Kuinka saada entinen avopuoliso takaisin? En halua ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mutta eikö teillä ole sellaista eksää jonka ottaisitte anytime takaisin joka on niin merkittävä teille? Mokasin, mutta haluan korjata virheen. Ap

Miten meinasit korjata? Miltä susta tuntuisi jos vaikka sairastuisit syöpään ja nainen lähtisi panemaan muita kun ei jaksa katsella sua kun hiukset tippuu ja makaat sairaalassa kivuissa?

Kuvittele nyt, silleen oikeasti ja pitkään elävässä elämässä omalle kohdalle.

Ja mikä se sun virhe on? Se, että SINÄ menetit naisen oman hölmöytesi takia, nyt SINUA kaduttaa.

Sulla ei todellakaan ole sen naisen etu ja onni tässä päämääränä. Jos olisi niin tajuaisit pysyä kaukana ja antaisit hänen unohtaa ja olla onnellinen jonkun kanssa joka on hänen arvoinen, sinä et ole.

Tiedän että hän rakastaa minua edelleen. Olimme hyvä tiimi. Ja kyllä minäkin hänen elämäänsä toin paljon hyvää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mutta eikö teillä ole sellaista eksää jonka ottaisitte anytime takaisin joka on niin merkittävä teille? Mokasin, mutta haluan korjata virheen. Ap

Miten meinasit korjata? Miltä susta tuntuisi jos vaikka sairastuisit syöpään ja nainen lähtisi panemaan muita kun ei jaksa katsella sua kun hiukset tippuu ja makaat sairaalassa kivuissa?

Kuvittele nyt, silleen oikeasti ja pitkään elävässä elämässä omalle kohdalle.

Ja mikä se sun virhe on? Se, että SINÄ menetit naisen oman hölmöytesi takia, nyt SINUA kaduttaa.

Sulla ei todellakaan ole sen naisen etu ja onni tässä päämääränä. Jos olisi niin tajuaisit pysyä kaukana ja antaisit hänen unohtaa ja olla onnellinen jonkun kanssa joka on hänen arvoinen, sinä et ole.

Tiedän että hän rakastaa minua edelleen. Olimme hyvä tiimi. Ja kyllä minäkin hänen elämäänsä toin paljon hyvää. Ap

Itsepetos on suojakilpi.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä ap, että mitä sinä teit tuossa suhteessa aiemmin? Kuinka olit apuna ja tukena? Huomioitko muuten?

Ihan käytännön esimerkein.

Ainakin kuulostaa siltä että sinä olet paljon saanut, mikä se sun osa ja panostus oli?

Enemmän olisin voinut tehdä. Myönnän sen. Esim vähemmän videopelejä kavereiden kanssa ja enemmmän yhteistäaikaa ja kotitöitä. Mutta kyllä minä parhaani yritin. Ap

Ap ei osaa nimetä ainuttakaaan asiaa miten tuki naista, sen sijaan tietää kyllä että pelasi liikaa eikä tehnyt kotitöitä. Luulenpa että mitään et tukenut. Pelasit vain.

Kerrot kovin lämpimästi exästäsi, mutta miten teidän suhde jaksoi masennuksen aikana? Pakostikin siihen on syy, että erositte.

Sen verran mitä itse tiedän masennuksen kanssa kamppailevan kanssa seurustelemisesta on se, että tulee kausia, jolloin toinen on täysin välinpitämätön ja kylmä, ei kestää yhtään kritiikkiä ja syyttää kaikesta käytöksestään omaa oloaan. Se on pitkän päälle myös sille toiselle todella rankkaa, vaikka miten yrittäisi olla tukena. Eikä sellaista oikeasti tarvitse jaksaa. Ei silloin ole itsekäs, jos lähtee menemään.

Mutta sitä ei myöskään pidä haikailla takaisin, jos toinen siitä niin sanotusti paranee.

