Mummu ei enää aina tunnista minua ja puhuu rumasti, surettaa

Mun mummolla on muistisairaus. Hänelle on kerätty kansio, missä on vanhoja ja uudempia valokuvia hänestä, hänen kotipaikastaan (asuu nyt hoitokodissa) ja läheisistään. Jokaiseen kuvaan on kirjoitettu, kuka siinä on (esim. Anna, lapsenlapsesi) ja vuosiluku. Siitä on tykännyt kovin! Sellaista voi hyödyntää yhteisissä muisteluhetkissä, ihan vinkkinä. :)

Meillä oli osittain sama tilanne, nyt äiti on hoitolaitoksessa, kun isälle tuli mahdottomaksi hoitaa kotona. Myös mustasukkaisuus on osa taudinkuvaa - kun ei tunnista naispuolista henkilöä, vaikka omaa tytärtä, hän on uhka omalle parisuhteelle. 

Myös kaikki pidäkkeet ovat joskus poissa: tulee kirosanoja vuolaana virtana kiltille hoitajalle ("saatanan perkeleen h#oranar#ttu")

Ja kyllä, tähän ei totu, varsinkaan kun ei näe kovin usein

Vierailija kirjoitti:

MInun mummoni on muistisairas mutta lempeä. Muistaa meidät mutta ei esim lastani, luulee minua myös välillä lapsekseen (olen lapsenlapsi). Odottaa terveysaseman vuodeosastolla just ja palvelupaikka tulisi saada viikon sisällä kun tulee 3kk täyteen kun paikkaa odottanut.

Minun omaiseni muuttui muistisairauden saatuaan lempeäksi ja mukavaksi. Oli koko aikaisemman elämänsä aika negatiivinen ihminen, joka ei koskaan edes omista lapsistaan löytänyt mitään hyvää sanottavaa.

Hoitokodissakin kaikki kehuivat miten hauska ja kiltti hän on.

Muistisairaan omaisena on raskasta. Minulla sairastui äiti. Hän ei onneksi ole törkeä tai väkivaltainen, ja vielä tuntee minut, mutta persoonallisuus on kuitenkin muuttunut. Ennen niin  reipas, puhelias ja aktiivinen äiti vaan istua möllöttää, eikä juuri puhu. Ei häntä kiinnosta muiden kuulumiset, ainut mistä innostuu puhumaan, on vanhat hänen lapsuuden asiat ja lapsuuden naapurit. Niistä koitan sitten aina kysellä ja jutella, että olisi edes jotain yhteistä puhuttavaa. 

On hirveän surullista katsoa vierestä kun tuttu ihminen häviää, vaikka ihminen on vielä elossa. Kaipaan äitiäni, mutta tavallaan en saa surra, koska hän on vielä täällä.

Nämä on kyllä todella surkeita juttuja. Ihmeellistä esimerkiksi oman mummuni kohdalla oli se, että vaikka hän oli läpi elämänsä hyvin kiltti ja hillitty ihminen, sairastuttuaan hän alkoi kiroilla ja kaikki puheet oli seksuaalissävytteisiä ja syyttäviä. Juurikin ihan huo..ittelua ja jatkuvaa epäilyä "naimisesta". Mietin silloin, että miten hän edes keksii tuollaisia asioita. Että vapauttaako muistisairaus jotakin sieltä ihmisen primitiivisestä puolesta, jonka ihminen normaalisti hallitsee ja pitää aisoissa sivistyksellä ja kasvatuksensa avulla. Ihan hirveää oli nähdä, miten mummon silmissä loisti täysi viha. Se ei ollut sama ihminen.. kai. Vai olisiko nämä asiat olleet pohjalla tukahdutettuina, muistisairaus vapautti ne. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä on kyllä todella surkeita juttuja. Ihmeellistä esimerkiksi oman mummuni kohdalla oli se, että vaikka hän oli läpi elämänsä hyvin kiltti ja hillitty ihminen, sairastuttuaan hän alkoi kiroilla ja kaikki puheet oli seksuaalissävytteisiä ja syyttäviä. Juurikin ihan huo..ittelua ja jatkuvaa epäilyä "naimisesta". Mietin silloin, että miten hän edes keksii tuollaisia asioita. Että vapauttaako muistisairaus jotakin sieltä ihmisen primitiivisestä puolesta, jonka ihminen normaalisti hallitsee ja pitää aisoissa sivistyksellä ja kasvatuksensa avulla. Ihan hirveää oli nähdä, miten mummon silmissä loisti täysi viha. Se ei ollut sama ihminen.. kai. Vai olisiko nämä asiat olleet pohjalla tukahdutettuina, muistisairaus vapautti ne. 

