Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unelmapaikka maaseudulla, mutta kyläyhteisö ei hyväksy muualta tulleita
19.05.2021 |
Ensimmäinen paikka, joka oikeasti tuntuu kodilta. Syrjäisellä harvaan asutulla alueella. Saavuimme muutama vuosi sitten elämänmyönteisinä, positiivisina ja yhteistyöhaluisina. Aika pian kävi ilmi, että paikalliset ei todellakaan pidä muualta tulleista. On alkanut hienovarainen ja ei niin hienovarainen kiusanteko, todella ilkeämielinen juoruilu. On muitakin muualta muuttaneita, jotka kokeneet samaa. Nyt on jokapäiväistä itsensä kanssa kamppailua siitä, tuliko tehtyä elämän suurin virhe. Olen muuttunut kielteiseksi, varautuneeksi ja pelokkaaksi.
Olen asunut syrjäseuduilla ennenkin, mutta missään en ole kokenut vastaanvanlaista kielteisyyttä ja ulkopuolisuutta. En tarvitse mitään uber-yhteisöllisyyttä, mutta sentään olisi kiva tuntea että ihmisiin voi jollain tavalla luottaa.
Onko muita jotka kokeneet tällaista? Helpottiko ajan mittaan?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Minä myös muutin e-p:lle. Olen myös kokenut täällä juoruilua ja ehkä pitäisi olla vähän sellainen röyhkeä ihminen pärjätäkseen. Välillä mietin kumpi on pahempi edellinen asuinpaikka satakunnassa vai tämä nykyinen. Ehkä tuo edellinen vielä pahempi. Ymmärrän sen, että paljon on itsestä kiinni, mutta en sitä kuinka pitää puhua pahaa toisista. Joku iso kaupunki on varmaan aika vapaa ympäristö jos näihin vertaa. Ap:n kannattaa tarkkaan miettiä kannattaisiko muuttaa pois. Tosin toinen vaihtoehto on sitten olla välittämättä. Se on silti aika kamala tilanne jos ostaa talon ja myöhemmin katuu. Näin kävi meillekin.
Ei sitä suuremmissakaan kaupungeissa välttämättä niin hääviä ole, tai riippuu asemasta. Juurikin tuossa on (ollut) ketju, missä käsitellään sitä, millä paikkakunnilla on tullut koulukiusatuksi, niin onhan sielläkin mainittu useampia tapauksia juurikin Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (olihan siellä mainittu toki pienemmilläkin paikkakunnilla tapahtuneita juttuja). Eli ei sillä varmaan merkitystä ole, missä sitä kaltoinkohdelluksi tulee ja missä vaiheessa elämää ja mistä syistä on johtunut.
Mutta mitähän näillekin asioille voisi tehdä? Onko sitä aina pakko muuttaa pois, jos ei vaan yrityksistä huolimatta tule hyvin kohdelluksi? Ihan yleisellä tasolla kysyn.
Itse ehkä tykkäisin muuttaa jollekin pienemmälle tai keskisuurelle paikkakunnalle, josko siellä olisi mukavampaa, mutta tällaisiakin ketjuja kun lukee, niin näyttää pahasti siltä, että missään ei välttämättä mene hyvin, kun on läpi elämän muutenkin tullut enemmän tai vähemmän huonosti kohdelluksi jatkuvasti tavalla tai toisella (ei toki kaikkien taholta, mutta liian monen). Kai se kuitenkin vähän riippuu siitäkin, millaisia ihmisiä kohtaa ja minne sitten lopulta päätyy. Olen kyllä sellainen ihminen, että helposti joutuu kaltoinkohdelluksi, mutta vaikea sitä asioita on lähteä muuttamaan, kun omatkaan resurssit ei oikein muutokseen riitä, ja muitakaan ei välttämättä saa korjaamaan toimintaansa, niin onhan tämä kärvistelyä jatkuvasti, millä ei oikeastaan muille ole lopulta mitään väliä, paitsi itselle. Eli onhan tähän alkanut jo väsyä, kun fyysiseenkin terveyteen on asiat vaikuttanut liiankin kanssa eräistä syistä, mistä syystä ne resurssitkin on vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista se takanapäin juoruilu on, keksivätkö jotain valheita ja miten se on tullut ilmi? Millaisiin asioihin ne tarttuvat, voitko havainnollistaa?
