Lue keskustelun säännöt.
Perhetausta harmittaa - haluaisin olla ns. hyvästä perheestä
20.05.2021 |
Ihan typerää harmitella, kun en asialle mitään voi. Silti koen, että elämäni olisi voinut mennä aivan eri tavalla, jos olisin sivistyneen ja hienon perheen kasvatti.
Olisi kaunis, klassinen etunimi ja arvokkaan kuuloinen sukunimi. Onnellinen ydinperhe arvostetulla asuinalueella, perintöhopeat kaivettaisi esille joka sunnuntai vanhempieni laittamalla perheaterialla. Musisoisimme koko perheellä, kun minä ja sisarukseni olisimme soittaneet jotakin instrumenttia pienestä pitäen. Kukaan ei kiroile eikä tuttavat luonnehtisi perheenjäseniäni moukiksi. Kielitaitoni olisi monipuolinen, ja koska opiskeluun olisi aina kannustettu, olisin hakeutunut peruskoulun jälkeen lukioon ja sitten yliopistoon. Hyvien harrastusmahdollisuuksien vuoksi olisin urheillut pienestä pitäen, ja siksi aikuisenakin hyvässä fyysisessä kunnossa. Aviomiestäni pidettäisi onnekkaana, kun on nainut arvostettuun sukuun.
Se siitä, todellisuus onkin sitten kaikkea muuta. Kyllä käy kateeksi, niin luuseriolo.
Kommentit (59)
Ehkä vähän lapsellista tuntea katkeruutta tuollaisesta asiasta. Ei tuollaisia perheitä ole olemassakaan mitä ap kuvailit mielestäsi täydelliseksi perheeksi. Tuollaisia on ehkä tv-sarjoissa. Kaikissa ns. paremmissa perheissä on kaikenlaisia ongelmia, jotka ei vain päällepäin näy. Alkoholismia, valtavat velat, aviokriisit ja pettäminen, konkurssi, huonovointiset lapset joita pakotetaan kouluihin ja harrastuksiin, joihin he eivät haluaisi yms. Ja myös niissä rikkaissa perheissä on väkivaltaa puolisoa tai lapsia kohtaan. Täydellistä perhettä ei ole olemassakaan. Voit vain tehdä parhaasi niillä korteilla jotka sait. Näin minä ajattelen. Olen tavallisestä työläisperheestä mutta en ikinä ole sitä surkutellut. Ei se minua määrittele: rakennan omasta elämästäni juuri sellaisen kuin haluan. Suomessa on korkeakoulutuskin ilmaista, eli mitään perheen rahoja et tarvitse kouluttautumiseen kuten esim. UK:ssa tai USA:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudenkoti oli tuollainen hyvä perhe. Muuten ok, mutta vanhemmat joivat liikaa edustusillallisilla eikä meillä kyllä ollut hopeita vaan modernit astiasarjat juhlakäyttöön. Juomista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin hyvin ja sain hyvät eväät elämään.
Ap, voithan nyt sun elämästä tehdä tuollaista! Mulla on omassa perheessä tärkeää kutsua vieraita, kattaa kauniisti mutta alkoholia käytetään todella vähän. Isovanhemmilla käydään säännöllisesti kylässä ja lapsilla on heihin lämpimät välit.
Lapsia kannustan myös kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa utopialta. Tietty onnellisia perheitä ja lapsuuksia on olemassa, mutta aika monessa nuo raamit täyttävissä tapauksissa on todellisuudessa mukana etäiset (aina töissä) ja liikaa vaativat vanhemmat (et koskaan ole tarpeeksi hyvä), alkoholismi tai vanhemmilla pari sivusuhdetta ohessa. Menestynyt ja sivistynyt koti ei tarkoita henkisesti ehjiä ihmisiä, vaan traumoja löytyy taustalta ihan joka taustalla.
Tuo on sinänsä ihan totta. Mutta jos pitäisi valita kuvailemasi perheen välillä ja aloittajan perheen välillä, missä lapsen asioista ei ole välitetty eikä kannustettu esimerkiksi opiskelemaan, niin olisi tuo sinun kuvailemasi vaihtoehto kuitenkin parempi ja antaisi paremmat eväät elämään.
