Kuulin eilen äidin kaupassa kysyvän taaperolta, että haluatko, että ostetaan piimää

Se oli varmaan sellainen retorinen kysymys.

Mitä tuo haitaa?Mitä kaupassa omalta lapselta,tai lapsilta kysyy?

Vierailija kirjoitti:

Paljon surullisempia ovat ne tapaukset, joissa kaksivuotiaalle lyödään kännykkä tai pelikone käteen ja ääni täysille. Näitäkin näkee ostoskärryissä istumassa.

En itse vetäisi johtopäätelmiä yhden kauppareissun tapahtumista. Voi olla, että siellä on jo koko päivä menty ja tolskattu ilman vempaimia ja nyt kotimatkalla käydään kaupassa. Aikaisemmin valitettiin kaupassa kiukuttelevista lapsista, nyt kännykkää tuijottavista, koskaan ei ole hyvä.

On ihan normaalia jutella pienellekin lapselle. Lapsen voi antaa myös valita ja päättää asioista oman ikänsä puitteissa. Juurikin tuollainen haluaako lapsi piimää on ihan hyvä kysymys lapselle päätettäväksi. Kyllä meillä myös lapset ovat saaneet toivoa ja päättää kaupassa esim. mitä hedelmiä ostetaan. Terveellisiä elintarvikkeita saa toivoa ja valita mieltymystensä mukaan. Miksi ostaisin nipun banaaneita, jos lapset haluavatkin syödä mielummin omenoita? Lapsi voi ihan samalla tavoin valita juoko ruualla maitoa vai piimää. Lapset eivät kuitenkaan saa päättää esim. karkkien tai muiden herkkujen ostosta. Aikuiset päättävät herkkupäivän, mutta toki lapset saavat itse valita mitä karkkia silloin ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kysyä jonkun yhden tuotteen kohdalla mutta lapselle ei saa antaa liikaa päätäntävaltaa/vastuuta ostoksista. Lapsen perusturvallisuuden tunne kärsii siitä jatkuvasta kyselystä.

"otetaanko banaania vai omenaa?" "mitä syödään huomenna?" "otetaanko maksalatikkoa vai teenkö makaronilaatikkoa?" jne.... Nuo ovat täysin aikuisen päätettävissä olevia asioita.

Toki noin. Yksittäisen piimä-kysymyksen perusteella ei kumminkaan kannata rientää tekemään johtopäätöstä, että lapselta kyseltäisiin mielipide kaikkeen ja sen annettaisiin ratkaista kaikessa.

Itse ajattelin paljon lasten kuullen ääneen asioita ja saatoin antaa heidän valita vaikkapa kahdesta vaihtoehdosta. Mitä isommiksi he kasvoivat, sitä enemmän he saivat vaikuttaa asioihin. Ehdottaa ruokia iltaruuaksi, sanoa mielipiteensä lomakohdevaihtoehdoista jne.

Nyt he ovat jo täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on just näitä mammoja, jotka sitten muutaman vuoden päästä kyselevät täällä mitä tehdä, kun lapsi ei usko mitään, ei halua mennä hoitoon/kouluun/koko perhe hyppää muksun vaatimusten mukaan. Olen valitettavasti paria vastaavaa tapausta seurannut läheltä. 

Onko tämä nyt sitten joku porttiteoria siitä, että piimän juominen johtaa kovempiin aineisiin ja parissa vuodessa peli on menetetty?

Varmaan.. kohta on smetanan käyttö ihan karannut käsistä.

Mä näin kun äiti kysyi muutaman viikon vanhalta lapseltaan kaupassa, että miksi isi lähti? Johtuuko se näistä liikakiloista jotka tuli raskauden myötä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo oli vain sellaista jutustelua. Kyllä mäkin välillä juttelen mun 1v:lle, että leikitäänkö palikoilla ja näytän niitä hänelle ja kaupassa saatan näyttää, että tässä on leipää ja ostetaanko tällaista kartonkia ja laitan sen kärryyn. Lapsi ei siis joudu päättämään, vaan ihan muuten vain kielenoppimisen kannalta kerron asioita.

Luin ton kartongin väärin.

Hahaa! Ehkä vähän myöhemmin voi tuon sanan opettaa. T.alkuperäinen kommentin kirjoittaja.

