Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unelmapaikka maaseudulla, mutta kyläyhteisö ei hyväksy muualta tulleita
19.05.2021 |
Ensimmäinen paikka, joka oikeasti tuntuu kodilta. Syrjäisellä harvaan asutulla alueella. Saavuimme muutama vuosi sitten elämänmyönteisinä, positiivisina ja yhteistyöhaluisina. Aika pian kävi ilmi, että paikalliset ei todellakaan pidä muualta tulleista. On alkanut hienovarainen ja ei niin hienovarainen kiusanteko, todella ilkeämielinen juoruilu. On muitakin muualta muuttaneita, jotka kokeneet samaa. Nyt on jokapäiväistä itsensä kanssa kamppailua siitä, tuliko tehtyä elämän suurin virhe. Olen muuttunut kielteiseksi, varautuneeksi ja pelokkaaksi.
Olen asunut syrjäseuduilla ennenkin, mutta missään en ole kokenut vastaanvanlaista kielteisyyttä ja ulkopuolisuutta. En tarvitse mitään uber-yhteisöllisyyttä, mutta sentään olisi kiva tuntea että ihmisiin voi jollain tavalla luottaa.
Onko muita jotka kokeneet tällaista? Helpottiko ajan mittaan?
Kommentit (158)
On kyllä ikäviä kokemuksia. Itsekin mielelläni muuttaisin maalle mutta enpä tiedä.
Kiitos osalle kun olette kertoneet ihan paikkakunnan nimen. Ymmärrän myös ettei halua kertoa jos ajattelee että tunnistetaan. Ehkä jos on pois muuttanut voisi paljastaa missä oli huono ilmapiiri.
Miksei tietysti kehuakkin mukavaa pikku paikkakuntaa ihan avoimesti nimellä, varsinkin jos halutaan pitää oma kotipaikka elinvoimaisena eikä uusiin asukkaisiin suhtauduta nuivasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymentä vuotta maalla asunut, kyläläiset ei vieläkään tervehdi kun vastaan tulevat.
Kaupungissa ennen asuneena oli mukavampaa.
Olemme asuneet pienessä kylässä 14 v
Ja olemme aina ” muualta tulleita”
Mutta meillä sillä ei ole mitään merkitystä mitä
Ihmiset meistä ajattelee/ puhuu.
Emme tunne että jäisimme mistään paitsi: Ei meillä mitään puhumista olisikaan ihmisen kanssa jonka koko maailma on vaan se mitä sontaluukusta näkee ulos.
Me viihdymme talossamme ja mulla lyhyt duunimatka.
Jokainen tyylillään 👍😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei oo vieläkään hyväksytty ja oon melkein kokoikäni asunut tuppukylässä. Oon niin ulkopuolinen ku olla ja voi ei kaverin kaveria eikä mulle jutella. Eihän tästä nauti .
Pelkkää häpeämistä, jokainen luulee tietävänsä sut ja kehittää omia johtopäätöksiä sitte levittää juoruja, kohta oot jo erilainen kaikkien oletuksissa, sulle nauretaan surutta päin naamaa ja tuijotellaan , sul olis tunne ku olisit joku iso sika posliinikaupassa jonka ympärillä on tarkkailukupla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäntsälässä ainakin kesäleirillä kiusattiin lapsena, muilla oli "omat piirit" ja myös lapset osasivat halveksia pk-seudulta ja Lahdesta tulleita leiriläisiä. Sen takia ystävystyin leirillä muiden pk-seudulta ja lahdesta tulleiden kanssa, kun muut haukkuivat ja halveksivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ikäni pienellä paikkakunnalla, alle 3000 asukasta. Tuttuja asioita, aina uudet asukkaat otetaan varautuneesti ja hieman aluksi ihmetellään mitä porukkaa on. Älä pliis väkisin yritä päästä paikallisten porukkaan. Se ärsyttää minua.
En ole yksityiselämässä todellakaan yrittänyt paikallisten porukkaan, mutta työtehtävissä en ymmärrä kuppikuntia. Kaikkien kanssa pitää yrittää tehdä yhteistyötä.