Kuulostaa jossain määrin minun elämältä, mutta voin ap kertoa, että aikamoista kulissi elämää se oli.
Vanhemmat oli sukujuhlissa niin rakastavaisia, mutta todellisuudessa samasta hellyydestä ei arjessa ollut mitään hajua. Koulussa oli pakko pärjätä, sain arestia kerran kun sain ruotsin kokeesta 7. Ja yhdessä musisointi oli tuskaa. Jouduimme sunnuntaisin esiintymään isovanhemmille oli tilanne mikä tahansa.
Olisin myös halunnut ensihoitajaksi nuorena, mutta äitini ei halunnut sitä ja sai minut manipuloitua toiseen ammattiin. Siskostani tuli juristi ja olen itse ekonomi. Olen nykyisin onneksi tyytyväinen omaan työhöni, mutta välillä mietin mitä minusta olisi voinut tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en halunnut miestä ns hyvästä perheestä vaikka olisin saanut. En kestä sellaista jäykkää pönötystä. Nyt saa olla rennosti kun on duunaritaustainen mies. Koulut ollaan toki käyty ja tutkinnot suoritettu. Lapset saa valita mitä haluavat.
Olen itse köyhästä ja mitättömästä suvusta. Alkoholismi ja kaikki taustalla, rikoksistakin perheenjäseniä tuomittu.
Silti jotenkin olen onnistunut kouluttautumaan yliopistossa yhteen himotuimmista ammateista. Koko opiskeluajan vaivasi alemmuuden tunne. Kaikki muut tuntuivat tuleva hienosta perheestä, heillä oli hienot sukunimet. Minä olin köyhä kuin kirkonrotta. Vaatetuksenikin oli aika köyhää.
Tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi. Eikä minua opiskellessa huolittu mihinkään piireihin. Olin ujo. Olin yksin.
Nykyään olen rikas, mutta edelleen tunnen alemmuuden tunnetta kun kaikki työkaverit tulee jostain hienoissta suvuista ja minä olen maatiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkoti oli tuollainen hyvä perhe. Muuten ok, mutta vanhemmat joivat liikaa edustusillallisilla eikä meillä kyllä ollut hopeita vaan modernit astiasarjat juhlakäyttöön. Juomista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin hyvin ja sain hyvät eväät elämään.
Ap, voithan nyt sun elämästä tehdä tuollaista! Mulla on omassa perheessä tärkeää kutsua vieraita, kattaa kauniisti mutta alkoholia käytetään todella vähän. Isovanhemmilla käydään säännöllisesti kylässä ja lapsilla on heihin lämpimät välit.
Lapsia kannustan myös kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.
Mitenhän saisin kelkkani käännettyä ja tehtyä elämästäni tuollaista? Tai no oma elämäni alkaa olla menetetty, kun lähestyn jo neljääkymppiä, mutta jos edes omille lapsilleni voisin tarjota paremman tulevaisuuden. Vaikealta tuntuu toteutus, kun omat lapseni ovat vielä pieniä, ja vanhempani tosiaan ovat eronneet vuosikymmeniä sitten, joten heitä en voi yhtä aikaa kutsua perhepäivällisille. No, se nyt olisi muutenkin heidän mielestään turhaa ”hienostelua”. Ap
Varmasti kulissielämää on usein, mutta on jotenkin hassu ajatus, että melkein kaikissa hyvin menestyvissä, onnellisen näköisissä perheissä olisi taustalla piilossa jotain kamalia mörköjä. Olen itse kotoisin duunariperheestä ja vaikka vanhempani eivät olleet työläishenkisiä, kyllä sellainen herraviha oli aika kovaa. Kavereissani oli esim. opettajaperheen lapsi ja kyllä äitini vihjaili, että sen takia vaan se saa hyvät arvosanat ym. ja haukkui jopa kaverini ulkonäköä, siis ihan fyysisiä piirteitä. Sain todellakin sellaisen kasvatuksen, että hienoissa piireissä ihmisissä piilee aina jotain PAHAA. Hassua kyllä, minua silti kannustettiin opiskelemaan, näkivät varmaan, että saan jonkin ikuisen virkamiehen työn, eli sivistys sinänsä ei ollut mikään ihanne. Olen oikeasti vasta pitkällä aikuisiällä oppinut, että niissä kohteliaissa, sivistyneissä, ystävällisissä ihmisissä on ihan todella mukavia ihmisiä! Tästä äitini ei tietysti nyt tykkää yhtään, kun liikun SELLAISTEN ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkoti oli tuollainen hyvä perhe. Muuten ok, mutta vanhemmat joivat liikaa edustusillallisilla eikä meillä kyllä ollut hopeita vaan modernit astiasarjat juhlakäyttöön. Juomista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin hyvin ja sain hyvät eväät elämään.
