Perhetausta harmittaa - haluaisin olla ns. hyvästä perheestä

Vierailija kirjoitti:

Häpeän jopa sukunimeäni, joka on tosi maalaisen ja juntin kuuloinen runsailla ääkkösillä. Miehelläni todella yleinen sukunimi tyyliin Virtanen. Kummankaan suvussa ei ole yhtään kauniin kuuloista sukunimeä, jonka voisimme kaivella käyttöön. Ja eipä aatelissukuun syntyneet saati suomenruotsalaiset miehet minua olisi huolineetkaan. Olisinpa saanut jo nuorempana näihin asioihin jotakin valmennusta. Ap

No niin ja siis provoksihan tämä paljastui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkoti oli tuollainen hyvä perhe. Muuten ok, mutta vanhemmat joivat liikaa edustusillallisilla eikä meillä kyllä ollut hopeita vaan modernit astiasarjat juhlakäyttöön. Juomista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin hyvin ja sain hyvät eväät elämään.

Ap, voithan nyt sun elämästä tehdä tuollaista! Mulla on omassa perheessä tärkeää kutsua vieraita, kattaa kauniisti mutta alkoholia käytetään todella vähän. Isovanhemmilla käydään säännöllisesti kylässä ja lapsilla on heihin lämpimät välit.

Lapsia kannustan myös kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.

Mitenhän saisin kelkkani käännettyä ja tehtyä elämästäni tuollaista? Tai no oma elämäni alkaa olla menetetty, kun lähestyn jo neljääkymppiä, mutta jos edes omille lapsilleni voisin tarjota paremman tulevaisuuden. Vaikealta tuntuu toteutus, kun omat lapseni ovat vielä pieniä, ja vanhempani tosiaan ovat eronneet vuosikymmeniä sitten, joten heitä en voi yhtä aikaa kutsua perhepäivällisille. No, se nyt olisi muutenkin heidän mielestään turhaa ”hienostelua”. Ap

Ei sinun elämäsi mitään menetetty ole, alat tehdä siitä semmoista kuin haluat. Mieti mitkä asiat on niitä tärkeitä, mitä haluat lapsillesi opettaa. Vanhempiasi et voi muuttaa, mutta sivistystä on myös suvaitsevaisuus heitä kohtaan, käykää heillä kylässä ja kutsukaa yksitellen kylään. Isomman porukan illallisia voit järjestää ystävien kanssa tai ihan vaan kotona niinkuin me tehtiin lapsena, puettiin hienommat vaatteet päälle ja katettiin paremmat astiat ihan vaan omalle perheelle. Voit tarjota mahdollisuuden musiikkiharrastukseen, urheiluharrastuksia, lukea heille ja viedä teatteriin, museoon, näyttelyihin, ravintolaan. Minkään hienon kulissin rakentaminen ei kuitenkaan kannata, joten tehkää niitä juttuja jotka sopivat teidän perheellenne. Minun lapsuudenperheeni ei ollut mikään hieno tai rikas, vanhempani olivat suvun ekoja korkeakoulutettuja. Mutta silti he onnistuivat kasvattamaan minut ja siskoni niin, että ihan luontevasti käydä. hienommissa ravintoloissa ja baletissa ja on liikunnallinen elämäntapa, arvostetaan kulttuuria ja yliopisto oli luonteva valinta opiskelupaikaksi.

Ei ole myöhäistä. Perheen ja suvulleen ei mitään voi, mutta itsellesi voit. Nimen voi muuttaa, soitto- ja urheiluharrastuksen aloittaa.

Itselläni vähän samansuuntainen ongelma. Olen aina tuntemut itseni vaihdokkaaksi perheessäninja perhe on avoimesti pilkannut hienostelusta. Teoriani on, että toiset syntyvät aristokraatteina, toiset pesantteina.

Joten tee mikä hyvältä tuntuu kannaltasi. Niin minäkin olen tehnyt.

Voi tietoisesti kouluttaa ja sivistää itsensä ja pyrkiä kohti sen näköistä elämää, mitä haluaa.

Voi etsiä kumppanin ja perustaa perheen, jossa toisista pidetään huolta, kannustetaan, ei kiroilla, arvostetaan antiikkia ja historiaa (vrt pöytähopeat).

