Lue keskustelun säännöt.
Lapsi suostuu syömään vain paria asiaa
25.05.2021 |
On vain muutama asia joita lapseni suostuu syömään, yksi niistä on voileipä ja vain puurolla eläisi jos saisi päättää itse. Ruokailu on siis todella yksipuolista.
Miten saan lapsen syömään useampia ruokia? Hän kyllä maistaa kaikkea mutta sylkee heti pois. Eikä auta se että maistaisi monta kertaa, esim jauhelihaa on maistanut jo yli sata kertaa eikä vieläkään suostu sitä syömään. Ei auta kehut eikä palkinnot, ei järjen puhuminen, ei muiden esimerkki, ei kova nälkä.
Ikää kolme ja aina ollut vähän tällaista.
Kommentit (60)
Kaverilla lapsi, joka söi vain tiettyjä muroja, valkoista leipää ja yhtä tiettyä pizzaa. Karkit, jäätelö sun muut herkut toki upposivat hyvin. Lapsi oli syömättä ruoka-aikana, tiesi saavansa kuitenkin karkkia ja pizzaa myöhemmin, vaikka on syömättä lämmintä ateriaa. Katsoin kyllä menoa vierestä, mutta en sanonut mitään, koska tämä omasta mielestään hyvä äiti olisi raivostunut. Ei ollut aspergeria tms. Lapsi kasvoi kyllä, mutta hänelle kävi huonosti, en usko ruokavalion vuoksi kuitenkaan. Perheen meininki oli muutenkin varsin erikoista, en jaksanut loppumattomiin katsoa, ja emme ole enää kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita piltti ruokia, niissä ei ole juurikaan mausteita ja koostumus on sileä, aistiyliherkkyys monesti vaikuttaa syömiseen ja lapsi ei pidä siitä että ruuassa on karkeutta. Kun ensin saa uusia makuja voi sen jälkeen alkaa totuttaa palohin ruuan seassa.
Sormiruokaan kannattaa tutustua, tää on pienille lapsille todella hyvä valinta. Ja kokoperhe voi syödä täysin samaa. Simpeliä sormiruokaa ryhmä Facebookissa on todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä idiootit vastailee. On täysin mahdollista, että lapsi, jonka syömisongelma on esimerkiksi aistiyliherkkyyteen, autismiin tms. liittyvä, jopa näännyttää itsensä ruokalautasen ääreen. Onko lapsella muita oireita?
Ehkä kannattaisi jutella aiheesta asiantuntijoiden kanssa mieluummin kuin palstapällien?
Sinuna jatkaisin muun ruuan tarjoamista ja maistattamista, mutta rankaiseminen vain luultavasti pahentaa tilannetta. Älä tee syömisestä liian suurta numeroa. Jos se alkaa olla ahdistavaa, homma voi vain vaikeutua.
Kun lapsi vanhenee, ota hänet mukaan ruuanlaittoon ja innosta tutkimaan eri raaka-aineita ja rakenteita ilman paineita. Voi olla, että oire helpottaa, ja on hyvä merkki, että hän kuitenkin suostuu maistamaan.
Sinä haukut täällä vastailevia idiooteiksi ja palstapälleiksi. Omalla logiikallasi olet sellainen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri se tärkein ohje on että älä tee numeroa. Ymmärrän huolen siitä että lapsi ei syö mutta ei saa näyttää sitä lapselle. Säännölliset ruoka-ajat. Tarjoa puuroa aamulla ja illalla jos tiedät että se kelpaa.
Aterioille samaa kuin muille, leivän saa kun maistaa ruokaa, yksi lusikallinen /suussa käynyt ruoka oli määrä mitä tahansa on maustamista, älä pakota ottamaan lisää ja lisää, se on juuri sellaista huomio showta, jos lapsi ei halua edes maistaa niin pois pöydästä ja ei välipaloja, ennen seuraavaa ateriaa. Lapsi tarvitsee joskus monia kymmeniä maistelu kertoja ennen kuin uuteen makuun tottuu ja kaikesta ei opi pitämään ikinä, mutta monesta ruuasta oppii.
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttö söi vain weetabixejä,.paahtoleipää ja makaronoa. Itki mielummin sitten nälästä johtuvaa vatsakipua kuin söi esim nakkikeittoa. Edes ns roskaruoka kuten hamparit eivät menneen kokonaan, järsi vain sämylää josyta pyyhki kastikkeen pois.
Lääkäri sanoi ettei nyt saa missään nimessä pitää mitään ruokakoulutusta, ei ole yhtään hyvä että eskarilainen on 120cm pitkä ja painaa 17 kiloa ..