Ap, voithan nyt sun elämästä tehdä tuollaista! Mulla on omassa perheessä tärkeää kutsua vieraita, kattaa kauniisti mutta alkoholia käytetään todella vähän. Isovanhemmilla käydään säännöllisesti kylässä ja lapsilla on heihin lämpimät välit.
Lapsia kannustan myös kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.Mitenhän saisin kelkkani käännettyä ja tehtyä elämästäni tuollaista? Tai no oma elämäni alkaa olla menetetty, kun lähestyn jo neljääkymppiä, mutta jos edes omille lapsilleni voisin tarjota paremman tulevaisuuden. Vaikealta tuntuu toteutus, kun omat lapseni ovat vielä pieniä, ja vanhempani tosiaan ovat eronneet vuosikymmeniä sitten, joten heitä en voi yhtä aikaa kutsua perhepäivällisille. No, se nyt olisi muutenkin heidän mielestään turhaa ”hienostelua”. Ap
No mutta ethän sinä vielä ole vanha, hyvänen aika! Ja on vain etu, että lapsesi ovat vielä pieniä. He saavat sinulta paljon vaikutteita. Alatte käymään teatterissa, kahviloissa (siinä oppii sellaista käytöstä mitä en esim. itse oppinut lapsena, kun emme käyneet missään), luet lapsille paljon jne. Katsotte TV:stä hyviä dokumentteja, laitatte ruokaa, katat kauniisti lapsillekin. Onnea matkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitäisi, että kotini ei olisi ollut väkivallan täyttämä päihdekoti. Joskus mietin, millainen olisi ollut sellainen lapsuus ja nuoruus, jossa ei tarvitse pelätä joka päivä, että taas lyödään.
Sama täällä. Yritän välttää katkeruutta. Mietin myös että mitähän mustakin olisi voinut tulla jos olisi ollut tasapainoinen ja kannustava koti. Kaikki meni vaan pieleen kun piti selvitä.
Olin jossain vaiheessa niin ahdistunut, että en halunnut mennä kotiin.
Väkivaltaa, narsisti alisti ja haukkui.
Itse inhosin ryyppääviä ja väkivaltaisia vanhempiani niin, etten edes syönyt samassa pöydässä vuosiin. Tai se ukko ei omien sanojensa mukaan edes ollut mun isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkoti oli tuollainen hyvä perhe. Muuten ok, mutta vanhemmat joivat liikaa edustusillallisilla eikä meillä kyllä ollut hopeita vaan modernit astiasarjat juhlakäyttöön. Juomista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin hyvin ja sain hyvät eväät elämään.
Ap, voithan nyt sun elämästä tehdä tuollaista! Mulla on omassa perheessä tärkeää kutsua vieraita, kattaa kauniisti mutta alkoholia käytetään todella vähän. Isovanhemmilla käydään säännöllisesti kylässä ja lapsilla on heihin lämpimät välit.
Lapsia kannustan myös kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.Mitenhän saisin kelkkani käännettyä ja tehtyä elämästäni tuollaista? Tai no oma elämäni alkaa olla menetetty, kun lähestyn jo neljääkymppiä, mutta jos edes omille lapsilleni voisin tarjota paremman tulevaisuuden. Vaikealta tuntuu toteutus, kun omat lapseni ovat vielä pieniä, ja vanhempani tosiaan ovat eronneet vuosikymmeniä sitten, joten heitä en voi yhtä aikaa kutsua perhepäivällisille. No, se nyt olisi muutenkin heidän mielestään turhaa ”hienostelua”. Ap
Miksi pitäisi kutsua juuri isovanhempia?