Ei, vaan tietty dementiatyyppi tekee tuota. Vaikutukset aivoihin eroavat erilaisissa muistisairauksissa.

Olin 3 vuotta sairaanhoitajana dementisyksikössä. Minua on vedetty hiuksista, kutsuttu ämmäksi ja syljetty päälle...lista on loputon. Usein nämä hoidettavat käyttäytyivät lempeästi muuten kuin hoidettaessa tai olivat omaisten mukaan olleet erittäin kilttejä ihmisiä terveinä.

Juurikin johtuu siis muistisairaudesta nuo käytöshäiriöt. Yritä muistaa, että mummosi ei ole oma itsensä, vaan hänellä on sairaus, joka aiheuttaa käytöksen. Hän ei ymmärrä itse käyttäytyvänsä huonosti. Muistisairaus aiheuttaa usein myös ahdistuneisuutta, epäluuloisuutta ja pelkoa vanhukselle, kun he eivät enää hahmota maailmaa samalla tavalla kuin ennen, eivät hallitse ympärillä tapahtuvia asioita tai opi uutta. Sekin saattaa aiheuttaa aggressiivista käytöstä. Pelko on usein taustalla.

Paljon voimia sinulle! On varmasti raskasta nähdä, kun on oma rakas ihminen on muuttunut. Ihanaa, että jaksat käydä häntä kuitenkin katsomassa. Muista, että olet mummollesi yhä tärkeä. Muista myös pitää huoli itsestäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on kyllä todella surkeita juttuja. Ihmeellistä esimerkiksi oman mummuni kohdalla oli se, että vaikka hän oli läpi elämänsä hyvin kiltti ja hillitty ihminen, sairastuttuaan hän alkoi kiroilla ja kaikki puheet oli seksuaalissävytteisiä ja syyttäviä. Juurikin ihan huo..ittelua ja jatkuvaa epäilyä "naimisesta". Mietin silloin, että miten hän edes keksii tuollaisia asioita. Että vapauttaako muistisairaus jotakin sieltä ihmisen primitiivisestä puolesta, jonka ihminen normaalisti hallitsee ja pitää aisoissa sivistyksellä ja kasvatuksensa avulla. Ihan hirveää oli nähdä, miten mummon silmissä loisti täysi viha. Se ei ollut sama ihminen.. kai. Vai olisiko nämä asiat olleet pohjalla tukahdutettuina, muistisairaus vapautti ne. 

Ei, vaan tietty dementiatyyppi tekee tuota. Vaikutukset aivoihin eroavat erilaisissa muistisairauksissa.

Mutta täytyyhän ne sanat olla muistissa, tulla jostakin. Ei pelkkä sairaus niitä "opeta". Ja se syyllistäminen nimenomaan seksuaalisessa mielessä.. väkisin tuli mieleen, että onko hän joutunut aikanaan patoamaan jotakin tunteita ja ne purkautuvat kun mieli ei enää hallitse puheita.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää sisäistää, että mummusi on sairas. Haluaisitko itse tulla hylätyksi kun sairastut?

Itse asiassa kyllä haluaisin, jos en enää muistaisi läheisiäni ja vain aiheuttaisin heille pahan mielen. Mieluummin minut "hylätään", kuin aiheuttaisin heille pahan mielen. Vaikka en ehkä siinä tilanteessa niin ajattelisikaan, mutta näin järjissäni ollessani kyllä. Ja toisaalta, kun en siinä tilanteessa kuitenkaan tunnistaisi läheisiäni, niin eihän se tuntuisi myöskään hylkäämiseltä heidän taholtaan.