Eskarinkin kanssa sovittiin että saa syödä pelkkää leipää, joutui raukka eri huoneeseen syömään ettei muut lapset alkaisi vaatia samaa kohtelua.
Nyt tyttö on teini, yhä hoikka ja lempiruoka edelleen pehmeää (nuudelit, lämmin juustoleipä) mutta syö selvästi enemmän ja laajemmin kuin pienenä.
Eskari on hieman eri asia kuin 3v uhmaikäinen joka luonnollisesti tekee ruokailusta tahtojen taistelu tantereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena kauhean kranttu enkä suostunut syömään juuri muuta kuin velliä, puuroa ja voiperunaa, siis muussattua perunaa, johon sekoitettu voita, ja tietenkin leipää. Maidon juonninkin lopetin jo 4-vuotiaana, kun siitä tuli maha kipeäksi.
Varsinaiset pääruuat eivät vain maistuneet. 6-vuotiaana perheeseen tuli isäpuoli, joka oli saada melkein joka aterialla hepulin, kun en suostunut syömään kaikkea tarjolla olevaa. Muistan, miten tuon isäpuolen käytös loukkasi. Koin hänet täysin vieraaksi ihmiseksi, jolle minun syömiseni tai syömättömyyteni ei kuulunut.
No, joka tapauksessa koulun alkuun mennessä normaali ruoka oli alkanut maittaa eikä sen jälkeen juuri ongelmia ollut. Jossain määrin olen edelleen vanhanakin hiukan kranttu enkä syö ihan mitä sattuu, mutta kun itse maksan ja keitän sapuskani, niin siinä ei ole kenelläkään enää nokan koputtamista.
PS En pikkulapsenakaan ollut taulukoiden alalaidalla, vaan kasvoin ihan normaalisti kranttuudesta huolimatta. Kyllä puuro tytön tiellä piti! Ja laktoosi-intoleranssikin selvisi aikuisena.
Lapsi syö mitä tarjotaan. Tai on syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta uusien ruoka-aineiden sekoittamisesta: kannattaa aloittaa erittäin pienistä määristä. Siskoni väitti, että hänen lapsensa huomaa vaikka olisi kuinka pieni annos. Ei pidä paikkaansa. Annos oli vain kuitenkin ollut liian iso. Jos puuroon sekoittaa homeopaattisen pienen määrän esim. jotain hedelmää, ei lapsi huomaa. Lisää sitten vaikka molekyyli kerrallaan, jos muuten huomaa (tämä oli vitsi, älkää kommentoijat riehaantuko). Kun siihen tottuu, aletaan hituuttamalla lisätä annosta ja odotetaan taas muutama syömäkerta, että lapsi tottuu.
Sinällään tämä huippuhitaasti lisääminen oli ok, koska saman ruoan syömiskertoja oli niin tiheään, kun ei muuta syönytkään.
Ruoalla leikkimistä voisi myös kokeilla, jos lapsi on hyvin nuori. Tekee kokkisotakeittiön ja pieniin kuppeihin kaikenmaailman ruoka-aineita ja niitä saa vapaasti tutkia, yhdistellä ja sotkea. Välissä saattaa uskaltaa jopa maistaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Päivän aikana lapselle tarjotaan viisi ateriaa, jotka ovat vanhempien päättämiä ruokia. Lapsi joko syö tai on syömättä, mutta seuraavaa ruokaa ei tipu, kuin vasta seuraavaan ruoka-aikaan.
En lähtisi tekemään mitään showta tai edes keskustelemaan 3-vuotiaan kanssa asiasta.
Aivan itse kokeillut nirson lapsen kanssa tätä oli syömättä 1 pv 12 h ennen kun annoin olla.
Ei muuten auttanut yhtään vain pahensi ongelmaa, muutenkin en ymmärrä miksi pakotat syömään pahaa ruokaa josta lapsi ei tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 v päätti syödä vain vuosia seuraavasti
tahdosta
aamulla maitokahvia(1 dl täysmaitoa
lounas maitolasi + näkkäri voisipaisulla
illalla ranskalaise+ 2 jauhelihapihviä
Sai monivitamiinin.
Kävi lääkärissä ja veriarvot kohdallaan, pituus ja painokäyrä ok. Lääkäri vaan totesi, että syö sentään.
Maitplasi+näkkäri oli ok myös leikkikoulussa. Mikään taho ei pakottanut syömään muuta. Nykyään vegaani omasta tahdosta.
