Tampereella löytynyt lapsi ja aikuinen menehtyneenä
Iltalehdessä oli juttu juuri äsken. Ilmeisesti äiti surmannut itsensä ja pienen lapsensa. Suomessa olisi hyvä olla näihin tilanteisiin paikka, johon lapsen vain voi jättää, ilman kyselyjä ja yhteiskunta huolehtii tai etsii lapselle rakastavan perheen. Nyt on lastensuojelu ja virkapäivystys, mutta sinne pitää selitellä. Parempi olisi jos anonyyminä voi vain jättää kun mielenterveys prakaa.
Kommentit (594)
Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä äitiydessä niin kovasti uuvuttaa? Mulla kolme lasta syntynyt neljän vuoden sisään, teinejä nyt, ja en ymmärrä.
Kun ei keskitytä siihen olennaiseen!! Eli siihen että olen luonut uuden ihmisen joka on täysin minusta riippuvainen. Ei kun keskitytään jonninjoutaviin somekuviin, pinkkeihin somisteisiin, persehousuihin, terassi kalusteisiin ja ilmapalloihin. Ei ihme että ripsiliiman höyryt sulattaa aivot kun pitää niin maan perke) eesti esittää miljoonamissiä markan tuloilla. Nykyäidit ovat kasvaneet liian nopeasti "aikuisten" elämään ja on jäänyt nukkeleikit välistä.
Kaikesta muusta voidaan tinkiä, paitsi ulkoisesta näyttävyydestä. Luodaan täten itselle niitä paineita ihan itse!
Onkohan tämä sama joka täällä kirjoitteli aikoinaan ahkerasti, että vie lapsensa järveen :/
Ennen oli sairaaloissa vauvalat, jonne vauvat vietiin ja äidit saivat levätä synnytyksen jälkeen. Nyt valvot pari vuorokautta synnytyksen takia ja sen jälkeen hoidat vauvan täysin itse. Edes suihkuun tai vessaan et pääse siten, että joku katsoisi vauvaa sen aikaa. Sitten jos saisikin nukkua, niin hoitaja herättää klo 7, koska niin vaan kuuluu tehdä.
Mun lapsi valvotti ensimmäiset 1,5 vuotta heräilemällä monen monta kertaa yössä. Loppui, kun tajusin itse alkaa kokeilla erilaisia ruokavalioita ja löytyikin allergia. Neuvolassa sanottiin vaan, että heräily on normaalia ja suositeltiin unikoulua. Niin millä voimavaroilla jo valmiiksi aivan umpiväsynyt äiti alkaisi huudattaa vauvaa yöllä ja jaksaisi olla johdonmukainen?! Unikoulua vetävän pitää olla kykenevä, pitkäpinnainen ja mielellään pitäisi olla joku jonka kanssa vaihtaa vuoroa. Yksinäinen, väsynyt äiti ei ole oikea henkilö siihen hommaan.
Omasta kokemuksesta sanon vaan, että väsymys on se joka vie hulluuden partaalle. Siihen lisäksi vielä oman ajan puute ja heikko sosiaalinen verkosto, niin siinähän sitä ollaan.
Samaa mieltä ap:n kanssa. Mutta ihminen joka on vaikeasti masentunut/psykoosissa, ajattelee ehkä eri tavalla. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.
Moni tarvitsisi ihan vaan yhtenäistä yöunta vauva-aikana. Ei vauvaa tai taaperoakaan viedä tukiperheeseen ainakaan kovin kevein perustein. Joku jutteluapu tai kotiapua ei anna sitä mitä tarvitaan, eli unta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.
Vai kotipalvelu auttaa jos sairastuu?
Kummasti ei saatu mitään apua vaikka mä olin 3kk täysin autettava hätäsektion jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä äitiydessä niin kovasti uuvuttaa? Mulla kolme lasta syntynyt neljän vuoden sisään, teinejä nyt, ja en ymmärrä.