Kiinnostaisi tietää, olen syntyperäinen helsinkiläinen, mutta harkinnut maallemuuttoa. En ollenkaan pysty kuvittelemaan tuota puolta, millaista siellä olisi.
Minua lähinnä kiinnostaa, miten tästä juoruilusta itse kuulee? Sen kun ei vaan ole paikallisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ei ne paikalliset ole siellä teitä paapomassa ja palvomassa.
Eihän tuo oikein onnistu jos on vaikka lapsia, kun on kaikenlaisia vanhempainiltoja ja lapsiakin voidaan kavahtaa jos vanhemmat levittelee ilkeämielisiä juoruja. Tai jos on ihan tultu omalle pihalle syyttämään jostain vahingonteosta.
Niin, kyllä meidän pihoille on tultu ja täällä on myös käyty saapastelemassa myös silloin kun on oltu poissa. Ja ihan itse ovat kertoneet että ovat käyneet. Ja tuosta juoruilusta nyt voi todellakin jotain päätellä, kun ovat minulle juoruamassa muista tänne muuttaneista.
Ap.
Siis tuosta noin vaan saapastellaan pihoillakin ja käydään kyttäämässä myös silloin, kun ollaan poissa? Eikö tuo jo ole kotirauhan tms. häirintää, kun ei kai sitä noin vaan voi pyöriä toisten pihoilla, kun tonttikin kuuluu omaan hallintaan tai on oma?
Eri
Maaseudulla on oikeasti tapana juoruta asioista ja sana leviää nopeasti. Asioita spekuloidaan naapuruston kesken ja auton vaihto huomataan. Samoiten se moikkaatko vai et. Tai kenen kanssa ystävystyy. Tämä voi polttaa siltoja muihin paikallisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin eteläpohjanmaalle, eikä ketään kiinnosta. Ei hyvässä, enkä tiedä, kiinnostaako pahassa. Jotkut naapurit tervehtii, jotkut vaan mulkoilee.
Ihan sama mulle. Viihdyn täällä ja muutin tänne siksi, etten jaksa ihmisiä. Toki mitään kiusaamista en haluaisi kohdata.
Minä muutin pohjoisen kylään ja nautin, kun saa elää rauhassa. Jokainen tuntuu elävän omaa elämäänsä, eikä muut kiinnosta. En tiedä edes kaikkien naapureiden nimiä, vaikka on asuttu jo kymmenkunta vuotta. On tilaa ja naapurit etäällä
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on oikeasti tapana juoruta asioista ja sana leviää nopeasti. Asioita spekuloidaan naapuruston kesken ja auton vaihto huomataan. Samoiten se moikkaatko vai et. Tai kenen kanssa ystävystyy. Tämä voi polttaa siltoja muihin paikallisiin.
Tää on jännä juttu. Porukka on päivät töissä kaupungissa tai tekee pitkää päivää tiloilla ja silti ihmeesti oletetaan, että joutavat juoruilemaan. Auton vaihto kyllä huomataan, koska varkaiden takia on pakko panna merkille, millaisilla kulkupeleillä kuljetaan, mutta muuten se on yksi ja hailea, ostiko naapurin kaivinkonekuski autonsa osamaksulla vai käteisellä.
Muualta tulleilla on outo oletus, että he ovat kyläyhteisön ydin ja juorujen kohde, vaikka kylällä suurin osa ei tiedä heistä mitään eikä oikeastaan edes kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on joko provo (joku pk-seudulla asunnon omistava joka huolissaan muuttoliikkeestä maalle) tai sitten ap kuvittelee pitkälti omiaan.
Suomalaiset ei yleensä ole mitään sosiaalisia mutta ei sen takia kannata alkaa kuvittelemaan että ovat jotenkin vihamielisiä. Monet vaan viihtyvät yksin ilman ihmiskontakteja.
En jaksa lukea koko ketjua mutta alituksessa ei kerrottu mitä kiusaa tekevät? Todennäköisesti siksi ettei ole mitään kiusaa vaan ap vain tulkitsee sen niin.
