Mies ei suostunut heittämään teiniä kouluun samalla kun meni töihin. Voi h*lkkari kun ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin, että millaisiin naisiin tämäntyyppinen trollin mielikuvitusprovo oikein uppoaa. Heidän täytyy olla henkisesti epävakaita (masennuslääkitys, kenties päivittäin diapamia), maaseudulla asuvia naisia. Tarina, joka muuten on epätoivoinen miesvihaa lietsova rykäisi, on siinä ansiokas, että se sijoittuu johonkin ns. maaseudulle, jossa bussit kulkevat kerran päivässä. Nämä oman elämänsä Diapam-Daisyt voivat samastua tarinaan varsin hyvin, koska itse asuvat juuri samanlaisissa paikoissa, tiettömän taipaleen takana. 

Korkeakoulutettu nainen, jolla on pitkä parisuhde normaalin empatiakyvyn omaavan miehen kanssa, lapsia, vakituinen työpaikka, omakotitalo isohkon kaupungin lähiössä. Ei mt-ongelmia. Sen verran elämää nähnyt, että tietää tuommoisia empatiakyvyttömiä mulkeromiehiä (ja -naisia) todellakin on olemassa.

Korkeakoulutettu nainen, jolla aikaa kirjotella aamusta iltaan palstalla? Ei tainnu koulutuksesta olla hyötyä.

Niin katsos meillä korkeakoulutetuilla on töissä taukoja, esim. ruokatunti ja kahvitauko, joiden aikana ehtii vaikka lukea palstaa. Olen myös sen verran nopea lukemaan, ettei mene koko päivää muutaman sivun keskustelun läpi lukemiseen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies teki oikein. Parempi opettaa lapselle nuoresta pitäen, että omilla teoilla on seurauksia ja pitää osata kantaa vastuuta omista teoistaan. Tuskin lapsi toistamiseen myöhästyy.

Nykyiset 20-30 vuotiaat on kasvatettu pilalle ja tulevat töihin milloin vaa. Ei mitää vastuuta itsestään. Jos siis käyvät edes töissä, moni elelee ihan tyytyväisenä laiskotellen Kelan rahoilla.

Olen kolmekymppinen ja kyllä minut on kasvatettu siten, että teoilla on seurauksia ja pitää kantaa vastuuta, mutta eipä meidän perheessä vanhemmat opettaneet noita taitoja k*sipäisellä tavalla. Voin vaan kuvitella, että jatkuvalla v**tuilulla ja näpäyttelyllä tulee juurikin noita ihmisiä, jotka jäävät laiskottelemaan Kelan rahoilla.

Minut on kasvattanut kus*pää mies, nöyryyttämällä ja rangaistuksilla, virheitä ei saanut tehdä ja jo taaperoikäisenä olisi pitänyt osata yhtä hyvin kuin aikuinen. Virheistä seurasi jopa ihan fyysisiä, väkivaltaisia rangaistuksia. En silti tiedä, kumpi oli pahempaa, henkinen vai fyysinen väkivalta. Henkinen väkivalta rikkoi minuuden täysin.

Juu, en minäkään elele KELA:n rahoilla, teen töitä ihan älyttömiä määriä, koska edelleen oireilen voimakkaasti joutenolosta. Olen myös käynyt terapiassa reilusti yli 10-vuotta, sillä teini-iästä pitkälle aikuisuuteen kärsin monista mt-häiriöistä: masennuksesta, ahdistuneisuudesta, dissosiaatiosta, syömishäiriöstä, olin itsetuhoinen, kärsin pitkän jakson pahoista uniongelmista. Aina siitä päivästä lähtien, kun lopulta pääsin turvaan lastensuojelulaitokseen, olen rakentanut itseäni ja minuuttani uudestaan, työ ei tule loppumaan ikinä kun korjattavaa on niin paljon. Isäni kanssa en ole missään tekemisissä, en todellakaan auta häntä vanhuuden vaivoissaan, en mene käymään, en kysele mitä kuuluu, en mitään. Hän saa selviytyä kuten parhaaksi näkee, pääosin viinan voimalla. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin, että millaisiin naisiin tämäntyyppinen trollin mielikuvitusprovo oikein uppoaa. Heidän täytyy olla henkisesti epävakaita (masennuslääkitys, kenties päivittäin diapamia), maaseudulla asuvia naisia. Tarina, joka muuten on epätoivoinen miesvihaa lietsova rykäisi, on siinä ansiokas, että se sijoittuu johonkin ns. maaseudulle, jossa bussit kulkevat kerran päivässä. Nämä oman elämänsä Diapam-Daisyt voivat samastua tarinaan varsin hyvin, koska itse asuvat juuri samanlaisissa paikoissa, tiettömän taipaleen takana. 

