Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuulin eilen äidin kaupassa kysyvän taaperolta, että haluatko, että ostetaan piimää
27.05.2021 |
Muksu istui kärryssä tutti suussa ja äiti kysyi kaksi kertaa, että haluatko, että ostetaan piimää. Olin aivan hoomoilasena vieressä, että mitä ihmettä :D Kysyttekö te oikeasti joltain 2-vuotiaalta mitä kaupasta ostetaan? Vastaus oli ynähdys, josta muikkeli päätteli, että ostetaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Kaksivuotias ei syö tuttia eikä istu ostoskärryssä. Niissä on painoraja 15 kg.
Mutta minkäikäiselle lapselle hyvänsä voi jutella ja vaikka kysyäkin ostetaanko piimää.
Mun lapset on ylittäneet tuon painorajan vasta 4-5v. Vai mitä tarkoitit? Ja yksi söi tuttia kyllä yli 2v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon surullisempia ovat ne tapaukset, joissa kaksivuotiaalle lyödään kännykkä tai pelikone käteen ja ääni täysille. Näitäkin näkee ostoskärryissä istumassa.
En itse vetäisi johtopäätelmiä yhden kauppareissun tapahtumista. Voi olla, että siellä on jo koko päivä menty ja tolskattu ilman vempaimia ja nyt kotimatkalla käydään kaupassa. Aikaisemmin valitettiin kaupassa kiukuttelevista lapsista, nyt kännykkää tuijottavista, koskaan ei ole hyvä.
Missä kohtaa valitin?
On tosiasia, että osa vanhemmista ei puhu lapsilleen. Ei kaupassa, ei kotona, ja sitten ihmetellään neuvolassa kun puhetta ei tule ollenkaan ja isompana tämä lapsi provoilee kilttiksenä vauvalla ja persuilee.
Ei mulla ollut koskaan tarvetta raahata väsynyt lapsi kauppaan, ja jos olisi ollutkin, tuskin olisin häntä jollain metelihärvelillä yrittänyt rauhoittaa. Katsos kun väsynyt lapsi ei kaipaa lisää ärsykkeitä vaan rauhoittumista. Kokeile joskus sinäkin: pipo silmille ja makuuasentoon.
Super Nanny ei jää työttömäksi kirjoitti:
Lapselta voi kysyä ostetaanko jäätelöä tai otatko keksin. Jos on tarkoitus ostaa piimää, niin siihen ei lapselta lupaa kysytä. "Ostetaan piimää. "Aikuiset päättävät, eivät lapset! Ei ihme, että masentuvat pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja "mieli menee myttyyn". Kysyykö työnantaja haluatko tänään tehdä töitä vai et? Tämä nykyajan kyselevävanhemmuus ja lapset perheen pomoina, joita ei opeteta edes tervehtimään johtaa siihen, että pienimmästäkin vastoinkäymisestä pahoitetaan mieli ja heitetään hanskat tiskiin. "Lähdetäänkö kauppaan? Mennäänkö pesulle? Mennäänkö nukkumaan?" Kohteliasta puhetapaa voi opettaa (ja pitää) lapsille muulla tavoin, kun kyselemällä. Lapsi oppii, että hän päättää perheen asioista, vaikkei vanhempi sitä alun perin tarkoittanutkaan.
Kaupassa jutustelun tai pienten valintojen tekemisellä ei ole mitään tekemistä em. ”Aikuinen päättää” asioiden kanssa. Todellakin on super nannyllä tekemistä, kun tollaisia natsimutseja on olemassa. Heidän lapset eivät opi koskaan tekemään itse päätöksiä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…
Sieltä opiskelemaan ennenkuin on liian myöhäistä.
Äitini aina kysyi, että tyhjentäisitkö tiskikoneen tai imuroisitko. Jos vastasin kieltävästi totesi hän vaan, että mene nyt tyhjentämään se tiskikone. Joskus teininä kysyin, että miksi edes esittää asian kysymyksenä, jos joudun vastauksestani huolimatta tekemään. Sanoi, että hänestä on kivempi esittää asiat ensin niin kuin vain saman tien komentaa tekemään jotain. Nyt vabhempana noudatan itse samaa kaavaa.
Kysymysmuoto voi olla vaan toteamus, että ostettaisko piimää? Chillatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksivuotias ei syö tuttia eikä istu ostoskärryssä. Niissä on painoraja 15 kg.
Mutta minkäikäiselle lapselle hyvänsä voi jutella ja vaikka kysyäkin ostetaanko piimää.
Meidän kolmivuotias painaa 14 kg. Vanhempi lapsi on kuusi eikä hänkään paina kuin 21 kg. Tuttia ei ole nuorempi syönyt pitkään aikaan, kun toiset samanikäiset taas edelleen syövät. Että sikäli nyt sun analyysit vähän kusee.