Erityisesti jos on itse elänyt päihdeperheessä jossa on puhuttu rumasti, on erityisen tärkeää ettei valitse sellaista puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Perheen ja suvulleen ei mitään voi, mutta itsellesi voit. Nimen voi muuttaa, soitto- ja urheiluharrastuksen aloittaa.

Itselläni vähän samansuuntainen ongelma. Olen aina tuntemut itseni vaihdokkaaksi perheessäninja perhe on avoimesti pilkannut hienostelusta. Teoriani on, että toiset syntyvät aristokraatteina, toiset pesantteina.

Joten tee mikä hyvältä tuntuu kannaltasi. Niin minäkin olen tehnyt.

Täällä toinen vaihdokas! Näin 17-vuotiaana kaverin kotona sivistyneen kodin, ja päätin että minäkin haluan pyrkiä sitä kohti. Ostin kirjoja ja klassisia levyjä, harrastin musiikkia ja kävin taidenäyttelyissä. Kun aloin saada palkkaa, ostin vähitellen taidetta ja antiikkia. Nyt minulla on itseni näköinen koti ja elämä ja ystäväpiiri. Ääkkösiä en ole muuttanut, eivät haittaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän lapsellista tuntea katkeruutta tuollaisesta asiasta. Ei tuollaisia perheitä ole olemassakaan mitä ap kuvailit mielestäsi täydelliseksi perheeksi. Tuollaisia on ehkä tv-sarjoissa. Kaikissa ns. paremmissa perheissä on kaikenlaisia ongelmia, jotka ei vain päällepäin näy. Alkoholismia, valtavat velat, aviokriisit ja pettäminen, konkurssi, huonovointiset lapset joita pakotetaan kouluihin ja harrastuksiin, joihin he eivät haluaisi yms. Ja myös niissä rikkaissa perheissä on väkivaltaa puolisoa tai lapsia kohtaan. Täydellistä perhettä ei ole olemassakaan. Voit vain tehdä parhaasi niillä korteilla jotka sait. Näin minä ajattelen. Olen tavallisestä työläisperheestä mutta en ikinä ole sitä surkutellut. Ei se minua määrittele: rakennan omasta elämästäni juuri sellaisen kuin haluan. Suomessa on korkeakoulutuskin ilmaista, eli mitään perheen rahoja et tarvitse kouluttautumiseen kuten esim. UK:ssa tai USA:ssa.

Juurikin näin. Sosialisti Suomi on opettanut että USA on feikkiä ja oikeasti ihmiset siellä kuolee kadulle kun ei ole varaa ambulanssiin eikä viedä lapsia päiväkotiin tai opiskella. Ja vankilat on täynnä huumediilereitä. Ihan niinkuin Neuvostoliiton aikaan Virolaislle kerrottiin että Lihakaupan Väiski on CIAn agentti ja lihat oikeasti kumia.

Samoin Suomessa ei voi olla sivistyneitä ja onnellisia perheitä, vaan ne kaikki kivitalossa asuvat perheet ovat alkoholisoituneita perheväkivaltahelvettejä.

Kuinka väärässä olettekaan. USAssa asuu maailman varakkaimmat ihmiset eikä alkoholistit ostele kivitaloja Kauniaisista tai Helsingin arvo-alueilta. Mutta hei pysykää uskossanne ja toivokaa onnettomuuksia näille ihmisille silkaa epäluuloanne ja katkeruuttanne. Sillä se oma elämän laatu paranee.

Nimethän pystyy vaihtamaan ja vaikka keksimään itse jonkun nimen, mitä kenelläkään ei ole. Yksi tuttuni on vaihtanut sukunimensä täysin keksittyyn sukunimeen ja pari muuta ottanut sukunimen kauempaa suvusta. Väitän, että joka suvusta löytyy joku aatelinen ja hieno nimi, jos vain tutkii tarpeeksi pitkälle.

Sitten jos haluat, että lapsesi saavat hyvän lähdön elämään, niin luet heille paljon, viet soittoharrastuksiin ja kannustat käymään koulua. Käytte teatterissa, museoissa jne. Otatte perinteeksi kattaa pöydän kauniisti sunnuntaisin. Kiellät kiroilun ja lopetat itse alkoholin käytön ja tupakan polton.

