Unelmapaikka maaseudulla, mutta kyläyhteisö ei hyväksy muualta tulleita
Ensimmäinen paikka, joka oikeasti tuntuu kodilta. Syrjäisellä harvaan asutulla alueella. Saavuimme muutama vuosi sitten elämänmyönteisinä, positiivisina ja yhteistyöhaluisina. Aika pian kävi ilmi, että paikalliset ei todellakaan pidä muualta tulleista. On alkanut hienovarainen ja ei niin hienovarainen kiusanteko, todella ilkeämielinen juoruilu. On muitakin muualta muuttaneita, jotka kokeneet samaa. Nyt on jokapäiväistä itsensä kanssa kamppailua siitä, tuliko tehtyä elämän suurin virhe. Olen muuttunut kielteiseksi, varautuneeksi ja pelokkaaksi.
Olen asunut syrjäseuduilla ennenkin, mutta missään en ole kokenut vastaanvanlaista kielteisyyttä ja ulkopuolisuutta. En tarvitse mitään uber-yhteisöllisyyttä, mutta sentään olisi kiva tuntea että ihmisiin voi jollain tavalla luottaa.
Onko muita jotka kokeneet tällaista? Helpottiko ajan mittaan?
Kommentit (129)
On kyllä ikäviä kokemuksia. Itsekin mielelläni muuttaisin maalle mutta enpä tiedä.
Kiitos osalle kun olette kertoneet ihan paikkakunnan nimen. Ymmärrän myös ettei halua kertoa jos ajattelee että tunnistetaan. Ehkä jos on pois muuttanut voisi paljastaa missä oli huono ilmapiiri.
Miksei tietysti kehuakkin mukavaa pikku paikkakuntaa ihan avoimesti nimellä, varsinkin jos halutaan pitää oma kotipaikka elinvoimaisena eikä uusiin asukkaisiin suhtauduta nuivasti?
Kolmekymentä vuotta maalla asunut, kyläläiset ei vieläkään tervehdi kun vastaan tulevat.
Kaupungissa ennen asuneena oli mukavampaa.
Olemme asuneet pienessä kylässä 14 v
Ja olemme aina ” muualta tulleita”
Mutta meillä sillä ei ole mitään merkitystä mitä
Ihmiset meistä ajattelee/ puhuu.
Emme tunne että jäisimme mistään paitsi: Ei meillä mitään puhumista olisikaan ihmisen kanssa jonka koko maailma on vaan se mitä sontaluukusta näkee ulos.
Me viihdymme talossamme ja mulla lyhyt duunimatka.
Jokainen tyylillään 👍😀
Mua ei oo vieläkään hyväksytty ja oon melkein kokoikäni asunut tuppukylässä. Oon niin ulkopuolinen ku olla ja voi ei kaverin kaveria eikä mulle jutella. Eihän tästä nauti .
Pelkkää häpeämistä, jokainen luulee tietävänsä sut ja kehittää omia johtopäätöksiä sitte levittää juoruja, kohta oot jo erilainen kaikkien oletuksissa, sulle nauretaan surutta päin naamaa ja tuijotellaan , sul olis tunne ku olisit joku iso sika posliinikaupassa jonka ympärillä on tarkkailukupla.
Mäntsälässä ainakin kesäleirillä kiusattiin lapsena, muilla oli "omat piirit" ja myös lapset osasivat halveksia pk-seudulta ja Lahdesta tulleita leiriläisiä. Sen takia ystävystyin leirillä muiden pk-seudulta ja lahdesta tulleiden kanssa, kun muut haukkuivat ja halveksivat.
Tämä on ihan uskomatonta, mutta valitettavasti totta.