Unelmapaikka maaseudulla, mutta kyläyhteisö ei hyväksy muualta tulleita

Oon kokenut samaa kuin AP. Kokemusta voi olla vaikeaa uskoa, jos ei ole ollut samassa tilanteessa. Kertakaikkiaan outoa suhtautumista, tuijottelua, piikittelyä, naureskelua - ja kyllä, verhojen raosta kurkkimista ja jos sanot naapurille hei, vastassa on hiljaisuus ja vihamielinen tuijottaminen. Helsinkiläisyyteni kuulosti olevan se suuri synti. No, muutin takaisin etelään sitten enkä ole katunut. Täällä on omat ongelmansa toki, mutta ainakin ihmiset osaavat käyttäytyä. Olin varsin hyvä veronmaksaja tälle pohjois-pohjanmaan kunnalle, mutta toki olen mieluummin mukana rakentamassa sellaista kuntaa ja yhteisöä, johon minut otetaan mukaan.

Ahaa, tästä tulikin enimmäkseen keskustelu juoruilusta.

Toivoisin enemmän niitä kokemuksia vastaavista, enkä analyysia siitä kuvittelenko juoruilun. Se juoruilu oli yksi esimerkki.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ikäni pienellä paikkakunnalla, alle 3000 asukasta. Tuttuja asioita, aina uudet asukkaat otetaan varautuneesti ja hieman aluksi ihmetellään mitä porukkaa on. Älä pliis väkisin yritä päästä paikallisten porukkaan. Se ärsyttää minua.

Uteliaisuudesta, että miksi se ärsyttää sinua? Mikset ole kiinnostunut tapaamaan niitä uusia ihmisiä, eikö se toisi vähän mielenkiintoa ja vaihtelua entiseen? Tätä mun on vaikea käsittää, itse olisin utelias ja kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin, en oikein voi käsittää, miksi se ärsyttäisi.

Lapista muutti jopa yksi tuttuni joka oli siellä syntynyt, mutta käynyt opinnossa "herroittumassa" etelässä. Ei kestänyt olla kotiseudullaan enää töissä vaikka oli sinne päässyt palaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös muutin e-p:lle. Olen myös kokenut täällä juoruilua ja ehkä pitäisi olla vähän sellainen röyhkeä ihminen pärjätäkseen. Välillä mietin kumpi on pahempi edellinen asuinpaikka satakunnassa vai tämä nykyinen. Ehkä tuo edellinen vielä pahempi. Ymmärrän sen, että paljon on itsestä kiinni, mutta en sitä kuinka pitää puhua pahaa toisista. Joku iso kaupunki on varmaan aika vapaa ympäristö jos näihin vertaa. Ap:n kannattaa tarkkaan miettiä kannattaisiko muuttaa pois. Tosin toinen vaihtoehto on sitten olla välittämättä. Se on silti aika kamala tilanne jos ostaa talon ja myöhemmin katuu. Näin kävi meillekin.

Ei sitä suuremmissakaan kaupungeissa välttämättä niin hääviä ole, tai riippuu asemasta. Juurikin tuossa on (ollut) ketju, missä käsitellään sitä, millä paikkakunnilla on tullut koulukiusatuksi, niin onhan sielläkin mainittu useampia tapauksia juurikin Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (olihan siellä mainittu toki pienemmilläkin paikkakunnilla tapahtuneita juttuja). Eli ei sillä varmaan merkitystä ole, missä sitä kaltoinkohdelluksi tulee ja missä vaiheessa elämää ja mistä syistä on johtunut.

Mutta mitähän näillekin asioille voisi tehdä? Onko sitä aina pakko muuttaa pois, jos ei vaan yrityksistä huolimatta tule hyvin kohdelluksi? Ihan yleisellä tasolla kysyn.

