Suomalaisten koko ajan heikkenevä ja yksipuolistuva vieraiden kielten taito

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi tarvitsisi ehdottomasti enemmän saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Eksoottisemmat kielet, kuten kiina, japani ja arabia olisivat myös kovaa valuuttaa.

Tässä yks ranskan pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta joka on opiskellut myös saksaa, vähän espanjaa, vähän italiaa, englantia, viroa, vähäsen venäjää ja ruotsia! :-) Tulevaisuudessa haluan kääntäjäksi ja haluan opiskella lisää kans venäjää.:-)

Suomesi kaipaisi kyllä rutkasti petraamista ennen käännöstöiden aloittamista. Mutta onnea opintoihin!

Aikuisena englanninkieli paranee. Eivät kaikki halua ranskankieltä (varsinkin enkun suosijat), kun tulee kova yskä kun se puhutaan kurkusta, ellei ole sellainen jolla ei ole kurkkuärsytystä. Saksankieltä ei tarvitse kaikki oppilaat ellei muuta melko varmasti saksaan, itävaltaan tai sveitsiin töihin tai toimi tulkkina. 

Nykylukio kuluttaa mun mielest vaatimuksillaan opiskelijan nopeemmin loppuun. 

Olisiko pieni pakollisuuden lisääminen sittenkin paikallaan?

- No enpä usko. Itse en osaa yhtään puhua enkä kirjoittaa englantia ja ruotsia ymmärrän vielä vähemmän. Tuskin tilanne paranee että tulee uusia pakollisia juttuja monellakaan. Parempi osata yhtä kunnolla ja kaikki eivät opi edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

suomalaiset opiskelevat kahta vierasta kieltä eli ruotsia ja englantia. kuinkahan monessa muussa maassa ihmiset opikelevat kahta vierasta kieltä.

Aika monessa. Aika monessa maassa joutuu käymään kouluakin jollain muulla kuin omalla äidinkielellään. Esim. jokin Afrikan kieli + ranska ja/tai englanti; hindi + englanti, farsi/persia + arabia.

Voi hyvinkin olla niin, että tämän päivän lukio on erittäin vaativa. Itse sain aikoinaan pitkästä matematiikasta L:n pistemäärällä 45/60. Kun siskonpoika kirjoitti ylioppilaaksi joitakin vuosia sitten, vaadittiin samaan tulokseen vähintään 59/60. No, E ei ollut vielä käytössä vuonna 1994, jolloin painoin ylioppilaslakin päähäni.

Yksi syy, joka varmasti karkottaa nykyään lyhyiden kielten yo-kirjoittajia, on ihan älyttömän korkeat pisterajat. Esimerkiksi jossakin espanjassa pitää saada useimmiten yli 280 pistettä 299 pisteestä, että voit saada ällän. Johonkin B-arvosanaankin täytyy saada noin 200 pistettä. Näitä kieliä kirjoittaa sitten lähinnä vain kourallinen opiskelijoita: he ovat yleensä hyviä, eli pisterajat pysyvät korkeina (ja pelottavat heikommat kielenoppijat tiehensä).