Kuulin eilen äidin kaupassa kysyvän taaperolta, että haluatko, että ostetaan piimää

Vierailija kirjoitti:

Nää on just näitä mammoja, jotka sitten muutaman vuoden päästä kyselevät täällä mitä tehdä, kun lapsi ei usko mitään, ei halua mennä hoitoon/kouluun/koko perhe hyppää muksun vaatimusten mukaan. Olen valitettavasti paria vastaavaa tapausta seurannut läheltä. 

Onko tämä nyt sitten joku porttiteoria siitä, että piimän juominen johtaa kovempiin aineisiin ja parissa vuodessa peli on menetetty?

Näin kun joku kysyi eilen kaksviikkoiselta sikiöltä marketissa, että otetaanko isompi pussi sipsejä.

Voitte kuvitella ilmeeni........ :o

Vierailija kirjoitti:

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Höpö höpö.

Vaikka aikuisen mielessä myllertää, niin ei pienen lapsen päässä myllerrä mikään, kun tekee jotain valintoja.

Puhumaan ei opi kuulematta puhetta. Vuorovaikutusta ei opi ilman vuorovaikutusta. Mä taisin välillä lukea omilleni ääneen Hesarin juttuja.

Ei meilläkään vauvat sanelleet ostoslistaa, mutta toinen tykkäsi piimästä puolivuotiaasta lähtien.

Tietysti, opetan siten lapselle vuorovaikutustaitoja. Ei se silti tarkoita, että taapero valitsee, mitä ostetaan. 3v saa toisinaan ihan vaikuttaakin, minulla on itseasiassa tapana antaa hänen valita aina kasvisvalikoimasta jotain, ja mietitään sitten yhdessä, mitä niistä voisi tehdä ruuaksi.

Enimmäkseen ihan hyviä kommentteja, mutta joillain kyllä menee tunteisiin se, että joku random on esittänyt kysymyksen lapselleen kaupassa. Heti on kasvatus hukassa ja kaikki pielessä. 

Ehkä hieman kontrolloinnin makua? 

Vierailija kirjoitti:

Nää on just näitä mammoja, jotka sitten muutaman vuoden päästä kyselevät täällä mitä tehdä, kun lapsi ei usko mitään, ei halua mennä hoitoon/kouluun/koko perhe hyppää muksun vaatimusten mukaan. Olen valitettavasti paria vastaavaa tapausta seurannut läheltä. 

Ei, vaan niitä mammoja joiden lapset oppii että heitä kuunnellaan ja heidän mielipiteillään on merkitystä. Meille ostettiin väkisin ruokia jotka aiheuttivat minulle usein vatsakipuja ja muita oireita. Mainitsin niistä useamman kerran vanhemmille, mutta kun eihän vaikkapa ruisleipä aiheuta kenellekään mitään ja se on niin hyvää ruokaa, kuvittelin vain. Siinä sitten arvoin usein aamulla syönkö aamupalaa ja olen kivuissani, vai jätän syömättä ja olen nälissäni.

Paljon surullisempia ovat ne tapaukset, joissa kaksivuotiaalle lyödään kännykkä tai pelikone käteen ja ääni täysille. Näitäkin näkee ostoskärryissä istumassa.

Ne lapset eivät ota kontaktia muihin ihmisiin ollenkaan. Heistä kasvatetaan autisteja, vaikka ei ole autistin geenejä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin kysyn. Hedelmäosastolla kysyn ostetaanko hedelmiä. Itse en tykkää, mutta lapsia kannustan hedelmien syöntiin. Samoin leipähyllyllä kysyn mitä leipää, ostetaan, ostetaanko pullaa. Ihan normaalia antaa lasten vaikuttaa arjen asioihin tietyissä rajoissa.

Kysytkö, että ostetaanko uusi mersu?

Entäs, jos taapero vastaa, muutaman tivaamisen jälkeen, että joo!

Huomaa näistä kommenteista hyvin syyn sille, miksi nykyään lasten kielellinen ulosanti on surkeaa, kun ei vanhemmat näköjään ymmärrä sitä "turhanpäiväisen" höpöttämisen merkitystä. Kyllä mä lapsille höpöttelin jo ensimmäisitä kauppareissuista lähtien aina jotain tyyliin "äiti ottaa tästä pari maitoa" ja hieman vanhemapan kyselin, että haluaako mansikka vai mustikkajogurttia.

Vierailija kirjoitti:

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Voihan lapselta nyt jotain kysyäkin, antaa jotain valinnanvaraa ikätasoisesti? En mäkään kysy aamulla että puetaanko, vaan silloin sanon että nyt puetaan, vähän isommalta voin kysyä että haluatko pukea tämän tai tuon paidan. Tai kaupassa, haluatko mieluummin omenoita vai Päärynöitä?

Oma periaate on ollut että sellaisia asioita ei kysytä, mihin lapsi ei voi vastata ei. Siis aamulla ei kysytä lähdetäänkö päiväkotiin, jos sinne on pakko mennä.

Yleensä äidit on ihan riittävän hyviä äitejä.

❤️

Miksi ei voisi kysyä? Tokihan sitä lasten kanssa jutustellaan. Ja jos lapsi haluaa piimää kaupasta, niin minä kyllä ainakin ostaisin. Vaikken itse sitä joisikaan.

Meillä on verrattain tiukka kuri ja lapset eivät päätä kuin pienestä osasta asioista itse, joten ihmettelen, mikä aloittajan ongelma oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Aattelet että jos lapsi olisi sanonut ei, niin piimää ei olisi ostettu? Eiköhän se silti olisi ostettu :-).