Jonkunhan sua kuitenkin täytyy hoitaa, ja kun et enää itse tienaa, jonkun se täytyy sitten maksaa. Ja kuka haluaa hoitaa tuntematonta mielenpahoittajaa?

Mielummin kannata eutanasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää sisäistää, että mummusi on sairas. Haluaisitko itse tulla hylätyksi kun sairastut?

Itse asiassa kyllä haluaisin, jos en enää muistaisi läheisiäni ja vain aiheuttaisin heille pahan mielen. Mieluummin minut "hylätään", kuin aiheuttaisin heille pahan mielen. Vaikka en ehkä siinä tilanteessa niin ajattelisikaan, mutta näin järjissäni ollessani kyllä. Ja toisaalta, kun en siinä tilanteessa kuitenkaan tunnistaisi läheisiäni, niin eihän se tuntuisi myöskään hylkäämiseltä heidän taholtaan.

Jonkunhan sua kuitenkin täytyy hoitaa, ja kun et enää itse tienaa, jonkun se täytyy sitten maksaa. Ja kuka haluaa hoitaa tuntematonta mielenpahoittajaa?

Mielummin kannata eutanasiaa.

Yhteiskunta. Ei enää eletä agraariyhteiskunnassa, jossa omaisten piti hoitaa kehdosta hautaan.

Miksi kirjoitat tänne, puhu läheisillesi.

Elämässäni  2 ystävääni sairastui alzmer.Olivat molemat sisaruksia.Vahiman heistä ensin persoona muuttui,tuli todella ilkeäksi minulle,kuin kotihoidolle.Oli varmaan 6kk. en häntä mennyt tervehtimään.Kunnes hänen sisko soitti ja kertoi tilanne.On todettu alzmer,lääkitys ja kunossa sen takia käytös,puhe.Joten hänen sisko oli hänen koti 24h/ 7 päiviää vuosia.kävi vain oma koti kääntymässä.Kun mutkan kautta sukua mies sairastu . Asui yksin, Vaimo eri osoite.Mahdolisuus käydä henkilön luona 5v. Vaimo pyysi.kun itse ei jaksanut.Hankein itse tietoa mitä on alzmer. hänellä lisäksi koti hoito todella hyvä itä-Helsinki.Oli kiltti alzmer ihminen.Minulla ei avainta hänen kotiin.En ollut vastuu henkilö! En palkalla siellä! Pahalta tuntu kun yhteiset puolitutu sanoo kaupalla: Hyvähän sinun on siellä käydä,kun saat palkaa! Palkatta autoin,tein minkä kykenin. Kun vanhus lähti viimeselle matkalle oli palativinen hoito 8-9 kk.Kotiin ei palanut.Joku sen 8-9kk aikana nouti sieltä postin kävi katsoo asunto ok! 1kk. saltiin missä laitos on? Kun mutkan kautta sain tietää.Menin. hän  ilolla tuli pyörätuolilla  salista vastaan.Voi sitä riemua kun toisti nimeänni ja sinä tulit.Yöt oli huudellut nimeäni.Henkilökunta ei tienyt kuka on.läinnä lähiomainen astui kuvaan minä minä,hänen kanssa olin esitäenköPahinta oli lähiomainen henkilön kuoltua,Soitti kaikille asia viimesenä miulle: Kysyen missä lusikat  ymm.on, missä monitoimikonen .Tv. Kun 8-9kk aikaa kysyä.Tai ilmasta kadoneet.Tiesi varmasti missä on.Mahdotonta tietää kun asuntoon ei avain.Asunosta hän vastasi 8-9kk.Pahinta levitelivät sanaa lähisuku iso Tv -varsti jne. Pieni se tv.oli.Loukatiin.Kiitokseksi sain paskat palkaksi.Kuten moni muu samassa asemassa.Kun lähtee ilmasiksi autta!Ilmast auttajat ovat aina näkymättömiä! heitä ei ole olemassa !Kun 2 edellä mainutua kuollut alzmer.En enää jaksanut ystävä sisaruksista toista,jolle tuli  alzmer,Saatoin  piha vaan mennä jutelee kesällä, kerrostalon pihaa piiri..Tuli korona aika.rajotukset.pakeni koronan taakse:Sanoin en tule korona aika ja hän kuolikin sen aika.Mitään tukea et saa jos potilas alzmer ja kotihoito näkee olet se ainoa siinä arjessa.Mutta kun ystäville,vappaehtosille ei ole tuki-kerhoja.Kuten on alzmer potilaiden lähiomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on kyllä todella surkeita juttuja. Ihmeellistä esimerkiksi oman mummuni kohdalla oli se, että vaikka hän oli läpi elämänsä hyvin kiltti ja hillitty ihminen, sairastuttuaan hän alkoi kiroilla ja kaikki puheet oli seksuaalissävytteisiä ja syyttäviä. Juurikin ihan huo..ittelua ja jatkuvaa epäilyä "naimisesta". Mietin silloin, että miten hän edes keksii tuollaisia asioita. Että vapauttaako muistisairaus jotakin sieltä ihmisen primitiivisestä puolesta, jonka ihminen normaalisti hallitsee ja pitää aisoissa sivistyksellä ja kasvatuksensa avulla. Ihan hirveää oli nähdä, miten mummon silmissä loisti täysi viha. Se ei ollut sama ihminen.. kai. Vai olisiko nämä asiat olleet pohjalla tukahdutettuina, muistisairaus vapautti ne. 