Itse ehkä tykkäisin muuttaa jollekin pienemmälle tai keskisuurelle paikkakunnalle, josko siellä olisi mukavampaa, mutta tällaisiakin ketjuja kun lukee, niin näyttää pahasti siltä, että missään ei välttämättä mene hyvin, kun on läpi elämän muutenkin tullut enemmän tai vähemmän huonosti kohdelluksi jatkuvasti tavalla tai toisella (ei toki kaikkien taholta, mutta liian monen). Kai se kuitenkin vähän riippuu siitäkin, millaisia ihmisiä kohtaa ja minne sitten lopulta päätyy. Olen kyllä sellainen ihminen, että helposti joutuu kaltoinkohdelluksi, mutta vaikea sitä asioita on lähteä muuttamaan, kun omatkaan resurssit ei oikein muutokseen riitä, ja muitakaan ei välttämättä saa korjaamaan toimintaansa, niin onhan tämä kärvistelyä jatkuvasti, millä ei oikeastaan muille ole lopulta mitään väliä, paitsi itselle. Eli onhan tähän alkanut jo väsyä, kun fyysiseenkin terveyteen on asiat vaikuttanut liiankin kanssa eräistä syistä, mistä syystä ne resurssitkin on vähissä.

Kun yli 20 000 asukasta on, jonkun isomman kaupungin kehällä, niin sinne jo pääsee sekaan ja on tarpeeksi "junantuomia" että ei ole silmätikkuna.

Kauhean pienelle kylälle ei sielläkään parane mennä.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Mihin ihmeen sisäsiittoiseen tuppukylään muutit?

Ne ovat KAIKKI semmoisia, myös Uudellamaalla. Itsellä kokemusta Nurmijärven Nukarista, joka on 35 km Mäkelänkadun jatketta Helsingin Käpylästä pohjoiseen.

Lahkolaisia, Tupperware-akkoja, hirveää.

Siinä esimerkkiä pikku kylästä.

Ikäni asunu syrjäkylällä ja rauhassa olen saanut olla ja jättänyt muutkin rauhaan. Ei yhtään kiinnosta toisten asiat. 😊

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on joko provo (joku pk-seudulla asunnon omistava joka huolissaan muuttoliikkeestä maalle) tai sitten ap kuvittelee pitkälti omiaan.

Suomalaiset ei yleensä ole mitään sosiaalisia mutta ei sen takia kannata alkaa kuvittelemaan että ovat jotenkin vihamielisiä. Monet vaan viihtyvät yksin ilman ihmiskontakteja.

En jaksa lukea koko ketjua mutta alituksessa ei kerrottu mitä kiusaa tekevät? Todennäköisesti siksi ettei ole mitään kiusaa vaan ap vain tulkitsee sen niin.

Jos ap itse on tyypillinen suomalainen, ei varmaan itsekään kovin aktiivisesti ole yrittänyt saada kavereita vaan odottaa että muut tulee ovelle?

Jos ei jaksa lukea, ei kannattaisi tulla selittämään ap:n "tulkintoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se takanapäin juoruilu on, keksivätkö jotain valheita ja miten se on tullut ilmi? Millaisiin asioihin ne tarttuvat, voitko havainnollistaa?

Kiinnostaisi tietää, olen syntyperäinen helsinkiläinen, mutta harkinnut maallemuuttoa. En ollenkaan pysty kuvittelemaan tuota puolta, millaista siellä olisi.

En ole ap mutta olen asunut maalla sekä Helsingissä. Pikkupaikkakunnalla seurataan toisten tekemisiä ja niitä "ihmetellään" jos joku tekeekin eri tavalla kuin muut. Esim. maalaa aidan väärän väriseksi, pitää autoa väärässä paikassa(ihan laillisessa mutta kukaan muu ei tee niin niin et sinäkään saa tehdä). Siitä jauhetaan sitten päivitellen vuositolkulla. Kasvisruoka, avokadot, caffelatet, tortillat sun muut on hapatusta ja ylpeiden helsingin herrojen juttuja. Oikea ihminen syö oikeaa ruokaa ja välillä kebabia ja pizzaa. Kaupunkilaiset eivät ole oikeita ihmisiä. Oikeat ihmiset käyttävät oikeaa itsetehtyä marjahilloa ja tekevät täytekakut ja muut leivonnaiset itse(VOILLA) eivätkä osta mitään puolivalmiitakaan juttuja kaupasta. Oikeat ihmiset poimivat itse marjansa, sanko- ja henkensä kaupalla syksyt pitkät.

