Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hammas poistetaan, ahdistaa!
22.05.2021 |
Heippa! Hammaslääkäri edessä, tarkoituksena poistaa hammas. Muita vaihtoehtoja ei ole, hammasta on yritetty pelastaa mutta nyt lääkärin mukaan kaikki on tehty, ja poisto ainut toimenpide. Itse poisto ei minua pelota, mutta se tuleva hampaattomuus.. Hammas on 5 alhaalla, keskeltä taaksepäin laskettuna.
Hammaslääkäri sanoi, ettei puuttumista tuskin huomaa, ellei nyt kovin leveään virnuile. Mutta minähän virnuilen, olen naurava ja eloisa, perusilmeeni on leveä ja aurinkoinen hymy. Tai on ainakin vielä, tilanne muuttunee poiston jälkeen..
Pelottaa tosi paljon, jotenkin tuollainen hampaattomuus ahdistaa. Pelkään yleisilmeeni olevan epäsiisti ja nuhjuinen, jos hammas puuttuu. Pelkään itsetuntoni romahtavan ja pelkään etten uskalla enää puhua sosiaalisissa tilanteissa, ettei kukaan vain näe suuhuni.
Mitä olette tehneet vastaavissa tilanteissa, minkä ratkaisun olette ottaneet?
Hammaslääkäri ei suositellut kruunusiltaa, koska silloin ilmeisesti viereiset hampaat tulisi hioa, eikä tämä kuulemma ole kannattavaa terveiden hampaiden kohdalla. Implantti kiinnostaa, mutta leukaluuhun poraaminen kuulostaa kauhistuttavalta! Onko muita vaihtoehtoja? Kustannuksella ei väliä, otan vaikka pankkilainan että uskallan vielä hymyillä.
Ja kertokaa, kuinka kestää se hampaattomuus ennen korjausta, uskaltaako enää puhua tai nauraa? Väkisinkin sen kanssa joutuu elämään jonkun aikaa, ehkä pitkäänkin.
Tilanne on todella ahdistava, en tiedä kuinka pystyn tekemään asiakaspalvelutyötäni. Vaikka kukaan ei hampaattomuuttani pilkkaisikaan, on se silti minulle suuri ongelma, en kestä olla hampaaton. Itkettää ja pelottaa, varsinkin kun en tiedä mitä edessä. Joten, kertokaa kokemuksia, miten itse suhtauduitte ja opitte elämään hampaattomuuden kanssa?
Kommentit (55)
Ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin se silta tai implantti. Anna hetken parantua ja laita implantti. Sen laitto on ihan helppoa. (Mulla niitä on 3.) ja jokainen hammas on purennalle tärkeä, eli tyhjä kolo ei ole pelkästään esteettinen ongelma ja laittaisin sen ehdottomasti. (Lääketiede kehittyy, ei ennen ollut tekoniveliäkään tm. ja implantit ovat nykyaikaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poiston jälkeen katso muutama viikko häiritseekö hampaanpuutos esteettisesti. Jos häiritsee niin teetä siihen ns joustavaproteesi. Se toimii oikein hyvin yhden hampaan poistokohtaan ja hinta pari sataa. Hammaslääkärisi osaa kertoa tarkemmin. Pysyy hyvin ja ei erotu omista hampaista.
Mahdollisen implanttihoidon ajan voit tätä myös käyttää kun sehän on pitkä prosessi.
Muovisilta on väliaikainen ratkaisu, eikä sitä edes suositella takahampaisiin. Ei sillä voi purra ns. normaalisti, kun helposti hajoaa.
Itellä on poistettu alhaalta viimeinen hammas ja ylhäältä neljäs hammas. Ylähampaan korvasin väliaikaisesti muovisillalla, mutta pitäis siihen joku implantti hommata sitten kun raaskii. Hampaita ne vaan on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin implantin, kuudes hammas poistettiin. Siihen aukkoon vähän tottui kyllä, implanttiahan ei voi heti laittaa. Valitsin lääkäriä pitkään ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, tuo on kuin oma hammas.
Haittasiko hampaan puuttuminen puhetta tai syömistä, vai oliko syysi esteettiset? Kuinka nopeasti hampaan poiston jälkeen homma aloitettiin, ja koska se valmistui? Olisin kiitollinen jos jaksisit kirjoitella vähän prosessista :)
Terveisin aloittaja.
Puheeseen en huomannut tuolla olevan vaikutusta ollenkaan. Syömiseen tottui, aluksi aukko kyllä häiritsi koko ajan. Mulla meni noin vuosi ennen kuin implantti oli sitten valmis. En tosin mennyt laittamaan sitä heti kun ois voinut, halusin miettiä vielä vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin implantin, kuudes hammas poistettiin. Siihen aukkoon vähän tottui kyllä, implanttiahan ei voi heti laittaa. Valitsin lääkäriä pitkään ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, tuo on kuin oma hammas.