Ei välttämättä, jos äiti ei tykkää, mutta lapsi on saanut maistaa piimää mummolassa ja on tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Voihan lapselta nyt jotain kysyäkin, antaa jotain valinnanvaraa ikätasoisesti? En mäkään kysy aamulla että puetaanko, vaan silloin sanon että nyt puetaan, vähän isommalta voin kysyä että haluatko pukea tämän tai tuon paidan. Tai kaupassa, haluatko mieluummin omenoita vai Päärynöitä?

Oma periaate on ollut että sellaisia asioita ei kysytä, mihin lapsi ei voi vastata ei. Siis aamulla ei kysytä lähdetäänkö päiväkotiin, jos sinne on pakko mennä.

Näin, lapset kasvatetaan ikätason mukaisesti ottamaan pikkuhiljaa enemmän vastuuta. Myös päätöksien suhteen. Kaikki päätöksenteosta kotitöihin, lukemiseen ja muihin taitoihin on sellaisia mitkä ei ilmesty tyhjästä lapselle kun tietty ikä tulee täyteen. Vaan niitä harjoitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Puetaanko vaatteet päälle? Lähdetäänkö kotiin?

Jutustella voi ilman jatkuvaa kyselyäkin. Vanhempien kuuluu päättää suurin osa asioista, lasta voi stressata jatkuva kysely ja vaihtoehtojen antaminen. Siellä kaupassa voi jutella vaikka "ostetaan piimää, sitten tästä viereisestä kaapista me tarvitaan kolme purkkia maitoa...."

Toki voi ja pitääkin, mutta jutustelun ohessa kysymyslause ei ole pahasta missään tapauksessa. Se antaa lapselle kokemuksen osallistamisesta. Aloitusta vamhempi lapsi jos sit vastaa, että ei oteta tuota, niin voi sanoa, että selvä, mitä ottaisit? Jos ei valitse, voi sanoa ”otetaan tätä, tätä tarvitaan” jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin kysyn. Hedelmäosastolla kysyn ostetaanko hedelmiä. Itse en tykkää, mutta lapsia kannustan hedelmien syöntiin. Samoin leipähyllyllä kysyn mitä leipää, ostetaan, ostetaanko pullaa. Ihan normaalia antaa lasten vaikuttaa arjen asioihin tietyissä rajoissa.

Kysytkö, että ostetaanko uusi mersu?

Entäs, jos taapero vastaa, muutaman tivaamisen jälkeen, että joo!

Kysyn sellaista normaalia kohtuullista, arkista asiaa. Meidän perheessä kun lapsetkin on saaneet aina vaikuttaa asioihin esim ruoka, hiukset, pukeutuminen. Minä vanhempana annan tietyt rajat joista saa päättää rajojen puitteissa esim kysymällä ostetaanko hedelmiä. Siihen ei voi vastata, että joo ostetaan Mersu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kysyä jonkun yhden tuotteen kohdalla mutta lapselle ei saa antaa liikaa päätäntävaltaa/vastuuta ostoksista. Lapsen perusturvallisuuden tunne kärsii siitä jatkuvasta kyselystä.

"otetaanko banaania vai omenaa?" "mitä syödään huomenna?" "otetaanko maksalatikkoa vai teenkö makaronilaatikkoa?" jne.... Nuo ovat täysin aikuisen päätettävissä olevia asioita.

En ottais nyt niin vakavasti. 

Eiköhän jokainen aikuinen lapsensa tunne (jos sille on jutellut ja siltä asioita kysellyt) ja huomaa kyllä, jos lapsi ei halua enää jutella. 

Kyllä mun lapseni on jo 2-vuotiaasta (nyt 5v.) ollut innokas kaupassakävijä, ja ne reissut sujuivat paremmin juuri niin, että kiinnitin lapsen huomion niihin ostettaviin asioihin. Oli ylpeä, kun oli itse valinnut tuotteita ja sai nostaa ne kassahihnalle (siinä iässä kun osasi nostella). Ja hysteerikoille tiedoksi; se lapsi ei päätä mitä koko perhe syö, ei edes mitä itse syö, vaan äiti antaa sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat terveellisiä ja hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kysyä jonkun yhden tuotteen kohdalla mutta lapselle ei saa antaa liikaa päätäntävaltaa/vastuuta ostoksista. Lapsen perusturvallisuuden tunne kärsii siitä jatkuvasta kyselystä.

"otetaanko banaania vai omenaa?" "mitä syödään huomenna?" "otetaanko maksalatikkoa vai teenkö makaronilaatikkoa?" jne.... Nuo ovat täysin aikuisen päätettävissä olevia asioita.

No hohhoi. Kyllä on jotain muutakin vialla, jos pitää varoa small talkiakin. Ihan tiedoksi, että jos pieni lapsi ei halua vastailla siihen ostetaanko maksalaatikkoa, niin se ei vaan enää vastaa, kääntääpä jopa pään pois tai sanoo "entiiä"  ja normaali vanhempi ihan lakkaa tossa vaiheessa kyselemästä. 

Ylipäänsä näin tarkat ohjeistukset "yhdestä asiasta voi kysyä, mutta useammasta ei" ovat höpöjä. Lapset ovat niin erilaisia ja jopa eri päivinä tykkäävät eri asioista. Joskus haluavat innolla valita tuotteita kaupassa ja joskus ei vois vähempää kiinnostaa. Ihan kuin aikuiset. 

Tilanteen mukaan, sanoisin.

Ap on varmaan nähnyt minut kaupassa.

Juttelen lapselle koko ajan ja saatan kyselläkin. Vastauksia en jää odottelemaan, yleensä.

Lapselle on vähän jännää olla kaupassa kun kaikilla on maskit kasvojen päällä eikä näe edes äidin ilmeitä. Juttelu rentouttaa.