Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo tuntui aina pirun vaaralliselta.

Just näin. Aina sai pelätä lävähtääkö pallo keskelle otsaa.

Meillä oli pakollista suunnistamista metsässä ihan hirveällä ja

kylmällä räntäkelillä.  Tyttöystävän kanssa  lähdettiin heti

asia todettuamme ja sitten jouduimmekin opettajan

puhutteluun.   Oli todella ikävä ja mieleen painunut kokemus.

En kertakaikkiaan tajua miksi liikunta on aina vaan pakollinen oppiaine. Pidetään ilmeisesti itsestään selvänä, että kaikki tykkäävät. Eihän kuvis ja musiikkikaan ole pakollisia.

Telinevoimistelu sisälajeista.Epystynyt enkä osannut telineillä mitään.En vaan koskaan ole pystynyt mihinkään "sirkustemppuiöuun".

Pesäpallo.En oppinut sitä kunnolla.

Luistelu.Hiihdosta pidin.Ulkourheilusta myös.

Ylivoimaisesti pahimmat oli hiihto, telinevoimistelu ja cooperin testi  =( 

Vihaan noita edelleen vaikka olen jo boomeri.

Vierailija kirjoitti:

Liikka oli paras aine koulussa. Olin yleensä paras ja voitin kaikki kilpailut.

Tämän ketjun lukijoita se ei kiinnosta.

Inhosin liikuntaa ja vanhemmat ymmärsivät sen. Olin sairaalloinen, mikä ei lisännyt innostusta. Sain usein lupalappuja, jos äiti oli esim. sitä mieltä etteivät keuhkoni kestä hiihtoa kovassa pakkasessa.

Ei siinä mitään, jos ope ei tykkää minusta, mutta se oli minusta liikaa, että hän alkoi haukkua vanhempiani kaikkien kuullen.

Se kun urpot huusi kuorossa pesistä pelatessa "JUOKSE, JUOKSE!!!!!" Vihaan vieläkin pesistä ja lentopalloa. 

Itse asiassa vihasin koko liikuntatunteja. Ihan hirveitä. 

Telinevoimistelu oli kamalaa. Kuudennella luokalla piti harjoitella ja suorittaa oman tavoitteen mukaan joko kulta- hopea- tai pronssiliikesarja. Muistan kuinka jännitin ja panikoin jo viikkoja ennen tuota suorituspäivää! Yksi liikunnallinen ja taitava tyttö suoritti kultasarjan, johon kuului muistaakseni ainakin päällä seisonta, jokin trapetsi, notkeusliikkeet, puomi, voltti.. Epätoivoisesti yritin tanakalla olemuksellani suorittaa hopeasarjaa, mutta en pysynyt vaa`assa tarpeeksi puhtaaksi tarpeeksi kauaa. Putosin pronssille. Pahinta oli muiden tyttöjen arvioivat katseet.

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan tajua miksi liikunta on aina vaan pakollinen oppiaine. Pidetään ilmeisesti itsestään selvänä, että kaikki tykkäävät. Eihän kuvis ja musiikkikaan ole pakollisia.

Liikunnan terveyshyödyt ovat niin kiistattomat, että minusta sen pitää olla pakollisena. Mutta ilman minkäänlaisia suorituspaineita, mieluiten ilman arvosanaa ja resurssien rajoissa toiveita huomioiden. Mieluummin tinkien vaikka monipuolisuudesta kuin mukavuudesta. Missään nimessä ei saisi tappaa loppuakin intoa, kuten meidän lisäksemme monelle taitaa käydä vielä tänäkin päivänä. Se on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä haitallisempaa kuin huonon opettajan viemä kiinnostus mihinkään muuhun oppiaineeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan tajua miksi liikunta on aina vaan pakollinen oppiaine. Pidetään ilmeisesti itsestään selvänä, että kaikki tykkäävät. Eihän kuvis ja musiikkikaan ole pakollisia.

Liikunnan terveyshyödyt ovat niin kiistattomat, että minusta sen pitää olla pakollisena. Mutta ilman minkäänlaisia suorituspaineita, mieluiten ilman arvosanaa ja resurssien rajoissa toiveita huomioiden. Mieluummin tinkien vaikka monipuolisuudesta kuin mukavuudesta. Missään nimessä ei saisi tappaa loppuakin intoa, kuten meidän lisäksemme monelle taitaa käydä vielä tänäkin päivänä. Se on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä haitallisempaa kuin huonon opettajan viemä kiinnostus mihinkään muuhun oppiaineeseen.

Minustakin liikunnan kuuluu olla pakollista. Sitä sitten en ymmärrä, että miksi esim. ylemmillä luokilla ei voitaisi muuntaa sitä sellaiseksi, että voisi kerätä jotain liikuntapisteitä. Voisi siis harjoittaa haluamaansa liikuntaa kunhan toimittaisi jotain "todisteita". Annetaanhan muissakin lajeissa kotiläksyjä. Tietysti tässäkin voisi huijata mutta niinhän aina. Tämä voisi vähentää liikunnan pakkopullamaisuutta, kun kaikki pakotetaan tekemään samaa.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella liikunnanopettaja piti tunnin aluksi esitelmän, kuinka liikunnan jälkeen pitää käydä aina suihkussa, ettei haise hielle niin kuin *tähän kohtaan minun nimeni*. Silloin kyllä nolotti, kun kaikki muut oppilaat kääntyivät katsomaan. Kaiken huipuksi meillä oli liikuntatunti aina perjantaina viimeisenä ja olin kyläkoulussa, jossa ei siihen aikaan ollut edes suihkuja, joten ei kukaan joutunut ainakaan liikuntatunnin jälkeen minua haistelemaan koulussa.