Korkeakoulutettu nainen, jolla on pitkä parisuhde normaalin empatiakyvyn omaavan miehen kanssa, lapsia, vakituinen työpaikka, omakotitalo isohkon kaupungin lähiössä. Ei mt-ongelmia. Sen verran elämää nähnyt, että tietää tuommoisia empatiakyvyttömiä mulkeromiehiä (ja -naisia) todellakin on olemassa.

Mutta ei tässä tarinassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on henkistä väkivaltaa. Tuli ihan fyysisesti paha olo tästä jutusta.

Sama juttu. Miten sairaita voivat naiset olla miesvihassaan!

Minä olisin niin toivonut että oma isä olisi edes joskus tsempannut, tukenut, suojellut tai auttanut (ilman ikuista kiitollisuudenvelkaa) ihan reilusti, hyvää hyvyyttään, niin että kaikille olisi tullut hyvä mieli. Mutta ei, kun piti aina "opettaa", näyttää kuinka karua ja kurjaa on elämä, meille kilteille teineille. Jo etukäteen hänen oletuksensa oli että teemme kaikkea pahaa, ja mokaamme kaiken (syytettiin että jos antaisi rahaa käyttäisimme sen tupakkaan vaikka emme ole polttaneet ikinä, jne.).

Tuloksena ahdistuneita, kaikkea avun pyytämistä pelkääviä ja huonommuuden tuntoisia yksilöitä. Kiitti iskä.

Omille lapsilleni haluan olla reilu ja kannustava vanehmpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on henkistä väkivaltaa. Tuli ihan fyysisesti paha olo tästä jutusta.

Sama juttu. Miten sairaita voivat naiset olla miesvihassaan!

Todella sairaita, Jos oma mieheni olisi edes vihjaissut tuollaista näpäytysta, niin voin sanoa, että leijonaemon vaistolla se mies olisi ollut entinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies teki oikein. Parempi opettaa lapselle nuoresta pitäen, että omilla teoilla on seurauksia ja pitää osata kantaa vastuuta omista teoistaan. Tuskin lapsi toistamiseen myöhästyy.

Nykyiset 20-30 vuotiaat on kasvatettu pilalle ja tulevat töihin milloin vaa. Ei mitää vastuuta itsestään. Jos siis käyvät edes töissä, moni elelee ihan tyytyväisenä laiskotellen Kelan rahoilla.

Olen kolmekymppinen ja kyllä minut on kasvatettu siten, että teoilla on seurauksia ja pitää kantaa vastuuta, mutta eipä meidän perheessä vanhemmat opettaneet noita taitoja k*sipäisellä tavalla. Voin vaan kuvitella, että jatkuvalla v**tuilulla ja näpäyttelyllä tulee juurikin noita ihmisiä, jotka jäävät laiskottelemaan Kelan rahoilla.

Minut on kasvattanut kus*pää mies, nöyryyttämällä ja rangaistuksilla, virheitä ei saanut tehdä ja jo taaperoikäisenä olisi pitänyt osata yhtä hyvin kuin aikuinen. Virheistä seurasi jopa ihan fyysisiä, väkivaltaisia rangaistuksia. En silti tiedä, kumpi oli pahempaa, henkinen vai fyysinen väkivalta. Henkinen väkivalta rikkoi minuuden täysin.

