Lue keskustelun säännöt.
Iso opintolaina pilaa elämäni
17.05.2021 |
Olen 24-vuotias ja minulla on korkeakouluopintojen ja nuoruuden typeryyden jäljiltä 25 000 euroa opintolainaa. Töitä en tule opiskelemaltani alalta ikinä saamaan, joten tällä hetkellä opiskelen lähihoitajaksi ammattikoulussa. Valmistun vuoden päästä, ja pystyn tekemään keikkaa opintojen ohessa niin että velkataakka ei enää tästä kasva.
Mutta siellä se vaan verkkopankissa kummittelee. 25 000 euroa.
Tiedän että monella muulla tilanne on huonompi, jos velka koostuu esim. pikavipeistä ja osamaksuista. Minulla on sentään matala korko ja paljon aikaa maksaa laina takaisin. Silti hirvittää, millaiseen liemeen olen toilaillut itseni nuorempana.
Asun HOAS:in solussa ja tässä on se etu että saan jäädä tähän vielä 12 kuukaudeksi valmistumisen jälkeen. Vuokra on vain 249€/kk ja siihen kuuluu vesi ja sähkö, joten jos heti valmistuttuani paiskin töitä oikein urakalla niin saan lyhennettyä lainaa todella mukavasti. Mutta silti maksettavaa jää vielä paljon tulevillekin vuosille.
Onko minulla kohtalotovereita täällä? Miten olette pärjänneet ison opintolainan kanssa?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhteensä miehen kanssa ollut 40 000 opintolainoja. Hyvät ammatit ja kyllähän nuo makselee pois mutta tympäisi kun ei ollut tajunnut aikanaan että laskee asuntolainakapasiteettia...
Muita lainoja ottaessahan se opintolaina yleensä lyö nilkoille, joten ei sitä vuosikausia kannata hiljakseen maksaa, jos on mahdollisuus tulojen puolesta maksaa nopeasti pois.
Itselläni oli 27000e ja hyvin matalapalkkaisena siitä selvisin, kun en ole tuhlaavainen luonne. Selviät varmasti sinäkin, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli kun valmistuin 2011 1400e lainaa lukiosta ja kahdesta eri amistutkinnosta. Eli sinänsä vähän ehkä kun on 3 eri koulua.
Mut eka kävin sen lukion, tajusin etten saanutkaan amk paikkaa. Sit sen jälkeen amikseen (merkonomi), mutta ei ollutkaan töitä niin opiskelin vielä toisen ammatin, pintakäsittelijän. Valmistuin, sain töitä kesäksi, tuli työttömyys ja samoihin aikoihin huomasin että mun ranteet ei kestä tuota työtä. Olin työttömänä, sain lopulta kaupasta osa-aikatöitä.
Nyt mulla on lainaa jäljellä 10 tuhatta, ja edelleen olen osa-aikainen ja töitä ei ole enempää tarjolla. Kk tulot käteen on 1200e (hyvänä kuuna). Sain sovittua että lyhennän lainaa 50e/kk mut nyppii suunnattomasti et maksan lainaa joka oli "turha". Tosin sillä kustansin silloin elämiseni kun vanhemmillani ei itselläänkään tahtoneet rahat riittää ruokaa joten kotoa ei apuja tullut.
Anteeksi, nolla jäi eli 14 000e lainaa.
Muuta velkaa ei onneksi ole, mutta johtuu siitä kun tiedän ettei minulla ole varaa maksaa niitä.
Järkyttävän kuuloinen summa, täytyy näyttää aloitus omalle nuorelle joka muuttamassa pois kotoa yliopisto-opintojen alkamisen vuoksi.
Hän puhunut, että ei haluaisi paljoa opintolainaa nostaa, ehkä 100-200€/kk. Tuet kattanevat suuren osan vuokrasta (tai kaiken ja jää ylikin, jos soluun muuttaa) ja me vanhemmat olemme auttamassa.
Jos haluat valmistuttuasikin säästää asumiskustannuksissa niin hakeudu sellaiselle työnantajalle, jolla on työsuhdeasuntoja tarjolla. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on myös soluasuntoja työsuhdeasuntoina. Itse muutin vastavalmistuneena sairaanhoitajana kantakaupunkiin työsuhdeyksiöön, jonka vuokra oli 400e luokkaa.
No, kaikilla ei ole niitä vanhempia auttamassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikanaan ihan vastaava summa silloisessa rahan arvossa vuonna 2000. Tuli maksettua jälkikäteen aika lyhyessä ajassa muutamassa vuodessa.
Jos pääsee työelämään, niin yleensä nuo saa maksettua. Jos ei pääse, niin valtio takaa. Toki luottotiedot menee. Mutta ei se työttömänä olo ole mukavaa vaikka velkaakaan ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 30000 ulosotossa, ilman 2 työpaikkas en olisi prjännyt, onneksi sain ennen koronaa kaikki maksettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman kenties aiheen vierestä, mutta väitän että opintolainoista vähintään 70% menee johonkin muuhun kuin opiskeluun. Biletystä tai jotain kivoja hankintojahan sillä lainalla pääsääntöisesti rahoitetaan.
