Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei ohuita siteitä oltu keksitty ja paksuissa vaippamaisissa siteissä piti osallistua kuukautistenkin aikana. Ei mitään joustoa. Uimapäivinä äiti sentään suostui kirjoittamaan sairaspoissaolon. Oli ihan noloa ala-astelaiselle.
Minulla melkein sama.
Muistan vieläkin, kun jouduin viidennen luokan ensimmäisen liikuntatunnin aluksi kertomaan opettajalle punastellen, että mulla on nyt kuukautiset ja on vähän vaikeaa liikkua. Opettaja antoi mulle sen tunnin vapaaksi, mutta kuulin pukuhuoneesta, miten opettaja selitti muille, että X ei nyt tänään osallistu syystä että. Ja että tämä on teillä kaikilla edessä, X vaan on kovin nuori niiden alkamiseen. Sitten kun muut tytöt tulivat pukuhuoneeseen, sainkin merkitseviä hymyjä ja nauruntyrskähdyksiä osakseni. Sen verran olin toipunut, että sanoin niille takaisin: joo, teille tulee ihan tämä sama vielä eteen uutena juttuna, mutta mulle se on silloin tuttua jo. Nauramiset loppuivat siihen. Sen jälkeen kerran kuukaudessa tein minkä pystyin ja vähitellen kaikki siihen tottuivat.
Tuosta tilanteesta tuli viime kuussa 50 vuotta. Jännästi kaikki siihen liittyvä on elävästi edelleen mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisissä kommenteissa on jo hyvin sanoitettu kaikki omatkin kauhukokemukset koululiikunnasta ja samoin inhokkilajit pesäpallo, koripallo jne.
Mutta kertooko tämä sitten traumasta, kun vielä vuosikymmenten jälkeen näen silloin tällöin samaa unta: minulla on niin paljon toistuvia poissaoloja liikuntatunneilta etten saa todistusta. (Olin kyllä paria poikkeusta lukuunottamatta aina liikkatunneilla paikalla.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei ohuita siteitä oltu keksitty ja paksuissa vaippamaisissa siteissä piti osallistua kuukautistenkin aikana. Ei mitään joustoa. Uimapäivinä äiti sentään suostui kirjoittamaan sairaspoissaolon. Oli ihan noloa ala-astelaiselle.
Minulla melkein sama.
Muistan vieläkin, kun jouduin viidennen luokan ensimmäisen liikuntatunnin aluksi kertomaan opettajalle punastellen, että mulla on nyt kuukautiset ja on vähän vaikeaa liikkua. Opettaja antoi mulle sen tunnin vapaaksi, mutta kuulin pukuhuoneesta, miten opettaja selitti muille, että X ei nyt tänään osallistu syystä että. Ja että tämä on teillä kaikilla edessä, X vaan on kovin nuori niiden alkamiseen. Sitten kun muut tytöt tulivat pukuhuoneeseen, sainkin merkitseviä hymyjä ja nauruntyrskähdyksiä osakseni. Sen verran olin toipunut, että sanoin niille takaisin: joo, teille tulee ihan tämä sama vielä eteen uutena juttuna, mutta mulle se on silloin tuttua jo. Nauramiset loppuivat siihen. Sen jälkeen kerran kuukaudessa tein minkä pystyin ja vähitellen kaikki siihen tottuivat.
Tuosta tilanteesta tuli viime kuussa 50 vuotta. Jännästi kaikki siihen liittyvä on elävästi edelleen mielessäni.
Näköjään elän nyt jo syyskuuta... Siis tässä kuussa tuli 50 vuotta, elokuun puolenvälin jälkeen silloin kouluun mentiin. Kuukautiset minulla alkoivat heinäkuussa eli elämäni toiset kuukautiset minulla oli koulun alkamisen jälkeen ja heti ensimmäisen liikuntatunnin aikana, tai voikkatunniksihan sitä kutsuttiin, lukujärjestyksessä luki voimistelu. Lukeminen, laskento, voimistelu - siis ei äidinkieli, matematiikka, liikunta. Ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä nuo jälkimmäiset termit vasta tulivat käyttöön.
Uimakoe kansakoulun neljännellä. En oikein osannut ja sisuunnuin ja opettelin kunnolla. Lukiossa olin nopein satkun vaparissa, 1.16.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei ohuita siteitä oltu keksitty ja paksuissa vaippamaisissa siteissä piti osallistua kuukautistenkin aikana. Ei mitään joustoa. Uimapäivinä äiti sentään suostui kirjoittamaan sairaspoissaolon. Oli ihan noloa ala-astelaiselle.
