Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä todella epätodelline olo
19.05.2021 |
Kävin viemässä roskat ja koko kerrostalo tuntui oudolta. Kuin siellä ei olisi ketään muuta kuin minä. Kuin koko maailma olisi tyhjä. Askeleet tuntuivat erikoisilta, pehmeiltä.
Työnsin pään ulos ovesta ja jopa ulkoilma tuntui hassulta ja tuoksui makealta.
Olo on kuin en osittain tuntisi omaa kehoani.
Kommentit (48)
Dissosiaatiota veikkaan minäkin. Jos pitkittyy niin mene lääkäriin. Itse en mennyt enkä ole vuosikausiin enää päässyt "normaaliin" maailmaan. Elämä on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota veikkaan minäkin. Jos pitkittyy niin mene lääkäriin. Itse en mennyt enkä ole vuosikausiin enää päässyt "normaaliin" maailmaan. Elämä on kamalaa.
Mitä tuo niin kuin tarkoittaa käytännössä? Missä olet henkisesti ja miten päiväsi kuluvat?
Keinuminen auttaa, kiikkustuolissa tai lattialla sikiöasennossa .
Pysähdy aistimaan. Ne on jännittäviä hetkiä. Toiset tarvitsee huumeita kokeakseen niitä oloja.
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota veikkaan minäkin. Jos pitkittyy niin mene lääkäriin. Itse en mennyt enkä ole vuosikausiin enää päässyt "normaaliin" maailmaan. Elämä on kamalaa.
Minulla oli joskus niin vaikeaa että elin ikään kuin jossain, irtautuneena todellisuudesta. Kun asiat alkoivat korjaantua ulkoa ja sisältä, olen palannut takaisin. Yksi tällainen kokemus oli että pääsen ns. elämään kiinni, elämä veti minut tiukemmin itseensä ja tunsin oman ruumiini ja tunteet paremmin. Se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntui eilen siltä kuin ajasta olisi kadonnut noin pari tuntia. Kello oli noin. 18:30 ja yhtäkkiä olikin 21:00
Minulle käy usein noin palstaillessa, etenkin yöllä.
Kerran oli tuommoista. Lähdin kävelylle ja näkemään muita ihmisiä ja normaalia touhua. Oli ilta-aika ja onnistuin sillä saamaan aisoihin.
Onneksi vain kerran tuo epätodellinen olo iski. Oli kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lapsena jossain rajussa leikissä humpsahdin tuollaiseen tilaan.
Vähän kuin katselisi tilannetta ulkopuolisena.
"Mitä tuo niin kuin tarkoittaa käytännössä? Missä olet henkisesti ja miten päiväsi kuluvat?"
Ehkä voin sivusta tähän vastata, vaikka kysymys olikin toiselle tarkoitettu. Omassa tapauksessa jos on dissosiaatiota niin elän kuin sumussa ja tuntuu kuin maailma olisi epätodellinen. Vähän kuin olisin osa jotain elokuvaa. Minulla tosin myös usein depersonalisaatio kokemuksia ja ne sitten tulevat vielä siihen mukaan. Eli olo on hutera ja huimaa. Kävellessä vaikeaa tuntea jalkojaan ja pitää tasapaino. Vähän sellainen leijuva olo. Kädet tuntuvat voimattomilta. En sillä tavalla tunne itseäni on vaikeaa hahmottaa peilikuva. Tiedän siis, että olen siinä, mutta näytän "omissa silmissänikin" oudolta. Joskus oma käsi tai jalka näyttää myös vieraalta. En toivo kenellekään tälläistä. Itsellä ollut näitä aika vähän, mutta kuitenkin säännöllisesti. Nyt kun muutenkin vaikea vuosi ja ahdistusta niin on nämäkin olot pahentuneet. Minulla ei ole edes mitään diagnoosia, mutta saa nähdä kuinka kauan pärjään. Samalla ne vähät läheiset eivät ymmärrä näitä juttuja lainkaan ja vältän puhumasta heille. Kirjoitin tuon 21 viestin jo. Pahoittelut, kun nyt puran tätä oloa näköjään pitkiin viesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niskat jumissa ja univaikeuksia ym. Kuin kuplassa olisi, veri ei kierrä ja stressi tekee tepposiaan.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tuo niin kuin tarkoittaa käytännössä? Missä olet henkisesti ja miten päiväsi kuluvat?"
Ehkä voin sivusta tähän vastata, vaikka kysymys olikin toiselle tarkoitettu. Omassa tapauksessa jos on dissosiaatiota niin elän kuin sumussa ja tuntuu kuin maailma olisi epätodellinen. Vähän kuin olisin osa jotain elokuvaa. Minulla tosin myös usein depersonalisaatio kokemuksia ja ne sitten tulevat vielä siihen mukaan. Eli olo on hutera ja huimaa. Kävellessä vaikeaa tuntea jalkojaan ja pitää tasapaino. Vähän sellainen leijuva olo. Kädet tuntuvat voimattomilta. En sillä tavalla tunne itseäni on vaikeaa hahmottaa peilikuva. Tiedän siis, että olen siinä, mutta näytän "omissa silmissänikin" oudolta. Joskus oma käsi tai jalka näyttää myös vieraalta. En toivo kenellekään tälläistä. Itsellä ollut näitä aika vähän, mutta kuitenkin säännöllisesti. Nyt kun muutenkin vaikea vuosi ja ahdistusta niin on nämäkin olot pahentuneet. Minulla ei ole edes mitään diagnoosia, mutta saa nähdä kuinka kauan pärjään. Samalla ne vähät läheiset eivät ymmärrä näitä juttuja lainkaan ja vältän puhumasta heille. Kirjoitin tuon 21 viestin jo. Pahoittelut, kun nyt puran tätä oloa näköjään pitkiin viesteihin.
