Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin epäonnistunut äiti. Teini kohtelee mua kuin kasaa p*skaa.
27.05.2021 |
Teinillä hirveitä haasteita olemisessa. Ei mitään ongelmakäytöstä tai muuta, mutta mun kanssa on ollut ihan hemmetin vaikeaa. Huutaa ja karjuu aina kun kysyn jotain, tai sitten mököttää eikä suostu sanomaan mitään. Olen viimeisen parin viikon ajan itkenyt iltaisin tätä asiaa. Oon yrittänyt olla kiva pojalle ja jutella niitä näitä niinkuin ennen mutta ainoa mitä saan takaisin on huutoa. Viime viikollakin tein teinille kunnon aamupalan mutta ainoa mitä karjui oli että "ei v*ttu oo nälkä". Yritin pidättää mut kyyneleet tuli silmiin. Poika katsoi vähän hämillään mutta lähti sitten pois ja karjui vaan että "mitä v*ttuu mää taas tein"
Tänään ei sitten suostunut lähtemään kouluun. Oli vaan että et sä mulle mitään voi. Haluun jäädä nukkumaan. Käski häipyä h*lvettiin. Ihan hirveää miten mun lapsi nykyään puhuu mulle. Ihan kun olisin hänelle vain kasa paskaa. Olen yrittänyt aina olla kiva pojalle ja tässä on tulos. Oon vain se ämpäri johon oksentaa v*tutuksen tunteensa. On oikeasti ihan hirveän paha olo.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko raskaalta. Olisko lasusta apua jos omat voimat ei riitä? Kenenkään ei pidä itkeä itseään oman lapsen takia joka ilta uneen.
Ei missään tapauksessa lasua, saat vain yhden murheen enemmän etkä apua joka auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että veit asian eteenpäin! Nyt et ole myöskään ihan yksin ongelman kanssa. Jos kohautti olkapäitä, joku varmaan vaivaa, muttei poika välttämättä vielä tiedä itsekään mikä ja oireilee siksi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneen lapsi purkaisi kuormituksensa kuin kaikkein rakkainpaansa? Olet hyvä äiti.
Kenenkään ei kuulu purkaa mitään "kuormitusta" toiseen tuolla tavalla kuin mitä ap:n viestissä kerrotaan.
Kyllä saa purkaa. Teinin aivot eivät ole aikuisen aivot. Pitääkö teininä olemisestakin rankaista? Ei mikään ihme, että nuoret voivat huonosti kun kotonakin pitää olla enkeli.
Joillakin mammuleilla on todella kieroutunut käsite kasvattamisesta. Toisiin perheenjäseniin ei "pureta" yhtään mitään, äitiä ei laiteta itkemään, oli enkeli tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita kouluun ettet saa enään lähtemään sinne. Onko koulussa sattunut jotain? Kiusaamista?
Joo näin teen. Mun on tosi vaikea tietää mistään kun ei kerro. Joko on mykkä ja häipyy paikalta tai jää karjumaan. Koulusta ei mitään palautetta oo tullut joten ilmeisesti siellä poika käyttäytyy normaalisti. Mutta mä soitan, ei ainakaan tarvi jäädä täysin yksin. Kiitos teillekin tuesta. Ap
Soitin. Reksi kuunteli ja ymmärsi. Sanoi ettei oo ensimmäinen tämmöinen tapaus ja että turhaan syytän itseäni. Lupasi selvitellä pojan opettajilta onko he havainneet mitään erikoista. Oli sitä mieltä että kannattaa soittaa vielä terkkarille. Valitettavasti kuraattorille ja psykologille on tosi pitkät jonot. Näitä tapauksia joista vanhemmat tai opet on huolissaan tai oppilas itse sanoo että on paha olla, ohjataan sitten ensihätään terkkarille. Kerroin pojalle reksin terveiset. Kysyin painaako joku mieltä, kohautti vaan olkapäitä. Varasin ajan. Toivottavasti poika menee sinne. Voihan tää olla ihan normaalia teinin kiukutteluakin mutta en halua jättää yksin jos onkin joku juttu joka painaa mutta ei mulle halua tai uskalla kertoa. Haluan vaan että poika yhä tietää että rakastan häntä ja olen hänen tukenaan! Ap
Kyllä se varmasti tietää. Olet hyvä äiti! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että meillä on otettu etuudet pois kun homma on meinannut lähteä lapasesta: lähti kännykkä, sitten tietokone ja yhdeltä lähti huoneesta ovi pariksi päiväksi kun sitä paiskoi. Tällä metodilla saatu 3 täysjärkistä ja fiksua nuorta aikuista aikaiseksi. Vielä yksi odottaa tuolla murrosikäiseksi tuloa.
