Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Monilla on täällä ihan järkyttäviä kokemuksia, itsellä ei lähellekään niin kaameita enkä silti pitänyt koululiikunnasta yksittäisiä lajeja lukuun ottamatta. Tykkäsin hiihtää ja luistella, varmaan lähinnä siksi että olin niissä hyvä. Kaikessa muussa olin huono tai keskinkertainen. Uida en osaa vesipelkoisena edelleenkään ja kiitän luojaani siitä, ettei kotipaikkakunnallani ollut uimahallia. Uimaretki tehtiin vain kerran vuodessa, eivätkä opettajat koskaan kyseenalaistaneet kun vein vanhemmilta lapun, etten ui.
Itseäni liikuntatunneissa ahdistivat eniten pareittain pelattavat lajit, kuten sulkapallo, ja muut parijutut. Olin tyttöporukan kolmas jäsen ja se, joka tavallaan jäi yli kahden muun ollessa pari aina keskenään -he olivat oikeasti tosi reiluja kavereita, mutta tämä oli joku sokea piste käytöksessä. Sain siis aina parikseni jonkun toisen yksin jääneen tai opettajan minulle määräämän parin. Jotenkin se aina hävetti.
Sinänsä huomaan näitä kokemuksia lukiessani olleeni onnekas. Liikuntatunneillamme olevat liikunnan aktiiviharrastajat olivat tosi reiluja tyyppejä ja suurin osa meistä oli varmaan keskitasoa huonompia eri lajeissa, ettei omaa tasoa tarvinnut hävetä (toki en voi tietää mitä itse kukin on kokenut). Lisäksi puolustimme/lohdutimme oppilaita, jos opettaja oli sanonut jotain loukkaavaa jollekin (yhdellä opettajalla oli tapana naljailla, jos joku pelkäsi tehdä jotakin esimerkiksi telinevoimistelussa). Lisäksi liittouduimme yhdessä diktatuurisia suihkukäytäntöjä vastaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnanope keskittyi vain suorituslajeihin, juoksu, pituushyppy jne.
Tein jollain liikuntatunnilla ihan muuten vaan sillan, todella korkean. Liikunnanope: sinähän oletkin notkea!
Ja sama 8 taas todistuksessa.
Jos olisin saanut kannustusta ja oikeaa ohjausta, ehkä minusta olisi voinut kehkeytyä ballerina?
Ja sama niin monien muiden kohdalla, seurataan jotain juoksusuoritusta, eikä huomioida muita taitoja.
Ylipainoisena läskinä ala- ja yläasteiden liikuntatunnit olivat helvettiä ja tuhosivat kaiken mielenkiinnon liikuntaa kohtaan ikuisiksi ajoiksi. Ajatuskin siitä, että joutuisin pelaamaan jotain joukkuepelejä aiheuttaa puistatuksia. En ole päivääkään elämässäni ollut normaalipainoinen ja tästä voinee päätellä jotain parisuhdemenestyksestäkin. Eli kiitos vaan koulun liikunta, koko loppuelämä yksin ilman rakkautta ja kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanope keskittyi vain suorituslajeihin, juoksu, pituushyppy jne.
Tein jollain liikuntatunnilla ihan muuten vaan sillan, todella korkean. Liikunnanope: sinähän oletkin notkea!
Ja sama 8 taas todistuksessa.
Jos olisin saanut kannustusta ja oikeaa ohjausta, ehkä minusta olisi voinut kehkeytyä ballerina?
Ja sama niin monien muiden kohdalla, seurataan jotain juoksusuoritusta, eikä huomioida muita taitoja.