Juu, en minäkään elele KELA:n rahoilla, teen töitä ihan älyttömiä määriä, koska edelleen oireilen voimakkaasti joutenolosta. Olen myös käynyt terapiassa reilusti yli 10-vuotta, sillä teini-iästä pitkälle aikuisuuteen kärsin monista mt-häiriöistä: masennuksesta, ahdistuneisuudesta, dissosiaatiosta, syömishäiriöstä, olin itsetuhoinen, kärsin pitkän jakson pahoista uniongelmista. Aina siitä päivästä lähtien, kun lopulta pääsin turvaan lastensuojelulaitokseen, olen rakentanut itseäni ja minuuttani uudestaan, työ ei tule loppumaan ikinä kun korjattavaa on niin paljon. Isäni kanssa en ole missään tekemisissä, en todellakaan auta häntä vanhuuden vaivoissaan, en mene käymään, en kysele mitä kuuluu, en mitään. Hän saa selviytyä kuten parhaaksi näkee, pääosin viinan voimalla. Ei kiinnosta.

Sitähän mä sanoin jo aiemmin, että tässä ketjussa raivoavat miehille lähinnä mielarit. MOT

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan kuinkapaljon niitä myöhästymisiä on ollut. Jos ei juuri yhtään niin isä käyttäytyy tökerösti ja sais meillä ainakin tehä itte ruokansa ja siivota seuraavan viikon käytöksestään johtuen. Mut mikäli niitä on jatkuvasti niin ihan oikein muksulle et joutuu sitte kävelemään mikäli aikataulussa ei pysy. Itsekkin olin aika veltto kakara ja kyllä se kävely/pyöräily pisti tajuamaan että paljon kivempi ehtiä bussiin.

On se joo tosi kiva istua bussi pysäkillä parhaillaan 40 min koska joskus bussi tulee 20 min aikasemmin ja joskus 20 min myöhemmin

Tämä aloitus olisi voinut olla oma kirjoitus. Voisin kuvitella, että mieheni tekisi lapsillemme juuri näin... on mm estänyt minua viemästä lapsia kouluun aivan kamalassa talvikelissä, ettei auto kulu :/ (koulumatka 3,5 km). hän myös rankaisee lapsia aivan kohtuuttomasti.

Ekaluokkalainen oli esim koulussa uintipäivän jälkeen ollut huonotuulinen. Ope oli kysynyt että mikä painaa mieltä. Lapsi oli sanonut, että kotona raivotaan, jos suihkussa läträä. Ja kyllä, näin on tapahtunut. Mies ei esim ole suvainnut, että me säädämme suihkun lämpötilaa (meillä 2 suihkua, ja pääosin minä ja lapset käytetään yhtä ja mies ainoana toista) vaan raivoaa, että suihkun lämpötila pitää ehdottomasti pitää koko ajan samassa asennossa. Että hän ei kestä, jos suihku on liian kuumalla. Tähän totesin, että ihan jokainen meistä säätää suihkun lämpötilan itselleen sopivaksi, kun itse menee suihkuun. Ei se ole meidän muiden tehtävä huolehtia, että miehellä on sopiva lämpötila. Tähän vielä lisäsin, että koska minä maksan vesi- ja sähkölaskun, kai minullakin on oikeus valita minkä lämpöistä suihkua käytän. Tämän jälkeen mies siirsi sähkösopimuksen itselleen :D etten varmastikaan enää kuittaa samalla tavalla.

mies ei kykene opettamaan ja kasvattamaan ystävällisesti, vaan kaikki tapahtuu kiukulla, raivolla ja nöyryyttämällä lapsia. Ja nyt tätä kirjoittaessani mietin, miksi hitossa en ole eronnut jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kostamalla asiat järjestyy ! Se on niin kautta aikain todistettu.

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Isästäni en ole kuullut vuosikymmeneen eikä ole minkäänlaista kiinnostusta ottaa yhteyttä. 

Miksi joillain on tämä asenne, että teini on joku, jonka kanssa pitää taistella, ja "opettaa olemaan" mitä kummallisimmin keinoin, oli siihen sitten syytä tai ei?

