Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö sukulaisille muka kertoa lasten kouluasiat?
20.05.2021 |
Taas on tulossa aika, jolloin sukulaiset stalkkaavat lastemme asioita.
Viimeksi yksi ääni väristen kertoi joutuneensa tutkimaan kaikki Helsingin lukioiden sisään otetut itse, kun emme suostuneet infoamaan.
Ja tietenkin piti kaikille kertoa, miten lapsi ei tule ko lukiossa pärjäämään. Olemme liian kunnianhimoisia kuulemma. Lukio kyllä ihan teinin oma haave ja keskiarvo riitti heittämällä.
Mietimme että kiellämme laittamasta nettiin enää tietoja, mutta sitten emme itsekään saa selville tulosta kuin viiveellä.
Argh.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat pikkusen liian herkkänahkaiselta. Ehkä kannattaisi yrittää parantaa välejä sukuun ja antaa mennä juttujen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos arvostelua tulee.
Olen aina ihmetellyt, miksi herkkyyttä pidetään huonona piirteenä? Ilman herkkiä kovanaamat vain yltyisivät entistä pahemmiksi, herkät pitävät nämä jotenkin aisoissa. Herkkä ihminen on yleensä hyvä kuuntelija, empatiakykyinen ja suurisydäminen. Luottamuksen voitettuaan herkästä saa leijonaystävän, joka seisoo aina rinnallasi ja on tukena. On kamalaa, kun herkistä yritetään aina tehdä kovia, miksei kovia muokata herkäksi? Koska herkät tietävät, että ihminen on onnellisimmillaan omana itsenään. Olen herkkä ja ylpeä siitä, omalta osaltani yritän saada maailmasta hieman pehmeämmän ja mukavamman oaikan asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi ette infoa? Tekstari koko suvulle. "Kalle pääsi Jakomäen lukioon ja Pertti kirjoitti A.n paperit Vuosaaresta." Ihan sama mitä totuus on. Ja sitten ette vastaa soittoihin eikä viesteihin muutamaan aikaan.
Jotain vuosaaren lukiota vastaan? Opetus siellä ihan hyvä, kolmasosa oppilaista tosin lusmuja ja vieraampaa kulttuuria.
Kirjoitin itse samaisesta lukiosta laudaturia
Itse olen sanonut uteleville sukulaisille, että kysy lapselta itseltään. Kertoo sen minkä haluaa sitten. Ei vanhempien tarvi enää lukioikäisen nuoren asioita kenellekään selitellä.
”Tarviiko sukulaisille kertoa mitään?”
Samat ihmiset pitäneet mammablogia lapsen syntymästä saakka ja postanneet someen kaiken mahdollisen lapsen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä otat asian liian vakavasti. Mitä väliä vaikka ne tietää mihin lukioon lapsesi meni. Mitä väliä vaikka ne jossittelee et se ei siellä pärjää. Sano vaan että lapsi itse halusi sinne ja hän on itse vastuussa pärjäämisestään haluamassaan koulussa.