Jos ap itse on tyypillinen suomalainen, ei varmaan itsekään kovin aktiivisesti ole yrittänyt saada kavereita vaan odottaa että muut tulee ovelle?
Sama se koskee ikänsä asuneita, vaikka kuinka olisi useammassa polvessa sukua asunut. Jos löydetään juoruttavaa, niin kyllä juorutaan. Mutta en oikein usko että ihmiset sen erilaisempia ovat kaupungissakaan, jos sielläkin olisi pieniä yhteisöjä, ja kaikki tietäisivät puheena olevat henkilöt niin ihan samoinhan se menisi.
Itse olen alkuperäisasukkaana täysin ulkopuolinen, mutta sen verran joku on lipsauttanut minullekin että tiedän että minusta on puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja tulijoissa itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa?
Miettikää millä asenteella sinne maalle ja syrjäisiin paikkoihin muutatte.
Jos se on samanlainen asenne kuin tällä palstalla, että kaikki böndet ovat moukkia, niin ei kannata ihmitellä että ystäviä löydy ja että suhtautuminen uusiin ihmsiin on joskus nuivaa.
Miksi aina vaaditaan muilta jotain, olematta itse valmis johonkin.
Kyllä nuo pienet alueet toivovat lisää asukkaita, että myös palvelut säilyisivät niiden keskuspaikassa, kuten kirkonkylillä.
Ap:han sanoi että on positiivinen ja ystävällinen ihminen ja muutti hyvillä mielin maalle.
No sehän se just pahinta on monille "maalaisjunteille". Tervehdi ystävällisesti niin hienostelet. Ole iloinen niin olet tekopirteä. Äitini jaksaa maaseudultaan aina valittaa kuinka kylmiä ihmisiä täällä kaupungissa asuu (asui itsekin täällä muutaman vuoden). Itse on yleensä hiljaa ja kun puhuu, puhuu jotenkin "venkoillen" niin, ettei kukaan ymmärrä ja se on sitä huumoria vaan, täällä ollaan niin totisia. Selän takana haukkuu kaikki, muistan kun ollessani lapsi haukkui kaverinikin, että sillä on niin pitkät jalat, että koulureppu tulee selässä tosi alas, tämä oli oikein huvittavaa. Lapsen fyysinen ominaisuus. Ja tämän lapsen äiti oli pidentänyt hamettaan niin, että pidennys näkyi, tämä oli oikein hupaisaa, että siinä hienolla naisella (opettaja) ei ollutkaan rahaa hameeseen ja hah hah haa. On myös tosi pisteliäs, saattaa tokaista jotain loukkaavaa, mutta vaihtaa heti puheenaihetta, jotta toinen ei ehdi vastata. Ja tämä kaikki on vain huumoria, iloista maalaismeininkiä. Eikä todellakaan ole suvun ja asuinalueen pahinta sorttia. Mieluummin asun ikävässä ja totisessa kaupungissa, jossa tervehdykseen vastataan ym. omituista.
Saman olen pistänyt merkille monissa maalta kotoisin olevissa. Leppoisuus, humoristisuus ja iloisuus ovat käytännössä pisteliäisyyttä, vedättämistä, venkoilua ja henkilökohtaisuuksiin menevää ilkeilyä. Kuulostaa tutulta tuo lapsen ulkoisten ominaisuuksien pilkkaaminen. Samoin kaikki umpimieliset vanhapiika- ja n**kerijutut yms. ovat monien mielestä normaalia leikinlaskua. Toisaalta kyse ei liene niinkään maalla asumisesta vaan siitä, että ihminen on elänyt niin pienissä piireissä, ettei ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan käytöstään. Sisäänpäinkääntyneissä ja tiiviissä yhteisöissä syntyy helposti kaikenlaisia vähemmän fiksuja suhtautumistapoja ja ajattelu hämärtyy esimerkiksi sen suhteen, mikä on huumoria ja mikä vain turhaa loukkaamista. Näitä mätäpesäkkeitä löytyy myös kaupunkien lähiöistä, joissa porukalla on liikaa aikaa ja vähän hutera todellisuudentaju muutenkin, usein liiallisen päihteidenkäytön tai tapahtumaköyhän elämän seurauksena.