Tota... onko sulla ollenkaan käsitystä, että kuinka paljon (tai siis vähän) opintolaina nykyisin on, ja miten paljon maksaa asua ja elää esim. pk-seudulla?
Käytännössä on pakko joko nostaa lainaa tai tehdä töitä, että selviää. Ja töitä ei välttämättä saa, ja lisäksi se hidastaa opintoja.
Kyllä ei ole pakko. Ihan nostin opintorahan ja asumistuen ja söin aina yliopiston halpaa safkaa ja asuin kimppakämpissä, ostin ja myin kaiken kirpparilla, vanhemmat tuki vähän, mutta siis vain vähän ja pystyivät kuitenkin välillä lainaamaan. Hanttihommia toisinaan. Esimerkiksi ryyppäämällö minimi ja shoppailemalla minimi pääsee pitkälle. Jos olettaa samaa elintasoa kuin vanhempien kodissa tai valmistuneilla ihmisillä, niin stten. Mutta kun ei oleta.
Jaa, että hanttihommia toisinaan ja vanhemmat auttoi/lainasi, ja myit (vanhempien kustantamia?) tavaroita. Eli et sitten elänyt vain opintotuilla kuitenkaan?
Jos opintotuki on n.550e, ja soluasunnon huoneestakin saa pulittaa helposti 400e (Helsingissä). Niin sillä 150 eurolla sitten kustannat ruoan, oppimateriaalin, bussilipun, muut kulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman kenties aiheen vierestä, mutta väitän että opintolainoista vähintään 70% menee johonkin muuhun kuin opiskeluun. Biletystä tai jotain kivoja hankintojahan sillä lainalla pääsääntöisesti rahoitetaan.
Tota... onko sulla ollenkaan käsitystä, että kuinka paljon (tai siis vähän) opintolaina nykyisin on, ja miten paljon maksaa asua ja elää esim. pk-seudulla?
Käytännössä on pakko joko nostaa lainaa tai tehdä töitä, että selviää. Ja töitä ei välttämättä saa, ja lisäksi se hidastaa opintoja.
Kyllä ei ole pakko. Ihan nostin opintorahan ja asumistuen ja söin aina yliopiston halpaa safkaa ja asuin kimppakämpissä, ostin ja myin kaiken kirpparilla, vanhemmat tuki vähän, mutta siis vain vähän ja pystyivät kuitenkin välillä lainaamaan. Hanttihommia toisinaan. Esimerkiksi ryyppäämällö minimi ja shoppailemalla minimi pääsee pitkälle. Jos olettaa samaa elintasoa kuin vanhempien kodissa tai valmistuneilla ihmisillä, niin stten. Mutta kun ei oleta.
Teen kaikkia noita ja opintolainaa on silti pakko ottaa. Muuten ei riitä rahat. Hanttihommia ei löydy, ryyppäämässä olen käynyt tässä 3 vuoden opiskelun aikana varmaan kolmesti. Uutta ostan vasta kun vanha hajoaa. Silti rahat on todella tiukalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo solussa asuminen vielä vuoden valmistumisen jälkeen on kyllä todella hyvä etu.
Jos vuokra+sähkö+vesi ovat vain 249€/kk niin tekemällä täysipäiväisesti lähihoitajan työtä (jota varmasti saat) ja vähän keikkaa päälle voit saada lyhennettyä lainaasi jopa kymppitonnin. Jos siis elät säästeliäästi kuten nyt opiskeluaikana.
Sitten vuoden jälkeen sinulla olisi enää 15 000€ maksettavaa. Sen saat neljässä vuodessa maksettua jos lyhennät 312€/kk. Kuudessa, jos lyhennyseräsi on 208€/kk.
Ei ole yhtään tekemätön paikka saada tuo maksettua.
Kyllä on ihmisen elämä paskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako yhtään, että me sinua vanhemmat sukupolvet olemme aikoinamme kaikki joutuneet ottamaan paljon suuremmat opintolainat. Muuta mahdollisuutta ei ollut.
Ne sitten vähitellen maksettiin pois suu säkkiä myöten -menetelmällä, vyötä kiristäen. Ja hommia teki kuka mitäkin, ei silloinkaan jokainen suinkaan saanut koulutustaan vastaavaa työtä.
Sinä olet nuori ja terve ja kohta ammatissa, jossa ei työt lopu ikinä. Elämäsi on edessä, älä anna yhden lainan lannistaa!
No ei tosiaankaan lohduta, kun kaikki tietävät sen, että aikanaan vaikkei juuri siihen koulutustaan vastaavaan työhön päässytkään, korkeakoulutetulle aukesi välittömästi valmistuttua kyllä ihan hyvä työpaikka, kunhan meni työnantajan ovelle koputtelemaan. Se maailma oli ja meni. Ja ne lainatkin isolta osin leikkasi inflaatio niitä maksellessa, vaikka sen suuruuden takia muutama ensimmäinen vuosi olisikin ollut vähän vaikeampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman kenties aiheen vierestä, mutta väitän että opintolainoista vähintään 70% menee johonkin muuhun kuin opiskeluun. Biletystä tai jotain kivoja hankintojahan sillä lainalla pääsääntöisesti rahoitetaan.
