Mikä kirja on antanut sinulle elämäsi suurimmat oivallukset?

Vierailija kirjoitti:

Esko Valtaoja: Avoin tie. 

Epätarkka lainaus: "Ei ole samantekevää, mitä tulevaisuudesta ajattelemme. Tulevaisuus jota odotamme on usein tulevaisuus joka toteutuu." Tämä aukaisi uusia latuja minun päässäni, vuonna 2004.

Valtaoja keksii höpöjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävän paljon Raamatun lukijoita liikkeellä.

Suomi on kristitty maa, kiitos Jumalalle 🙏

Ruotsi pakotti Suomen kristilliseksi.

Kyllä usko Jumalaan Jeesukseen on täysin vapaaehtoista, sitä ei voida pakottaa

Et oo ristiretkistä ikinä kuullu?

Miten se liittyy uskoon? Usko on pään sisällä, se on henkilökohtainen asia.

Ihan epäironisesti kysyt miten ristiretket liittyy uskoon? Miekalla käännyttäminen on nimenomaan sitä ei pään sisällä tapahtuvaa. Jos rajan yli puskee jengiä joka polttaa sun uskonnollisia tekstejä, tuhoaa sun uskonnollisia rakennuksia ja katkoo sun uskontoon kuuluvia päitä niin ei voida puhua pakottamisesta?

Aikamoiset mentaaliaktobatiat. Onneks päästään teistä 1% vuositahtia pikkuhiljaa eroon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ragnar Redbeard: Voiman filosofia

Kirja on yksi  kiistanalaisinpia, jota on milloinkaan kirjoitettu. Kirja on ollut julkaisukiellossa monissa maissa.

Kirja rienaa kristinuskoa, politiikkaa, sosiologiaa, biologiaa, feminismiä ja paljon muuta. Iskee poliittiseen korrektiuteen ja wokeen kuin vasara peukaloon. Maailman näkee uusin silmin tämän kirjan jälkeen. Mikään ei ole enää sen luettuaan kuin ennen. Ei heikkohermoisille!

Ei ehkä kannata ottaa elämännuorakseen mitään vihakirjaa.

On tajuttava kirjan oikea ydin. Yhdessä Erasmuksen kirjan Tyhmyyden ylistys kanssa kirja paljastaa kielellisen hölynpölyn ja sen vankeina olon sekä miten yksilöitä narutetaan ja höynäytetään uskomaan kunkin ajan myyttejä, uskomuksia ja ideologioita. Kun niistä vapautuu, ei sorru hetken vouhotuksiin, vaan on yliaikainen näkemys maailmaan ilman uusia hetken muotitermejä ja niiden onttoja sisältöjä.

Tämä on hiton vaikea kysymys, mutta jotenkin kuitenkin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Siinä on jotain niin tinkimätöntä hyvyydestä toisia ihmisiä kohtaan, että sellaiseen harvemmin törmää. Sen lisäksi se on hyvinkin viihdyttävä kirja, vaikka sen ymmärtäminen vaatii kai jonkinlaisia tietoja Stalinin ajan Neuvostoliitosta. On varmaan muitakin kirjoja, mutta tuo tuli mieleen.