Mulla oli kaikkien muiden aineiden keskiarvo 9 ja liikunnassa komeili 7. Olin se, kuka jätettiin aina ulkopuolelle, paria ei löytynyt, ei joukkuetta, koripallo mäjähti aina takaraivoon jne. Olin pieni ja hiljainen tyttö, jolla ei ollut kavereita. Yksilölajeissa pärjään nykyään hyvin, joukkuelajeihin en koske pitkällä tikullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa luistelu kun se ulkopukukoppi tai mikä lie haisi aina pissalle ja oli inhottavaa. Viimeisenä joukkueesen valituksi tuleminen. Paritanssit ja jouduin tanssimaan yhden kiusaajani kanssa. Kaikkien kädet ovat hikiset
Uinnista tuli pitkäksi aikaa traumat kun meidät 6 luokkalaiset pistettiin yhtäaikaa suihkutiloihin 1 luokkalaisten kanssa ja ei annettu pitää pyyhettä saunassa. Vuosia olin pystynyt livahtamaan pakolliseen saunaan pyyhkeen kanssa, kunnes eräs vanha tätiopettaja repi pyyhkeen päältäni kaikkien 1 luokkalaisten edessä. Oli kiva olla jo enemmän kehittynyt esiteini kuin muut 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun Uudenkylän yhteiskoulun lukiossa liikuntatunnin jälkeisessä suihkussa sekä nais & miesope (Marja Huusari ja Esa Klinga) tirkistelivät samasta luukusta nuorten naisten suihkuttelua. Inhaa, värisyttää inho vieläkin...
Ei kannata mainita nimiä. Voit joutua oikeuteen.
Olisi vuosituhannen mielenterveysteko lakkauttaa koko koululiikunta. Sen tilalle voisi lanseerata harrastustunnit: kukin saisi harrastaa mitä liikuntaa tahtoisi 2h viikossa.
Miksi koulun pitäisi ylipäätään arvostella kenenkään liikkumista? Eihän vaikka syömisestäkään anneta arvosanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telinevoimistelu, siinä pidettävä kamala lahkeetonnvoimistelupuku ja huutava liikunnanopettaja. Hän huusi, että tämä liike olisi pitänyt suorittaa edellisenä vuotena. Olin ollut eri koulussa.
Silloinen rehtori koulussa oli meidän sijainen liikassa ja tuli katselemaan tyttöjen peseytymistä, piti mennä pikkareilla jos ei ollut liikkahousuja, kehui pikkuhousuja ja muutenkin painautui lähelle tehdessä kieppejä rekeissä yms. Lukitsi jopa oven sisältä päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhuksi koululiikuntaa kohtaan jäi huutojako, jossa olin aina viimeinen. Hiihtohullut opettajat: Kilpahiihto oli parasta hiihtoa. Yläasteella ja lukiossa pesäpallo, lentopallo ja koripallo. Muita liikuntalajeja kömpelölle oppilaalle ei ollut eikä saanut olla. Liikuntatunneilla punaisena huutavat liikunnanopettajat (naiset).
Terveisiä vaan sinne Nilsiään.
Kotikunnassani Itä-Suomessa oli koulun läheisyydessä paljon sodanaikaisia juoksuhautoja vai kutsuttiinko niitä ehkä taisteluhaudoiksi.
Miespuolinen kansakoulunopettaja oli ollut mukana sodassa. Hyvin monilla liikuntatunneilla hän jakoi luokan oppilaat kahteen ryhmään. Puolet luokasta oli suomalaisia ja toinen puoli ryssiä.
Talvella suojasään aikaan pommitimme toisiamme lumipalloilla näistä sodanaikaisista kaivannoista, keväällä ja syksyllä kävyillä, jopa kivillä.
En koskaan ymmärtänyt sitä, millä perusteella opettaja aina tunnin lopussa julisti suomalaiset voittajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta oli suunnistus huitsin nevadassa aina märkä metsä ja pesäpallo, jos ei päässy sisävuoroon ulkovuorossa menin aina hirveän kauas ja leikin pikkukivillä rakensin nalletarhan.
Talvisin oli nastaa vain luistelu jossa olin hyvä. vedin ryhmää.
Hiihtokisat oli kauheita lunta metrin kerrostuminen suksien alla, tahmeena hiihtää hiki hatussa, ei halua palkinnoille.
Sitten palkintojen jako niin että oppilaita riitti, olin se joka yllätti palkinnoille sain lusikan.