Moni täällä sanoo, että masennus on johtunut ap:sta ja että ero auttoi sen yli. Ja että ap:n kanssa yhteenpaluu toisi masennuksen takaisin. Asiat vain eivät ole niin mustavalkoisia, koska masennuksen voi laukaista mikä vaan. En lähtisi syyttämään ap:ta exän masennuksesta, mutta toivoisin, että ap ymmärtää, että molemmille on varmasti parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä viisi vuotta joista jokainen masentuneena, sen jälkeen kun pääsi eroon apsta elämä rullaa 😂😂 aika selvää peliä tämä...

Tää! Nainen voi hyvin kun pääsi exästä., ei tarvitse olla einstein etteikö tästä voi vetää johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta huomaa ettei teillä valitettavasti ole mitään käsitystä masennuksesta. Se on vierestäkatsottuna rankkaa. Yritin kyllä olla tukena, mutta oli pakko antaa hänelle tilaa parantua ja siksi lähdin. Ajattelin kyllä aina että rulen takaisin pölyn laskettua. Ap

"Ai, taasko masentaa? Mä nyt en osaa tässä tilanteessa muuta kuin lähteä panemaan muita, ei tässä muu auta. Ilmoita kun oot rauhottunut niin katotaan sit, moro!"

No vähän jotain armoakin. Monta vuotta masentuneen puolison tukipilarina voi kyllä tosiaan olla aika rankkaa. Itsestään ja omasta jaksamisestaan myös pitä pitää huolta eikä kaatua siihen samaan suohon. Joskus on myös niin, että kun toinen on siinä tukemassa ja tekemässä kaiken, niin se estää omilla jalolla seisomista ja myös paranemista. Siis kun tukeutuu siihen vieressä olevaan liikaa. En tiedä miten näillä oli. Ap kerro, millaista oli masentuneen puolisona, kuinka toimit? Millä tavoin naisen masennus oireili?

Se, että yli 4v vierellä nuorena alkaneessa suhteessa, ei nyt olu kuitenaan "juoksi heti karkuun kun tuli vähän vaikeuksia" -tyyppinen tilanne.

Kiitos ymmärtävistä viesteistä! Sanoisin että näkyi eniten itkuherkkyytenä, väsymyksenä ja sellaisena mielialojen yleisenä vaihteluna. Eli ei niinkään vetäytymisenä minun luota. Esim seksi huvitti jopa ememmän kuin normaalisti ja oli siinä paljon hyviä päiviäkin. En vain voinut tehdä mitään asian eteen tai siltä tuntui. Koin että tarvitsee omaa aikaa ja palaan kuvioihin kun on sitä saanut.

Ja olihan se rankkaa olla, mutta toisaalta puolisoni teki paljon töitä itsensä eteen koko ajan. Eli lähdin siksi omasta mielestäni turhaan / virheellisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ymmärtävistä viesteistä! Sanoisin että näkyi eniten itkuherkkyytenä, väsymyksenä ja sellaisena mielialojen yleisenä vaihteluna. Eli ei niinkään vetäytymisenä minun luota. Esim seksi huvitti jopa ememmän kuin normaalisti ja oli siinä paljon hyviä päiviäkin. En vain voinut tehdä mitään asian eteen tai siltä tuntui. Koin että tarvitsee omaa aikaa ja palaan kuvioihin kun on sitä saanut.

Ja olihan se rankkaa olla, mutta toisaalta puolisoni teki paljon töitä itsensä eteen koko ajan. Eli lähdin siksi omasta mielestäni turhaan / virheellisesti. Ap

Taas. SINÄ koit, SINÄ palaat. Kysyitkö kumppanilta kuinka voisit auttaa?

Et oikein vastaa mihinkään.

Mikä tulisi käytännössä olemaan erilaista?

On ihan ok jättää kumppani, jos ei vaan nappaa ja jos ei vaan jaksa. Ei todellakaan ole ok jättää kumppani yksin sairauden takia, käydä pitämässä hauskaa ja luikerrella takaisin kun on saanut korjattua itsensä. Ja kun sulla ei todellakaan ole mielessä se exän terveys ja onnellisuus vaan olet tässäkin vain itsekäs.