Täällä oli joskus se ketju, jossa äiti pohti, onko oikein antaa teinipojan jäädä kotiin, kun teini erosi vasta ja on itkenyt koko yön. Vastaukset siellä olivat samaa luokkaa kuin jotkut täällä. Lapsi laiskistuu jos jää yhdeksikin päiväksi kotiin tai kuten tämän ketjun tapauksessa, saa edes kerran kyydin kouluun, pitää oppia ottamaan vastuuta ja mennä vaikka pää kainalossa kouluun... jne. Sen sijaan, että osoitettaisiin myötätuntoa, kun menee huonosti tai on mokannut, niin pitää vielä erikseen päästä näpäyttämään ja "opettamaan"?

Eiköhän se jo opeta, jos myöhästyy bussista, että pitää lähteä jatkossa aikaisemmin. Vanhempi voi siinä kohtaa tulla vastaan ja sanoa, että vie tällä kertaa, mutta jatkossa täytyy pitää huolta, että ehtii bussiin. Melko yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä sitä tänne rutiset? Sille miehelle sun pitäis puhua, kai te sentään puhutte keskenänne, jos parisuhteessa olette.

Jos kyseessä olisi oma mies, en puhuisi hänelle muutamaan päivään yhtään mitään. Sanottavani olisin sanonut jo aamulla.

Voi voi, itkua vääntäen meni kouluun ja siellä ilkeät kaverit ottivat kuvia haaroille kaatuneesta juomastakin. Vaikeaa on teinin elämä

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus olisi voinut olla oma kirjoitus. Voisin kuvitella, että mieheni tekisi lapsillemme juuri näin... on mm estänyt minua viemästä lapsia kouluun aivan kamalassa talvikelissä, ettei auto kulu :/ (koulumatka 3,5 km). hän myös rankaisee lapsia aivan kohtuuttomasti.

Ekaluokkalainen oli esim koulussa uintipäivän jälkeen ollut huonotuulinen. Ope oli kysynyt että mikä painaa mieltä. Lapsi oli sanonut, että kotona raivotaan, jos suihkussa läträä. Ja kyllä, näin on tapahtunut. Mies ei esim ole suvainnut, että me säädämme suihkun lämpötilaa (meillä 2 suihkua, ja pääosin minä ja lapset käytetään yhtä ja mies ainoana toista) vaan raivoaa, että suihkun lämpötila pitää ehdottomasti pitää koko ajan samassa asennossa. Että hän ei kestä, jos suihku on liian kuumalla. Tähän totesin, että ihan jokainen meistä säätää suihkun lämpötilan itselleen sopivaksi, kun itse menee suihkuun. Ei se ole meidän muiden tehtävä huolehtia, että miehellä on sopiva lämpötila. Tähän vielä lisäsin, että koska minä maksan vesi- ja sähkölaskun, kai minullakin on oikeus valita minkä lämpöistä suihkua käytän. Tämän jälkeen mies siirsi sähkösopimuksen itselleen :D etten varmastikaan enää kuittaa samalla tavalla.

mies ei kykene opettamaan ja kasvattamaan ystävällisesti, vaan kaikki tapahtuu kiukulla, raivolla ja nöyryyttämällä lapsia. Ja nyt tätä kirjoittaessani mietin, miksi hitossa en ole eronnut jo aikoja sitten.

Miehesi on henkisesti väkivaltainen kaikkia teitä kohtaan. Tyranni ja kiukutteleva teini aikuisen miehen kehossa. Lähde lätkimään, kun saat lapset vielä kasvatettua suhteellisen selväjärkisiksi ja traumattomiksi.

Ja lue kirja Why Does He Do That? https://www.nwcbooks.com/files/ebook.php?id=azvHexd1g1YC&item=why-does-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini myöhästyi? Valvonut liian pitkään eikä saanut itseään ajoissa liikkeelle? Tämä tuli tuosta ap'n miehen kommentista "jos on varaa myöhästyä.." mieleen. Ennen kun raivoatte, niin epäilen, että aamulla ollut muutakin häslinkiä ja pinna ollut kireällä koko perheellä.

Mutta nyt on varmasti kaikilla hyvä mieli. Isällä nyt ainakin kun sai näytettyä mahtinsa.

Et tiedä mitä kaikkea heidän kotonaan aamulla tapahtunut mutta tuomitset isän ap´n kirjoituksen perusteella? 