Muistan miten Helsinkiin opiskelemaan muutaessani ujostelin taustaani eli olin pienestä tuppukylästä, tosin takana oli vaihtarivuosi USA:ssa, runsaasti matkustelua perheen kanssa jne., mutta koti oli aina ollut samassa paikassa ja elämänpiiri pieni. Hämmennys oli iso, kun huomasin, että Helsingissä elettiin vielä suppeammin kuin meillä maalla. Töölöstä ei lähdetty Kallioon eikä Lauttasaaressa asuvalla käynyt edes mielessä, että 4 korttelin kokoinen maailma oli pieni. Ehei, he olivat kaupunkilaisia, niitä parempia ihmisiä, jotka saattoivat irvailla maalaisille näiden pientä elämää ja muuttohaluttomuutta, mutta jotka eivät itse koskaan uskaltaneet muuttaa, koska "täällä on kaikki".
Vierailija kirjoitti:
Maassa maan tavalla. Koskee myös nihkeitä takahikiöitä. Ja kyllä, asun sellaisessa ja olen muuttanut tänne kaupungista. Täällä ei siedetä muuttajia jotka tulevat kylälle henkseleitä paukutellen kuinka on tietoa ja rahaa, nyt pistetään kaikki kylän toiminta uusiksi kun on niin jämähtänyttä.
Täällä ei tykätä ihmisistä jotka muuttavat maalle ja kuvittelevat että naapuri ihan hyvää hyvyyttään pilkkoo polttopuut, kantaa saunavedet, korjaa veneen ja leipoo jouluksi. Ehei, ihan samat säännöt pätee kuin kaupungissa.
Täällä pärjää kun on ystävällinen, maksaa palveluista, pitää pihan siistinä, koiran kotipihassa ja haukkumatta, ei päsmäröi ja viihtyy itsekseen.
No osataan sitä kaupungissakin passuuttaa naapureita... Itse asun Lahdessa rivitalossa ja seinän takainen leskirouva passuuttaa itseään vuoronperään vähän kaikilla naapureilla. Oma ukkoni on kiltisti korjannut ja maalannut ko. akan puoleisen aidan, vaikka akka ihan hyväkuntoisena (juoksee koiransa kanssa jatkuvasti eli hyvässä kunnossa on) olisi pystynyt siihen itsekin. Samaten hän passuuttaa jopa naapurin 80-vuotiasta pariskuntaa, jotka käyvät aina leikkaamassa sen pikkupihatilkun nurmikon, istuttelemassa kukkia yms yms... Mitään tuo eukko ei viitsi tehdä itse pihallaan. Kas kun ei käske naapureita palvelemaan itseään kotiinsakin... Mielestäni tuollaisen ihmisen pitäisi asua kerrostalossa, niin ei tarvis tikkua pistää ristiin minkään eteen, eikä tarvitsisi myöskään nolosti laiskuuttaan teettää naapureilla omia pihatöitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIkä on juoruilua eli jos ei ole tekemisissä kyläläisten kanssa, niin miten ihmeessä tietää heidän juoruilevan?
Asun maalla ja tänne on viime vuosina ollut tulijoita, jotka odottavat kanta-asukkaiden odottavan innolla uusia asukkaita. Kuvitellaan, että talkooapua on aina tarjolla ja että se naapurissa asuva sähkömies ihan innolla tulee maksutta töihin, kun luvataan, että me teemme syksyllä omenasiideriä, saat sitä pari pulloa palkaksi.
Kun naapuri ystävineen kirmailee koirien kanssa vehnänoraassa vedoten siihen, että tässä on tämä nurmikko eikä viljaa, niin jostain syystä niitä juoruja lähtee syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Maassa maan tavalla. Koskee myös nihkeitä takahikiöitä. Ja kyllä, asun sellaisessa ja olen muuttanut tänne kaupungista. Täällä ei siedetä muuttajia jotka tulevat kylälle henkseleitä paukutellen kuinka on tietoa ja rahaa, nyt pistetään kaikki kylän toiminta uusiksi kun on niin jämähtänyttä.
