Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat lopettaneet kaiken turhan ostamisen?
Ei turhia vaatteita, sisustusjuttuja, lehtiä, astioita ym.
Kommentit (427)
Pyrin siihen, että tästä eteenpäin ostan vain ruokaa ja syön kaikki. Ehdoton 0-toleranssi ruoan poisheittämiselle aina muutenkin. Vaatteet käytän loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyllä! Nyt juuri muutto käynnissä ja voin sanoa, että on ihanaa kun ei ole yhtäkään turhaa tavaraa pyörimässä nurkissa.
Kaikista parasta mielestäni tässä elämäntavassa on se, ettei arvokasta aikaa elämästä kulu tavaroiden perässä juoksemisessa. Normi-ihmisellä menee ihan käsittämätön osa elämästä siihen, että pyrkii hankkimaan kaikenlaista roinaa itselleen, ja se onni pakenee kuitenkin jokaisen ostoksen myötä aina vain kauemmaksi.
Mikä lasketaan turhaksi? Olen lopettanut "krääsän" ostamisen ja harkitsen tarkkaan kaikkia ostoksia. Oikeastaan vain ruokaa, bensaa ja hygieniatuotteita ostan sitä mukaa kuin niitä kuluu. Teen kuukaudessa yhden tai pari isompaa hankintaa. Viime kuussa ostin aurinkolasit, tässä kuussa uuden takin, edellisistä kun piti luopua. Seuraavassa kuussa ostan luultavasti uudet kengät.
Täytyy sanoa, että jotenkin on helpompaa tehdä arvokkaita hankintoja, kun kaikki muu kulutus on minimissä. Minulle tulee helposti huono omatunto järkevistäkin ostoksista, joten tämä on helpottanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aiemmin melkoinen himoshoppaaja ja ostin ihan kaikkea mahdollista jota en todellakaan tarvinnut. Silmäni avautuivat totaalisesti, kun laskin yhteen paljon minulla on mennyt rahaa - 3 vuoden aikana reilut 5000 €. Aivan järkyttävää. Suurin osa tavaroista ei edes ollut käytössä, vaan jääneet kaapin perälle pölyä keräämään.
Konmaritin kaiken turhan pois, nyt nautin aina siististä ja minimalistisesta kodista, jossa ei tavarat pursuile. Nykyään ostan vain tarpeeseen ja käytän 24h sääntöä, eli jos haluan ostaa jotain niin mietin vuorokauden yli.
Olo on kyllä tuhat kertaa parempi. Olen huomannut miten vähän oikeasti tarvitsen. Ja parasta on kun saa laittaa shoppailusta säästyneet rahat säästöön.
Juuri näin! Less is more. Ahdistaa katsoa sisustusjuttuja kodeista joissa tavarat pursuilee. On kippoa ja kappoa, tauluja 100 ja kirjoja 5000. Brrrr...
Minäkin aloin pitämään ostospäiväkirjaa vuoden vaihteessa ja on ollut silmiä avaavaa. Erityisesti kauhistuin kuinka paljon rahaa on mennyt herkkuihin, viikossa noin 50€. Kaikki ihan turhaa. Ja siis ihan yksin ostelen ja itse syön. Nyt loppui. Mielellään olisin sen liki 250€ pitänyt säästötilillä enkä kompostoinut suolistossani. Vieläkin on parantamisen varaa. Esimerkiksi lottoaminen on täysin turhaa, kun ei sieltä koskaan mitään voitakaan. Lehtiä en ole ostanut/tilannut vuosikausiin ja mitään en ole menettänyt, sillä netissä on kaikki ja paperinkeräyslaatikossa hyvä valikoima. Olen ollut monenmoisen keräilijä koko ikäni ja nyt jää vain yksi joka vie vähän rahaa ja vähän tilaa. Eikä senkään lopettaminen ole mahdottomuus jonain päivänä. Se on kuitenkin tavallaan myös sijoitus.
Lopetin sen jälkeen kun olin pari kertaa muuttanut maasta toiseen ja aina joutunut hankkiutumaan eroon kaikesta. Huonekalutkin (pl. patja&sohva&matot&) on mukavampi hommata käytettynä ja tarvittaessa kunnostaa itse. Elämä on helpompaa ja vapaampaa ilman tarpeetonta roinaa. Myös siivoaminen on helpompaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osta oikeastaan juuri mitään uutena, mutta ostan paljon kaikenlaista kirpparilta . On jonkinlainen pakkomielle minulle. Keräilyharrastukseni on laajentunut yli äyräiden jo vuosia sitten.
Koitan kai paikata kauniiden tavaroiden ostelulla hellyyden- ja kosketuksenpuutetta elämässäni. Edes jotain kaunista, joka on minun ja jota voin koskettaa ja katsella aina, kun haluan.