Oikeat ihmiset harrastavat pihanhoitoa, silloin ei tarvitse vouhottaa kuntosalilla. Ihminen on laiska ja joutava jos ei asu omakotitalossa ja touhua pihanhoidossa ja marjahillonteossa aamusta iltaan. Oikealla ihmisellä ei ole aikaa jonninjoutaviin jumppiin. Kerran viikossa tosin saa käydä kevyessä piletaksessa vai mikä se nyt olikaan.

Oikeat ihmiset ajavat autolla, eivät kävele. Muistapa se. Ja jos kävelet niin tee se mielellään omalla pihalla niin saa nahkaverhot vilkkua naapurin ikkunoissa eikä tarvitse ihmetellä että minnekähän se tuokin lähti.

Mistä ihmeestä naapurit tietävät ruokani? Ei ainakaan tässä pitäjässä ole mitään ilmoitustaulua, jonne ostoskuittini ilmestyvät kaikkien katsottavaksi. Voita käytetään, se on totta, mutta lähinnä siksi, että se on vähemmän prosessoitua kuin italialainen oliiviöljy. Kakun väliin sitä ei laiteta. Marjanpoimintaa ei harjoiteta henkensä kaupalla, mutta ei toisaalta keksitä mitään syytä ostaa espanjalaisia pensasmustikoitakaan, kun omasta pihasta saa samoja marjoja. Suomalaisia tosin eli kaupunkilaisten mielestä pahanmakuisia ja maalaisia.

Kävelyyn suhtaudutaan vähän kaksipiippuisesti. Se jatkuvasti koiransa kanssa meidän heinäpellolla kävelevä naapuri on tuskastuttavan hidasälyinen, koska se ei yksinkertaisesti usko, että se ei ole nurmikko, se on heinäpelto.

Ne juorut kuulee kyllä jos on kouluikäisiä lapsia. Mä olen lähtöisin 2500 asukkaan pikkukylästä. Mun veli oli mua vanhempi 8v ja kun olin vielä koulussa, hänelle tuli tyttöystävä käymään peräti Tampereelta asti. Tällä tytöllä oli mustat (värjätyt) pitkät hiukset ja auta armias sitä tuijottamista ja supattelua kun kävimme kaupassa. Lopulta mulle tultiin koulussa sanomaan, että ai sun veli seurustelee mus*alaisen kanssa :D. Vain yksi esimerkki tämä. 

Lapset kuulee kun vanhemmat juoruaa keskenään tai naapurin akan kanssa juorutaan ja toistavat ne sitten mielihyvin koulussa. Ei mitään väliä onko totta tai ei. 

Häivyin tuolta kylältä heti kun mahdollista, samoin veljeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maassa maan tavalla. Koskee myös nihkeitä takahikiöitä. Ja kyllä, asun sellaisessa ja olen muuttanut tänne kaupungista. Täällä ei siedetä muuttajia jotka tulevat kylälle henkseleitä paukutellen kuinka on tietoa ja rahaa, nyt pistetään kaikki kylän toiminta uusiksi kun on niin jämähtänyttä. 

Täällä ei tykätä ihmisistä jotka muuttavat maalle ja kuvittelevat että naapuri ihan hyvää hyvyyttään pilkkoo polttopuut, kantaa saunavedet, korjaa veneen ja leipoo jouluksi. Ehei, ihan samat säännöt pätee kuin kaupungissa.

Täällä pärjää kun on ystävällinen, maksaa palveluista, pitää pihan siistinä, koiran kotipihassa ja haukkumatta, ei päsmäröi ja viihtyy itsekseen.

Eikai kukaan tuollaista oleta, että naapuri tekis ilmaistöitä?