Meillä 3 v päätti syödä vain vuosia seuraavasti
tahdosta
aamulla maitokahvia(1 dl täysmaitoa
lounas maitolasi + näkkäri voisipaisulla
illalla ranskalaise+ 2 jauhelihapihviä
Sai monivitamiinin.
Kävi lääkärissä ja veriarvot kohdallaan, pituus ja painokäyrä ok. Lääkäri vaan totesi, että syö sentään.
Maitplasi+näkkäri oli ok myös leikkikoulussa. Mikään taho ei pakottanut syömään muuta. Nykyään vegaani omasta tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin nirso lapsi. Onneksi meillä ei tehty siitä isompaa numeroa. Äidin kanta oli että tekee yhden ruuan ja jälkkärin. Jos ei kelvannut niin syököön leipää.
Koulusta muistan kuinka inhosin pinaattikeittoa (en ollut maistanut sitä ennen kouluun menoa). Tosin muistan myös että kolmannesta luokasta lähtien pinaattikeitto oli muuttunut isoksi herkukseni. Itse taisin painaa kouluun mennessäni noin 17-18kg ja olin tosiaan pienin aloittavista ekaluokkalaisista.
Nyt aikuisenakin olen aika nirso erityisesti kaikille mereneläville. Toisaalta olen aina valmis kokeilemaan ulkomaalaisia keittiöitä ja rakastan esim mausteista kiinalaista. Ja kotonakin kokeilen todella mielelläni erilaisia hedelmiä, kasviksia jne.
Ap olet saanut paljon hyviä (ja huonojakin ) vinkkejä. Poimi teidän perheeseen sopivampia. Sinä tunnet lapsesi.
- meillä on lasten kanssa pelattu välillä ”ruokapeliä”. Eli laitan pöydälle esim neljään astiaan syötävää. Yhdessä vaikka keksinpalasia josta lapsi tykkää. Kaksi aika neutraalia esim pieniä leivänpaloja naposteltavaksi ja yhteen astiaan sitten uutta muistettavaa ruokaa. Sitten otetaan yksi pieni esine (esim lelu) ja laitetaan yhden astian kohdalle. Sitten vuorotellen heitetään noppaa ja esinettä liikutetaan nopan määrän verran eteenpäin. Ja noppaa heittänyt saa siteen maistaa yhden herkkupalan esineen kohdalla olevasta astiasta halutessaan ja sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Usein lapset maistoivat sitä ”inhokkiakin” vuorollaan mielummin kuin jäivät ilman makupalaa.
- kehu lasta kuinka hienosti söi puuron tai leivän. Älä hauku näitä lapsen suosimia ruokia vaan suhtaudu positiivisesti.
- laita välillä ruokaa tarjolle ”oudosti”. Eli tee vaikka piknik olohuoneen lattialle ja katsokaa perheenä samalla vaikka lasten ohjelmia. Laita tarjolle pieneksi leikattuja leipiä joista lapsi tykkää. Mutta laita tarjolle myös kurkun palasia, viinirypäleitä, juusto kuutioita, pienen pieniä lihapullia ym. Sitten syödessä voitte pohtia (esim perheen aikuiset) erilaisia makuja ja yhdistelmiä. Kehuttu lapsen herkkuleipänoposia. Ja mietitte että onko juusto parempaa leivän päällä vai viinirypäleet kanssa. Eli hassuttelua, positiivista asennetta ja pientä harhautusta. Voi olla hyvä ettei lapsen syömiseen tai syömättömyyteen kiinnitä mitään huomiota. Lapsi joko maistaa niitä erilaisia yhdistelmiä uteliaisuuttaan tai sitten ei. Voi olla että vaikka ensimmäisellä kerralla ei muistaisikaan niin ehkä seuraavalla piknikillä tekee mieli itsekin päästä miettimään miltä joku yhdistelmä maistuu.
- ruokien uudelleen nimeäminen. Joskus teini kysyi milloin teet taas ”killekiisseliä”. Hetken mietittyäni palasi mieleeni että ennen kutsuin kaurajuomaan keitettyä vanilijakiisseliä killekiisseliksi. Sillä nimellä sitä maisteltiin innolla. Eli pientä huumoria ja höpsöttelyä mukaan ruokailuun.
- meillä oli käytössä ”puurolelut”. Eli yllätysmunista tulleita leluja pienessä laatikossa. Niillä sai leikkiä vain puuroa syödessä (joo puuro ei tahtonut aina kelvata). Kun pienet lelut oli mukana ruoka meni helpommin vaikka ei ollut niin mieleistä.