Täällä ei tykätä ihmisistä jotka muuttavat maalle ja kuvittelevat että naapuri ihan hyvää hyvyyttään pilkkoo polttopuut, kantaa saunavedet, korjaa veneen ja leipoo jouluksi. Ehei, ihan samat säännöt pätee kuin kaupungissa.
Täällä pärjää kun on ystävällinen, maksaa palveluista, pitää pihan siistinä, koiran kotipihassa ja haukkumatta, ei päsmäröi ja viihtyy itsekseen.
Eikai kukaan tuollaista oleta, että naapuri tekis ilmaistöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista se takanapäin juoruilu on, keksivätkö jotain valheita ja miten se on tullut ilmi? Millaisiin asioihin ne tarttuvat, voitko havainnollistaa?
Kiinnostaisi tietää, olen syntyperäinen helsinkiläinen, mutta harkinnut maallemuuttoa. En ollenkaan pysty kuvittelemaan tuota puolta, millaista siellä olisi.
En ole ap mutta olen asunut maalla sekä Helsingissä. Pikkupaikkakunnalla seurataan toisten tekemisiä ja niitä "ihmetellään" jos joku tekeekin eri tavalla kuin muut. Esim. maalaa aidan väärän väriseksi, pitää autoa väärässä paikassa(ihan laillisessa mutta kukaan muu ei tee niin niin et sinäkään saa tehdä). Siitä jauhetaan sitten päivitellen vuositolkulla. Kasvisruoka, avokadot, caffelatet, tortillat sun muut on hapatusta ja ylpeiden helsingin herrojen juttuja. Oikea ihminen syö oikeaa ruokaa ja välillä kebabia ja pizzaa. Kaupunkilaiset eivät ole oikeita ihmisiä. Oikeat ihmiset käyttävät oikeaa itsetehtyä marjahilloa ja tekevät täytekakut ja muut leivonnaiset itse(VOILLA) eivätkä osta mitään puolivalmiitakaan juttuja kaupasta. Oikeat ihmiset poimivat itse marjansa, sanko- ja henkensä kaupalla syksyt pitkät.
Oikeat ihmiset harrastavat pihanhoitoa, silloin ei tarvitse vouhottaa kuntosalilla. Ihminen on laiska ja joutava jos ei asu omakotitalossa ja touhua pihanhoidossa ja marjahillonteossa aamusta iltaan. Oikealla ihmisellä ei ole aikaa jonninjoutaviin jumppiin. Kerran viikossa tosin saa käydä kevyessä piletaksessa vai mikä se nyt olikaan.
Oikeat ihmiset ajavat autolla, eivät kävele. Muistapa se. Ja jos kävelet niin tee se mielellään omalla pihalla niin saa nahkaverhot vilkkua naapurin ikkunoissa eikä tarvitse ihmetellä että minnekähän se tuokin lähti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin maalta, ja tunnistan tuon vihamielisyyden. Niitä, jotka myyvät pelto- tai metsämaita tonteiksi "kaupunkilaisille" suunnilleen vihataan, ja sitten niille tonteille talonsa rakentavat saavat tämän vihan niskaansa eivätkä ikinä pääse osaksi kyläyhteisöä. Heidän asumisensa "sen ja sen" pellolla vain lähinnä v*tuttaa.
Jotain selkkauksiakin on ollut. Yhden entisen pellonereunan ok-talon asukkaat tekivät valituksen, kun läheinen talli ryhtyi rakentamaan maneesia. Aiheutuu kuulema vaikka mitä haittaa. Noh, ympäristökeskuksen vastaus oli, että ovat rakentaneet talonsa maatalousalueeksi kaavoitetulle maalle, ja maneesin paikalle voisi rakentaa vaikka sikalan. Että sillä lailla.
Että miettikää nämä asiat, kun etsitte uudistalotonttia maalta.
Tuskin nyt sentään vihataan, mutta onhan se hankalaa, kun uusnaapurusto ei ymmärrä maalla asumisen perusperiaatteita eli naapurilla on edelleen rasiteoikeutensa, ei se tontin myötä minnekään kadonnut. Jos siitä omakotitalon vierestä on saanut 1800-luvulla ajaa rantapellolle, niin tuskin se rasita 2020-luvulla yllättäen asiakirjoista katoaa, vaikka tienpohja olisi omakotiasukkaan mielestä hänen omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja tulijoissa itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa?