Asuttuani 20 vuotta maalla (tulin tänne miniäksi, en tosin maatilalle) voin todeta, että yllättävän moni uusi asukas olettaa, että maalla tehdään naapuriapuna lähestulkoon kaikki. Harva tajuaa, että se maksutta pihatiensä aurauksen saava mummo on aikoinaan hoitanut auraajaa perhepäivähoitajana 6 vuoden ajan ja sen jälkeen ollut apuna vaikka missä, korvaus tulee nyt työnä. Sama ei toimi sen tuoreen muuttajan kanssa, joka ei ole vuosien ajan osoittanut olevansa auttamisen arvoinen. Heidän tulee ihan oikeasti maksaa veroineen kaikkineen se, että joku tulee illalla omien töittensä jälkeen apuun

Eiköhän se idea ole kuitenkin se, että puolin ja toisin autellaan, eikä niin, että vain itse on saamapuolella (ellei sitten juuri rahallisesti korvaa asioita). Millaiset ihmiset olettavat, että vain naapuri auttaa, mutta itse ei tee mitään vastavuoroisesti, vaikka pystyisi?

Onhan se varmaan hankalaa päästä porukoihin senkin vuoksi, kun ihmisillä on rajallisesti aikaa ja resursseja kumminkin, ja piirit ovat jo olemassa. Sitä en kyllä ymmärrä, että on jo lähtökohtaisesti negatiivinen, kiusaava ja torjuva asenne, vaikka onhan tällaisellekin käytökselle kuitenkin omat syynsä, mitä tässäkin ketjussa on ilmi tullut moniltakin eri kanteilta. Toivottavasti niihinkin asioihin löytyisi jokin ratkaisu, ellei sitten vain luovuta ja muuta pois.

Tiedän tunteen. Mieheni on kotoisin pienestä kylästä ja minä kaupungista. Appivanhemmat ovat mukavia, mutta muut kyläläiset eivät. Joka kerta, kun mieheni kotiseudulla käydään, alkaa kauhea kyttäys ja juoruilu. Jos käyn ruokakaupassa ihan normaaliin kesämekkoon ja korkokenkiin pukeutuneena tai käytän meikkiä, ihmiset tuijottavat tai möläyttävät jotain ilkeää: "onpas likka laittautunut" tms. (Uskonnosta ei ole kysymys, koska appivanhempani ovat uskonnollisia ja melkein ainoat, jotka käyvät kirkossa ja muut kyläläiset eivät.) Perhettäni koskevia juoruja olen kuullut vahingossa esim. kirjastossa, kun puhujat eivät huomanneet minua hyllyjen takana.

Samoin inhoan tuota toisten pihoilla kulkemista ja koirien ulkoiluttamista toisten ikkunan alla. En ikinä muuttaisi maalle.

tuttuni koki tälläistä kylä kiusaamista, muutettuaan miehen mukana pikku kylä yhteisöön. aluksi kaikki halusivat kutsua kylään tai jutella(että saadaan juoruainekset kasaan) sit alkoi perättömät jutut liikkua, pihalta varastetttiin kaikki mikä irti lähti ym. tuttuni muutti kaupunkiin  ja on siellä erakkona tyytyväinen.satakunta-pirkaanmaan kylät.

jos muuttaa niin kannattaa pysyä erossa yhteisöstä. älä päästä kotiisi ketään ,katsele ajan kanssa millaisia ihmiset ovat luonteeltaan.varmaan on eroja eri maalaisyhteisöjen välillä jotkut paikat voi olla ok.

totuus on et pikku kylissä alkoholismia,insestiä,pedofiilejä,huijareita. uskonyhteisöt ,tiiviit maanviljelijä porukat ym.ovat jääneet sisällissotien ja traumojen aikaan. ennenhän piikoja hyväksi käytetttiin ym.

poliisia ei kutsuta vaikka mitä olis tapahtunu,mitähän naapurit ajattelee on isompi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, tästä tulikin enimmäkseen keskustelu juoruilusta.

Toivoisin enemmän niitä kokemuksia vastaavista, enkä analyysia siitä kuvittelenko juoruilun. Se juoruilu oli yksi esimerkki.

Ap.

