla muita kavereita harrastuksen ulkopuolelta, joiden kanssa voisit viettää aikaa?

- AP kirjoitti: "Miten pitää naama peruslukemilla, kun toiset kertoo viikonlopun yhteisestä tekemisestä, kun itse olen ollut yksin?" Siis AP on yksin! Yksinäinen, ei OLE muita kavereita. Lue teksti ennekuin latelet viisauksia. 

AP. Unohda nuo neljä pas...aista. Akat ovat vihollisia toisilleen ja kateellisia. Ota ulkomaan matka (nyt jo voi). Lähde niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja unohda viheliäiset akat. He eivät tarvitse sinua. Miksi roikut. Mene sen harrasteen jälkeen pois, kävele ulos tuosta porukasta. Pieni valkoinen valhe olisi nyt paikallaan, eli kerro, että nyt on menoa mulla, adios nyt ja viuuuuh....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan hymy kasvoilla, että sinustakin olisi mukava liittyä seuraan. Älä näytä, että sinua harmittaa, vaan näyttäydy niin mukavana seurana, että mielellään pyytäisivät sinutkin. Jos ei onnistu, harmi, tuppautuakaan ei kannata. Olisiko sinulla muita kavereita harrastuksen ulkopuolelta, joiden kanssa voisit viettää aikaa?

- AP kirjoitti: "Miten pitää naama peruslukemilla, kun toiset kertoo viikonlopun yhteisestä tekemisestä, kun itse olen ollut yksin?" Siis AP on yksin! Yksinäinen, ei OLE muita kavereita. Lue teksti ennekuin latelet viisauksia. 

Mitäs jos ap ei ole ollut kiinnostunut tekemään samaa mitä muut? Sitten hän murjottaa yksin kotona ja pakottaa naamalleen hymyn (aloituksesta), kun muut kertovat mitä ovat tehneet?

Jos neljä tyttöä haluaa mennä yöelämään ja ap ei, niin tottakai muut saavat mennä. Tai jos kolme tyttöä keksii lähteä suppailemaan ja ap ei uskalla, niin pitäisikö niiden kolmen jättää menenättä, koska ap on yksin? Ap jätti osan kertomatta ja teki kavereistaan karseita akkoja. Hän ei valitettavasti taida itse olla kovin hyvä kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta löytyy. Liian kaunis jätetään ulkopuolelle kateuden vuoksi.

Tai jollain lailla erottuva. Esimerkiksi itse olen as-piirteinen ja normaalit naiset välttelevät minua kuin ruttoa.

Mitä on as-piirteinen? En ole kuullut sanontaa. 

Oudot tavat kirjoitti:

AP. Unohda nuo neljä pas...aista. Akat ovat vihollisia toisilleen ja kateellisia. Ota ulkomaan matka (nyt jo voi). Lähde niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja unohda viheliäiset akat. He eivät tarvitse sinua. Miksi roikut. Mene sen harrasteen jälkeen pois, kävele ulos tuosta porukasta. Pieni valkoinen valhe olisi nyt paikallaan, eli kerro, että nyt on menoa mulla, adios nyt ja viuuuuh....

Miten minusta nyt tuntuu, että ap on se pas...nen ja neljä yhdessä viihtyvää tyttöä ovat ihan normaaleja kivoja meneviä tyttöjä, joilla ei ole ongelmia sosiaalisten tilanteiden kanssa.

Mä olen aina ollut se ulkopuolinen... ihmiset luulee usein, että olen menevä, mutta oikeasti olen pelokas introvertti...

Mua hämmästyttää, että täällä sanotaan pari kertaa kuukaudessa tapaamista harvaksi! Kuulostaa tosi uuvuttavalta tahdilta.

Onneksi mulla on hyvä mies ja lapset, sekä joitakin tuttuja.. ehkä pärjään..

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu että jää aina ulkopuoliseksi, niin kannattaa lukea tämä: https://elaparemmin.fi/blogi/12-luonteen-ominaisuutta-jotka-tekevat-sin…

Minulle linkattiin tämä vastaavassa ketjussa vuosia sitten ja kipeästi tunnistin kohtia joissa itselläni oli syytä kehittää luonnettani. On vain pitkä tie, kehitystä on tapahtunut mutta edelleen kamppaillaan eteenpäin. Kai se on elämänmittainen tie. 

Linkin tekstissä oli hyviä ohjeita.

Huomasin ettei ketjussa ole otettu kantaa ihmistyyppiin, joka ei ehkä uskalla sanoa omia mielipiteitä tai antaa toisille kärkkäitä neuvoja. Ratkaisuksi hän on kehittänyt systeemin, jossa omat näkemykset kerrotaan jonkun toisen takanapäin sanotuksi mielipiteeksi. Luonnollisesti tällainen ihminen tapaa muita yksittäin erittäin mielellään, mutta järkyttyy kuultuaan muiden tavanneen keskenään ilman häntä.

Ihminen voi myös vetää erilaisia rooleja eri ihmissuhteissa. Joskus näyttäisi siltä, että he saavat jonkinkaltaista tyydytystä siitä, kun toisten ihmisten erillaiset käsitykset henkilöstä törmäävät. Esimerkiksi toiselle rooleja vetävä henkilö on kertonut lempivärikseen pinkin ja toiselle kertonut ettei voi sietää pinkkiä, jolloin pinkkejä kukkia tai tavaroita lahjaksi antanut henkilö onkin muiden silmissä kusipää.

Useimmat ovat törmänneet ihmistyyppiin.