Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaksaisitko tälläistä suhdetta lasten vuoksi?
Epätoivoinen
24.05.2021 |
Aamulla herään kun lapset herättää, yleensä 6-7 välillä. Syödään, puetaan, leikitään, ulkoillaan, syödään, nukutaan, syödään, ulkoillaan ja leikitään.
Mies tulee töistä kotiin ja rojahtaa sohvalle odottamaan ruokaa. Loppu illan teen ruokaa ja kotitöitä, leikin lasten kanssa ja hoidan iltatoimet miehen katsoessa telkkaa tai selatessa puhelinta.
Jos lapset uppoutuu leikkeihin ja koti on suht siisti, käperryn miehen kainaloon selaamaan omaa puhelintani. Kohta taas lapset huutaa ja nousen hätiin miehen jatkaessa röhnötystä.
Usein olen räjähdyksen partaalla, jolloin mies saattaa auttaa pitämällä toista lasta sylissä (television ääressä). Saattaa jopa syöttää nuorimman, jos itse lämmitän ja tuon hänelle maidon valmiiksi. Välillä myös leikkii lasten kanssa, samalla minua syyllistäen kun en itse ehdi.
Mies ei kuitenkaan koskaan vaihda vaippaa, käytä lapsia pesulla, tarjoa iltapalaa, vaihda yövaatteita, laita nukkumaan tms.
Viikonloput mies on kotona. Lasten käydessä nukkumaan mies alkaa ottaa kuppia ja saunomaan. Joka viikonloppu ainakin yhtenä iltana vetää pään täyteen ja usein sammuu saunaan, kesällä ulos terassille. Lapset ei (vielä) kärsi tästä, koska eivät ole tätä näkemässä tai kuulemassa, eikä mies nuku pitkään tai pode krapulaa. Päivät mies touhuaa pihahommissa ja minä hoidan taas lapset.
Jos saadaan lapsivapaata ja kahdenkeskistä laatuaikaa niin mies juo ja saunoo, itse herkuttelen netflixin äärellä ja nukun pitkään.
Läheisyyttä meillä ei juurikaan ole ja seksiä on vuoden sisään ollut kolmesti. Tästäkin mies syyllistää minua. Olen miljoona kertaa koittanu keskustella asiasta, turhaan. Jostain syystä seksi mieheni kanssa ahdistaa. Haluaisin myös muuta läheisyyttä. Haluan tuntea itseni halutuksi ja rakastetuksi, en pelkäksi pilluksi. Sillon kun seksiä oli, se oli yksipuolista ja tylsää, aina saman kavan mukaan. Itse en saa esim. esileikkiä ja seksi loppuu miehen tyydytykseen. Mies usein vihjailee, että pitäisi panna tai minun pitäisi ottaa suihin ja suuttuu kun en lämpeä.
Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi. Etenkin nyt korona-aikaan mies on ainoa yli 3-vuotias ihmiskontaktini.
Haaveilen miehestä, jonka kanssa voi halia, pussailla, keskustella ja hassutella. Olenko kamala ihminen, jos jätän miehen ilman tämän kummempaa syytä ja lähden etsimään parempaa? Vai jäänkö suhteeseen lasten takia, otan miehen kanssa yhteisen talolainen ja toivon, että asiat joskus paranee?
Kommentit (35)
Olen koittanut keskustella, mutta mies joko ignooraa minut täysin tai mumisee jotain epämääräistä. Jos jankutan niin riidellään ja mies mököttää monta päivää pitäen mykkäkoulua. Mielipidettä saati tunteita ei saa tuoda esille.
Kävimme yhden kerran pariterapisassa. Käynnin jälkeen hehkutin miehelleni innoissani, kuinka huojentunut olo minulla on kun hän kuunteli minua ja sain hänestä kahden tunnin aikana irti enemmän kuin koskaan. Mies totesi puhuneensa sen mitä terapeutti halusi kuulla ja haukkui koko terapian huuhaaksi. Sen jälkeen olen käynyt terapiassa yksin purkamassa ajatuksiani.
