Parisuhde vs. sinkkuelämä

Oman ajan ja itsenäisyyden kaipuu ovat varmasti yleisiä lähes jokaisessa pitkässä parisuhteessa. Kuitenkin ihminen on lajina laumaviettinen, joten suurin osa meistä kaipaa rinnalleen luotettavaa ja hyvää kumppania. Ennen hätiköityjä päätöksiä päättää hyvä ja tasapainoinen parisuhde, kannattaa avoimesti keskustella puolison kanssa oman tilan tarpeesta. Ratkaisisiko sen yksin vietetty mökkilomaviikko pari kertaa vuodesa? Tai kerran viikkoon kavereiden kanssa vietetty oma aika, jolloin ei tarvitse kurkkia puhelinta, vaan puoliso hoitaa kodin ja arjen pyörittämisen? Sama toki täytyy sallia myös sille toiselle.

Itse viihdyn parhaiten parisuhteessa, olen rennoin ja onnellisin silloin. Näin keski-ikäisenä olen toki huomannut, että etäsuhde on minulle se mukavin muoto. Vähiten riitoja, kun on omat kodit, mutta tieto toisen olemassaolosta ja yhteenkuuluvuuden tunne on silti vahva.

^

Varmaan kohtuu yleistä. Itse en tosin kaipaa baareja yms vaan ihan vaan yksin asumista jolloin ei tarvitsisi ottaa muita huomioon arjessa.

Olen siis pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa enkä halua erota. Joskus puoliso lähtee lapsen kanssa mökille ja minä jään kaupunkiin nauttimaan hiljaisesta kodista :)

Vähän varttuneemman ihmisen sinkkuelämä harvoin on riekkumista ja juhlimista. Enimmäkseen se on sitä, että möllötät yksin kotona, kun muut viettävät aikaa puolisoidensa ja perheidensä kanssa. Välillä käyt tinder-treffeillä pettymässä ja toteat, että tarjonta on surkeaa.

Olisin mieluummin hyvässä parisuhteessa ja rakastunut, kuin kärsisin tästä läheisyydenkaipuusta ja rakkauden puutteesta vuodesta toiseen :/

Mutta ehdottomasti mieluummin yksin, omassa vapaudessa kuin huonossa suhteessa, edelliset suhteen olivat todella raskaita ja sinkkuelämästä osaa kyllä nauttia kun niitä muistelee.

Yhden yön jutut on yhtä tyhjän kanssa... "paremman puutteessa"

Vierailija kirjoitti:

Yhden yön jutut on yhtä tyhjän kanssa... "paremman puutteessa"

Aika usein tarjolla on huonoa seksiä.

T. Sinkkunainen

Ei kannata haaveilla sinkkuelämästä. Yhdeksän kymmenestä sinkusta roikkuu baareissa ja deittipalstoilla vaan päästäkseen eroon sinkkuudestaan. Harva ihan oikeasti haluaa olla yksin.

Fantasiat vapaammasta elämästä yleensä tarkoittavat, ettet suhteessa toteuta oman näköistä elämää.

Miksi et voi myös eroamatta käydä tyttökaverien kanssa riekkumassa?

Yhden yön suhteen sijasta kokeilkaa kumppanin kanssa fantasioita joissa olette "vieraita" tai käyttäydytte erilailla kuin normaalisti. Jos olet yleensä passiivinen ja hän aktiivinen, vaihtakaa rooleja, ole määräilevä ja hän tottelee esim.

Tai jos hän on yleensä huomaavainen, näytelkää että hän "ottaa" sinut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata haaveilla sinkkuelämästä. Yhdeksän kymmenestä sinkusta roikkuu baareissa ja deittipalstoilla vaan päästäkseen eroon sinkkuudestaan. Harva ihan oikeasti haluaa olla yksin.

No minä haluan. Erosin 13 vuoden suhteesta kun en jaksanut jakaa enää arkea toisen kanssa, enkä kompromisseja asiassa kuin asiassa. Nyt 40 vuotiaana saanut matkustaa, elää ja kokea 4 vuoden sinkkuuteni aikana enemmän kuin parisuhteessa. On aikaa enemmän perheelle ja ystäville, harrastuksille. Hyvä kokeilla varmasti molemmat, että oppii tuntemaan itsensä ja elää unelmaansa. Olkoonkin itsekästä mutta se ei vahingoita ketään kun omiakaan lapsia ei ole.

Pitää osata myös suhteessa ottaa oma tilaa ja tehdä itselle tärkeitä asioita, myös sellaisia mihin ei kumppani kuulu millään lailla. Esim harrastaa itselle mielekkäitä asioita muiden ihmisten kanssa, käydä jännittävillä retkillä tai matkoilla myös muiden ystävien kanssa.

Yhdessä asuminen on raskasta ja oma tilaa voi olla vaikeaa ottaa. Myös erillään asuminen on ihan oikea parisuhde.

Itse kaipaan joskus sitä ihastumisen tunnetta. Varsinkin näin keväisin ja alkukesäisin. Sitä kun valvot kesäyötä uuden ihmisen kanssa ja ilmassa on sellainen kihelmöivä jännitys, kun kaikki on uutta ja aistit auki.