Pikkukylän kansalaisopistossakin voi tapahtua kummia. Yht'äkkiä puskista saat tekstarin kurssin opelta, jossa on ollut hyvä meininki ja ope on sinun taitojasikin kehunut useaankin otteeseen, että sinut on erotettu. Kuvaan kuuluu, ettei mitään yksilöityä syytä kerrota, paitsi että että olet häirinnyt työrauhaa useasti. Vasta kun viet asian sivistysjohtajalle, kurssin vetäjä "herää" ja alkaa lähetellä villejä tekstiviestejä, miten et saa enää olla missään yhteydessä kurssikavereihin, oikein tuplasti tämä. Ja sitten ilveillen "Taisi ottaa koville" ja "Sinulla ei taida olla ystäviä", kaiken huippuna "Litkit energiajuomia, käytätkö kenties muutakin kemiaa? Ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta mielelläni keskustelen kanssasi asiallisesti." Ja toisella kurssilla kun viritin vierustoverini kera keskustelua Ukrainan juuri saamista Leopold -tankeista (silloin, talvella -23), että muuttuukohan nyt sodan kulku, niin tämä suurikokoinen ope huutaa täysin keuhkoin, silmät pullottaen naama punaisena kädellä viuhtoen "Jos joku on täällä Putinin kannattaja, NIIN TUOSSA ON OVI! TUOSSA ON OVI!" :o :o
Olen vieläkin melkein ihan järkyttynyt moisesta. Soitin asiasta mm. Kansalaiopistoliiton pj:lle ja meillä olikin pitkä antoisa tuokio. Kuulin mm. että Lapissa(kin) on aivan omat sääntönsä. Tämä tapahtui kuitenkin itäisessä E-Suomessa. Hgin Työväenopiston hevijuuserina (jo 3. polvessa) ja opiskelupaikkakunnallanikin (pikkukaupunki) k-opistossa taitojani täydentäneenä - aivan exsepsonal pleisi :o Ja siis tämä pikku katsaus pelkästään paikkakunnan kansalaisopistoon :D
T: Evakon lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia E-P-n pikkupaikkakunnalta. Kirpputorin kahvilassa kokoontui naisten juorupiiri ja leipomo-kahvilassa miesten. Joukossa oli selvästi huonokuuloisia, koska kaikki juorut muuttuivat aivan uskomattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymentä vuotta maalla asunut, kyläläiset ei vieläkään tervehdi kun vastaan tulevat.
Kaupungissa ennen asuneena oli mukavampaa.
Asunut Tampereella samassa kämpässä 25 vuotta eikä vieläkään kaikki naapurit tervehdi, vaikka samasta ulko-ovesta päivittäin kulkevat. Tietävät kuitenkin autoni vuosimallin, siitä pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämäkö tuli yllätyksenä, että pikkupaikkakunnat ovat sisäänpäinkääntyneitä ja ahdasmielisiä ja asukkaat siellä ihan kamalia. Olisin voinut kertoa ihan ilmaiseksi tuon.
Juuripa tuon takia muutin 90-luvun alussa, enkä ole taakse katsonut siihenkään tuppukylään, mistä lähdin.
Emme ole kokeneet, mutta me ei juuri missään jutuissa olla muiden kyläläisten kanssa tekemisissä. Ne muutamat kyläläiset joiden kanssa ollaan tekemisissä ovat ihan mukavia ja ystävällisiä. Ei me tiedetä mitä meistä juorutaan tai juorutaanko mitään - ei kiinnosta. Mitään kiusantekoa ei ole.
Muutimme tänne kun löysimme sopivan paikan ja halusimme rauhalliseen paikkaan jossa kukaan ei häiriinny harrastuksistamme. Töissä käymme lähikaupungissa tai etäilemme. Miksi maalla pitäisi olla jotain yhteisöllistä?
Naapurin mummon luona (2 km päässä) käyn kun hän tarvitsee apua ja myös tuon kaupasta joskus hänelle tavaraa. Tapasimme aika pian muutettuamme kun hän oli kaatunut pyörällä ja pysähdyin auttamaan. Mukava vanha teräsmummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia E-P-n pikkupaikkakunnalta. Kirpputorin kahvilassa kokoontui naisten juorupiiri ja leipomo-kahvilassa miesten. Joukossa oli selvästi huonokuuloisia, koska kaikki juorut muuttuivat aivan uskomattomiksi.
Etelä-Pohjanmaalla hyväksytään tietyntyyppisiä ihmisiä, muuten jäät ulkopuoliseksi.
Me muutettiin aika vasta Pohjois-Pohjanmaalle pieneen kuntaan, nimeä en viitti sanoa. Täällä ainaki naapuri on ollu mukavan olonen, on käyny juttelemassa ja vaikutti oikein kivalta. Ihmiset myös ihan 99% nostavat kättä aina kun näkevät. Eli ainakin siinä mielessä on ollu hyvä vastaanotto.