Just joo. Vuosikausien valvominen, muutaman tunnin yöunilla töissä käyminen, lapsen hoitaminen ja kasvatus miljoonine vaatimuksineen, kotityöt, parisuhteen hoito, omat harrastukset, rahahuolet, työttömyysuhka, velvollisuudet ja vastuut. Väsyneellä ihmisellä nuo tuntuvat ylivoimaisen raskailta asioilta.
Tämän tapauksen taustoista en tiedä mitään, mutta tuo kommenttisi oli hyvin ylimielinen ja vähättelevä muiden tilanteita kohtaan. Huomaa kyllä, että sinä pääsit helpolla, koska muuten sinulla riittäisi ymmärrystä muiden uupumusta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös tuota vauvaluukkua, että Suomen ollessa niin pieni maa niin todennäköisesti saataisiin jäljitettyä kuka lapsi on, ja tähän tietenki vaikuttaa myös se, että kirjaamme kaike.
Ja nuo lapsetko menee adoptioon? Suomessa ei laki salli noin vaan adoptiota vaan siinä on harkinta-aika. Jos sijoitus taas, niin siinähän pitäisi eka selvittää sukulaisuus.
Asun Sveitsissä ja työskentelen sairaalassa. Meillä on myös ”vauvaluukku” käytössä. Jos vauvan jättää luukkuun niin siellä on kirjekuori äidille jossa neuvotaan miten toimia jos vauvansa luukkuun jättää. Mutta jätetyn vauvan henkilöllisyyttä ei tutkita, eikä lapsen äitiä yritetä selvittää. Juuri tähän vauvaluukun idea perustuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.
Moni tarvitsisi ihan vaan yhtenäistä yöunta vauva-aikana. Ei vauvaa tai taaperoakaan viedä tukiperheeseen ainakaan kovin kevein perustein. Joku jutteluapu tai kotiapua ei anna sitä mitä tarvitaan, eli unta.
Pyysin neuvolasta apua tilanteeseen, jossa lapsi oli 2v ja heräsi yhä edelleen jopa tunnin välein joka ikinen yö. Sanoivat ettei ole olemassa mitään apua mikä auttaisi öisin. En tarvinnut keskusteluapua, siivousapua tms, halusin vain nukkua kokonaisen yön. Onneksi lapsen sai sukulaiselle hoitoon siinä vaiheessa kun ikää oli enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös tuota vauvaluukkua, että Suomen ollessa niin pieni maa niin todennäköisesti saataisiin jäljitettyä kuka lapsi on, ja tähän tietenki vaikuttaa myös se, että kirjaamme kaike.
Ja nuo lapsetko menee adoptioon? Suomessa ei laki salli noin vaan adoptiota vaan siinä on harkinta-aika. Jos sijoitus taas, niin siinähän pitäisi eka selvittää sukulaisuus.Asun Sveitsissä ja työskentelen sairaalassa. Meillä on myös ”vauvaluukku” käytössä. Jos vauvan jättää luukkuun niin siellä on kirjekuori äidille jossa neuvotaan miten toimia jos vauvansa luukkuun jättää. Mutta jätetyn vauvan henkilöllisyyttä ei tutkita, eikä lapsen äitiä yritetä selvittää. Juuri tähän vauvaluukun idea perustuu.
Ja vielä lisäyksenä että myös täällä kirjataan kaikki erityisen tarkkaan. Mutta siinä kirjekuoressa on ohjeet äidille miten hänen lapsensa siirtyy adoptioon ja myös aika jos peruu päätöksensä, että mistä lapsen voi hakea. Ja tukitiedot äidille vauvasta luopumisen jälkeen.
Suurin osa näistä on kuitenkin huumeidenkäyttäjien tai/ja seksityöläisten lapsia, joista kaikki eivät ole syntyneet sairaalassa. Taikoa ovat niin ei sairaala sitä seuraa mihin lapsi päätyy. Toki äidin tietoihin jää merkintä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukonlahdessakin pääsee uimaan, mutta se on yksityisaluetta jonne sattumalta ei päädy. Muita uimarantoja on useampi särkijärvellä.
