Kuinka saada entinen avopuoliso takaisin? En halua ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kärkyt takaisin heti kun ongelmat selätetty? Olet sellainen pelkuri joka tulee kun kaikki on hyvin inisemään takaisin ja lähti kun häntä olisi tarvittu. Tuskinpa naisesi sun kanssa haluaa yhteen takaisin.

Joku vahva mies sai aarteen. Näki potentiaalin ja toi naisen parhaat puolet esille. Jokainen nainen haluaa vahvan miehen.

Näin. Sopivan rento tyyppi, joka antaa tilaa ja kuuntelee. Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Olet vampyyri. Imit naisen elämänilon, jätit kun oli tyhjä.

Minkä ikäinen olet?

Olen 27-vuotias. Mutta tiedän että kuulostaa pahalta. Kuitenkin, vaikea sitä on muiden tajuta millaista myös on masemtuneen puolisolla. Ap

Ja jätät hänet taas kun hän tarvitsee apua, sulle kelpaa nainen vain silloin kun menee hyvin. Vitsi mikä tosimies.

Vierailija kirjoitti:

Paljon tulee kritiikkiä sairaan puolison jättämisestä, minkä ymmärrän. Se oli minulle vaikea päätös. Oli pakko suojella omaakin päätä. Mutta siis käy nykyään psykoterapiassa ja sai koulunsa suoritettua ja päällisinpuolin näyttää asiat rullaavan. Hän on myös urheillut paljon, sen näkee. Ymmärrän että herättää närää kun joku jättää toisen sairauden keskellä, mutta se oli virhe itseltäni. Siis että jätin. Olen nyt valmis tukemaan vaikkka masennus oireita olisikin vielä.

Olenko siis tuhoontuomittu? Jotkut ehdottivat lähestymistä. Kai sitä ainakin voi kysyä. Ap

Taidat olla se sairauden aiheuttaja.

Et sinä mitään valmis ole tukemaan vaan istumaan valmiiseen pöytään. Se urheilee koska se on traumatisoitunut. Treenaa varmasti itsensä täysin piippuun kun pakenee päänsä sisältöä. Anna sen olla ja toipua. Et mene tuhoamaan toisen tehtyä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon tulee kritiikkiä sairaan puolison jättämisestä, minkä ymmärrän. Se oli minulle vaikea päätös. Oli pakko suojella omaakin päätä. Mutta siis käy nykyään psykoterapiassa ja sai koulunsa suoritettua ja päällisinpuolin näyttää asiat rullaavan. Hän on myös urheillut paljon, sen näkee. Ymmärrän että herättää närää kun joku jättää toisen sairauden keskellä, mutta se oli virhe itseltäni. Siis että jätin. Olen nyt valmis tukemaan vaikkka masennus oireita olisikin vielä.

Olenko siis tuhoontuomittu? Jotkut ehdottivat lähestymistä. Kai sitä ainakin voi kysyä. Ap

Taidat olla se sairauden aiheuttaja.

Mietin juuri samaa. Ap kuulostat jotenkin vähän sosiopaatilta. Jotain kuvottavaa sinussa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vampyyri. Imit naisen elämänilon, jätit kun oli tyhjä.

Minkä ikäinen olet?

Olen 27-vuotias. Mutta tiedän että kuulostaa pahalta. Kuitenkin, vaikea sitä on muiden tajuta millaista myös on masemtuneen puolisolla. Ap

Masentuneilla ei ole mitään annettavaa muille. Koska eivät jaksa.

Poistuit kuvioista ja exän toimintakyky alkoi elpyä.

Miksi haluat sairastuttaa hänet uudelleen?

Anna sen olla.

Luuseri sinä olet. Oikein raivostuttaa lukea vastauksiasi ja aloitustasi. Älä häiritse eksääsi ja anna hänen löytää joku MIES

Kuulostaa siltä, että sinun lähtösi oli hyvä juttu. Pidä vain etäisyyttä.

En itse alentuisi edes juttelemaan jollekulle, joka on mut noin pahoin pettänyt. En katsoisi päinkään.

Eli sinä paneskelit ja kokeilit muita pimppejä kun naisesi itki huonoa oloaan ja urheilu surunsa ja elämänsä johonkin ruotiin?? Vielä kehtaat yrittäää takaisin. Kerroit kuinka hän on vaimoainesta, sinä et kyllä ole aviopuolisoainesta. Lähdet kun on vaikeaa. Sitä avioliitossa on varmasti aikanaan.