En osta turhaa. Kaikki raha menee silti. Lapsille pakko ostaa jatkuvasti ehjää ja sopivaa vaatetta ja kenkää. Pihaa ollut pakko laittaa, ettei ole kyntöpeltoa. Säästöön laitan kaiken mitä yli jää palkasta. Eli ei nyt ihan hirveesti. Odotan sitä aikaa, kun lapset ei kasva hirveitä määriä yhden kauden aikana ja eivät riko kaikkia vaatteita ja kenkiä heti. 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Nyt juuri muutto käynnissä ja voin sanoa, että on ihanaa kun ei ole yhtäkään turhaa tavaraa pyörimässä nurkissa.
Kaikista parasta mielestäni tässä elämäntavassa on se, ettei arvokasta aikaa elämästä kulu tavaroiden perässä juoksemisessa. Normi-ihmisellä menee ihan käsittämätön osa elämästä siihen, että pyrkii hankkimaan kaikenlaista roinaa itselleen, ja se onni pakenee kuitenkin jokaisen ostoksen myötä aina vain kauemmaksi.
Just näin, joka ainoa tavara minkä kotiinsa kantaa vie aikaa ja vaivaa. Tiedon etsimiseen, tavaran tilaamiseen/ostamiseen, kotiin kantamiseen, tavaran siirtelyyn ja varastoimiseen, sen hävittämiseen jonain päivänä. Ja niiden tavaroiden säilyttämiseen pitää yleensä hankkia kaappeja, laatikoita, koreja, varastotiloja eli lisää hankittavaa.
Mä olen lopettanut osin jo tarpeellisenkin ostamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osta turhaa. Kaikki raha menee silti. Lapsille pakko ostaa jatkuvasti ehjää ja sopivaa vaatetta ja kenkää. Pihaa ollut pakko laittaa, ettei ole kyntöpeltoa. Säästöön laitan kaiken mitä yli jää palkasta. Eli ei nyt ihan hirveesti. Odotan sitä aikaa, kun lapset ei kasva hirveitä määriä yhden kauden aikana ja eivät riko kaikkia vaatteita ja kenkiä heti. 🙈
Onneksi tuo vaihe kestää vain muutaman vuoden. Muistelen kauhulla sitä aikaa kun oma lapsi hajotti jatkuvasti vaatteita ja aina sai olla ostamassa uutta, eikä silloin ollut nettiä ja kirppiksiä mistä hankkia käytettynä. Muistan myös sen ajan kun teini söi minut melkein vararikkoon. Urheileva nuori syö kuin hevonen.
En ole koskaa ostanut mitään turhaa. Miksi pitäisi ostella sellaisia tavaroita tai palveluja mitä ei tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haastan itseni jokaisen hankinnan kohdalla: Tarvitsenko tätä oikeasti.?Joskus harvoin huomaan, että tarvitsen jotain oikeasti siksi, että se tuottaa mulle todella hyvän mielen, mutta yleensä ostan vain todelliseen tarpeeseen.
Nyt on haussa olohuoneen pöytä. En osta uutta vaan etsin rauhassa käytettynä hyvälaatuisen vanhan puupöydän, jonka kunnostutan ammattilaisella. (Se on järkevää työllistämistä, ei uuden saasteen tuottamisen tukeminen). Etsin sellaisen, jota jaksan katsella loppuelämäni, jolloin säästän myös itseltäni paljon aikaa ja rahaa tulevaisuudessa, kun ei tarvitse enää toista etsiä.
Joillekin iloa ja rauhaa tuovat keräilykokoelmat kaapeissa, mulle taas tieto siitä, että kaapeissa on tilaa, eikä siellä ole mitään ylimääräistä.
Tämä on ylipäänsäkin tosi tärkeä aihe. Tunnen ihmisiä, jotka harrastavat vaatteiden tilaamista nettikaupoista sovitettaviksi. Olisi hyvä puhua enemmän siitä, miksi me emme oikeastaan kyllä kukaan voisi elää täällä enää tuohon tapaan. Ja jokaisen olisi hyvä miettiä omaa suhdettaan kuluttamiseen. Jos pakonomainen shoppailu loppuu, mitä sitten tapahtuu? Tuleeko tyhjyys, ja millä muulla sen voisi korvata?
Kaverit sanoo, että jos kaikki kuluttaisi niin vähän kuin minä niin talous romahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kumpa tietäisi jo ostaessaan, että ostos on "turha". Hillitsen kyllä ostohalujani, eikä mielitekoshoppailua tule harrastettua.