Minulla melkein sama.
Muistan vieläkin, kun jouduin viidennen luokan ensimmäisen liikuntatunnin aluksi kertomaan opettajalle punastellen, että mulla on nyt kuukautiset ja on vähän vaikeaa liikkua. Opettaja antoi mulle sen tunnin vapaaksi, mutta kuulin pukuhuoneesta, miten opettaja selitti muille, että X ei nyt tänään osallistu syystä että. Ja että tämä on teillä kaikilla edessä, X vaan on kovin nuori niiden alkamiseen. Sitten kun muut tytöt tulivat pukuhuoneeseen, sainkin merkitseviä hymyjä ja nauruntyrskähdyksiä osakseni. Sen verran olin toipunut, että sanoin niille takaisin: joo, teille tulee ihan tämä sama vielä eteen uutena juttuna, mutta mulle se on silloin tuttua jo. Nauramiset loppuivat siihen. Sen jälkeen kerran kuukaudessa tein minkä pystyin ja vähitellen kaikki siihen tottuivat.
Tuosta tilanteesta tuli viime kuussa 50 vuotta. Jännästi kaikki siihen liittyvä on elävästi edelleen mielessäni.
Viidennen luokan? Menkathan alkoi 8-10 vuotiaana eli paljon aiemmin kuin vitosella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Askel ,askel ,hyppy ympäri,ympäri ...opettajan hakatessa tamburiinia ( en voi sietää tamburiinin ääntä vielä tänäkään päivänä). Lipsuvat sukset . Jumppa salin likainen lattia , 'hevosen' yli hyppääminen . Suunnistus .
Vasta 45 vuotiaana kun tutustuin rullaluisteluun ja löysin ihanan vapauttavan harrastuksen ,toinen on uinti .6
No minä olin kesällä 1976 10-vuotias ja menin elokuussa viidennelle. Täytin marraskuussa yhdentoista. Olin ensimmäinen meidän luokalta, jolla kuukautiset alkoivat. En muista alkoiko jollakulla muulla viidennen luokan aikana. Voisin kuvitella että ainakin luokan pisin tyttö, jo siihen aikaan yli 170-senttinen, ne sai, mutta en muista varmasti. 1970-luvulla ei kymmenen vanhojen kuukautiset olleet mitenkään tavallisia. 12-13 vuotta oli sellainen tavanomainen alkuikä. Minua kolme vuotta nuorempi veljeni tytär sai omansa vasta 13-vuotiaana eli kuusi vuotta minun jälkeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt sen verran huonoja muistoja koululiikunnasta, että laittaisin vastaan, jos lastani pakotettaisiin koulussa esimerkiksi hiihtämään kamalassa pakkasessa veren maku suussa.
Liikunnasta kuuluu saada onnistumisen kokemuksia kannustamisen ja tasapuolisen kohtelun kautta. Suomi on täynnä koululiikunnasta traumatisoituneita ihmisiä. On se kumma, kun asiaan ei ole milloinkaan havahduttu. Jokainen sukupolvi on lyöty alas ja nöyryytetty liikuntamaikkojen toimesta.
Eiköhän koululiikunta ole onnistunut tarjoamaan lähinnä mieleenpainuvia epäonnistumisen kokemuksia. Koulun ulkopuolella kilpaurheileville sillä liikkatunnilla tuskin kauheasti lisäarvoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihto oli kamalinta.
Pesis oli kivointa.
Vierailija kirjoitti:
Askel ,askel ,hyppy ympäri,ympäri ...opettajan hakatessa tamburiinia ( en voi sietää tamburiinin ääntä vielä tänäkään päivänä). Lipsuvat sukset . Jumppa salin likainen lattia , 'hevosen' yli hyppääminen . Suunnistus .
Vasta 45 vuotiaana kun tutustuin rullaluisteluun ja löysin ihanan vapauttavan harrastuksen ,toinen on uinti .6
Kukahan ikinä on keksinyt, että tamburiinin tahdissa hyppelehtiminen on kivaa ja kehittävää liikuntaa?
Mä vihasin polttopalloa. Aina on porukassa joku, joka heitti palloa liuan kovaa, mueluysti jonkun naamaan. Kun osui, tuli ylimielinen "sori" suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olin kesällä 1976 10-vuotias ja menin elokuussa viidennelle. Täytin marraskuussa yhdentoista. Olin ensimmäinen meidän luokalta, jolla kuukautiset alkoivat. En muista alkoiko jollakulla muulla viidennen luokan aikana. Voisin kuvitella että ainakin luokan pisin tyttö, jo siihen aikaan yli 170-senttinen, ne sai, mutta en muista varmasti. 1970-luvulla ei kymmenen vanhojen kuukautiset olleet mitenkään tavallisia. 12-13 vuotta oli sellainen tavanomainen alkuikä. Minua kolme vuotta nuorempi veljeni tytär sai omansa vasta 13-vuotiaana eli kuusi vuotta minun jälkeeni.