Ei, vaan tietty dementiatyyppi tekee tuota. Vaikutukset aivoihin eroavat erilaisissa muistisairauksissa.

Mutta täytyyhän ne sanat olla muistissa, tulla jostakin. Ei pelkkä sairaus niitä "opeta". Ja se syyllistäminen nimenomaan seksuaalisessa mielessä.. väkisin tuli mieleen, että onko hän joutunut aikanaan patoamaan jotakin tunteita ja ne purkautuvat kun mieli ei enää hallitse puheita.

Monia sen ikäluokan naisia on lapsena ja nuorena syyllistetty suunnattomasti siitä että he ovat naisia, ja seksuaalisuus on yritetty kitkeä kokonaan pois. Käytöstä ohjasi pelko siitä että sukuun tulee aviottomia lapsia. Joissakin suvuissa sama jatkui tosin vielä e-pillereiden keksimisen jälkeenkin ja asenteiden vapauduttua.

Tällaisia asioita on voinut kyteä pinnan alla.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti pappasi ei tarvitse kauaa hoitaa, kai laitospaikkaa on haettu?

Ainakin intervallijaksoja kannattaa hakea, ottakaa kotihoitoon yhteyttä.

Sitä kautta järjestyy. Pappakin tarvitsee lepojaksot raskaasta arjesta.

Voit patistaa pappaa ulkoilemaan tms siksi aikaa kun olet mummusi luona.

Tätä mä en nyt allekirjoittaisi. Kyllä varmasti 18-vuotiaalle on pappa ja mummu tärkeitä, mutta muistisairaan mummun kanssa yksin jääminen ei kuulosta tässä kohtaa järkevältä. Olisiko joku isovanhempien omista lapsista kuitenkin sellainen, joka voisi tuurata?

Vierailija kirjoitti:

Mun mummolla on muistisairaus. Hänelle on kerätty kansio, missä on vanhoja ja uudempia valokuvia hänestä, hänen kotipaikastaan (asuu nyt hoitokodissa) ja läheisistään. Jokaiseen kuvaan on kirjoitettu, kuka siinä on (esim. Anna, lapsenlapsesi) ja vuosiluku. Siitä on tykännyt kovin! Sellaista voi hyödyntää yhteisissä muisteluhetkissä, ihan vinkkinä. :)

Hieno idea!

Ja vaikka ihminen ei oikein muista enää mitään varsinkaan nykyhetkessä, hänelle jää jokin positiivisen kohtaamisen tuottaman ilon "jälki" jonnekin aivojen sopukoihin ja se helpottaa hänen oloaan siinä omassa arjessa. Tärkeintä on, että käydään usein katsomassa ja muistelemassa ja juttelemassa hänen kanssaan.