Ihan kaikkeen ei toki kannata tarttua mutta haistatteluja ei tarvitse kuunnella. Itse yritän valita taisteluni. Puhevälit on säilyneet aina mutta kyllä vanhempiaan pitää sen verran kunnioittaa, että ihan mitä tahansa ei voi suoltaa suusta ulos. Ja jos suoltaa niin jossain kohtaa pitää osata pyytää anteeksi. Ja tämä on kyllä vähän niinkin, että tatsi pitää olla lapsen taaperoiästä saakka, jos sen menettää jossain kohtaa niin murrosiässä on myöhäistä yrittää sitä takaisin yhtäkkiä ottaa.
Meillä on ollut vähän sama meininki, vaikka täytyy sanoa, että aika tasaista meillä on kaiken kaikkiaan ollut. Olen sanonut heti alkumurrosiässä, että pidän lupauksistani kiinni sekä hyvässä että pahassa. Jos esimerkiksi ovea paiskotaa, se todellakin lähtee kellariin hetkeksi aikaa. Pahin mitä voi tehdä on inflatoida omat puheensa ja tekonsa.
Jos menee ihan mahdottomaksi, voi rauhallisena hetkenä ottaa lapsen juttutuokiolle ja kysyä ihan vakavalla mielellä, haluaako hän jatkaa näiden vanhempien kanssa (<- itse tehty lasu, niin pahalta kuin se kuulostaakin). Tämä herättää usein lapsen ajattelemaan
Lapsi saa osoittaa tunteensa, itkeä, huutaa jne. mutta meillä raja on mennyt ihmisten ja esineidenkin koskemattomuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teini yritti joskus haukkua mua. Nauroin päin naamaa, koska se oli mun mielestä äärettömän koomista. Ei haukkunut enää uudemman kerran. En näe itseäni pitämässä mitään tönkköä "vanhempiaan pitää kunnioittaa" -puhetta, normaali teini kyllä tasan tietää, että puhuu rumasti ja nimenomaan hakee sitä, että vanhempi suuttuu. Älkää lähtekö mukaan kinaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kasvatus alkaa heti kun he syntyy..itellä myös teinejä,ja ei ole ikinä ollut ongelmia,siksi koska olen tehnyt selväksi että vanhempia kunniotetaan..nykyään ei enää kasvateta lapsia..mun pojat on mua jo isompia ja pitempiä mutta eivät ikinä ole puhuneet rumasti mulle eikä vittuillu..ikää 14,16 ja 18...
Sama täällä. Liuta teinejä ollut talossa, mutta ei ole kukaan ikinä haistatellut. Siitä olen kiitollinen.
Onko teinit purkaneet energiaansa kodin ulkopuolella ja tukahduttaneet tunteensa, jotka johtavat myöhemmin masennukseen tai ongelmiin avioliitossa? Vanhemmille pitää voida uskaltaa purkaa pahaa oloaan, vanhemmat voi reagoida ja alittaa rajat sillä hetkellä. Mieluummin niin, kuin koulussa, ostoskeskuksessa tai isompana juottolassa. Toki jokin energiaa purkava harrastuskin voi toimia, kuten esim. nyrkkeily, tai vaikka rummut.
Meidän teinit ovat purkaneet energiaansa liikuntaan. Omat teinit ovat saaneet purkaa tyytymättömyyttään ja pahaa oloaan kotona, mutta se on ilmennyt muuten, kuin haistattelemalla ja haukkumalla meitä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita kouluun ettet saa enään lähtemään sinne. Onko koulussa sattunut jotain? Kiusaamista?