Olen tehnyt tätä molemmille lapsille pienestä asti, nyt kun ovat jo niin isoja että kävelevät kaupassa mukana ja osaavat puhua, niin saattavat itse kulkea edellä ja kysyä "tarvitaanko me juustoa" ja jos sanon joo, niin ottavat juuri sitä juustoa mitä meillä syödään tai kyselevät "voiko ottaa tätä leipää", jos haluavat jotain uutta testata. Tai saattoivat jo pienempänä sanoa että haluavat nyt vaikka mansikkakeittoa, ei mustikkakeittoa. En koe että tuo olisi joku hirveä rikos tai että lapset eivät tottele mitään, pikemminkin kasvavat molemmat siihen että kaupassa käyminen on jokaisen hommaa ja hekin saavat tuntea että heidän mielipiteillään on väliä, kyllä lapsellakin on oikeus saada päättää perheen asioista, edes pienistä. Tuskin ehistä kauheita mostereita tulee aikuisena, jos saavat kaupassa ottaa ruisleipää eivätkä otakkaan sämpylöitä. 

Meillä saavat myös ostaa karkkiakin joskus! Kauhistuksen kanahäkki!

Lapselta voi kysyä ostetaanko jäätelöä tai otatko keksin. Jos on tarkoitus ostaa piimää, niin siihen ei lapselta lupaa kysytä. "Ostetaan piimää. "Aikuiset päättävät, eivät lapset! Ei ihme, että masentuvat pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja "mieli menee myttyyn". Kysyykö työnantaja haluatko tänään tehdä töitä vai et? Tämä nykyajan kyselevävanhemmuus ja lapset perheen pomoina, joita ei opeteta edes tervehtimään johtaa siihen, että pienimmästäkin vastoinkäymisestä pahoitetaan mieli ja heitetään hanskat tiskiin. "Lähdetäänkö kauppaan? Mennäänkö pesulle? Mennäänkö nukkumaan?" Kohteliasta puhetapaa voi opettaa (ja pitää) lapsille muulla tavoin, kun kyselemällä. Lapsi oppii, että hän päättää perheen asioista, vaikkei vanhempi sitä alun perin tarkoittanutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla neljä lasta ja en ole kysellyt. Minä aikuisena päätän mitä ostetaan, toki saavat itsekin ehdottaa mutta eipä meillä tuon ikäiset ole kyllä osoittaneet kiinnostusta ostoskorin sisältöön. 

Juuri näin. Pienille lapsille tulee turvaton/hämmentynyt olo jos kysellään kaikkea

Juttelemalla ja osallistamalla pidetään myös se 2v tyytyväisenä ettei tule sitä kyllästymiskitinää.. Minä juttelen 1v kanssa, että mitäs ruokaa haluaisit että tänään laitetaan ja hän saattaa sanoa pasta tai porkkana tai jotain ja siihen sitten vastaan, että porkkanoista voitaisiin tehdä vaikka raastetta tai porkkanalettuja ja kysyn että haluaisitko niitä maistaa. Ei näillä höpöttelyillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä koriin päätyy tai mitä ruokaa me oikeasti syödään. Kartutan sanavarastoa ja opetan. 

Jos ilahtuu kaupassa oikein kovasti esim. jostain hedelmästä niin se ostetaan. Kannustan siihen että hedelmät ja kasvikset on tosi hyviä ja niitä saa aina jos haluaa. 

Ap et selvästikkään ymmärrä lapsista mitään, lopeta kuitenkin pällistely. 

ihmettelitkö homona lasta vai piimän ostoa. heterot saavat lapsia ja kouluttavat heitä jopa ostavat piimääkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei ja mä tyhmä kysyn kissoiltani mitä ruokaa laitetaan, voisko ne imuroida tai edes pestä ikkunat kuin myös pyydän, että joskus neuvoisi mitä teen elämäni eri tilanteissa.

Määki kyselen samoja juttuja kissaltani. Joskus marmatan sille ”voisit sinäki joskus tiskata ja imuroija ees sillä aikaa ku mää oon töissä. Tai voisit edes auttaa mua vuokran maksussa ku kuitenki täällä asut ja syöt ja minä raadan töissä” 😬😜 kissani vaa kattoo mua hölmönä ja sit pesee tassuasa. Hih.