Kyllähän tässä tarinassa on yksi ainut syyllinen ja se on bussikuski.

Siis miten se jumalan hylkäämä mulkku ei osannut odottaa sitä ihanaa teiniä siellä pysäkillä. Kyllä ammattilaisen olisi pitänyt muistaa, että juuri siltä pyskäkiltä, tänä päivänä ja siihen aikaan tulee kyytiin maailman tärkein henkilö, jota on odotettava. Taso on surkea. Mistä ne näitä suhareita repii?

Mitä jos se nilkki pikkukersasi lähtisi vähän aiemmin? Veikkaan, että pläräsi puhelinta jossain, koska ei halunnut kouluun ja myöhästyi tahallaan, jotta saisi jäädä kotiin - selaamaan puhelintaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillain on tämä asenne, että teini on joku, jonka kanssa pitää taistella, ja "opettaa olemaan" mitä kummallisimmin keinoin, oli siihen sitten syytä tai ei?

Täällä oli joskus se ketju, jossa äiti pohti, onko oikein antaa teinipojan jäädä kotiin, kun teini erosi vasta ja on itkenyt koko yön. Vastaukset siellä olivat samaa luokkaa kuin jotkut täällä. Lapsi laiskistuu jos jää yhdeksikin päiväksi kotiin tai kuten tämän ketjun tapauksessa, saa edes kerran kyydin kouluun, pitää oppia ottamaan vastuuta ja mennä vaikka pää kainalossa kouluun... jne. Sen sijaan, että osoitettaisiin myötätuntoa, kun menee huonosti tai on mokannut, niin pitää vielä erikseen päästä näpäyttämään ja "opettamaan"?

Eiköhän se jo opeta, jos myöhästyy bussista, että pitää lähteä jatkossa aikaisemmin. Vanhempi voi siinä kohtaa tulla vastaan ja sanoa, että vie tällä kertaa, mutta jatkossa täytyy pitää huolta, että ehtii bussiin. Melko yksinkertaista.

Tätä itsekin ihmettelen. Ja eritoten olen aika varma, että näillä näpäyttelijä aikuisilla on aivan eri säännöt itselleen ja muille aikuisille. Joo lapsia täytyy kasvattaa, mutta ei se tarkoita että sen varjolla pitää joka tilanteessa mennä mahdollisimman negatiivisen kautta. Teini kyllä muistaa kohtuuttomuudet ja on jatkossa ihan varmasti haluttomampi yhteistyöhön mielivaltaisen vanhemman kanssa, kuin reilun. Teininä olisi kuitenkin jo tarkoitus, että lasta aletaan kohdella enemmän ja enemmän aikuistuvana henkilönä, eikä lapsena jolle täytyy jaella rangaistuksia mahdollisimman paljon. Rangaistuksista vain rangaistuksen vuoksi on enemmän haittaa, kuin hyötyä. 

minun aikanani mentiin jalan, pyörällä tai suksilla - satoi tai paistoi.!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini myöhästyi? Valvonut liian pitkään eikä saanut itseään ajoissa liikkeelle? Tämä tuli tuosta ap'n miehen kommentista "jos on varaa myöhästyä.." mieleen. Ennen kun raivoatte, niin epäilen, että aamulla ollut muutakin häslinkiä ja pinna ollut kireällä koko perheellä.

Mutta nyt on varmasti kaikilla hyvä mieli. Isällä nyt ainakin kun sai näytettyä mahtinsa.

Et tiedä mitä kaikkea heidän kotonaan aamulla tapahtunut mutta tuomitset isän ap´n kirjoituksen perusteella? 

Olipa tapahtunut mitä tahansa, niin noin ei aikuiset toimi.

Vierailija kirjoitti:

Aika mulkvisti kyllä. Oma isäni teki esimerkiksi niin, että ajoi autolla ohi, kun rämmein lumisateessa koulusta kotiin joskus 10-vuotiaana. Ei siis ottanut kyytiin, vaikka kotiin oli töistä menossa. Sitten kotona naureskeli asialle ja väitti, ettei muka tunnistanut. Täys k**pä!

Minkälaiset välit teillä oli isäsi kanssa myöhemmin elämässä?