Joo näin teen. Mun on tosi vaikea tietää mistään kun ei kerro. Joko on mykkä ja häipyy paikalta tai jää karjumaan. Koulusta ei mitään palautetta oo tullut joten ilmeisesti siellä poika käyttäytyy normaalisti. Mutta mä soitan, ei ainakaan tarvi jäädä täysin yksin. Kiitos teillekin tuesta. Ap
Soitin. Reksi kuunteli ja ymmärsi. Sanoi ettei oo ensimmäinen tämmöinen tapaus ja että turhaan syytän itseäni. Lupasi selvitellä pojan opettajilta onko he havainneet mitään erikoista. Oli sitä mieltä että kannattaa soittaa vielä terkkarille. Valitettavasti kuraattorille ja psykologille on tosi pitkät jonot. Näitä tapauksia joista vanhemmat tai opet on huolissaan tai oppilas itse sanoo että on paha olla, ohjataan sitten ensihätään terkkarille. Kerroin pojalle reksin terveiset. Kysyin painaako joku mieltä, kohautti vaan olkapäitä. Varasin ajan. Toivottavasti poika menee sinne. Voihan tää olla ihan normaalia teinin kiukutteluakin mutta en halua jättää yksin jos onkin joku juttu joka painaa mutta ei mulle halua tai uskalla kertoa. Haluan vaan että poika yhä tietää että rakastan häntä ja olen hänen tukenaan! Ap
Kyllä se varmasti tietää. Olet hyvä äiti! ❤️
Niin ja voi olla että teini itsekin on vain sekaisin hormonien takia eikä tiedä vaivaako joku vai ei. Hyvä että saa mennä selvittämään omia ajatuksiaan. Pelkästään jo tuo että näkee että äiti ottaa mut tosissaan varmasti helpottaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto, onneksi en ole hankkinut lapsia. Tuollaista sitten saa kiitokseksi kun on puolet elämästään uhrannut toiseen, menettänyt rahaa ja mielenterveyttään, sekä vanhentunut siinä samalla yövalvomisista ja murheista.
Mun äiti olisi ehkä voinut aikoinaan tehdä tällaisen avauksen av:lle. No, asioissa on aina kaksi puolta, eikä hänkään aivan helppo äiti ollut minulle.
Asiaan, en tiedä, mutta en usko, että teinissä on mitään ns. diagnosoitavaa vikaa. Koita olla lempeä ja ymmärtäväinen. Jos et ennen teinivuosia huomannut mitään poikkeavaa, niin voidaan kai sanoa, että ongelmat johtuvat teini-iästä. Tsemppiä, pidä itsestäsi huoli. Se menee lopulta ohi.
Tai oma teini-ikäni meni. Äitini on yhä arvaamaton ja rajaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on kyllä vähän niinkin, että tatsi pitää olla lapsen taaperoiästä saakka, jos sen menettää jossain kohtaa niin murrosiässä on myöhäistä yrittää sitä takaisin yhtäkkiä ottaa.
Varmaan useimmiten noin, mutta mikään ei ole 100%. Meillä kaikki kuin oppikirjasta siihen saakka, kun kasiluokalla murrosikä iski pojalle päälle ihan täysillä.
Sitten taas nyt lukiossa kaikki on tosi mukavasti.
Jotkut pojat tarvitsevat kovan kovaa vastaan.
Ei käytöshäiriöiden taustalla tarvitse olla edes mitään ongelmaa tai murhetta yhtään missään. Lapsi kasvaa, hormonit vievät ajatukset ikäville urille, aggressiot nousevat ja vanhempi saa sitten kuran niskaansa.
Tässä kohtaa tärkeintä olisi laittaa nuorelle tiukat rajat. On tehtävä selväksi, että huonosti ei saa käyttäytyä, vaikka olisi kuinka paha mieli. Toiselle ei saa sanoa mitä tahansa. Sanktiot kehiin: puhelin pois, liittymä kiinni, pelikoneet pois, taskurahat pois.
Monella nuorella pojalla testosteronin tuotanto aiheuttaa aggressioita, vihantunteita, katkeruutta, kiukkua ja huonoa käytöstä ilman "syytä". Muistan tämän vaiheen itsekin. Paras keino olisi ohjata poika johonkin, jossa aggressiot saisi purettua pois. Nyrkkeilysäkin hakkaaminen, leuanveto, juokseminen, ynnä muu fyysinen, rajukin liikunta auttaa usein. Parasta olisi juuri fyysinen kamppailulaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun teini yritti joskus haukkua mua. Nauroin päin naamaa, koska se oli mun mielestä äärettömän koomista. Ei haukkunut enää uudemman kerran. En näe itseäni pitämässä mitään tönkköä "vanhempiaan pitää kunnioittaa" -puhetta, normaali teini kyllä tasan tietää, että puhuu rumasti ja nimenomaan hakee sitä, että vanhempi suuttuu. Älkää lähtekö mukaan kinaamiseen.