Et oo ap tosissas? Koitahan päästää irti asiasta, ei ole normaalia jäädä pohtimaan hetkittäistä kohtaamista kaupassa. Asiahan ei mitenkään sinulle kuulu mitä äidit jutustelevat pienokaisilleen, viaton kysymys sai sinut tekemään aloituksen av.lle.  Kertoo enemmän sinusta kuin tuosta äidistä. Mutta voimia kyllä se siitä.

Super Nanny ei jää työttömäksi kirjoitti:

Lapselta voi kysyä ostetaanko jäätelöä tai otatko keksin. Jos on tarkoitus ostaa piimää, niin siihen ei lapselta lupaa kysytä. "Ostetaan piimää. "Aikuiset päättävät, eivät lapset! Ei ihme, että masentuvat pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja "mieli menee myttyyn". Kysyykö työnantaja haluatko tänään tehdä töitä vai et? Tämä nykyajan kyselevävanhemmuus ja lapset perheen pomoina, joita ei opeteta edes tervehtimään johtaa siihen, että pienimmästäkin vastoinkäymisestä pahoitetaan mieli ja heitetään hanskat tiskiin. "Lähdetäänkö kauppaan? Mennäänkö pesulle? Mennäänkö nukkumaan?" Kohteliasta puhetapaa voi opettaa (ja pitää) lapsille muulla tavoin, kun kyselemällä. Lapsi oppii, että hän päättää perheen asioista, vaikkei vanhempi sitä alun perin tarkoittanutkaan. 

Nyt maalataan kyllä niin isolla pensselillä vanhemmista huonoja jos kysyy ostetaanko piimää.. Ei kyse ole luvan kysymisestä vaan osallistamisesta. Pikkulapsi tykkää kun hänelle jutellaan ja häntä kuunnellaan. Ei kyse ole kontrolloimisesta. 

Näitä sinun maalaamiasi uhkakuvia syntyy sitten kun vanhemmilta puuttuu auktoriteetti ja johtajuus ylipäätään. Ei sanota ei kun se täytyy sanoa, annetaan periksi, eikä kestetä lapsen pettymystä tai itkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla neljä lasta ja en ole kysellyt. Minä aikuisena päätän mitä ostetaan, toki saavat itsekin ehdottaa mutta eipä meillä tuon ikäiset ole kyllä osoittaneet kiinnostusta ostoskorin sisältöön. 

Juuri näin. Pienille lapsille tulee turvaton/hämmentynyt olo jos kysellään kaikkea

Mullakin neljä lasta ja kaikille juttelin. Ilmeisesti yhdelle jopa niin, että ekalla ope sanoi hänen luku- ja kirjoitustaitonsa olevan nelosluokkalaisen tasolla. On tämän kevään abi ja lähdössä lukemaan kieliä.

No meillä ei kysellä, että ostetaanko piimää. Minä aikuisena päätän mitä ostetaan. Voihan sitä piimää haluat perheessä joku muukin kuin taapero ja jätetäänkö se ostamatta, jos taapero sanoo ei? Ja miksi edes kysyä, jos ostetaan eistä huolimatta? Ihan vaan esimerkkinä.

Kaksivuotias ei syö tuttia eikä istu ostoskärryssä. Niissä on painoraja 15 kg.

Mutta minkäikäiselle lapselle hyvänsä voi jutella ja vaikka kysyäkin ostetaanko piimää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo oli vain sellaista jutustelua. Kyllä mäkin välillä juttelen mun 1v:lle, että leikitäänkö palikoilla ja näytän niitä hänelle ja kaupassa saatan näyttää, että tässä on leipää ja ostetaanko tällaista kartonkia ja laitan sen kärryyn. Lapsi ei siis joudu päättämään, vaan ihan muuten vain kielenoppimisen kannalta kerron asioita.

Luin ton kartongin väärin.

Hahaa! Ehkä vähän myöhemmin voi tuon sanan opettaa. T.alkuperäinen kommentin kirjoittaja.

”Mitäs LiisaPetteri, ostetaanko kortonkeja vai haluatko pikkusisaren?” 😂