Hiihtämisestä pidin hiihdin pitkiä kammoja lenkkejä kotioloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kotikunnassani
En koskaan ymmärtänyt sitä, millä perusteella opettaja aina tunnin lopussa julisti suomalaiset voittajiksi.
Onneksi nykyajan opettajat julistaisivat NL:n voittajaksi :D
Ala-ja yläasteella se helkutin kansallispelimme pesäpallo ja joukkuejako huutoäänestyksellä, jossa aina olin viimeisten joukossa , koska inhosin ja pelkäsinkin hullua pelia, jossa mailalla lyödään ja kivikova pallo sitten sattuu, kun osuu ihmiseen. Liian yliarvostettu ja vaarallinen peli kouluissa.
Lukiossa " vedetääs tytöt verkko ja pelataan lentopalloa". Se oli tätä liikunnan tunneilla liian usein, koska meillä oli vanha ja väsähtänyt liikunnan ope ja näin hän pääsi tunneista helpolla.
Liikunnasta ja sen tuomasta ilosta olen pitänyt aina ja hauskaa, että leipätyöni olen tehnyt terveysliikunnan alalla.
Vierailija kirjoitti:
Olisi vuosituhannen mielenterveysteko lakkauttaa koko koululiikunta. Sen tilalle voisi lanseerata harrastustunnit: kukin saisi harrastaa mitä liikuntaa tahtoisi 2h viikossa.
Miksi koulun pitäisi ylipäätään arvostella kenenkään liikkumista? Eihän vaikka syömisestäkään anneta arvosanaa.
Menisikö se kuitenkin liikunnan open ylivallaksi että hyväksyy osalta kävelyn liikunnaksi ja osalta vaatii kuulumista johonkin seuraan?
Kyllä se vaan niin on että pärstäkerroin rulettaa edelleen koulussa hyvin vahvana.
Vierailija kirjoitti:
Olisi vuosituhannen mielenterveysteko lakkauttaa koko koululiikunta. Sen tilalle voisi lanseerata harrastustunnit: kukin saisi harrastaa mitä liikuntaa tahtoisi 2h viikossa.
Miksi koulun pitäisi ylipäätään arvostella kenenkään liikkumista? Eihän vaikka syömisestäkään anneta arvosanaa.
Tässä olis oikeasti ideaa.
Nyt nörtit koodaamaan kouluille softa jossa oppilaat liikuntasuoritus kirjautuu kun lähtee liikkeelle. Esim sinne Wilmaan.
Eli arvosanaksi 7 kun teet min 2h/vk keskimäärin. Kouluvuosi on x viikkoa ja joskus voi pakkasta olla niin paljon ettei ulkoilemaan pääse eikä jumppa kiinnosta. Niitä träkkereitä yms on jo netti pullollaan ja onhan meillä kotimainen tuottajakin olemassa.
Tuohon uudistukseen pitää saada sitä eeuu rahaa jolla suomalaiset saadaan huolehtimaan omasta terveydestä omalla tavalla siten että jaksaa työkykyisenä helposti sinne 80 vuotiaaksi.
Työllistää helposti aloittavia it inssejä ja liikunnanopet voi iltapäivisin klo 14-16 vetää pesis/koris/sähly/tanssi/lentis/lätkä/jalis kerhoa mielin määrin eikä siihen kuuluminen vaikuta numeroon vaan numero tulee vain ja ainoastaan oman suoritusaktiivisuuden perusteella.
Tottakai huijareita on aina. Eikä nyt vesitetä tätä sillä että 2/10 on niitä mätämunia joiden ei tarvitse välittää yhteisistä säännöstä.
Kaikki pesäpallot yms. Itsekin lähinnä pelkään kovaa päin lentäviä palloja. Ei ole minun juttu ollenkaan. Mieheni ei tätä ymmärrä ja yrittää aina kotona heitellä palloa että ottaisin kopin. Vasta aikuisena löysin yksilöliikunnan iloja.
Mä muistan, että mun liikunnanopet ei ainakaan ulkonäkönsä puolesta olleet mitään himoliikkujia vaan tavallisia, jopa tukevanpuoleisia tanttoja.