Tämä! Täysin samaa mieltä. Joilllekin teineille varmaan toimii sellainen tosikkomainen "meillä ei puhuta noin". Mutta muunkinlaisia ihan hyviä toimintatapoja on.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta voi kasvattaa pelkällä kivalla. Sitä on uskallettava komentaa jos se käyttäytyy huonosti. Ja jos lapsi ei usko komentoja, niin lasta on uskallettava painostaa (rankaisemalla tai muuten) niin lujasti, että lapsi alkaa totella.
Vanhemman on oltava lapselle auktoriteetti. Yksi pahimmista/tehokkaimmista tavoista pilata oma auktoriteetti on se, että sallii lapsen haukkua ja haistatella itselleen.
Todella vaikeita asioita. jokainen äiti lapsi suhde.Jokainen äiti isä yritää parhaansa.Totta ei pitäisi antaa lasten halita elämä.pitäisi kyetä olla aina 1 porras askelman yläpuolella sitä lapsesta ettei,lapsi ota valtaa vanhemista.
Vierailija kirjoitti:
Teinin kanssa voi keskustella ”kuin aikuinen aikuiselle” miten toisten ihmisten kanssa käyttäydytään. Minä en antaisi oman kattomi alla käyttäytyä miten sattuu. Itse olen saanut kasvatuksen jossa vanhempia kunnioitetaan, toki yhteen törmäyksiä tuli joskus mutta pääperiaate se ettei vanhemmille voinut eikä saanut karjua miten lystää, siitä tuli seuraamuksia. Sano teinille, ettei sinua voi kohdella kuten paskaa ja että sitten kun hän muuttaa pois kotoa teidän raha- hanojenne ääreltä hän saa tehdä ihan mitä lystää. Itse en antaisi enää viikkorahaa enkä antaisi mennä minnekkään muualle kuin pakollisiin menoihin (koulu/ harrastus), kunnes paska käytös loppuu.
Pelkkä keskustelu ei riitä.
Jos teini, etenkin poika, on aggressiivinen ja levoton, on aikuisen ohjattava nuorta purkamaan tuo "paha energia" rakentavalla tavalla pois. Jotkut tarvitsevat sitä.
Fyysinen toiminta, aktiviteetti, olisi tässä erittäin tärkeää. Jos poika saisi purkaa pahan sisunsa pois harrastuksessa tai fyysisessä toiminnassa, hän tulisi kotiin väsyneenä ja rauhallisena.
Miksi näitä kauhuteinejä nöyristellään tosin eipä niistä tollaisia tulis jos alusta asti olisi selvää kuka talossa määrää ja miten vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Tämä hyssyttely alkaa jo taapero aikana ei uskalleta näyttää tunteita. Kaupassa hys hys rakas kulta oles nyt...sit ihmetellään kun toistakymmentä vuotta jatkunut hyssyttely taktiikka ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti olisi ehkä voinut aikoinaan tehdä tällaisen avauksen av:lle. No, asioissa on aina kaksi puolta, eikä hänkään aivan helppo äiti ollut minulle.
Asiaan, en tiedä, mutta en usko, että teinissä on mitään ns. diagnosoitavaa vikaa. Koita olla lempeä ja ymmärtäväinen. Jos et ennen teinivuosia huomannut mitään poikkeavaa, niin voidaan kai sanoa, että ongelmat johtuvat teini-iästä. Tsemppiä, pidä itsestäsi huoli. Se menee lopulta ohi.
Tai oma teini-ikäni meni. Äitini on yhä arvaamaton ja rajaton.
ja sinä olet edelleen häirikkö ja syytät muita
Alue: Aihe vapaa
Luulen että sun vaisto on oikeassa. Teiniä painaa nyt joku. Hyvä että haet hänen kanssaan apua etkä jätä yksin. Pienikin murhe tuntuu tuossa iässä isolta. Kaikki järjestyy vielä. Voimia.