Sun suvussa ei tuollaista ilmeisesti ole, kiva juttu. Meillä ilkeät sukulaiset saavat äidin stressivatsan ärtymään, on fyysisesti todella kipeä aina välillä! Kaikki eivät vaan pysty ottamaan niskaansa ilkeyksiä ja jättämään omaan arvoonsa. Ja äiti on 40 vuotta kestänyt ulkopuolelle jättämistä, lapsiensa vähättelyä ja arvostelua, suvussa vertaillaan autoja, asuntoja, koulutuksia, tienattua rahaa ja hehtaarien omistamista, kaikkea maallista vaikka olisikin lainarahalla hankittu. Hänen nenänsä edestä on monet kerrat suljettu ovia, kun isän sisarukset ovat vetäytyneet keskenään sivuhuoneisiin juoruilemaan. Isä hoitaa kaikki vanhusten tarpeet kuntoon, ja kun pyytää apua sisaruksiltaan, saa vain veeetuilua. Jos kieltäytyy tekemästä, yleinen kommentti on "käskikö vaimosi sanoa noin". Ovatpa muuten yrittäneet saada vanhempiani eron partaalle silloin, kun sisarten avioliitot päättyivät eroon. Ei olisi veljen avioliitto saanut jatkua kun omakin loppui. Tuollaisia asioita tuskin kukaan pystyy päästämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tuo on vanhempiesi puoli asiasta. Lapset uskovat aina 100 % sitä mitä vanhemmat sanoo. Niin tein itsekin. Vasta vanhempien eron jälkeen aloin todella tutustumaan muihin sukulaisiin ja huomasin, että asioilla on monia puolia, joista en ollut ollenkaan tietoinen. He eivät siis moittineet minun vanhempia minulle, ei todellakaan ollut siitä kyse! Vaan kertoivat lähinnä omaan elämäänsä liittyviä faktoja, jotka muuttivat asioita paljon. Nämä asiat tuli ilmi eri asiayhteyksissä.
Tosin onhan sitä kaikenlaista kiusaajaa olemassa, että ei sillä etteikö voisi olla mahdollista tuo kertomasi. Mutta useimmiten asiat eivät ole niin kuin yhdeltä puolelta on kerrottu.
Tiedän kyllä vanhempieni puutteet, kaikki alkoi siitä kun isä on antanut käskyttää itseään ja äiti taas oli nuorena liian ujo puolustautuakseen, nyttemmin hän on tarvittaessa hyvin kovasanainen kun kyllästyi muiden hyväksikäyttöön.
Sukulaisista kertoo taas jotain se, että siskolleni sanoi hänen oma kummitätinsä ensimmäistä lastaan odottaessa "mikähän toukka sussa nyt kasvaa". Sama nainen sanoi omalle juuri leskeytyneelle tyttärelleen "katsokin, että seuraava miehesi on parempi". Ja tuo lause kuoliniltana, kun ruumista oltu edes vielä siirretty. Että kyllä tiedän sen toisenkin puolen, kylmää sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Tarviiko sukulaisille kertoa mitään?”
Samat ihmiset pitäneet mammablogia lapsen syntymästä saakka ja postanneet someen kaiken mahdollisen lapsen elämästä.
Miten se muka antaa sukulaisia jotain oikeuksia?
Älä ainakaan ala selittelemään tai kinaamaan vastaan niille. Kysy hämmästyneenä vain "niinkö?" kyselet lisää tarkentavia kysymyksiä mitä tarkoittavat ja kuulosta aidon kiinnostuneelta. Pidä kiusallisia hiljaisia hetkiä ja jätä pallo kokonaan vastapuolelle. Anna heidän ymmärtää että otat heidän neuvoistaan vaarin, mutta todellisuudessa et tee niin vaan juuri niikuin itse näet parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa lukiossa nimiä ei ole netissä.
https://yle.fi/uutiset/3-11928669, tuolta taitaa puuttua enää Helsingin erikoislukiot
Tuo on vanhempiesi puoli asiasta. Lapset uskovat aina 100 % sitä mitä vanhemmat sanoo. Niin tein itsekin. Vasta vanhempien eron jälkeen aloin todella tutustumaan muihin sukulaisiin ja huomasin, että asioilla on monia puolia, joista en ollut ollenkaan tietoinen. He eivät siis moittineet minun vanhempia minulle, ei todellakaan ollut siitä kyse! Vaan kertoivat lähinnä omaan elämäänsä liittyviä faktoja, jotka muuttivat asioita paljon. Nämä asiat tuli ilmi eri asiayhteyksissä.
Tosin onhan sitä kaikenlaista kiusaajaa olemassa, että ei sillä etteikö voisi olla mahdollista tuo kertomasi. Mutta useimmiten asiat eivät ole niin kuin yhdeltä puolelta on kerrottu.