Mitä muuttaisit kuluneesta vuodesta jos voisit?

Luin vasta aloituksen ja pakko kommentoida ennen kuin luen vastaukset.

Sama tilanne. Tosin miehestä kyse. Pari vuotta sitten erottiin koska miehen omassa elämässä oli asiat niin huonosti ja toisaalta se olotila ”tarttui” myös minuun joten siitä tuli kierre että voimme molemmat huonosti. Pysyimme hyvinäkin ystävinä aluksi, sittemmin kaveruus on laantunut mutta edellee näemme jne. Mies käynyt terapiassa ja näyttäisi ainakin että paremmin menee. Itsellä menee erittäin hyvin, olen löytänyt itseni uudelleen ja tajusin tämän eron aikana miten olin kadottanut itseni siihen suhteeseen ja miehen masennukseen (jonka ohella oli kyllä pljon muitakin terveydellisiä ja sosiaalisia ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia.)

Tajusin myös sen, että tämä mies tuntuu jotenkin ”sielunkumppanilta” vaikken ennen olisi tälläisiin sanamuotoihin uskonut eikä se sana istu suuhuni vieläkään. Olen tässä siis tapaillut muita, nauttinut yksinolosta (ja pitänyt siitä). Suhteesta olen päässyt siis tavallaan yli ja antanut myöskin anteeksi suhteen aikaiset asiat jne. Osaan kyllä olla yksin. Mutta en haluaisi ketään muuta kun haluaisin olla vaan tämän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mutta eikö teillä ole sellaista eksää jonka ottaisitte anytime takaisin joka on niin merkittävä teille? Mokasin, mutta haluan korjata virheen. Ap

Ex kävi panemassa exäänsä ja sen jälkeen vaihtoi mut lennosta ensimmäiseen vastaan tulevaan naiseen. Itsellä oli silloin paniikkihäiriö ja masennus muutenkin pahana, en ihmettele että ei jaksanut katsella. Mäkin purin eron jälkeen oloani urheiluun ja treenasin itseni hiton timmiksi, korjasin oloni yksin, kävin terapiassa.

Näki mut kaupungilla puolisen vuotta eron jälkeen ja alkoi sataa anteeksipyyntö-viestejä.

Siinä vaiheessa se oli musta vaan äärimmäisen itsekästä oman olonsa lievitystä, ihan liian myöhään. Ei tommosen tempun jälkeen enää ikinä olisi voinut saavuttaa luottamusta tai kunnioitusta. Ja tosiaan oma oloni parani paljon suhteen jälkeen, se suhde pahensi olojani, paljon parempi ilman. Kyllä mä häntä joskus aidosti rakastin. Ja jopa ymmärrän että kierolla tavalla hänkin rakasti niin että ei päässyt musta irti muilla tavoin, mutta en ikimaailmassa ottaisi takaisin, en pystyisi arvostamaan.

Tuntuu että täällä nyt pari itse masentunutta spämmää koko ketjua.

Masennustakin on erilaista, eri syistä johtuvaa ja masentuneet ovat erilaisia. Esim sellainen masentunut joka ei aluksi myönnä että ongelmaa on ja ei puolison auttamisesta huolimatta hakeudu apuun on todella raskas puoliso. Oma exäni oli tällainen. Ihan selvä (lapsuuden traumasta johtunut) toistuva masennus, mutta ex ei koskaan myöntänyt ongelmia, syytti minua ja muita eikä hakenut apua vaikka kuinka olisin hänen puolestaan varannut lääkäriaikaa tai kuskannut sinne.

