Kuulin eilen äidin kaupassa kysyvän taaperolta, että haluatko, että ostetaan piimää

Vierailija kirjoitti:

Nää on just näitä mammoja, jotka sitten muutaman vuoden päästä kyselevät täällä mitä tehdä, kun lapsi ei usko mitään, ei halua mennä hoitoon/kouluun/koko perhe hyppää muksun vaatimusten mukaan. Olen valitettavasti paria vastaavaa tapausta seurannut läheltä. 

Ei ole kyse vaatimuksista, vaan normaaleista arjen toiminnoista, mielipiteen kysymisestä ja vaikuttamisesta.

Toki lapselle tulee jutella jotta oppii erilaisia sanoja ja lauseita. Ilahduin esimerkiksi kun ystävän juuri lukemaan opettelevalle 4,5-vuotiaalle oli liimailtu huonekaluihin post-in lappuja, joissa luki esim. pöytä, lamppu, tuoli, lipasto. Olisiko parempi tunkea älypuhelin käteen ja olla kuin lasta ei olisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä juttelin tuollaisia kaupassa 4vkon ikäiselle. Ihan vaan sen takia, että oli kiva jotain siinä samalla rupatella ja hereillä oleva vauva koki, että tuttu henkilö on vieressä. En varsin odottanut että hän jotain vastaisi.  

Se tunne, kun vauva olisi vastannutkin. "Ei sitten sitä rasvatonta."

Ihan ok kysyä jonkun yhden tuotteen kohdalla mutta lapselle ei saa antaa liikaa päätäntävaltaa/vastuuta ostoksista. Lapsen perusturvallisuuden tunne kärsii siitä jatkuvasta kyselystä.

"otetaanko banaania vai omenaa?" "mitä syödään huomenna?" "otetaanko maksalatikkoa vai teenkö makaronilaatikkoa?" jne.... Nuo ovat täysin aikuisen päätettävissä olevia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Nää on just näitä mammoja, jotka sitten muutaman vuoden päästä kyselevät täällä mitä tehdä, kun lapsi ei usko mitään, ei halua mennä hoitoon/kouluun/koko perhe hyppää muksun vaatimusten mukaan. Olen valitettavasti paria vastaavaa tapausta seurannut läheltä. 

Höpönlöpö taas. Vanhemmat, jotka eivät juttele lapsilleen niitä näitä eivätkö pienissäkään määrin osallista, kasvattavat paljon huonommin käyttäytyviä lapsia. Piimän oston kysymisestä on todella pitkä matka siihen, että lapsen pillin mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin aina. Small talkia lähinnä. Lisäksi lapset saivat aina valita yhden ruoka-aineen, mikä ostetaan. Se ei saanut olla karkkia. Esikoinen valitsi aina sitruunan ja kuopus metwurstia. 2-4-vuotiaina siis.

Molemmat aikuisia, ihan normaaleiksi kasvoivat.

Ihana <3

Olen kolmen teinin äiti. Olen aina tykännyt käydä lasten kanssa kaupassa ja lapset on saaneet tehdä valintoja. Kauppalistassa kun lukee leipä niin ollaan valittu, mitä lapset haluaa. Saavat ottaa jogurtit, mehut, hedelmät ym mikä heitä on kiinnostaneet. Itse kun en noista piittaa. Miksi ostaisin summassa, kun voi ostaa mistä perhe tykkää? Nirsoja syöjiä, joten hyvä, kun valitsevat ja sitten syövätkin.

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kysyä jonkun yhden tuotteen kohdalla mutta lapselle ei saa antaa liikaa päätäntävaltaa/vastuuta ostoksista. Lapsen perusturvallisuuden tunne kärsii siitä jatkuvasta kyselystä.

"otetaanko banaania vai omenaa?" "mitä syödään huomenna?" "otetaanko maksalatikkoa vai teenkö makaronilaatikkoa?" jne.... Nuo ovat täysin aikuisen päätettävissä olevia asioita.

Niin, lapsi ei tee päätöksiä perheessä. 