Tota... onko sulla ollenkaan käsitystä, että kuinka paljon (tai siis vähän) opintolaina nykyisin on, ja miten paljon maksaa asua ja elää esim. pk-seudulla?
Käytännössä on pakko joko nostaa lainaa tai tehdä töitä, että selviää. Ja töitä ei välttämättä saa, ja lisäksi se hidastaa opintoja.
Kyllä ei ole pakko. Ihan nostin opintorahan ja asumistuen ja söin aina yliopiston halpaa safkaa ja asuin kimppakämpissä, ostin ja myin kaiken kirpparilla, vanhemmat tuki vähän, mutta siis vain vähän ja pystyivät kuitenkin välillä lainaamaan. Hanttihommia toisinaan. Esimerkiksi ryyppäämällö minimi ja shoppailemalla minimi pääsee pitkälle. Jos olettaa samaa elintasoa kuin vanhempien kodissa tai valmistuneilla ihmisillä, niin stten. Mutta kun ei oleta.
Ja mikä tässä on hienoa? Voin 50-vuotiaana muistella kuinka oli hienoa elää pihisti nuorena?
Ainoa ongelma mulla opintolainan kanssa on se, että se vaikuttaa asuntolainan määrään. Mielestäni valtiontakaaman lainan ei tulisi vaikuttaa asuntolainapäätökseen millään tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 25, opintolainaa n. 30k. En ole paniikissa vaikka tuloni tulee aina olemaan max. 3-4K€. Teet pankin kanssa sopparin ja maksat minimin per kk. Itse karsin asumistasosta.
Olen maksanut vuosia vuosia edellistä opintolainaa. Nykyisistä opinnoista opintolainaa on 10000 euroa.
Kohta maisteri, 50 v.
Oikeasti. Välttäkää sen auton hankkimista ja pyöräilkää, sillä säästää jo opintolainan kokoisen summan ihan muutamassa vuodessa. Lisäksi pysytte hyvässä kunnossa.
Omat vanhempanikin hankkivat ensimmäisen autonsa vasta reilusti päälle kolmekymppisinä.
Mulla tulee olemaan lähemmäs 30k€ opintolainaa kahdessa eri maassa kun valmistun. Asuminen on nykyisessä maassani katastrofaalista ja kun on tuollainen laina niskassa niin olen onnellinen jos saan Tukholmasta jonkun vuokra-asunnun valmistuttuani. Suomessa lainaa on yhteensä 14 tuhatta. Ruotsissa sitä tulee olemaan noin 14 tuhatta. Suoraan sanoen: en jaksa stressata. Maksan sitä sitten pois. Onneksi täällä on töitä diplomi-insinööreille.
Lähihoitajana työllistyt varmasti. Peruspalkka ei nyt kovin hääppöinen ole, mutta keikkailemalla voit päästä tienaamaan enemmän. Asumiskustannuksesi ovat pienet, joten voit raapaista vaikka tonnin kuukaudessa lyhennystä.
Lapseni on lähihoitaja ja saa käteen kuukaudessa n. 1800-2200 riippuen, kuinka paljon tekee yövuoroja ja pyhiä. Tekee keikkaa omien töiden lisäksi. Asuu vielä kotona ja osallistuu kustannuksiin 200 eurolla kuukaudessa. Panee säästöön tonnin kuussa, kun säästää omaan asuntoon ja vielä jää silti rahaa pitää omaa autoa ja ostella vaatteitakin.
26 vuotta ikää, 32k opintolainaa, sijoituksissa about 10k. Tavoite olisi, että 9 vuoden päästä ei ole opintolainaa ja sijoituksissa olisi kiinni joku 60-80k. 35-vuotiaana voisi sitten ostaa asunnon
Minullakin oli kun valmistuin 2011 1400e lainaa lukiosta ja kahdesta eri amistutkinnosta. Eli sinänsä vähän ehkä kun on 3 eri koulua.
Mut eka kävin sen lukion, tajusin etten saanutkaan amk paikkaa. Sit sen jälkeen amikseen (merkonomi), mutta ei ollutkaan töitä niin opiskelin vielä toisen ammatin, pintakäsittelijän. Valmistuin, sain töitä kesäksi, tuli työttömyys ja samoihin aikoihin huomasin että mun ranteet ei kestä tuota työtä. Olin työttömänä, sain lopulta kaupasta osa-aikatöitä.
Nyt mulla on lainaa jäljellä 10 tuhatta, ja edelleen olen osa-aikainen ja töitä ei ole enempää tarjolla. Kk tulot käteen on 1200e (hyvänä kuuna). Sain sovittua että lyhennän lainaa 50e/kk mut nyppii suunnattomasti et maksan lainaa joka oli "turha". Tosin sillä kustansin silloin elämiseni kun vanhemmillani ei itselläänkään tahtoneet rahat riittää ruokaa joten kotoa ei apuja tullut.