Itellänikin voisi olla paremman näköinen elämä, jos äitini olisi aikoinaan antanut minut adoptioon johonkin varakkaampaan perheeseen. Hän on työssään pienipalkkainen ja sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Itehän olen jo 30-v. sairaseläkeläinen. Äitikin muuten nykyisin katuu, ettei tehnyt aikoinaan toisenlaista ratkaisua.

Tosin köyhyys ja pahoinvointi on jo niin sangen tavallista, että pian jo taitaa olla vähemmistönä itseasiassa hyvinvoiva väestönosa. Maastamuuttokin saattaa verottaa varakkaiden määrää tulevaisuudessa.

Meidän suvussa on aatelisia mutta meillä aika tavallinen nimi. Meidän kotona on noin kun AP kuvaili. Samoin kavereiden kotona. Ihan normaaliperheitä Haaga-Munkka suunnalla. Ja minä ja siskot saimme omat hopeat heti kun muutimme omaan asuntoon. Me kaikki puhumme useita kieliä ja olemme paljon ulkomailla. Meillä oli taide ja urheiluharrastukset. Vietimme lapsena paljon aikaa yhdessä ja meillä oli kotiapulainen. Ei tuo nyt mitään ihmeellistä ole. Jokainen voi itse vaikuttaa elämäänsä. Mutta mitään ei saa ilman yrittämättä ilmaiseksi. Paljosta joutuu kieltäytymään ja ahkera pitää olla vaikka ei aina jaksaisi. Se on paras oppi kotoa.

En itse kaipaan mitään päällisen siloteltua perhetaustaa ja sen tuomaa statusta,

mutta olisihan se ollut parempi lähtökohta elämään että perhettä olisi ollut varaa kustantaa lapsilleen suht mukava elämä erinäisine mahdollisuuksineen sekä tukea ja kasvattaa lasta ns. oikeaan suuntaan; tasapainoiseksi, sivistyneeksi aikuiseksi. Rauhallinen, tasapainoinen kotiympäristö ja raha joka tekee mahdollisesti erinäiset harrastukset, matkailut ja tekee elämästä helpompaa.

Esimerkiksi ne ikätoverini jotka ovat saaneet vanhemmiltaan rahaa ovat ihan eri asemassa asunnon ostamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitäisi, että kotini ei olisi ollut väkivallan täyttämä päihdekoti. Joskus mietin, millainen olisi ollut sellainen lapsuus ja nuoruus, jossa ei tarvitse pelätä joka päivä, että taas lyödään.

Minulla on kaveri, jolla oli ns huono perhe. Hän opiskeli ja ponnisteli työelämässä todella hyvään asemaan ja on ansainnut valtavasti rahaa. Hän on myös vaihtanut sekä etunimen että sukunimen hienomman kuuloisiksi, senhän voi jokainen tehdä ihan helpostikin.

Mutta... hänen miessuhteensa menevät koko ajan päin mäntyä, koska hän hakee miehistäkin lähinnä statusta ja onnistuu kiinnostumaan aina todella k-päisistä, pinnallisista miehistä.

Eli ap kannattaa rakentaa oma elämä sellaiseksi kuin haluaa, voit vaikka heti alkaa googlailemaan kivoja etunimiä ja selvittää, millaisen sukunimen voisit ottaa käyttöön. Mutta mitä tulee muihin ihmisiin, niin arvosta heitä sisäisen kauneuden ja luonteen perusteella, eikä sen perusteella, kuka voisi ns. nostaa sinun arvoasi.

Entä jos rakentaisit lapsillesi tuollaisen "hyvän perheen"? Hopeat ei maltaita maksa ja musiikkitunneille pääsee kyllä. Sitten hommaat jonkun kivan kaveriperheen, jonka kanssa kyläilette usein.

"Mutta mitä tulee muihin ihmisiin, niin arvosta heitä sisäisen kauneuden ja luonteen perusteella, eikä sen perusteella, kuka voisi ns. nostaa sinun arvoasi."

Useiden nykyakateemisten ominaisuus on tietynlainen pyrkyryys, mikä valitettavasti tulee esille, kun hieman raaputtaa pintaa. Se saa joskus käsittämättömät mittasuhteet varsinkin kulttuurialoilla. Alkaa väkisinkin ajattelemaan, että jurtan perältä kömmittiin tai puusta pudottiin vasta hiljattain.