Oletko ajatellut asiaa ollenkaan niiden tapailemasi naisten osalta? Ehkä joku heistä on toivonut ja ajatellut tapailustanne enemmän, mutta sinä mietit heitä vain exän korvikkeena?

Jos sinulla on yhtään munaa, niin et enää tapaile ketään ennen kuin olet selvittänyt omat ajatuksesi. Mikään ei ole pskempaa kuin tajuta olevansa vain laastari, kun on itse ollut mukana täysillä.

Ketjusta huomaa ettei teillä valitettavasti ole mitään käsitystä masennuksesta. Se on vierestäkatsottuna rankkaa. Yritin kyllä olla tukena, mutta oli pakko antaa hänelle tilaa parantua ja siksi lähdin. Ajattelin kyllä aina että rulen takaisin pölyn laskettua. Ap

Jos rakastat, niin sitten hattu kouraan ja exän juttusille. Ymmärrän kyllä ap:tä, on vielä ollut tosi nuori ja keskenkasvuinen itse(kin). Masentunut (5v) puoliso on ollut varmasti myös ap:lle hirveää, parikymppiselle. Molemmat tarvitsette apua ja yhdessä pariterapiaa, jos päätätte vielä yhdessä yrittää. Voihan romanttisesti ajatella, että ap:n lähteminen sai exän tajuamaan tilanteensa ja hakemaan apua.

Hypoteettinen tilanne.

Mietitään, että nainen suostuisi näkemään ja saat jollain ihme konstilla taivuteltua hänet yrittämään vielä.

Luuletko, että sulla ei ole vuoden aikana kerääntynyttä vihaa, raivoa ja pettymystä niskassa? Jos et kestänyt masennusta, niin miten kestät sen tulevan myrskyn? Vai odotatko, että se on naiselle ihan ok? Miten ajattelit hyvittää?

Ei ole ihan päivän tai parin juttu, ei edes kuukausien tappelu. Sä joudut hyvittelemään vuosia, etkä silti välttämättä saa kunnioitusta ja rakkautta takaisin.

Mikä hitto sä luulet olevasi?

Voi hyvääpäivää ap, olet niin yksinkertaisen kuuloinen. Jos naisesi olisi ollut terve, olisi jättänyt sinut jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta huomaa ettei teillä valitettavasti ole mitään käsitystä masennuksesta. Se on vierestäkatsottuna rankkaa. Yritin kyllä olla tukena, mutta oli pakko antaa hänelle tilaa parantua ja siksi lähdin. Ajattelin kyllä aina että rulen takaisin pölyn laskettua. Ap

"Ai, taasko masentaa? Mä nyt en osaa tässä tilanteessa muuta kuin lähteä panemaan muita, ei tässä muu auta. Ilmoita kun oot rauhottunut niin katotaan sit, moro!"

Joo annat vaan pölyn laskeutua.. siis mikä idiootti olet?? Luuletko että saat aina mitä haluat? Saat aina hyvät puolet ihmisistä ja voit tulla heidän elämiinsä kun huvittaa? Olet kuvottava, kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta huomaa ettei teillä valitettavasti ole mitään käsitystä masennuksesta. Se on vierestäkatsottuna rankkaa. Yritin kyllä olla tukena, mutta oli pakko antaa hänelle tilaa parantua ja siksi lähdin. Ajattelin kyllä aina että rulen takaisin pölyn laskettua. Ap

Kyllä, masennus on rankkaa. Olen itsekin lähtenyt suhteesta, kun mies oli masentunut ja hyvältä tuntunut suhde meni siihen, ettei mies ottanut juurikaan kontaktia, kaikessa oli kyse vain hänestä ja minun olollani ei ollut mitään merkitystä. Mies kohteli minua kuin ilmaa ja vaikka kaikkeni yritin, ei suhteesta tullut enää mitään. Meillä molemmilla oli huono olla eikä silloin vain ole järkeä jatkaa.

Siksi annan hänen jatkaa elämäänsä ja minä jatkan omaani, koska kerrankin olin itsekäs ja totesin, että minun on parempi näin. Vaikka hän on masennuksesta toipunutkin, niin ei minulla ole mitään tarvetta enää hakeutua siihen suhteeseen, koska loppujen lopuksi minulla oli todella huono olla toisen välinpitämättömyyden vuoksi.

Eli ymmärrän sen, että suhteesta lähtee masennuksen vuoksi, mutta en sitä, että haikailee takaisin, kun toinen on "parantunut".