Mutta vaikka punnitsen tarkkaan mitä tarvitsen, ja pyrin mahdolisuuksien mukaan ottamaan selvää muiden kokemuksia harkitsemistani tuotteista, saan monesti huomata, että tuote ei vaan sovi mulle tai meidän perheen tarpeisiin. Usein näitä virheitä tulee tehtyä omissa kosmetiikkaostoksissa. Nyt tilauksessa robotti-imuri, ja vaikka arvosteluja luettu ja tarpeelliduutta ja käytettävyyttä puntaroitu, mietin, että jääkö kuitenkin turhakkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaverit sanoo, että jos kaikki kuluttaisi niin vähän kuin minä niin talous romahtaisi.
Kuluttaa voi myös ekologisesti, esim. palveluja. Ei ole pakko ostaa tavaroita.
Minäkin lopetin kaiken turhan kuluttamisen yli vuosi sitten, kun korona alkoi. En käy baareissa enkä kahviloissa, enkä ulkona syömässä, teatterissa tai elokuvissa. En osta vaatteita, kenkiä tai meikkejä kuin tosi tarpeeseen, eli en juuri ollenkaan. En osta kotiin mitään sisustustilpehööriä. Lopetin kuntosalillakäynnit: jumppaan kotona (jumppapallo, keppijumppa, kuminauhat, käsipainot). En ole matkustellut, kuin kotimaassa. Rahaa on säästynyt yli 4600 € ja säästyy edelleen joka kuukausi. Rahat aion käyttää matkusteluun, sitten joskus kun se on terveysturvallista.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin lopetin kaiken turhan kuluttamisen yli vuosi sitten, kun korona alkoi. En käy baareissa enkä kahviloissa, enkä ulkona syömässä, teatterissa tai elokuvissa. En osta vaatteita, kenkiä tai meikkejä kuin tosi tarpeeseen, eli en juuri ollenkaan. En osta kotiin mitään sisustustilpehööriä. Lopetin kuntosalillakäynnit: jumppaan kotona (jumppapallo, keppijumppa, kuminauhat, käsipainot). En ole matkustellut, kuin kotimaassa. Rahaa on säästynyt yli 4600 € ja säästyy edelleen joka kuukausi. Rahat aion käyttää matkusteluun, sitten joskus kun se on terveysturvallista.
Minusta tuli koronan myötä melkeinpä erakko. Korona on kyl introvertin unelma, on syy pysyä kotona. Ostamattomuus on kyllä uskomatoman ihanaa.
Lopetin kampaamokäynnit koronan vuoksi. Siinäkin säästää noin 300 e vuosi. Mies leikkaa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Voi kumpa tietäisi jo ostaessaan, että ostos on "turha". Hillitsen kyllä ostohalujani, eikä mielitekoshoppailua tule harrastettua.
Mutta vaikka punnitsen tarkkaan mitä tarvitsen, ja pyrin mahdolisuuksien mukaan ottamaan selvää muiden kokemuksia harkitsemistani tuotteista, saan monesti huomata, että tuote ei vaan sovi mulle tai meidän perheen tarpeisiin. Usein näitä virheitä tulee tehtyä omissa kosmetiikkaostoksissa. Nyt tilauksessa robotti-imuri, ja vaikka arvosteluja luettu ja tarpeelliduutta ja käytettävyyttä puntaroitu, mietin, että jääkö kuitenkin turhakkeeksi.
Yksi tapa ajatella asiaa uudelta kantilta voisi olla kaiken ostamisen lopettaminen hetkeksi kokonaan. Jos pohtisi sitä, että mitä kaikkea meillä jo oikeasti on, ja mitä me toivotaan lisää meidän elämään, ja onko ratkaisu omiin toiveisiin lisätavaroiden hankkiminen, vai voisiko tavoitteeseen päästäkin jollain muulla tapaa.
Mikä siivoamisessa hiertää? Mikä on se ongelma, jonka robotti-imuri saattaisi ratkaista? Voisiko sen ratkaista jotenkin muuten? Vai onko edes mitään ongelmaa? Mistä ajatus hankinnasta tuli?
Paljonko kosmetiikkaan kuluu ja mikä sen funktio on? Mitä tapahtuisi, jos lopettaisi kosmetiikan käyttämisen kokonaan? Tai jos siirtyisi käyttämään vain tiettyjä perustuotteita ja vapauttaisi itselleen sen ajan, joka kuluu uutuustuotteiden seuraamiseen ja virheostosten tekemiseen? Kuinka paljon mainokset ja markkinavoimat luovat sellaisia tarpeita, jotka eivät olekaan todellisia?
Kuinka usein ihmisen pitää hankkia uusia tavaroita, jotta elämä on hyvää? Mistä hyvä elämä koostuu?
No eihän se ole turhaa ostelua jos ostaa lapsille sitä mikä on tarpeellista!