Lisäksi, nykyään olen alkanut kaipaamaan ihan rehellistä yhden yön juttua jonkun timmin miehen kanssa. Oma mies on koko meidän suhteemme ajan ollut huonokuntoinen. Hänellä on sairauksien takia lihakset surkastuneet ja paljon ylimääräistä nahkaa rajun laihtumisen johdosta. Rakastan miestäni, enkä koskaan pettäisi tai haluaisi erota. Silti joskus tekisi niin vietävästi mieli liuttaa kättä jonkun litteällä vatsalla ja jäntevällä selällä.

*

*

Mitään baareja ja riekkumista en todellakaan kaipaa, silloin tällöin tulee kyllä mieleen, että olispa taas mukava asua yksin. Onhan siinä niin monia hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaan joskus sitä ihastumisen tunnetta. Varsinkin näin keväisin ja alkukesäisin. Sitä kun valvot kesäyötä uuden ihmisen kanssa ja ilmassa on sellainen kihelmöivä jännitys, kun kaikki on uutta ja aistit auki.

Lisäksi, nykyään olen alkanut kaipaamaan ihan rehellistä yhden yön juttua jonkun timmin miehen kanssa. Oma mies on koko meidän suhteemme ajan ollut huonokuntoinen. Hänellä on sairauksien takia lihakset surkastuneet ja paljon ylimääräistä nahkaa rajun laihtumisen johdosta. Rakastan miestäni, enkä koskaan pettäisi tai haluaisi erota. Silti joskus tekisi niin vietävästi mieli liuttaa kättä jonkun litteällä vatsalla ja jäntevällä selällä.

Varmaan olet itse sitten timmi urheilija? Vai oletko itsekin joku plösö mamma?

*

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaan joskus sitä ihastumisen tunnetta. Varsinkin näin keväisin ja alkukesäisin. Sitä kun valvot kesäyötä uuden ihmisen kanssa ja ilmassa on sellainen kihelmöivä jännitys, kun kaikki on uutta ja aistit auki.

Lisäksi, nykyään olen alkanut kaipaamaan ihan rehellistä yhden yön juttua jonkun timmin miehen kanssa. Oma mies on koko meidän suhteemme ajan ollut huonokuntoinen. Hänellä on sairauksien takia lihakset surkastuneet ja paljon ylimääräistä nahkaa rajun laihtumisen johdosta. Rakastan miestäni, enkä koskaan pettäisi tai haluaisi erota. Silti joskus tekisi niin vietävästi mieli liuttaa kättä jonkun litteällä vatsalla ja jäntevällä selällä.

Ymmärrän, elät suhteessa jossa ei ole intohimoa, ei ehkä koskaan ole ollut. On aika kova valinta olla koko elämänsä ilman seksiä miehen kanssa jota oikeasti himoitsee, mutta kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaan joskus sitä ihastumisen tunnetta. Varsinkin näin keväisin ja alkukesäisin. Sitä kun valvot kesäyötä uuden ihmisen kanssa ja ilmassa on sellainen kihelmöivä jännitys, kun kaikki on uutta ja aistit auki.

Lisäksi, nykyään olen alkanut kaipaamaan ihan rehellistä yhden yön juttua jonkun timmin miehen kanssa. Oma mies on koko meidän suhteemme ajan ollut huonokuntoinen. Hänellä on sairauksien takia lihakset surkastuneet ja paljon ylimääräistä nahkaa rajun laihtumisen johdosta. Rakastan miestäni, enkä koskaan pettäisi tai haluaisi erota. Silti joskus tekisi niin vietävästi mieli liuttaa kättä jonkun litteällä vatsalla ja jäntevällä selällä.

Varmaan olet itse sitten timmi urheilija? Vai oletko itsekin joku plösö mamma?

Ihan mielenkiinnosta, eikö plösöllä mammalla ole oikeutta ajatuksen tasolla fantasioida timmeistä miehistä? Mihin muihin ajatuksiin on painoraja?

Ja vastauksena kysymykseesi, urheilija en ole enää, mutta nuorempana olen kisannut SM-tasolla, joten liikunta on elämäntapa vielä näin 33-vuotiaanakin.

Parisuhteessa neljättä vuotta. Oon tosi väsynyt miehen tarvitsevuuteen, vaikka ei kai periaatteessa tarvitse muuta kuin ihmiset normaalisti vakituisessa parisuhteessa: jatkuvaa seuraa, kaiken jakamista, juttukaveria ja läheisyyttä yms. Tuntuu vaan että omaa aikaa ei parisuhteessa ole lainkaan, ja mä lataudun parhaiten yksin ollessa. Mies ei ole edes töissä, vaan odottaa vaan yksin kotona, että saa seuraa. On tosi rasittavaa, kun toisella ei ole ns. omaa elämää ja tekemistä lainkaan, vaan ripustautuu muhun.

Mulla on alakouluikäinen lapsikin, joka tarvitsee tietyn määrän huomiota ja yhdessä tekemistä.  Oon välillä miettinyt, että helpompaa olisi lapsen kanssa kahdestaan. Mutta ehdittiin olla monta vuotta kahdestaan, ja silloin kaipasin kovasti kumppania jonka kanssa jakaa arkea ja ajatuksia ja saada läheisyyttä.

Ei ole helppo valinta, molemmissa vaihtoehdoissa on hyviä ja huonoja puolia, ja välillä ne toisen vaihtoehdon hyvät puolet tuntuu paremmilta.