Onko ap siellä itsesi ikäisiä ihmisiä? Saisitko sellaisiin yhteyttä? Kutsu vaikka kylään, tarjoa apuasi. Voihan olla, että eivät uskalla tutustua sinuun, auttaisiko avoimuus ja juttelu naapureiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se takanapäin juoruilu on, keksivätkö jotain valheita ja miten se on tullut ilmi? Millaisiin asioihin ne tarttuvat, voitko havainnollistaa?

Kiinnostaisi tietää, olen syntyperäinen helsinkiläinen, mutta harkinnut maallemuuttoa. En ollenkaan pysty kuvittelemaan tuota puolta, millaista siellä olisi.

Minua lähinnä kiinnostaa, miten tästä juoruilusta itse kuulee? Sen kun ei vaan ole paikallisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ei ne paikalliset ole siellä teitä paapomassa ja palvomassa.

Eihän tuo oikein onnistu jos on vaikka lapsia, kun on kaikenlaisia vanhempainiltoja ja lapsiakin voidaan kavahtaa jos vanhemmat levittelee ilkeämielisiä juoruja. Tai jos on ihan tultu omalle pihalle syyttämään jostain vahingonteosta.

Niin, kyllä meidän pihoille on tultu ja täällä on myös käyty saapastelemassa myös silloin kun on oltu poissa. Ja ihan itse ovat kertoneet että ovat käyneet. Ja tuosta juoruilusta nyt voi todellakin jotain päätellä, kun ovat minulle juoruamassa muista tänne muuttaneista.

Ap.

Siis tuosta noin vaan saapastellaan pihoillakin ja käydään kyttäämässä myös silloin, kun ollaan poissa? Eikö tuo jo ole kotirauhan tms. häirintää, kun ei kai sitä noin vaan voi pyöriä toisten pihoilla, kun tonttikin kuuluu omaan hallintaan tai on oma?

Eri

Käytiin katsomassa teidän uutta autoa. Oikaistiin teidän pihan poikki, kun ei viitsitty kiertää tien kautta. Ihmeteltiin, kun teillä oli verhot ikkunan edessä vielä aamukuudelta, että onko teillä kaikki ihan kunnossa. Käytiin nappaamassa pari omenaa teidän puusta, kun näkyi olevan niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös muutin e-p:lle. Olen myös kokenut täällä juoruilua ja ehkä pitäisi olla vähän sellainen röyhkeä ihminen pärjätäkseen. Välillä mietin kumpi on pahempi edellinen asuinpaikka satakunnassa vai tämä nykyinen. Ehkä tuo edellinen vielä pahempi. Ymmärrän sen, että paljon on itsestä kiinni, mutta en sitä kuinka pitää puhua pahaa toisista. Joku iso kaupunki on varmaan aika vapaa ympäristö jos näihin vertaa. Ap:n kannattaa tarkkaan miettiä kannattaisiko muuttaa pois. Tosin toinen vaihtoehto on sitten olla välittämättä. Se on silti aika kamala tilanne jos ostaa talon ja myöhemmin katuu. Näin kävi meillekin.

Ei sitä suuremmissakaan kaupungeissa välttämättä niin hääviä ole, tai riippuu asemasta. Juurikin tuossa on (ollut) ketju, missä käsitellään sitä, millä paikkakunnilla on tullut koulukiusatuksi, niin onhan sielläkin mainittu useampia tapauksia juurikin Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (olihan siellä mainittu toki pienemmilläkin paikkakunnilla tapahtuneita juttuja). Eli ei sillä varmaan merkitystä ole, missä sitä kaltoinkohdelluksi tulee ja missä vaiheessa elämää ja mistä syistä on johtunut.

Mutta mitähän näillekin asioille voisi tehdä? Onko sitä aina pakko muuttaa pois, jos ei vaan yrityksistä huolimatta tule hyvin kohdelluksi? Ihan yleisellä tasolla kysyn.