Mutta tokihan täälläkin aivan varmasti ihmiset osaa juoruilla sun muuta, siks en ainakaan ite halua naapurinkaan kanssa kummempaa tuttavuutta tehdä, ainakaan jaella yhtään mitään vähänkää henk kohtasia asioita.
Ihan rauhassa on saanu asua, naapuriinkaan ei näe yhtään että sen verran on etäisyyttä kuitenki.
Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin. Synnyin siellä, asuin 18-vuotiaaksi asti siellä. Koska vanhemmat eivät olleet paikallisia, en minäkään koskaan päässyt mukaan porukkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ikäni pienellä paikkakunnalla, alle 3000 asukasta. Tuttuja asioita, aina uudet asukkaat otetaan varautuneesti ja hieman aluksi ihmetellään mitä porukkaa on. Älä pliis väkisin yritä päästä paikallisten porukkaan. Se ärsyttää minua.
En ole yksityiselämässä todellakaan yrittänyt paikallisten porukkaan, mutta työtehtävissä en ymmärrä kuppikuntia. Kaikkien kanssa pitää yrittää tehdä yhteistyötä.
Pikkukylän kansalaisopistossakin voi tapahtua kummia. Yht'äkkiä puskista saat tekstarin kurssin opelta, jossa on ollut hyvä meininki ja ope on sinun taitojasikin kehunut useaankin otteeseen, että sinut on erotettu. Kuvaan kuuluu, ettei mitään yksilöityä syytä kerrota, paitsi että että olet häirinnyt työrauhaa useasti. Vasta kun viet asian sivistysjohtajall
Tätä se sisäsiittoisuus on käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ikäni pienellä paikkakunnalla, alle 3000 asukasta. Tuttuja asioita, aina uudet asukkaat otetaan varautuneesti ja hieman aluksi ihmetellään mitä porukkaa on. Älä pliis väkisin yritä päästä paikallisten porukkaan. Se ärsyttää minua.
En ole yksityiselämässä todellakaan yrittänyt paikallisten porukkaan, mutta työtehtävissä en ymmärrä kuppikuntia. Kaikkien kanssa pitää yrittää tehdä yhteistyötä.
Pikkukylän kansalaisopistossakin voi tapahtua kummia. Yht'äkkiä puskista saat tekstarin kurssin opelta, jossa on ollut hyvä meininki ja ope on sinun taitojasikin kehunut useaankin otteeseen, että sinut on erotettu. Kuvaan kuuluu, ettei mitään yksilöityä syytä kerrota, paitsi että että olet häirinnyt työrauhaa useasti. Vasta kun viet asian sivistysjohtajall
Pikkukylissä ei ole omia kansalaisopistoja tai ainakaan netistä ei moista erikoisuutta löydy.
Lisäksi yleensä ketään ei eroteta, muu porukka vain ei enää tule paikalle ja opettaja toteaa, että koska kurssilaisia on liian vähän, niin tämä loppuu. Jatkuakseen seuraavalla viikolla ilman sitä yhtä, joka toi kaikille ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasta olen toki kuullut muiltakin maalle muuttaineilta. Jos ei nyt ilkeyttä, niin piirit on pienet ja sulkeutuneet joten mukaan on vaikea päästä. Toisaalla sitten on avointa vihamielisyyttä.
Täällä voisi sanoa olleen sitä avointa vihamielisyyttä. Olen aina ollut avoin ja ollut kiinnostunut ihmisistä, puhelias ja iloinen. Oli kun märkä rätti naamaan kun tajusin että täällä ei puhuta leppoisasti vaan yrmynä tuijotellaan, tarkkaillaan ja testaillaan. Vielä lisäksi on sattunut semmosta, että meitä on syyllistetty esim. vahingonteosta täysin peruustettomasti. En voi valitettavasti kertoa tarkemmin, mutta juttu oli ihan puskasta revitty. On mennyt luottamus ihmisiin rajusti.
Ap.
Sellaista se on sairastuneissa yhteisöissä. Itsekin törmännyt tuohon, että kun on vaan olemassa niin paska lentää tai miehet suhtautuvat jonain turvallisuusuhkana :D Herra isä istut jossakin ja sinua kohdellaan kuin rikollista. Kertoo siitä, että näiden ihmisten mielet ovat myrkyttyneitä ja demonisia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on ihan uskomatonta, mutta valitettavasti totta.