Ei haittaa minua ainakaan. Minullekin on sattunut niin, etten hahmottanut oikein kehoani ja muistan kun tuijotin sitten peilistä itseäni, että olen tämmöisen sisällä...juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevät laukaisee usein tuollaisia tuntemuksia. Parhaassa tapauksessa ei ja kaikki tuntuu normaalilta. Fyysinen puoli usein syynä.
Mun lapsella oli tuollaisia murrosiässä. Soitteli itkien, että "hae mut pois täältä, en ole täällä, vaikka olen". Ynnä muita vastaavia. Eikä ollut siis missään huumeissa.
Lääkärit ja neurologit käytiin läpi ja lopulta vielä pää kuvattiin. Lopputuloksena todettiin nuoruusiän migreeni.
En tiedä oliko samanlaista kuin ap:lla, mutta kuten joku sanoikin, tyypillisempää nuorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei noiden muiden osalta auta, mutta siellä ulkona voi ihan aidosti olla makea tuoksu jos lähistöllä kasvaa tuomia. Meillä päin ne ainakin tuoksuu tällä hetkellä hyvin voimakkaasti tällä hetkellä. Eiköhän olosi normalisoidu joka tapauksessa pikkuhiljaa, aivot osaavat tosiaan tehdä jekkuja välillä.
Sori, meillä kävi päivityksen yhteydessä pieni moka tässä matrixissa.
Mene nukkumaan niin bootataan järjestelmä, pitäisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella oli tuollaisia murrosiässä. Soitteli itkien, että "hae mut pois täältä, en ole täällä, vaikka olen". Ynnä muita vastaavia. Eikä ollut siis missään huumeissa.
Lääkärit ja neurologit käytiin läpi ja lopulta vielä pää kuvattiin. Lopputuloksena todettiin nuoruusiän migreeni.
En tiedä oliko samanlaista kuin ap:lla, mutta kuten joku sanoikin, tyypillisempää nuorille.
Minullakin on migreeni. Ei tullut mieleenkään yhdistää tuota kenties alkavaan kohtaukseen, mutta käy järkeen koska minulla migreeniin kuuluu muistinmenetystä ja lieviä aivohalvausoireita.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tuo niin kuin tarkoittaa käytännössä? Missä olet henkisesti ja miten päiväsi kuluvat?"
Ehkä voin sivusta tähän vastata, vaikka kysymys olikin toiselle tarkoitettu. Omassa tapauksessa jos on dissosiaatiota niin elän kuin sumussa ja tuntuu kuin maailma olisi epätodellinen. Vähän kuin olisin osa jotain elokuvaa. Minulla tosin myös usein depersonalisaatio kokemuksia ja ne sitten tulevat vielä siihen mukaan. Eli olo on hutera ja huimaa. Kävellessä vaikeaa tuntea jalkojaan ja pitää tasapaino. Vähän sellainen leijuva olo. Kädet tuntuvat voimattomilta. En sillä tavalla tunne itseäni on vaikeaa hahmottaa peilikuva. Tiedän siis, että olen siinä, mutta näytän "omissa silmissänikin" oudolta. Joskus oma käsi tai jalka näyttää myös vieraalta. En toivo kenellekään tälläistä. Itsellä ollut näitä aika vähän, mutta kuitenkin säännöllisesti. Nyt kun muutenkin vaikea vuosi ja ahdistusta niin on nämäkin olot pahentuneet. Minulla ei ole edes mitään diagnoosia, mutta saa nähdä kuinka kauan pärjään. Samalla ne vähät läheiset eivät ymmärrä näitä juttuja lainkaan ja vältän puhumasta heille. Kirjoitin tuon 21 viestin jo. Pahoittelut, kun nyt puran tätä oloa näköjään pitkiin viesteihin.
Jotain tämänsuuntaista olisin vastannut, olen siis tuo joka kertoi, ettei pääse takaisin "normaaliin". Mulla on enimmäkseen tuota ympäristön epätodellisuutta, ihan kuin olisi elokuvassa tai unessa ja koko ajan on jotenkin vääränlainen tunnelma. Kaikki näyttää kyllä normaalilta, mutta joku on pielessä, muutaman kerran olen nähnyt ympäristön kutistuneena. Joskus lapsena näin itseni peilistä toisena ihmisenä, oli kiharat ruskeat hiukset vaikka oikeasti ne oli vaaleat ja suorat. Pahinta tässä on se, että kun maailma on niin outo, ei voi luottaa siihen, että se toimisi tavanomaisesti vaan jotain kummallista voi tapahtua milloin vain, mörköjä tai jotain.
Mullakin on ollut noita, varsinkin nuorempana. Tuntui myös kans että kaikki välimatkat oli todella pitkiä, esim. kerran tuollaisen kohtauksen aikana lyhyt tallin käytävä näytti todella pitkältä.
Minua saattaa suihku vähän auttaa. Aamulla sitten näkee millainen olo on. Itse en tykkää yhtään tästä olosta. Olen joskus lukenut, että yleisempää nuorilla, mutta omassa tapauksessa kun ikää on tullut niin mieluummin nyt on pahempi. Tai sitten nuorempana ei ollut niin tietoinen näistä jutuista. Se välillä pelottaa, että kuinka kestän näitä jos pahenee. Minulla jonkinlaista traumataustaa esim kiusaamisen muodossa, mutta ei mitään ihan tosi vakavaa kuitenkaan. Pahoittelut, kun nyt kirjoitan vaan omista kokemuksista ja tietysti toivon ap.n voinnin myös parantuvan.