Mutta esim. hedelmien ja kasvisten syönti on tärkeää. On vaikea nähdä siinä, että lasta osallistutetaan sillä, että se saa mm. valita osan ostettavista hedelmistä. Ravitsemuksellisesti on tärkeintä, että hedelmiä syödään, mutta sillä ei ole niin paljon väliä, onko ne päärynöitä vai omenoita. 

Aattelet että jos lapsi olisi sanonut ei, niin piimää ei olisi ostettu? Eiköhän se silti olisi ostettu :-).

Miksi ei kysyttäisi, siis puhutaan lapselle, otetaan hänet mukaan vaikka päätöstä hän ei tietenkään ainakaan yksin tee.

Oppii puhumaan ja oppii uusia asioita, sanoja.

Mun 5v on jo pidempään valinnut kaupassa mitä ostetaan. Itse syön tiettyjä ruokia mutta lapsi haluaa maistella uusia juttuja ja ostaa ruokia joita syönyt mummolla tai päiväkodissa joita mitä en olisi osannut hänelle ostaa. Saa valita esim leipää ja jugurttia ja muuta ihan vapaasti ja osallistua ostosten tekoon. On myös kovin avulias muutenkin ja haluaa ottaa tuotteet itse hyllystä, työntää koria ja piippailee tuotteet itsepalvelu kassalla tai nostaa ne kassalle, auttaa myös pakkaamisessa. Olen antanut myös maksaa kortin lähimaksulla joskus kun on halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Tämä just. Mulla on yksi ystävä, joka koko ajan kyselee lapselta mitä tehdään, mitä syödään jne. Ja lapsi siten raivostuu kun joku ei menekään hänen mielen mukaan. Itse kolmen lapsen äitinä en jaksaisi edes kysellä, toki voivat nyt ehdottaa mitä ostetaan mutta siinäkin päätäntävalta on minulla. Juttelen lapsille kyllä muista asioista

Vierailija kirjoitti:

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Jatkuva kyseyly ja yhden asian kysymyminen nyt on aika tavalla eri asioita. Olet kyllä aika pätijä, jos tulet muiden ihmisten elämään säätämän, että asioista puhutaan just näin. 

Kyllä kyselin. Juttelin paljon kaupassa lapselleni, kun olivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kysyä jonkun yhden tuotteen kohdalla mutta lapselle ei saa antaa liikaa päätäntävaltaa/vastuuta ostoksista. Lapsen perusturvallisuuden tunne kärsii siitä jatkuvasta kyselystä.

"otetaanko banaania vai omenaa?" "mitä syödään huomenna?" "otetaanko maksalatikkoa vai teenkö makaronilaatikkoa?" jne.... Nuo ovat täysin aikuisen päätettävissä olevia asioita.

Ei lapsen mieli toimi kuten aikuisen, joka näkee ongelman valitessaan maksalaatikon ja makaronilaatikon väliltä.

Lapsi sanoo heti jommankumman nimen ja voi hetkessä myös vaihtaa valintansa, eikä koe mitään valitsemisen tuskaa:)

Vierailija kirjoitti:

Lapselle tulee tunne, että pääsee vaikuttamaan, kun kysellään tuollaisia, eiköhän se äiti ihan itse sen päätöksen kuitenkin tee, varsinkin kun kyse on noin pienestä lapsesta.

Niinpä.

Äiti haluaa tai tietää jonkun muun perheessä haluavan piimää -> Ottaa piimää.

Äidille ihan sama, mutta haluaa tukea lapsen oman tahdon kehittymistä -> Kysyy lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Aattelet että jos lapsi olisi sanonut ei, niin piimää ei olisi ostettu? Eiköhän se silti olisi ostettu :-).

No ei välttämättä. Jos perheen ainoa piimän juoja on lapsi, niin eihän sitä kannata ostaa, jos sitä ei haluta. Jos kysymyksellä taas ei ole merkitystä, kysymystä ei kannata edes esittää. 

Voi luoja.

Kyllä ap nyt niin mielensä pahoitti.

Ajatella, että jotkut vanhemmat puhuvat lapsilleen! Kaikkea hömpötystä sitä nykyaikana onkin.