Ja nyt varmaan haukutte minutkin. Mutta ihan turhaan, koska lähtöni jälkeen ex tajusin vihdoin itse millainen on ollut sairautensa kanssa ja myönsi tarpeen apuun ja osasi hakea sitä. Olen myös hänen muiden läheistensä kanssa keskustellut ja kun minua ei ole voinut syyttää niin äitinsä on usein ollut se ”syy” kaikkeen. Siis koko elämänsä ajan kuulemma syyttänyt muita ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta huomaa ettei teillä valitettavasti ole mitään käsitystä masennuksesta. Se on vierestäkatsottuna rankkaa. Yritin kyllä olla tukena, mutta oli pakko antaa hänelle tilaa parantua ja siksi lähdin. Ajattelin kyllä aina että rulen takaisin pölyn laskettua. Ap

Aika monella tällä palstalla on joko masennus tai heidän läheisillään on masennus tai he työssään hoitavat masentuneita. Anna exäsi olla rauhassa ja löytää oma onnensa. Koet tehneesi virheen erotessa. Ota opiksesi tästä virheestä ja jatka elämääsi ( ilman exää).

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mutta eikö teillä ole sellaista eksää jonka ottaisitte anytime takaisin joka on niin merkittävä teille? Mokasin, mutta haluan korjata virheen. Ap

Exän kanssa erottiin kun riideltiin jatkuvasti ja voitiin kumpikin huonosti ongelmiemme takia. Kummallakaan ei ollut muita sinä aikana. Oltiin pari kuukautta erossa, kunnes itse en jaksanut ikävääni. Kyllä mä mietin pitkään uskallanko ottaa yhteyttä, onko ex onnellinen, joko on löytänyt uuden ihmisen, voiko hän paremmin, mitä mä voisin hänen elämään tuoda, pystynkö itse oikeasti olemaan parempi, millä tavoin käytännössä tekisin hänen elämästään parempaa.

Koko ajan varauduin myös siihen toiseen vaihtoehtoon. Jos hän olisi sanonut, että on aidosti onnellinen ilman mua niin olisin sen hyväksynyt ja antanut jatkaa elämää ilman mua, koska rakastan ja haluan että hän voi hyvin.

Voit päätellä miten suhde lopuilta meni, koska puhun exästä. Olen itsekin sitä mieltä että kuuluin yhteen hänen kanssaan. Jopa edelleen, mutta joskus asiat on liian isoja ja pahoja korjattavaksi.

Sinä ap olet tehnyt todella pahasti ja laittanut kaiken säpäleiksi.

Ap. Luuri käteen ja ehdota tapaamista. Ole aito ja rehellinen ja kerro tunteesi.

Jätit siis ihmisen silloin, kun hän sinua eniten tarvitsi ??!! MIETI!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mutta eikö teillä ole sellaista eksää jonka ottaisitte anytime takaisin joka on niin merkittävä teille? Mokasin, mutta haluan korjata virheen. Ap

Exällä saattaa olla monin tavoin ollut iso merkitys elämässä aikoinaan, mutta kun kerran luottamuksen pettää, ei sitä enää takaisin saa. Mokasit.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Luuri käteen ja ehdota tapaamista. Ole aito ja rehellinen ja kerro tunteesi.

Pyhä oksetus, jos exäni alkaisi lirkutella itseään takaisin. Menettäisin viimeisetkin arvostuksen rippeet sitä ihmistä kohtaan. Yäk!

Tuossakin sanoit itse, että naisesi teki töitä masennuksensa eteen ja etäisyyttä sinusta ei ollut. Eli kuulostaa "helpommasta" päästä olevalta laatuaan. En sano että masennus olisi ikinä helppoa kellekään osapuolelle, mutta kuten todettu täälläkin, masenusta on erilaista ja eri vaikeustason luokkaa.

Miksi juuri nyt olisit valmis olemaan hänen kanssaan? Jos ymmärsin oikein, halusit hänen selvittelevän asioita itsekseen? Onko hänellä miellyttämisen tarvetta suhteesi? Silloin voisin kuvitella että hänen oli hyväkin saada vähän omaa aikaa. Mutta ei kai siitå kukaan kuole jos katsot miten hän reagoi.

Jos muuttaisin jotain nin olisin olllut enemmän tukena kotona kotitöissä ja ollut kiinnostuneempi hänen etenemisestään terapiassa. Antanut enemmän aikaani. Aika vähän teimme mitään, vaikka hän kysyi sitä. Ap