Tilanne tuntuu niin toivottomalta, että suorastaan haaveilen erosta. Samaan aikaan säälin miestä enkä halua satuttaa häntä. En myöskään haluaisi, että lasten suhde isään kärsii eron vuoksi. Mies ei kuitenkaan ole millään tavalla tahallaan huono tai paha ihminen.
Tietenkään en ole suin päin juoksemassa toisen miehen kainaloon, vaan antaisin itselleni aikaa ja menisin lasten etu edellä. Olen myös ruvennut pelkäämään, että jos joskus löydän täydellisen miehen meidän elämään niin sekin täydellisyys kaikkoaa. En halua, että lapset vanhempina ja asioista enemmän ymmärtäessään joutuvat luopumaan heillekkin tärkeäksi muodostuneesta ihmissuhteesta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että olen maininnut eron useamman kerran. Tästä mies "masentuu" tai suuttuu. Myös siellä pariterapiassa mies uhriutui, koska uhkailen erolla.
Tietysti miehen näkökulmasta koko asia on erilainen: pihtaava avopuoliso joka suuttuu ja rähjää joka asiasta.
-AP
Vastauksen luettuani jättäisin miehen. Olette jo kokeilleet terapiaa, eikä sekään auttanut. Päihteiden käyttö kuulostaa sellaiselta, että on parempi, jos lapset eivät asu miehen kanssa samassa taloudessa enää siinä vaiheessa kun alkavat tajuta asioiden laidan. (Ja seksielämänne on surkea, vaikka toki en suosittelisi jättämään ketään PELKÄN seksin vuoksi, jos mies olisi muuten kaikin puolin hyvä kumppani ja isä.)
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on tuhat kertaa kevyempi pyörittää koko taloutta, kun ei koko ajan vituta se omassa olohuoneessa löhöävä vapaamatkustaja.
Ehkä mieskin siitä vähän säikähtää ja vähentää päihteidenkäyttöään, että saa lapset viikonloppuisin luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos joku ilta vaan lähdet lenkille/ystävälle iltakahville iltatoimien aikaan ja vaan jätät ne lapset miehesi huolehdittavaksi. Kai mies sen verran lapsiaan rakastaa ettei jätä heitteille ruuatta ja likaisessa vaipassa. Moni mies toimii kyllä pakon edessä… Usein näin käy, kun äiti ei vauva aikana jaa vastuuta ollenkaan isälle, ja sitten taaperoiässä mietitään miksei mies tee mitään. Eli, pakottamalla alat ottaa omaa aikaa, mieskin huomaa kuinka rankkaa lastenhoito on ja ehkä peräti alkaa kunnioittamaan sinua enemmän. Ja et tosiaan kerro menostasi etukäteen, ettei mies vaan jätä tulematta juuri sinä päivänä ajoissa kotiin.
Ei vastuuta vaimon tarvitse opettaa vaan vika on ollut miehen lapsuudenkodissa jossa olisi pitänyt enemmän selvittää mikä on miehen vastuu!
En jatkaisi, enkä olisi tuollaisen miehen kanssa tehnyt lapsiakaan, mutta toki se on sinulle nyt jo myöhäistä. Toki ensin kokeilisin saada muutosta keskustelemalla, mutta jos ei pian tulisi parannusta asiaan, niin eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta että tuollaisen miehen kanssa olet lisääntynyt, ensimmäisen vielä ymmärtäisin mutta puhut lapsista monikossa. Jos lapset eivät ole kaksosia en ymmärrä omia valintojasi.
Teillä ei suhde pelaa millään tasolla, ette osaa mitä ilmeisemmin keskustella keskenänne, sopia asioita ja jakaa vastuuta. Olet 24/7 vastuussa lapsista ja mies on vain satunnaisesti apulainen lastenhoidossa ja sekin on hänelle liikaa. Nykyisät ovat pääsääntöisesti osallistuvia lastensa hoitamiseen. Seuraan ilolla tyttäreni ja miehensä perhettä jossa molemmat hoitaa lastaan tasavertaisesti.
Eroaisin jos rakkautta ei ole jäljellä. Jos on tunteita pelissä niin pariterapiaan.