- meillä kaikilla lapsilla ruoka-allergioita ja yhdellä huomasi selvästi että aina jos söi jotain sopimatonta niin ruoka ei tahtonut enää maistua. Kun ruokavalio kunnossa söi todella hyvin ja paljon vaikkakin suppeasti.
Tsemppiä ap.
Kiinassa lapset mussuttaa kananpäitä eivätkä valittele koostumuksesta.
Ehkä hyvinvointi tuo mukanaan näitä ongelmia.
Lapsi on yliherkkä eikä voi käyttää kuin uusinta iphonea. Muut sattuu.
En tiedä mitä olisi ennen tehty, kun lapset mukana kaskeamassa peltoa. Että joku olisi ollut liian herkkä talon töihin..
Kuulostaa autismin kirjolta. Kuten yksi vastaajista sanoikin, täällä idiootit vastailemassa, älä kuuntele heitä vaan pyydä apua neuvolasta/lääkäristä. Pitkä tie edessä mutta kyllä sitä apua jossain vaiheessa saa
Vierailija kirjoitti:
Päivän aikana lapselle tarjotaan viisi ateriaa, jotka ovat vanhempien päättämiä ruokia. Lapsi joko syö tai on syömättä, mutta seuraavaa ruokaa ei tipu, kuin vasta seuraavaan ruoka-aikaan.
En lähtisi tekemään mitään showta tai edes keskustelemaan 3-vuotiaan kanssa asiasta.
Aamen tälle.
Kolmivuotiaan kanssa ei neuvotella.
Viisi kertaa tarjotaan ruokaa, joista yksikään ei sisällä sitä mitä lapsi haluaa. Ruoka korjataan pois ja seuraavalla kerralla tarjotaan uudestaan. Kyllä ihminen syö kun on riittävän nälkä.
Suurin ongelma on yleensä se, että vanhempi ajattelee lapsen kuolevan, jos ei syö aterialla ja siksi annetaan aina periksi ja lopulta saa sitä ruokaa mitä lapsi itse haluaa. Näin syntyy kierre. Joka pitää katkaista.
Fghjutyex5o eyo 2iocriri35kwhqekuyghejwggjgdflrtlw3yertlrktjg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän aikana lapselle tarjotaan viisi ateriaa, jotka ovat vanhempien päättämiä ruokia. Lapsi joko syö tai on syömättä, mutta seuraavaa ruokaa ei tipu, kuin vasta seuraavaan ruoka-aikaan.
En lähtisi tekemään mitään showta tai edes keskustelemaan 3-vuotiaan kanssa asiasta.
Aamen tälle.
Kolmivuotiaan kanssa ei neuvotella.
Viisi kertaa tarjotaan ruokaa, joista yksikään ei sisällä sitä mitä lapsi haluaa. Ruoka korjataan pois ja seuraavalla kerralla tarjotaan uudestaan. Kyllä ihminen syö kun on riittävän nälkä.
Suurin ongelma on yleensä se, että vanhempi ajattelee lapsen kuolevan, jos ei syö aterialla ja siksi annetaan aina periksi ja lopulta saa sitä ruokaa mitä lapsi itse haluaa. Näin syntyy kierre. Joka pitää katkaista.
Älä ole tosissasi olin pienenä monelle ruualle allerginen tuli vatsa kipeäksi tai ihottumaa yms ja vanhemmat pakottivat syömään niitä ruokia ja en mä tietenkään osannut kertoa että se ruoka aiheuttaa oireita yms, syömiseni on ollut minulle aina ongelma sinunlaisiesi ihmisten takia . Joten jooki lopeta näitten neuvojen antaminen
Minäkin olin lapsena nirso, muistan että joskus äiti syötti jotain ainetta joka parantaisi ruokahalua.
Olen aikuisenakin nirso, suurin osa syömästäni ruuasta menee sellaiseen neutraaliin "kyllä tätä syömään pystyy" kategoriaan ja hyvin harva ruoka on aidosti hirmu hyvää. Muistan erityisesti lapsena/nuorena esimerkiksi ravintoloissa suurimman ongelman/pelon olleen aina se, että listalta löytyisi jotain mitä pystyy syömään, sen sijaan että sieltä valitsisi herkullisimman vaihtoehdon.
Aikuisenakin uusien ruokien oppiminen vaatii toistoja ja kärsivällisyyttä. Nykyään esimerkiksi ihan pidän homejuustoista. Soija, pavut (jauhoiset), oliivit ja kahvi ovat edelleen vältettävien listalla. Lisäksi pienikin outo sivumaku esimerkiksi tilatussa ruuassa laittaa ruuan aika nopeasti herkullisesta sinne "yritän nyt vain saada syötyä" kategoriaan.