Haittasiko hampaan puuttuminen puhetta tai syömistä, vai oliko syysi esteettiset? Kuinka nopeasti hampaan poiston jälkeen homma aloitettiin, ja koska se valmistui? Olisin kiitollinen jos jaksisit kirjoitella vähän prosessista :)
Terveisin aloittaja.Puheeseen en huomannut tuolla olevan vaikutusta ollenkaan. Syömiseen tottui, aluksi aukko kyllä häiritsi koko ajan. Mulla meni noin vuosi ennen kuin implantti oli sitten valmis. En tosin mennyt laittamaan sitä heti kun ois voinut, halusin miettiä vielä vaihtoehdot.
niin, ja mun syy oli esteettinen.
Muovisilta ja joustava osaproteesi ovat kaksi aivan eri asiaa. Joustavaproteesi juuri tällaiseen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli Hammas puutos ja kyllä se näkyi. Valitettavasti. Ja myös haittasi itsetuntoa.
Loppui hymyily heti.
Suosittelen heti korvaamaan puuttuvan hampaan.
Ymmärrän, ap. Mulla ei koskaan ollut edes alkavia reikiä hampaissa, kunnes sairastuin vaikeaan masennukseen enkä saanut kunnolla huolehdittua hampaistani. Tämä johti erään hampaan juurihoitoon, ja muutama vuosi myöhemmin tuo hammas halkesi niin pahasti, että se piti poistaa. Ylänelonen. Oli yllättävän kova pala, muutamat itkutkin tuli itkettyä, kun hävetti niin paljon. Aika nopeasti asiaan kuitenkin tottui, kun ei sille mitään voinutkaan. Opettelin hymyilemään ja nauramaan niin, että kiristän ylähuulen visusti hampaiden päälle, jottei kolo näy. En sitten tiedä, kuinka tyhmältä tuo todellisuudessa näyttää muiden silmissä... :D Kerran töissä unohdin asian ja nauroin vapautuneesti. En tiedä, liittyikö puuttuvaan hampaaseen, mutta työkaverin nauru hyytyi, ja hän tuijotti suoraan mua päin silmät levällään. Ei sanonut mitään, mutta itseäni nolotti ja muistutin itseäni, että suuta soukeammalle... Olen käynyt suukirurgin konsultaatiossa, ja kuulemma paras ratkaisu tilanteessani on implantti. Sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläleukaan poraaminen oli kamalaa. Ei sattunut, mutta kesti pitkään ja kallossa jymisi, kun "umpiluuta" porattiin.
Alaleuka oli kevyt ja nopea tuikkaus. Ei sen kummempaa kuin hampaan poraaminen muutoinkaan.
Minulla poistettiin alhaalta hammas jo teininä purentaongelman vuoksi. Ei ole haitannut ollenkaan. Ei sitä kukaan huomaa ja itsekin siihen tottuu, kun ei jää jumittamaan ajatukseen puuttuvan hampaan aiheuttamista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaava hammas on poistettu, kun juurihoidettu hammas tuli tiensä päähän ja halkesi kahtia. Ei se ulkopuolisille näy. Eikä se elämää haittaa. Joskus hammaslääkärissä käydessä hävettää, mutta eiköhän ole nähneet pahempaakin.
Minulta puuttuu alarivistä kaksi hammasta, ihan etuhampaiden vieressä. Mielestäni se ei näytä mitenkään pahalta, eikä kukaan ole huomauttanut, että se jotenkin erityisesti näkyisi.
Yritä ajatella, että pääset eroon kipeästä ja pitkään vaivanneesta asiasta, joka muuttaa ulkonäköäsi vain hyvin vähän. Tämä on varmasti sinulle isompi asia kuin muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asia nimenomaan on minulle ongelma, ei muille. En usko että kukaan huomaa, tai mitenkään ylipäänsä muutenkaan jaksa kiinnostua siitä, onko minulla kaikki hampaat vai ei.
Joku sanoi hyvin, että tuntuu jännittävältä, kun jotain minuun kiinteästi kuuluvaa ja tarkoitettua, poistetaan. Olen ollut todella onnekas, kun en ole koskaan joutunut mihinkään operaatioon tai muuhun, ja sairaalassakin olen käynyt lähinnä vain synnyttämässä. Tämä on todella uutta minulle, kaikin tavoin. On huojentavaa huomata, että monella muullakin sama tilanne hampaiden suhteen, ehkä nyt alan ymmärtää että ei tämä ole mikään suurensuuri poikkeus tai todella epätyypillinen tilanne. Ja tottahan se on, murheeni on pieni. Kyse on vain yhdestä hampaasta, eikä edes niin näkyvästä.
Kiitos vielä vastauksista, arvostan jokaista niistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se jo purennan takia kannata kuitenkin korjata jotenkin?
Häntä pystyyn nyt vaan, et ole ainoa asian kohdannut.