Itse ehkä tykkäisin muuttaa jollekin pienemmälle tai keskisuurelle paikkakunnalle, josko siellä olisi mukavampaa, mutta tällaisiakin ketjuja kun lukee, niin näyttää pahasti siltä, että missään ei välttämättä mene hyvin, kun on läpi elämän muutenkin tullut enemmän tai vähemmän huonosti kohdelluksi jatkuvasti tavalla tai toisella (ei toki kaikkien taholta, mutta liian monen). Kai se kuitenkin vähän riippuu siitäkin, millaisia ihmisiä kohtaa ja minne sitten lopulta päätyy. Olen kyllä sellainen ihminen, että helposti joutuu kaltoinkohdelluksi, mutta vaikea sitä asioita on lähteä muuttamaan, kun omatkaan resurssit ei oikein muutokseen riitä, ja muitakaan ei välttämättä saa korjaamaan toimintaansa, niin onhan tämä kärvistelyä jatkuvasti, millä ei oikeastaan muille ole lopulta mitään väliä, paitsi itselle. Eli onhan tähän alkanut jo väsyä, kun fyysiseenkin terveyteen on asiat vaikuttanut liiankin kanssa eräistä syistä, mistä syystä ne resurssitkin on vähissä.

Kun yli 20 000 asukasta on, jonkun isomman kaupungin kehällä, niin sinne jo pääsee sekaan ja on tarpeeksi "junantuomia" että ei ole silmätikkuna.

Kauhean pienelle kylälle ei sielläkään parane mennä.

Kiitos vinkistä :). Itsekin ajattelin, että joku keskisuuri paikkakunta tms. varmaankin olisi paras, mutta tuo kuvailusi on kyllä tosi hyvä ja täsmentävä, ja auttoi selkiyttämään asiaa.

Jos on isommassa kaupungissa asunut niin maaseudulla voi tuntua, että ihmiset ovat hiljaisia, juroja. Vaikea sanoa mistä kyse. Onko muualta muuttanut liian vilkas maaseutulaisen mielestä. Ehkä vain on liian kaupunkilainen. Jos on maaseudulta kotoisin ja muuttanut etelä- Suomeen niin kun menee käymään kotikylässä niin ei välttämättä enää tunnu samalta kuin silloin kun siellä asui. En usko, että ihmiset mitenkään "vihaavat" muualta muuttaneita, he ovat vain maalaisia. Kannattaa olla ystävällinen vaikka kuinka kyräilisivät. Karjalaiset ja savolaiset ovat sosiaalisempia.

pienten kylien ihmiset, ovat tottuneet tiettyihin tapoihin, vaikka nämä tavat olisi vääriä ja kauheita,kuten juoruilu ja perättömien juttujen levittely. toisten pihoille saapastelu ja tirkistelykin on kamalia tapoja.

kaupunkilaisille ainakin monelle, on tullut opittua käytöstapoja ja ovat tottuneet erilaisiin ihmisiin ja toiminta tapoihin.katsomukset on avartunut.

usein pienten kylien ihmiset reagoi torjumal ja mitätöimäl, uusia terveempiä ihmisiä. ehkä herättää vaikeita tunteita uusi ihminen, joka on iloinen ja avoin. siinähän korostuu vastapuolen pahansuopainen juoruilu elämäntapa pahasti.

kyllä maaseudulkin on normaali ihmisiä, mut he tuntuu elävän mieluusti sitä erakko elämantapaa.

Ei kannata luovuttaa vaan antaa ajan kulua. Olen itsekin maaseudulta mutta muuttanut opiskelujen jälkeen takaisin. Olen hyvin vähän naapurieni kanssa tekemisissä vaikka he ovat käytännössä olleet naapureita syntymästäni lähtien. Tiedän että minusta puhutaan kylällä (olen ikisinkku) mutta antaa heidän puhua, juorut ovat aina juoruja ja ne eivät lopu koskaan. Olen päättänyt olla kyläläisten kanssa ns. asialinjalla.

Neuvona voin antaa vain että olkaa omia itsejänne, liiallinen innokkuus tappaa sen orastavankin mielenkiinnon ja olkaa rehellisiä. Mikäli on helpompaa kannattaa ystävystyä niiden muiden muualta muuttaneiden kanssa ensialkuun. Paikkakuntalaisiksi lukeutumiseksi vie vuosia aikaa.