Kutsu ystäviäsi tai muita sukulaisiasi.
Sun pitää luoda oma unelmaperheesi. rakentaa miellyttävä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli köyhä, kouluttamaton maanviljelijäperhe.
En tunne jääneeni mistään paitsi.
Minulla oli(on yhä) rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti.
Virhe numero yksi on ulkoistaa muiden syyksi oma elämäntilanteensa. Se tarkoittaa sitä ettet milloinkaan ala ponnistelemaan unelmiesi eteen ja ne jäävät vain haaveiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkoti oli tuollainen hyvä perhe. Muuten ok, mutta vanhemmat joivat liikaa edustusillallisilla eikä meillä kyllä ollut hopeita vaan modernit astiasarjat juhlakäyttöön. Juomista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin hyvin ja sain hyvät eväät elämään.
Ap, voithan nyt sun elämästä tehdä tuollaista! Mulla on omassa perheessä tärkeää kutsua vieraita, kattaa kauniisti mutta alkoholia käytetään todella vähän. Isovanhemmilla käydään säännöllisesti kylässä ja lapsilla on heihin lämpimät välit.
Lapsia kannustan myös kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.Mitenhän saisin kelkkani käännettyä ja tehtyä elämästäni tuollaista? Tai no oma elämäni alkaa olla menetetty, kun lähestyn jo neljääkymppiä, mutta jos edes omille lapsilleni voisin tarjota paremman tulevaisuuden. Vaikealta tuntuu toteutus, kun omat lapseni ovat vielä pieniä, ja vanhempani tosiaan ovat eronneet vuosikymmeniä sitten, joten heitä en voi yhtä aikaa kutsua perhepäivällisille. No, se nyt olisi muutenkin heidän mielestään turhaa ”hienostelua”. Ap
Olin naimisissa miehen kanssa, joka kuului ns. hyvään perheeseen. Viikonloppuisin sukulounaita tai päivällisiä sekä tietty taso habituksessa. Mutta he olivat rakentaneet omaisuutensa ja elämänsä itse, olematta vanhaa raha- aatelia tms. Tiiviit perhesuhteet ja aito toisista välittäminen näkyi muutenkin elämässä kuin vain sukupäivällisillä, se ei ollut mitään kulissia.
Eli lusikka kauniiseen käteen ja miettimään miten saisi omasta ja lasten elämästä siinä mielessä laadukkaan. Jos ei ole sukua, voi kutsua ystäviä, lasten kavereiden perheitä jne.
Kannattaa hankkia jotain mielekästä tekemistä jos oma tai miehen sukunimi on joku ongelma. Härregud.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia jotain mielekästä tekemistä jos oma tai miehen sukunimi on joku ongelma. Härregud.
On niin helppo huudella, jos itse on saanut kauniin nimen syntyessään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia jotain mielekästä tekemistä jos oma tai miehen sukunimi on joku ongelma. Härregud.
On niin helppo huudella, jos itse on saanut kauniin nimen syntyessään :)
t. Raleena Rönttönen-Virtanen
Toivoisin samaa. Erityisesti toivon sitä, että olisin saanut olla lapsi, keskittyä rauhassa koulunkäyntiin, ei olisi tarvinnut pelätä väkivaltaa, kotona olisi ollut lämmin ruoka jne.
Tämä on toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta uskon, että lapsuuden paskuus voimisti tiettyjä positiivisia ominaisuuksiani, kuten itsenäisyyttä, sitkeyttä, päättäväisyyttä. Toisaalta, olen pärjännyt elämässäni tähän mennessä hyvin, mutta jos lapsuuteni olisi ollut turvallinen (tai, *gasp*, suorastaan onnellinen), olisinko elämässäni vielä pidemmällä?