Mulla on leikattu kaikki viisurit murskaamalla ja alaviisureissa porattiin myös leukaluuta. Toiseen näistä tuli jo mainittu kuivan kuopan syndrooma, vaikka jälkihoidossa olin todella tarkka. Jäi ikuiset traumat, todellakin kipu oli sellaista että olin jo valmis sahaamaan pääni irti tai menemään junan alle jos särky ei helpottaisi. Sain onneksi lopulta niin hyvät kipulääkkeet parantumisen ajaksi, että olin ihan kuutamolla vailla särkyjä kun otti kellontarkasti. Parantuminen tästä vei jonkun aikaa ja vaikutti hurjasti jo yleiskuntoonkin kun lisäksi söin kahta eri antibioottia. Tarkkana siis jälkihoidon kanssa ja tsekkaa nuo hammaskuoppatulehduksen oireet ennen leikkausta, että osaat tarkkailla vointiasi.
Mutta itse kysymykseen, anna parantua poiston jälkeen ja sitten implantti. Minunkin mielestäni kuitenkin suurentelet asiaa aika massiiviseksi, vaikka tuota poistettua hammasta tuskin huomaa kukaan muu kuin sinä.
En juuri koskaan kiinnitä huomiota ihmisten hampaisiin ja silloinkin korkeintaan etuhampaisiin
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitten kun on sen aika. Typerää murehtia etukäteen. Kun hammas on poistettu, hymyilet peilille ja kameralle ja kyselet korjausratkaisuja sitten vasta, jos vaikuttaa tarpeelliselta.
Hammaskosmetologia on kehittynyt, ei ole enää kuin 1950-luvulla.
Luuhun poraaminen ei ole homma eikä mikään, sehän puudutetaan. Ainut mikä itseäni häiritsi, oli palavan luun käry kun leikkuriterä sitä kuumensi. Minulta pikkuisella luusahalla kaivettiin 2 viisaudenhammasta kerralla leukaluun sisältä, jossa ne kasvoivat poikittain puhkeamatta ikinä ikenen läpi pintaan.
Jälkeenpäin viikon turvotus liukenevien tikkien kanssa ja antibioottikuuri, särkylääke ja soseruoka, ei jäänyt pelkoja.
Käyköhän mullekin noin, multa ei oo poistettu viisureita, mutta kerran lääkäri katsoi, että on siellä poikittain...
Pitäisiköhän mun tehä asialle jo jotakin vai odottaa?
Tule puolen vuoden kuluttua taksisin kertomaan, että ahdistaako vielä. Jos silloin vielä on kova paniikki päällä aiheesta, niin voi olla jo aiheellista huolestua. Sitä ennen menee hyvä ahdistus hukkaan turhaan kohteeseen. Säästä johonkin parempaan juttuun se.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ap. Mulla ei koskaan ollut edes alkavia reikiä hampaissa, kunnes sairastuin vaikeaan masennukseen enkä saanut kunnolla huolehdittua hampaistani. Tämä johti erään hampaan juurihoitoon, ja muutama vuosi myöhemmin tuo hammas halkesi niin pahasti, että se piti poistaa. Ylänelonen. Oli yllättävän kova pala, muutamat itkutkin tuli itkettyä, kun hävetti niin paljon. Aika nopeasti asiaan kuitenkin tottui, kun ei sille mitään voinutkaan. Opettelin hymyilemään ja nauramaan niin, että kiristän ylähuulen visusti hampaiden päälle, jottei kolo näy. En sitten tiedä, kuinka tyhmältä tuo todellisuudessa näyttää muiden silmissä... :D Kerran töissä unohdin asian ja nauroin vapautuneesti. En tiedä, liittyikö puuttuvaan hampaaseen, mutta työkaverin nauru hyytyi, ja hän tuijotti suoraan mua päin silmät levällään. Ei sanonut mitään, mutta itseäni nolotti ja muistutin itseäni, että suuta soukeammalle... Olen käynyt suukirurgin konsultaatiossa, ja kuulemma paras ratkaisu tilanteessani on implantti. Sitä odotellessa.
No jopas oli tynnyrissä kasvanut aasiakas jos tuommoisesta järkyttyi :D
Yrittäkää muistaa, et suurin osa ihmisistä ei piittaa siitä, montako hammasta sulla on suussasi eikä tee yhden puuttuvan takia mitään päätelmiä ihmisistä, jos nyt muuten ihan ihmiseltä näyttää. Rohkeasti vaan hymyilemään, se kaunistaa hampaatontakin :)
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua ap,itsellä ollut hyvin terve hampaisto (2 hammasta paikattu 50 ikävuoteen mennessä) ja kun viime kesänä jouduttiin poistamaan d15 juureen asti ulottuvan hiushalkeaman (ja siitäaiheutuneen pulpiitin) takia, olin aika ahdistunut. Tuo halkeama oli todennäköisesti seurausta siitä että olen bruksaaja, kisko on kyllä ollut pitkään yökäytöss mutta silti hampaisto o kovilla. Mutta lohdutan ettei mailma tuohon kaadu, aukkoon tottui eikä minulla juurikaan näy hymyillessäkään. Jos häiritsee niin voihan siihen implantin teettää (hinta jotain 3000 eurostsa ylöspäin Suomessa). Tsemppiä, et ole yksin, monilla on paöjon huonommin asiat hampaiston kanssa!