Yläasteella oli telinevoimistelua ja en vain saanut itseäni kammettua rekkitangolle sellaisiin asentoihin kuin piti. Tunnin jälkeen opettaja käski minun jäämään puhutteluun, jossa moitti saamattomuuttani ja kertoi esimerkin, että jos roikun rotkon reunalla, niin minun pitää sieltäkin saada vedettyä käsivoimin itseni pois. Sanoin, että ei varmaan haittaa ketään, jos sitten tipun sinne, mutta en saanut mitään tsemppausta tai sympatiaa.

Voi pientä sinua. Miten voi aikuinen käyttäytyä noin tökerösti lasta kohtaan.

Kaikki joukkuelajit, kun opettajan lemmikit olivat joka kerta kapteeneja  ja saivat valita joukkueet, itse olin aina viimeisten joukossa. Sauvakävely räntäsateessa.

Yläasteella liikunnassa oli koripalloa. En ollut pelannut koskaan koripalloa eikä opettaja selittänyt miten sitä pelataan - heitti vaan pallon minulle. Ala-asteella pelasimme lentopalloa, kyseessä pieni kyläkoulu, jossa ei ollut koripallo mahdollisuutta.

Edelleen inhoan sitä opettajaa vaikka hän lienee jo kuollut.

Katkaisin alakoulun hiihtokisoissa itse toisen sukseni sopivaa puunrunkoa vasten, niin vastenmielistä se pakolla kilpailu oli.

Yleisurheilutunnit ja jatkuva mittaaminen ja kilpaileminen.

Vapaa-ajalla kyllä hiihtelin, kävin luistelemassa, jumpissa ja tanssiharrastuksessa. Mutta, koska ne eivät olleet kilpahiihtoa tai kilpayleisurheilua, numeroa oli mahdoton nostaa seitsemää paremmaksi vaikka kriteereissä kuinka luki: yleinen harrastuneisuus.

Telinevoimistelu oli pahin,sitten tuli uinti...olin kömpelö ja puomilla en uskaltanut liikkua korkeanpaikankammon vuoksi..pidin suunnistuksesta,joukkuelajeista mm.sähly,jääkiekko,jalkapallo..luistelu,hiihto ja suunnistus oli kivaa

Vierailija kirjoitti:

Telinevoimistelu oli pahin,sitten tuli uinti...olin kömpelö ja puomilla en uskaltanut liikkua korkeanpaikankammon vuoksi..pidin suunnistuksesta,joukkuelajeista mm.sähly,jääkiekko,jalkapallo..luistelu,hiihto ja suunnistus oli kivaa

tuli sitten vahingossa toiseen kertaan tuo suunnistus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan tajua miksi liikunta on aina vaan pakollinen oppiaine. Pidetään ilmeisesti itsestään selvänä, että kaikki tykkäävät. Eihän kuvis ja musiikkikaan ole pakollisia.

Liikunnan terveyshyödyt ovat niin kiistattomat, että minusta sen pitää olla pakollisena. Mutta ilman minkäänlaisia suorituspaineita, mieluiten ilman arvosanaa ja resurssien rajoissa toiveita huomioiden. Mieluummin tinkien vaikka monipuolisuudesta kuin mukavuudesta. Missään nimessä ei saisi tappaa loppuakin intoa, kuten meidän lisäksemme monelle taitaa käydä vielä tänäkin päivänä. Se on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä haitallisempaa kuin huonon opettajan viemä kiinnostus mihinkään muuhun oppiaineeseen.

Niinpä. Liikunnan pitää kuulua minustakin kouluaineisiin,mutta sitä ei tarvitsisi arvostella eikä siinä kilpailla. Lapset tulevat kuitenkin niin eri lähtötasoilta,toinen harrastaa vapaa-ajallaan ja toinen ei,eivät he silloin ole samalla viivalla numeroita annettaessa. Jos haluaisi kilpailla ja saada arvosanan,koululla olisi erillinen ryhmä näille. Ikävää,jos koululiikunta tappaa innostuksen mitään liikuntaa kohtaan vuosiksi ja liikunnasta olisi kuitenkin jokaiselle terveyshyödyt.

Minullakin se, että olin aina viimeisten joukossa ketkä valittiin joukkuesiin. AINA.  Jo siinä sai kyllä tuntea, että on huono ja ei osaa mitään. Vaikka olisikin ollut osaamista ja intoa, niin se lytättiin tuolla tavalla heti. Ennemminkin oli kyse siis persoonasta eikä siitä kuka osaa ja mitä. Toinen oli uintitunnit kun piti hypätä pää edellä altaaseen ja sukeltaa pohjalta jotain. Itse en uskaltanut enkä osannut niin oli kyllä aivan kamalaa kun muut katsoivat kun yksitellen piti jokaisen suorittaa noita tehtäviä. Myös opettajan kyttääminen liikuntatuntien jälkeen, että jokainen varmasti käy suihkussa oli nöyryttävää. 

Onneksi nuo koululiikuntatunnit ei saaneet minua vihaamaan itse liikkumista. Se on minulle elämäntapa, mutta toivoisin, ettei kenenkään koskaan tarvitsisi kokea minkäänlaista nöyryyttämistä nykyliikuntatunneilla.