Miettikää millä asenteella sinne maalle ja syrjäisiin paikkoihin muutatte.
Jos se on samanlainen asenne kuin tällä palstalla, että kaikki böndet ovat moukkia, niin ei kannata ihmitellä että ystäviä löydy ja että suhtautuminen uusiin ihmsiin on joskus nuivaa.
Miksi aina vaaditaan muilta jotain, olematta itse valmis johonkin.
Kyllä nuo pienet alueet toivovat lisää asukkaita, että myös palvelut säilyisivät niiden keskuspaikassa, kuten kirkonkylillä.
Ap:han sanoi että on positiivinen ja ystävällinen ihminen ja muutti hyvillä mielin maalle.
No sehän se just pahinta on monille "maalaisjunteille". Tervehdi ystävällisesti niin hienostelet. Ole iloinen niin olet tekopirteä. Äitini jaksaa maaseudultaan aina valittaa kuinka kylmiä ihmisiä täällä kaupungissa asuu (asui itsekin täällä muutaman vuoden). Itse on yleensä hiljaa ja kun puhuu, puhuu jotenkin "venkoillen" niin, ettei kukaan ymmärrä ja se on sitä huumoria vaan, täällä ollaan niin totisia. Selän takana haukkuu kaikki, muistan kun ollessani lapsi haukkui kaverinikin, että sillä on niin pitkät jalat, että koulureppu tulee selässä tosi alas, tämä oli oikein huvittavaa. Lapsen fyysinen ominaisuus. Ja tämän lapsen äiti oli pidentänyt hamettaan niin, että pidennys näkyi, tämä oli oikein hupaisaa, että siinä hienolla naisella (opettaja) ei ollutkaan rahaa hameeseen ja hah hah haa. On myös tosi pisteliäs, saattaa tokaista jotain loukkaavaa, mutta vaihtaa heti puheenaihetta, jotta toinen ei ehdi vastata. Ja tämä kaikki on vain huumoria, iloista maalaismeininkiä. Eikä todellakaan ole suvun ja asuinalueen pahinta sorttia. Mieluummin asun ikävässä ja totisessa kaupungissa, jossa tervehdykseen vastataan ym. omituista.
Saman olen pistänyt merkille monissa maalta kotoisin olevissa. Leppoisuus, humoristisuus ja iloisuus ovat käytännössä pisteliäisyyttä, vedättämistä, venkoilua ja henkilökohtaisuuksiin menevää ilkeilyä. Kuulostaa tutulta tuo lapsen ulkoisten ominaisuuksien pilkkaaminen. Samoin kaikki umpimieliset vanhapiika- ja n**kerijutut yms. ovat monien mielestä normaalia leikinlaskua. Toisaalta kyse ei liene niinkään maalla asumisesta vaan siitä, että ihminen on elänyt niin pienissä piireissä, ettei ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan käytöstään. Sisäänpäinkääntyneissä ja tiiviissä yhteisöissä syntyy helposti kaikenlaisia vähemmän fiksuja suhtautumistapoja ja ajattelu hämärtyy esimerkiksi sen suhteen, mikä on huumoria ja mikä vain turhaa loukkaamista. Näitä mätäpesäkkeitä löytyy myös kaupunkien lähiöistä, joissa porukalla on liikaa aikaa ja vähän hutera todellisuudentaju muutenkin, usein liiallisen päihteidenkäytön tai tapahtumaköyhän elämän seurauksena.
Minulla on samanlaisia sukulaisia maalla, todella ankeaa ja ahdasta elämää tosiaan elävät nuo arvostelijat.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on joko provo (joku pk-seudulla asunnon omistava joka huolissaan muuttoliikkeestä maalle) tai sitten ap kuvittelee pitkälti omiaan.
Suomalaiset ei yleensä ole mitään sosiaalisia mutta ei sen takia kannata alkaa kuvittelemaan että ovat jotenkin vihamielisiä. Monet vaan viihtyvät yksin ilman ihmiskontakteja.