Olin 11, melkein 12, kun kuukautiset kauhukseni alkoivat. Koko aihe oli tabu, josta ei luokkakaverien kanssa tosiaan puhuttu. Hyviä, ohuita terveyssiteitä ei möskään aluksi ollut, mutta tarjonta alkoi onneksi paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa poikien liikunnan opettaja oli entinen jääkiekkoilija. En tiedä oliko pojilla kertaakaan mitään muuta kuin sählyä tai jääkiekkoa. Kai joku poika olisi jotain muutakin joskus halunnut tehdä.
Meidän koulun poikien liikunnanopettaja oli juoppo. Poikien ohjelma oli ehkä siksi huomattavan rento. Loikoilivat puun varjossa nurmikolla katselemassa, kun tytöt hyppäsivät korkeutta ynnä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telinevoimistelu oli kauheaa. Opettajalla oli taustaa siinä lajissa ja sitten totisesti temppuiltiin. Ihan järjetöntä, kun eihän siellä oikeasti mitään oppinut ja mäkin olin jäykkä kuin rautakanki ja pelotti.
Pojat pelasivat tietenkin jalkapalloa, aina.
No ei oikeastaan mikään no ehkä natzimarssi salissa.
Voitin luokan hiihtokisat, mutta palkintoa en saanut, koska isäni ja hänen veljensä olivat aikoinaan tyhjänneet samasta koulusta palkintopöydät useampaan kertaan. Toiset sijoittuneet saivat palkinnot ihan normaalisti.
Hyi, en osaa valita! Niitä nimittäin piisaa.
En tiedä, miten se nykyään on, mutta minun aikaan liikuntatunnit oli kolmannelta luokalta lähtien tytöille ja poijille erikseen. Paitsi vuoden viimeinen tunti. Joulukuussa yläasteen opetusohjelmassa oli tanssia, ja sinä vuoden viimeisenä tuntina yhdistettiin tyttöjen ja poikien ryhmät, ja ikään kuin vuoden kohokohtana "päästiin" (lue: jouduttiin) tanssimaan yhdessä. Hyi hitto. Vielä kun olin ikäisekseni oikein varhaiskypsä, ihan aikuisen muodot jo, ja vyötäröltä kopeloi joku päätä lyhyempi hihittelevä hikinen finninaama.
Vai oliko pahempaa, kun tutisten seison nojapuiden ala-aisalla ja pidän kouristuksenomaisesti kiinni yläaisasta, ja opettaja koettaa ähisten vääntää minut pyörähtämään siitä aisan yli maahan, koko muun ryhmän katsellessa showta. Telinevoimistelussa oli muutakin pahaa. Pukkihyppyyn en suostunut, olisin taittanut ranteeni. Tai entäs puolapuuliike, jonka nimi kuvaavasti oli turmariipunta.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kaikki. Itkin ja pelkäsin tunteja edellisinä iltoina läpi kouluajan. Uinti, pesis ja hiihto oli pahimmat. En pysty edelleenkään edes ajattelemaan kuinka paljon mua haukuttiin ja ivattiin niillä tunneilla.
T läski vätys joka ei ikinä mennyt myöskään töihin
Koulun liikuntatunnilla juostiin 60 metriä pareittain Ratinassa. Jouduin Tommi Evilän Juhani-isän pariksi! :D
Laukka-askel, hyppy, laukka-askel, hyppy...
Ja uimatunnit olivat painajaista. Raivokas, pelottava naispuolinen uimaopettaja. Aivan kaikki pelkäsivät häntä. Passitti kaikki syvään altaaseen, koska halusi nähdä kuka osaa uida. Sanoin hänelle jo matkalla altaalle, etten osaa vielä. Kuitenkin oli aloitettava altaan päädystä uinti ja uima-opettaja piti naamani edessä koko ajan sellasta isoa silmukkaa, jolla voi pelastaa hukkuvan. Pelotti hirveästi. Aloin melkein heti vajota pinnan ja opettaja nosti minut sillä silmukalla ylös karjuen samalla "pieneen altaaseen!!!". Tunsin itseni nöyryytetyksi.