Lukonlahteen menevä autotie tulee juuri hallilasta jossa on tuon kyseisen kevyenliikenteensillan toinen pää.
Kävelyetäisyys A-B välillä raaka arvio n. 30 minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukonlahti haisee omalta tai suvun mökkirannalta, sinne ei sattumalta päädy
Särkijärven rannalla on ainakin yksi uimaranta Vuoreksen puolella.
Ei liity tähän, Vuores on vastarannalla.
Tuolloin ei kyllä ollut uimarantakelikään.
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös tuota vauvaluukkua, että Suomen ollessa niin pieni maa niin todennäköisesti saataisiin jäljitettyä kuka lapsi on, ja tähän tietenki vaikuttaa myös se, että kirjaamme kaike.
Ja nuo lapsetko menee adoptioon? Suomessa ei laki salli noin vaan adoptiota vaan siinä on harkinta-aika. Jos sijoitus taas, niin siinähän pitäisi eka selvittää sukulaisuus.
En usko minäkään, että Suomessa voisi pysyä anonyymina ellei sitten ole synnyttänytkin salaa ja lapsi ei ole missään kirjattuna.
Mutta kyllähän sitä tulee kutsua neuvolaan, eskariin, kouluun. Väkisinkin joku tulee kysymään missä lapsi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.
Moni tarvitsisi ihan vaan yhtenäistä yöunta vauva-aikana. Ei vauvaa tai taaperoakaan viedä tukiperheeseen ainakaan kovin kevein perustein. Joku jutteluapu tai kotiapua ei anna sitä mitä tarvitaan, eli unta.
Kotipalvelu on tosiaan ennaltaehkäisevää palvelua, eikä tarvitse olla isoja ongelmia jotta apua voi pyytää.
Käyntien aikana voisi kyllä nukkua, tosin ymmärrän että kun palvelu toimii pääsääntöisesti klo 8-16 (yksityisillä iltaisinkin), on tähän aikaan vaikea saada nukuttua. Ja käynnitkin ovat usein vain muutamia tunteja.
Kotipalvelussa(kin) on tällä hetkellä ruuhkaa, kuten kaikissa vastaavissa palveluissa, apua tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän. Ja valitettavasti nykytilanteessa sairastaviin perheisiin ei mennä, vaikka nämä ovat niitä tilanteita kun apua yleensä eniten kaivataan, kun lapset tai vanhempi sairastaa.
Tukiperheisiin on pitkät jonot...
Tuntuu pahalta kaikkien väsyneiden äitien ja perheiden puolesta. Tilanne on kamalan vaikea.
😔
Taidan tietää paikan. Olen joskus lenkkeillyt siellä. Mökkien vieressä pienenpieni yleinen ranta jota ei moni tiedä. Ei ole edes varsinaisesti ranta, kivikkoinen poukama jossa veneitä vieressä. Sinne johtaa pieni hiekkatie. Vieressä mökki jossa en ikinä ole nähnyt ketään.
Kävelin 13 maissa Hervannasta Loukonlahden tienhaaran ohi Hallilan läpi ja sillan yli...
2205 kirjoitti:
Kävelin 13 maissa Hervannasta Loukonlahden tienhaaran ohi Hallilan läpi ja sillan yli...
*Lukonlahden
Vierailija kirjoitti:
2205 kirjoitti:
Kävelin 13 maissa Hervannasta Loukonlahden tienhaaran ohi Hallilan läpi ja sillan yli...
*Lukonlahden
Tuolloin oli muitakin ulkoilijoita liikkeellä.
Äiti tarvitsee nyt vielä enemmän tukea surman jälkeen. Eikä tuomitsemista ja rankaisua. Hän yritti minkä jaksoi.
Missä isä?