En jaksa lukea koko ketjua mutta alituksessa ei kerrottu mitä kiusaa tekevät? Todennäköisesti siksi ettei ole mitään kiusaa vaan ap vain tulkitsee sen niin.
Jos ap itse on tyypillinen suomalainen, ei varmaan itsekään kovin aktiivisesti ole yrittänyt saada kavereita vaan odottaa että muut tulee ovelle?
Ehkä kannattaa lukea ap:n viestit, niin ei ole noin paljon vääriä oletuksia. On tehty kiusaa ja ap ollut aktiivinen ja iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta (Itä-uusimaa, ei pohjanmaa). Asuin lähes 10 vuotta ja ensimmäinen vuosi meni hyvin. Kylä oli utelias ja ehkä iloinenkin, että joku nuorehko muutti kylään (Olin vajaa 40 v.). Hyvin pian alkoi sitten ilkeä juoruilu ja muu tympeä käytös. Aivan kuten AP kuvailee.
En saanut paikkakunnalta töitä, kukaan ei halunnu tehdä yhteistyötä liiketoiminnassa jne. Lopulta muutin takaisin Helsinkiin siten, että säilytin talon kakkoskotina ja vähän ajattelin että ehkä palaisin pysyvästi joskus. Tilanne vaan paheni kyläyhteisössä joten talo myytiin. Osa niistä pahantekijöistä ovat kuolleet (ns nuorina) ja osalla menneet firmat konkkaan. Olen nykyää ihan hulluissa jutuissa mukana stadissa, mutta eipä kukaan ole yhtä ilkeä kuin pikkukylän kiusaajat! Tai no siis ei mitään sinnepäinkään. Muuta pois ei tule paranemaan ja sulla elämänlaatu huononee, psyyke häiriintyy.
Aina välillä tällainen kyläyhteisö ottaa jonkun ulkopuolisen mukaan avosylin. Se on ihan sattumaa ja vedit nyt vain tyhjän arvan. Kantsii vaan häipyä ja katkaista kaikki välit, ei edes mitään facebookseurantaa niitten täydellisistä tempauksistaan.
Täällä toisella pikkupaikkakunnalla kylä näivettyy ja liiketilat tyhjenee. Asiakkaita ei riitä kun muualta kun ihmiset kiusataan pois. Tämäkin paikkakunta, ainakin johtajat yrittävät elvyttää kylää ja saada ihmisiä tänne mutta turhaa räpistelyä kun ilmapiiri on mikä on. Kannattais asukkaiden muuttaa asennettaan niin pysyisi pikkukaupungit elossa. Nyt kun olisi buumia muuttaakin etätöiden lisäännyttyä pääkaupubkiseudulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maassa maan tavalla. Koskee myös nihkeitä takahikiöitä. Ja kyllä, asun sellaisessa ja olen muuttanut tänne kaupungista. Täällä ei siedetä muuttajia jotka tulevat kylälle henkseleitä paukutellen kuinka on tietoa ja rahaa, nyt pistetään kaikki kylän toiminta uusiksi kun on niin jämähtänyttä.
Täällä ei tykätä ihmisistä jotka muuttavat maalle ja kuvittelevat että naapuri ihan hyvää hyvyyttään pilkkoo polttopuut, kantaa saunavedet, korjaa veneen ja leipoo jouluksi. Ehei, ihan samat säännöt pätee kuin kaupungissa.
Täällä pärjää kun on ystävällinen, maksaa palveluista, pitää pihan siistinä, koiran kotipihassa ja haukkumatta, ei päsmäröi ja viihtyy itsekseen.
Eikai kukaan tuollaista oleta, että naapuri tekis ilmaistöitä?