Sä oot jo kaikkea kokeillut, eikä mies näe itsessään mitään vikaa ja syyttää vain sinua. Eihän tuo tilanne tuosta miksikään ole muuttumassa. Kenenkään ei tarvitse elää noin. Ja ei ole lapsillekaan hyvä, että isä ryyppää ja sammuu, ei anna yhtään huomiota eikä ole läsnä. Lapsesi myös oppivat väärän mallin parisuhteesta ja kotitöiden sekä lastenhoidon jaosta. Jos lapset kasvavat pidempään tuollaisessa perheessä, niin tuo vaikuttaa varmasti heidäm tuleviin parisuhteisiin. Sinä pyörität jo kaikkea yksin. Jos heivaisit miehen, niin eipähän tarttisi sitä enää passata ja vitutjskäyräkin lähtisi laskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli hyvin samantapainen mies. Sanoin monta kertaa että tämä suhde ei toimi, voidaanko puhua asiasta. Hänen mielestään ei ollut mitään ongelmaa ja jos oli niin se oli mun oma ogelmani. Varoitin että jos suhde ei muutu paremmaksi niin lähden. No ei muuttunut ja lähdin suhteesta. Vasta siinä vaiheessa mies hätääntyi ja alkoi järjestää meille pariterapiaa. Silloin olin jo nähnyt minkälainen mies oli luonteeltaan joten sanoin että nyt on liian myöhäistä mihinkään terapiaan. Elämänlaatuni parani suunnattomasti kun pääsin eroon tästä itsekkäästä mieslapsesta. Eli jos suhde ei toimi ja kaikkesi olet yrittänyt niin älä jää kärvistelemään huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen joka oli samanlaisessa tilanteessa. Nyttemmin olen eronnut.
Älä jää ellet jollain tavalla saa miestä herätettyä asian vakavuuteen. Hän ei tule sinun käskystäsi muuttumaan, vaan omasta aloitteestaan. Jos tätä heräämistä ei tapahdu on sinulla edessä todella kurja elämä.
Mies kuulostaa aivan urpolta, mutta jos nyt haluat vielä katsoa muuttuisiko paremmaksi, skippaisin keskustelun, neuvottelun ja terapian ja ilmoittaisin miehelle, että iltatoimet joka toinen ilta ja pyykinpesu (tms. joka on pakko hoitaa) on tästä lähtien hänen hommansa.
Et keskustele, kuuntele valitusta tai selittele. Toteat vaan, että tästä eteenpäin et enää hoida kotitöitä ja lapsia yksin ja olet päättänyt, että nämä hommat on tästä lähtien miehen vastuulla.
Kuulostaa siltä, että mies on itsekeskeinen sika, joka on huomannut, että voi vaan jättää kaikki hommat sinulle. Jos hän löytää keinon, hän jatkaa samaa. Sinun homma on nyt vetää raja, nopeasti ja totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies asunut koskaan yksin vai muuttuuko parisuhteeseen suoraan lapsuudenkodistaan ja äitinsä helmoista? Onko tottunut siihen että kotona on nainen joka tekee ja hoitaa? Tilanne voi olla vaikeampi jos mies ei ole koskaan joutunut tekemään mitään kotona hyvinvointinsa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakka kantensa valitsee. Hanki itsellesi elämä; harrastuksia, tapaa kavereita, käy kodin ulkopuolella tekemässä asioita parina iltana viikossa. Miehen on pakko ottaa sinun poissa ollessa vastuu esim. Iltarutiinista.
Turha lässyttää teoriassa, että miehen pitäisi tehdä sitä ja tätä, toimia niin ja näin. Jos olet siinä vieressä auttamassa ja perään katsomassa miehen tekemisiä hän tuskin tarttuu esim. lasten iltatoimiin.
Sinä voit muuttaa suhteen suunnan.
Alkoholin käyttöön voit puuttua. Ukko AA kerhoon.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole ihmisoikeus.
Ap on jo hankkinut lapsia, nyt hänen velvollisuus on elää lasten etu edellä. (Toki aika lailla se ja sama mitä hän tekee 'vapaaviikollaan' )
Hyvä seksielämä on sitten vuorossa kun lapset PN vähän isompia
N50 ja seksi on yhä hyvää