Painoraja kärryissä on silti ja sun lapset "vantteria" ikäisikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti säntään tekemään lapsia "velvollisuudesta" kun ilmapiirikin on näin rento ja kiva 😂
Kyllä minä puhun lapselle kaupassa vähän väliä. Sillähän se oppii kieltäkin, kun jutellaan tavaroista ja ostoksista? Kai sitä nyt vuorovaikutuksessa saa olla oman lapsensa kanssa ilman, että joku tunkee siihen "hoomoilasena" ihmettelemään?:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkut auki. Siellä on Tyyli-ikoni Tauno Palo pikkutakissa ja pussihousuissa. Ja vastaavasti ravintolahenkilökunta frakissa keskellä arkipäivää. Keskijakaukset muotia ja korvakiharat miehillä. Vähemmän näkyy kaljuja kuin nykyään.
Todellakin kysyn kaupassa mitä lapsi haluaa, hyvin ymmärsi jo 2 veenä. Jos saa itse valita esim vihannekset maistuvat ne myös paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla neljä lasta ja en ole kysellyt. Minä aikuisena päätän mitä ostetaan, toki saavat itsekin ehdottaa mutta eipä meillä tuon ikäiset ole kyllä osoittaneet kiinnostusta ostoskorin sisältöön.
Juuri näin. Pienille lapsille tulee turvaton/hämmentynyt olo jos kysellään kaikkea
Tässä oli kysymys YHDESTÄ kysymyksestä, että haluatko piimää.
Herranjestas, mitä päätelmiä ja ylireagointia koko ketju.
Super Nanny ei jää työttömäksi kirjoitti:
Lapselta voi kysyä ostetaanko jäätelöä tai otatko keksin. Jos on tarkoitus ostaa piimää, niin siihen ei lapselta lupaa kysytä. "Ostetaan piimää. "Aikuiset päättävät, eivät lapset! Ei ihme, että masentuvat pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja "mieli menee myttyyn". Kysyykö työnantaja haluatko tänään tehdä töitä vai et? Tämä nykyajan kyselevävanhemmuus ja lapset perheen pomoina, joita ei opeteta edes tervehtimään johtaa siihen, että pienimmästäkin vastoinkäymisestä pahoitetaan mieli ja heitetään hanskat tiskiin. "Lähdetäänkö kauppaan? Mennäänkö pesulle? Mennäänkö nukkumaan?" Kohteliasta puhetapaa voi opettaa (ja pitää) lapsille muulla tavoin, kun kyselemällä. Lapsi oppii, että hän päättää perheen asioista, vaikkei vanhempi sitä alun perin tarkoittanutkaan.
No tässäpä oman elämänsä Penttala. Ai että voi kysyä jäätelöstä, muttei piimästä? Eiköhän se ole parempi, se piimän tarjoaminen kuin jäätelön tai keksin jos nyt oikein nipoillaan.
Ei se kasvatus nyt varmaankaan siihen kaupassa ohimennen esitettyyn piimäkysymykseen kulminoidu. Loput tuosta "lapset pomona" -skenaariosta on ihan omaa keksintöäsi.
Jos nyt puhetapana on kohtelias "lähdetäänkö" tai "ottaisitko", mutta muuten normaali kasvatus, niin aika tolvana pitää olla, jos tämän johdosta aikuisena jättää työnsä tekemättä työpaikalla. Haloo.
Kyllä mä saatan kysyä, että haluaisitko jotain hedelmää ja mitähän hedelmää, mutta silti ihan normitoiminnot hoidellaan. Päiväkotiin mennään, haluttiin tai ei ja nukkumaan mennään kun sen aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyy sitten että tahdotko että käydään Alkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen lapsilta kysellyt pienestä asti mitä haluavat tyyliin ostetaanko banaania. Itse en niitä syö, joten harvoin tulee mieleen ostaa. Turhaa en osta, jos lapsetkaan ei halua, joten olen kysynyt.
Olen itse aika ruokarajoittunut. En osta moniakaan tuotteita mitä useimmissa kodeissa ostetaan. Koskaan en ole ostanut esimerkiksi piimää. Jotain sinappia, ketsuppia, majoneesia ym maustekastikkeita olen ostanut, kun lapset on jossain maistaneet ja kaupassa halunneet. Melko yksipuolisesti lapseni söisivät, jos söisivät kuten minä. Siksi kyselen mitä haluaisivat.
Se nyt on ihan normaalia kysellä lapselta kaikenlaista, mutta ei se silti tarkoita sitä, että mennään lapsen mielipiteen mukaan. En usko, että yhdessäkään perheessä tuttisuut päättävät perheen ruokaostoksista! Äly hoi, mikä aloitus. Saitko kruunusi kiillotettua.
Alue: Aihe vapaa
Meidän kolmivuotias painaa 14 kg. Vanhempi lapsi on kuusi eikä hänkään paina kuin 21 kg. Tuttia ei ole nuorempi syönyt pitkään aikaan, kun toiset samanikäiset taas edelleen syövät. Että sikäli nyt sun analyysit vähän kusee.