Pahoittaisitko mielen tästä?
Valmistuin pari kuukautta sitten pitkän uurastuksen ja töiden ohessa opiskelun jälkeen yliopistosta (FM). Mies kysyi tänään loukkaannunko kun ei ole ostanut/kuulosti siltä ettei ajatellut hankkia valmistujaislahjaa?
En tietenkään loukkaannu asiasta enkä tarvitse lahjoja, mutta kieltämättä jäi vähän harmittamaan. Lähinnä siis se että itse tykkään muistaa läheisiä ja ystäviä ja totta hitossa lahjoisin oman puolison samassa tilanteessa ja järjestäisin hänelle juhlat tai vähintään veisin syömään. Itse olen ylpeä saavutuksestani ja sitä olisi mukava fiilistellä. Tuntuu että elämässä on muutenkin niin vähän juhlittavaa varsinkin näinä aikoina. Nyt kun jäin pureskelemaan asiaa niin alko jopa vähän v*tuttaa. Mitä itse ajattelisit? :/
Kommentit (54)
Olisit opiskellut muiden tahdissa, eikä yli kymmentä vuotta. Eläkkeesikin olisi parempi. Ja toisekseen, joku toinen ala saattaisi työllistää paremmin.
Olisit itse vienyt miehesi syömään, naislapsi.
Valmistuit käsienheiluttelijaksi. Onnea.
Ravintolat oli kiinni pari kuukautta sitten. 0/5
Miksi hän ei halua muistaa sinua mitenkään hienon saavutuksesi johdosta?
Olet siis pari kuukautta pureskellut.
Miesten moukkamaisuus jaksaa aina yllättää. Näkyy olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Nyt suosittelen että hankit jotain kivaa ja kallista pelkästään itsellesi, vaikka uuden auton tai lomamatkan. Unohda ukko, loukkaantukoon vuorostaan hän. Älä muista hänen merkkipäiviään, älä hanki joululahjaa. Jos olet ruokavastuussa, hanki itsellesi, älä hänelle. Leiki miestä ja ole itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
En.
Pureskele vähän lisää, niin sitten vasta vituttaakin.
Kyllä tuosta saa vähän loukkaantua, vähintään pitäisi viedä syömään.
Onnittelut valmistumisesi johdosta, MAHTAVAA !
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit käsienheiluttelijaksi. Onnea.
Onneksi ei kainalontuulettajaksi. Aivoillahan työtä nykyään tehdään, rakas hupsukki.
Aivan varmasti loukkaantuisin. Olet saavuttanut ison etapin elämässäsi ja on todella huomaamatonta ettei mies noteeraa sitä mitenkään.
Käytiin miehen kanssa Ateneumin kuppilassa ottamassa jotain ja sitten kotiin.
En tiennyt, että olisi pitänyt sen kummemmin juhlia. Sain lisää liksaa tutkinnosta ja olen ollut salaa tyytyväinen siihen, että sain hyvän arvosanan.
Olen itse valmistunut kaksi kertaa. Toisella kerralla ei tullut mieleenkään juhlia tai odottaa lahjoja. Eli riippuu vähän tilanteesta...
Miksi teeskentelet että et ole loukkaantunut? Ja miksi et tarvitse lahjoja? Aika monille niitä annetaan, miksi sinusta tuntuu että sinä et ansaitse mitään?
Mies ei vissiin sitten arvosta saavutustasi lainkaan. Onpa tyyppi, blääh.
Minulle on käynyt samoin. Olin yksinhuoltaja ja opiskelin työn ohessa eli arki oli ajoittain varsin hektistä. Kun valmistuin yliopistosta, silloinen miesystäväni ei muistanut minua mitenkään. Aluksi en harmitellut asiaa, mutta myöhemmin tuli kieltämättä vähän paha mieli. En kaivannut lahjoja enkä muutenkaan mitään suurempia huomionosoituksia, mutta minulle olisi ollut tärkeää, että toinen olisi huomioinut uurastukseni jotenkin.. Edes kukilla tai viemällä ulos syömään. Tai vaikka edes sanomalla, että arvostaa ja on iloinen saavutuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Nyt suosittelen että hankit jotain kivaa ja kallista pelkästään itsellesi, vaikka uuden auton tai lomamatkan. Unohda ukko, loukkaantukoon vuorostaan hän. Älä muista hänen merkkipäiviään, älä hanki joululahjaa. Jos olet ruokavastuussa, hanki itsellesi, älä hänelle. Leiki miestä ja ole itsekäs.
Neuvot siis muuttamaan käytöstä samanlaiseksi kuin mistä moitit? Sun neuvoissa ei ole järjen häivää.
Kosto/marttyyrius ei ole kypsää käytöstä eikä loukkaa ketään muuta kuin itse kostajaa.
montako vuotta miehesi on jo elättänyt sinua ?
Vierailija kirjoitti:
Nyt suosittelen että hankit jotain kivaa ja kallista pelkästään itsellesi, vaikka uuden auton tai lomamatkan. Unohda ukko, loukkaantukoon vuorostaan hän. Älä muista hänen merkkipäiviään, älä hanki joululahjaa. Jos olet ruokavastuussa, hanki itsellesi, älä hänelle. Leiki miestä ja ole itsekäs.
Millähän rahalla? =D
En.
Pureskele vähän lisää, niin sitten vasta vituttaakin.