Lue keskustelun säännöt.
Haaveissa rintamamiestalo!
18.05.2021 |
Ai että unelmoin 50-lukulaisesta rintamamiestalosta :) Olisi ihana rempata omanlaiseksi, päivittää pinnat ja remontoida kylpyhuone ja keittiö tähän päivään mutta ei mitään liian modernia. Kolme kerrosta olisi ihana.
Mutta onhan siinä riskinsä kun tuohon aikaan rakennusmateriaalit ja -tekniikat ovat olleet hieman toista kuin nykyään. En haluaisi hometaloon. Purkamisen yhteydessä voi paljastua kosteusvaurioita.
Muita jotka haaveilevat vanhasta talosta? :)
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa saman tien vielä vanhempi talo. Meillä on luonnonkivijalalle perustettu hirsitalo kunnon rossipohjalla. Alkuperäiset kattopäreet on jätetty peltikaton aluskatteeksi. Terveellistä ja kodikasta asumista jo vuodesta 1903.
Tälle suositus myös. Jotenkin miellyttävät silmääkin enemmän kuin sodan jälkeen rakennetut talot. Monet rintamamiestalot on pilattu ikkunaremonteilla, joissa moniruutuisen ikkunan tilalle on vaihdettu yksiruutuinen.
Näitä on vaan tosi vähän tarjolla, varsinkin kaupungeissa. Kaverini asuu tuommoisessa vanhassa hirsitalossa, ja onhan se aivan ihana! Harmi vaan, ettei tässä omassa kotikaupungissani ole semmoisia ainakaan meille sopivilla alueilla, enkä ole valmis muuttamaan maaseudulle vain talon takia. Rintamamiestaloja taas on vaikka ja kuinka ihan keskustan läheisyydessäkin, ja ihanat puutarhatontit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Runkoa myöten auki, niin säästyy monelta. Todennäköisesti jopa helpoin tapa, kun ei tarvi sovittaa vanhaa uuteen. Toki halvempaa silti rakentaa uusi. Salaojat on kallis laittaa kellarilliseen taloon.
Kallis?
Kaivinkoneella kyljet auki, primerit ja patolevyt niskaan, putket ja sepeli monttuun. Itse tekemällä tupakkitaukoineen iltahommina ei mene edes viikkoa.
Minulla on isäni rakentamassa talossa kolmikerroksiset ikkunat vuodelta 1956, joten oli niitä jo silloin. Yläkerran ikkunanpokat ovat kyllä huonot, ehkei niitä voi säästää, alakerrasta on kaikki ikkunanpokat kunnostettu, ja hyviä ovat, painavaa sydänpuuta.
Tuollainen talo on viheliäinen perintö, jos ei ole ajallaan remontoitu. Jokainen kohta on rakennettu niin omanlaisekseen, että korjaus on työlästä. Putket ovat vähintään omaperäiset, eikä nykyajan vaatimusten mukaista keittiötä saa tehtyä mihinkään repimättä lattiaa. Huonejärjestystä ei mielestäni pidä muuttaa. Ei ole salaojiakaan tietenkään. Suihkua ei ole, eikä sille paikkaa. Talo on valtavan korkea, eristeenä sahanpurua...
Koko ajan pitäisi remontoida jotain, yksin. Nyt jo kyllästyttää, ostaisiko tuota aarretta edes kukaan, kun sijaitsee haja-asutusalueella? Hikiremppaa hikitontilla niin että meinaa pyörtyä, ja työtä on pihallakin aamusta iltaan. Alan väsyä.
On hiljaisuutta ja pimeyttä, marjametsät ja luonto, ne ovat kannatelleet.