Asuttuani 20 vuotta maalla (tulin tänne miniäksi, en tosin maatilalle) voin todeta, että yllättävän moni uusi asukas olettaa, että maalla tehdään naapuriapuna lähestulkoon kaikki. Harva tajuaa, että se maksutta pihatiensä aurauksen saava mummo on aikoinaan hoitanut auraajaa perhepäivähoitajana 6 vuoden ajan ja sen jälkeen ollut apuna vaikka missä, korvaus tulee nyt työnä. Sama ei toimi sen tuoreen muuttajan kanssa, joka ei ole vuosien ajan osoittanut olevansa auttamisen arvoinen. Heidän tulee ihan oikeasti maksaa veroineen kaikkineen se, että joku tulee illalla omien töittensä jälkeen apuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta (Itä-uusimaa, ei pohjanmaa). Asuin lähes 10 vuotta ja ensimmäinen vuosi meni hyvin. Kylä oli utelias ja ehkä iloinenkin, että joku nuorehko muutti kylään (Olin vajaa 40 v.). Hyvin pian alkoi sitten ilkeä juoruilu ja muu tympeä käytös. Aivan kuten AP kuvailee.
En saanut paikkakunnalta töitä, kukaan ei halunnu tehdä yhteistyötä liiketoiminnassa jne. Lopulta muutin takaisin Helsinkiin siten, että säilytin talon kakkoskotina ja vähän ajattelin että ehkä palaisin pysyvästi joskus. Tilanne vaan paheni kyläyhteisössä joten talo myytiin. Osa niistä pahantekijöistä ovat kuolleet (ns nuorina) ja osalla menneet firmat konkkaan. Olen nykyää ihan hulluissa jutuissa mukana stadissa, mutta eipä kukaan ole yhtä ilkeä kuin pikkukylän kiusaajat! Tai no siis ei mitään sinnepäinkään. Muuta pois ei tule paranemaan ja sulla elämänlaatu huononee, psyyke häiriintyy.
Aina välillä tällainen kyläyhteisö ottaa jonkun ulkopuolisen mukaan avosylin. Se on ihan sattumaa ja vedit nyt vain tyhjän arvan. Kantsii vaan häipyä ja katkaista kaikki välit, ei edes mitään facebookseurantaa niitten täydellisistä tempauksistaan.
Täällä toisella pikkupaikkakunnalla kylä näivettyy ja liiketilat tyhjenee. Asiakkaita ei riitä kun muualta kun ihmiset kiusataan pois. Tämäkin paikkakunta, ainakin johtajat yrittävät elvyttää kylää ja saada ihmisiä tänne mutta turhaa räpistelyä kun ilmapiiri on mikä on. Kannattais asukkaiden muuttaa asennettaan niin pysyisi pikkukaupungit elossa. Nyt kun olisi buumia muuttaakin etätöiden lisäännyttyä pääkaupubkiseudulta pois.
Helsingin keskusta autioituu eli siellä on paljon kaunaisia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Tulukkee vua savommualle tiällon kaekki aena nii kivvoo. Luahattaa ja lottutettaa päevät pitkät. Ee ou kiirrettä eekä pahhoo mieltä kellään.
Nii on heleppoo kun nuapur tietää siun asias paremmi ku sinnäe ite! Ja jos ee tiijä ni kyllä arvoo!
Alue: Aihe vapaa
Saman olen pistänyt merkille monissa maalta kotoisin olevissa. Leppoisuus, humoristisuus ja iloisuus ovat käytännössä pisteliäisyyttä, vedättämistä, venkoilua ja henkilökohtaisuuksiin menevää ilkeilyä. Kuulostaa tutulta tuo lapsen ulkoisten ominaisuuksien pilkkaaminen. Samoin kaikki umpimieliset vanhapiika- ja n**kerijutut yms. ovat monien mielestä normaalia leikinlaskua. Toisaalta kyse ei liene niinkään maalla asumisesta vaan siitä, että ihminen on elänyt niin pienissä piireissä, ettei ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan käytöstään. Sisäänpäinkääntyneissä ja tiiviissä yhteisöissä syntyy helposti kaikenlaisia vähemmän fiksuja suhtautumistapoja ja ajattelu hämärtyy esimerkiksi sen suhteen, mikä on huumoria ja mikä vain turhaa loukkaamista. Näitä mätäpesäkkeitä löytyy myös kaupunkien lähiöistä, joissa porukalla on liikaa aikaa ja vähän hutera todellisuudentaju muutenkin, usein liiallisen päihteidenkäytön tai tapahtumaköyhän elämän seurauksena.