"Mitä ajattelette ihmisestä, joka" -keskustelu yliopistomaailmasta (ennen vanhaan)
Mitäpä ajattelette ihmisestä, joka on lähinnä oleskellut yliopistolla lähes kymmenen vuotta ja lähtenyt sitten työelämään valmistumatta miksikään? Tämä henkilö jäi lukiossa luokalleen ja pääsi yliopistoon silkkaa lahjakkuuttaan, ei siis pänttäämällä. En tiedä, miten hän rahoitti oleskelemisensa, koska opintoviikkoja piti saada tietty määrä vuodessa, eikä tällä henkilöllä ole niitä siis edes kandin verran.
Kuten näkyy, ihan tuoreesta tapauksesta ei ole kyse, koska nykyisin opinto-oikeutta rajoitetaan vähän eri tavalla. Kysymykseni koskeekin arvioita tai heittoja tällaisen ihmisen luonteesta. Minä olen saanut hänestä sen kuvan, että hän on hyvin perusteellinen, systemaattinen ja tunnollinen, mutta pettääkö arvioni vai onko hän vain muuttunut vuosien myötä?
(Uteliaisuuteni johtuu tietenkin kiinnostuksestani hänestä parisuhdemielessä, kuinkas muuten.)
Kommentit (27)
En kyllä koskaan ajattele mistään tuntemattomasta yhtään mitään.
On opiskellut kiinnostuksen, ei opintopisteiden takia.
On käyttänyt aikaansa muuhun.
Hoitamaton ADHD.
adhd,kuten yllä jo sanottu.
Lahjakkuudella ja älyllä pääsee pitkälle,muttei riittävän pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
adhd,kuten yllä jo sanottu.
Lahjakkuudella ja älyllä pääsee pitkälle,muttei riittävän pitkälle.
Totta. Minä sain ällän paperit kuin leikiten, ja kun olin koko koulutaipaleeni pärjännyt hyvin vähällä lukemisella ja päässyt yliopistoonkin pelkällä lahjakkuudella, perusopintojen jälkeen alkoi tulla ikäviä yllätyksiä. Lähdin kesken töihin, mutta viittävaillemaisterius kävi ikäväksi, ja palasin tekemään gradun muutaman vuoden jälkeen. Vähältä piti, etten palannut.
Mä tarkistaisin asemassasi omaa lahjakkuus-projektiotani. Sille on varmasti syynsä, ja voi olla, et löydät myös vastatulkinnalle perusteita.
Sit varmaan tutustuisin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarkistaisin asemassasi omaa lahjakkuus-projektiotani. Sille on varmasti syynsä, ja voi olla, et löydät myös vastatulkinnalle perusteita.
Sit varmaan tutustuisin vähän.
Tunnen kyllä projektion käsitteen, mutta ehkäpä kuitenkin selität sen, mitä juuri sinä sillä tarkoitat tässä tapauksessa.
Ap
Vastaan nyt edellisen kommenttini kautta sitä edeltävälle kommentoijalle ja kiitän. Tutkin muutamaa nettisivua ja huomasin, että olen tainnut rakastua aspergerilaiseen. (Toisaalta löysin samoista raameista itsenikin, joten ei tämä epäily kovin osaavasta lähteestä tule.) Tämä henkilö on skaalan siitä päästä, jossa on poikkeuksellisia taitoja, töissä ollaan asiantuntijatehtävissä (niihin hän kasvoi "tyhjästä" tavalla, joka ei nykyisin enää ole mahdollinen) ja vapaa-ajalla uppoudutaan yhteen aihepiiriin melkein järjenvastaisella ponnella ja guruutta lähentelevällä tasolla, eikä ulkopuolinen kuitenkaan havaitse mitään keskiverrosta poikkeavaa. Nyt harmittaa se, että tulkitsin häntä selvästi väärin muutaman tärkeän ja käänteentekevän kerran. Nyt on kuitenkin selvempää, miksei meistä tullutkaan mitään. Toisaalta hyvä juttu, toisaalta surullista.
Ap