Minä olen apn kuvailemasta perheestä (tosin ei urheiluharrastusta pienestä pitäen). Isälläni on mt-oglema, joka periytyi sisarelleni. Sisar oli juuri keväällä 2 kuukautta suljetulla osastolla hoidossa. En ole koskaan itse uskaltanut tai halunnut hankkia omaa perhettä, koska en vaan jaksa enää yhtäkään kannettavaa omaista lisää. 

amerikas hyvä ilmasu self made man, eli ihminen rakentaa itsestään, ilman hyvää taustaa omanlaisensa menestyksen, joko opiskellen tai työn kautta. 

kyllä hyvä perhe ja varallisuus antaa etumatkaa, mutta voi olla et rikkaan perheen jälkeläinen, ei ole älykäs tai lahjakas, mut tavis voi olla eli tulee tasotusta siinä, huononmankin taustan omaavalle.

aatelisetkin on opetellut tavat jostain, eli etikketti kirjoista ja kouluista, jossain sveitsis on finishing schools? jois opetellaan etiketti erikseeen, youtubes on paljon etiketti ja pukeutumis opetusta englanniksi, eli ainakin omil lapsille, voi opettaa hyvät tavat, vaikka ite olis alkkis perheestä. 

englantilaises lehdes oli pohdintaa koulutuksesta, miten yliopisto koulutus, on kaventanut eroja aatelin ja koulutetun väestön kesken, koska voi olla, et aatelinen ei ole koulutettu ja tavis voi olla professori.

nimensä voi vaihtaa, jos ei tykkää ja perjaatteessa virtanen nimen vaihtaminen, harvinaisempaan voi auttaa cv ja työhakemus asiois.jää paremmin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Perheen ja suvulleen ei mitään voi, mutta itsellesi voit. Nimen voi muuttaa, soitto- ja urheiluharrastuksen aloittaa.

Itselläni vähän samansuuntainen ongelma. Olen aina tuntemut itseni vaihdokkaaksi perheessäninja perhe on avoimesti pilkannut hienostelusta. Teoriani on, että toiset syntyvät aristokraatteina, toiset pesantteina.

Joten tee mikä hyvältä tuntuu kannaltasi. Niin minäkin olen tehnyt.

Täällä toinen vaihdokas! Näin 17-vuotiaana kaverin kotona sivistyneen kodin, ja päätin että minäkin haluan pyrkiä sitä kohti. Ostin kirjoja ja klassisia levyjä, harrastin musiikkia ja kävin taidenäyttelyissä. Kun aloin saada palkkaa, ostin vähitellen taidetta ja antiikkia. Nyt minulla on itseni näköinen koti ja elämä ja ystäväpiiri. Ääkkösiä en ole muuttanut, eivät haittaa minua.

Jos en olisi isäni näköinen, niin ihan oikeasti olisin epäillyt syntyperääni.

Minä myös havahduin ystäväni kautta ymmärtämään, että oman elämäni ei tarvitse olla samanlaista kuin vanhempieni. Perheeni moitti minua myös ystävien suhteen, kun heidän mielestään hakeuduin ”parempien” ihmisten seuraan. Johtui tosin siitä, että viihdyin.

Lukenut olen aina paljon. Kirjat ovat tärkeitä. Luulen, että sitä kautta löysin myös niitä asioita, joita kaipasin, mutta joille ei ollut selkeää nimeä tai kohdetta.

Perheeni muoroin mitätöi, vuoroin vähän salaa kehuskelee ”saavutuksillani”.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ja naisen mieli..

mies53v

Mies ja miehen kieli.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse köyhästä ja mitättömästä suvusta. Alkoholismi ja kaikki taustalla, rikoksistakin perheenjäseniä tuomittu. 

Silti jotenkin olen onnistunut kouluttautumaan yliopistossa yhteen himotuimmista ammateista. Koko opiskeluajan vaivasi alemmuuden tunne. Kaikki muut tuntuivat tuleva hienosta perheestä, heillä oli hienot sukunimet. Minä olin köyhä kuin kirkonrotta. Vaatetuksenikin oli aika köyhää. 

Tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi. Eikä minua opiskellessa huolittu mihinkään piireihin. Olin ujo. Olin yksin. 

Nykyään olen rikas, mutta edelleen tunnen alemmuuden tunnetta kun kaikki työkaverit tulee jostain hienoissta suvuista ja minä olen maatiainen. 

Tilaa Repetton kengät.