Miksi enää ei ole kesäsiirtoloita?
Nykyisin tarve on vain kasvanut entisestä. Miksi lapsiperheille ainoa avun tarjoaja on lasu?
Kommentit (17)
80-luvulla Turussa oli. erossa perheestä kolme viikkoa. Moni jätti loman kesken ja meni kotiinsa.
Onhan noita kesäleirejä sun muita, miksi pitää olla just joku karjasiirtola?
Mä rakastin niitä. Olin lapsena joka kesä. Viikko per kesä. Ei hullumpi aika. 1-3 luokalla tultiin yöksi kotiin ja taas aamusta lähtö 8-16. Nykyään tämä aika on korvattu kouluilla tapahtuvilla urheiluseuroja yms. järjestämillä "kesäleireillä". 4-9 luokilla pääsi viikon yöleireille.
Ihan keskiluokkaisesta perheestä muuten olin, vaikka nuo miellettiin aina vähäosaisten paikaksi. Ehkä mä ja kaverit sitten päästiin vikojen joukossa, mutta siellä vaan oltiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kesäleirejä sun muita, miksi pitää olla just joku karjasiirtola?
Onhan niitä leirejä tosiaan, jos vanhimmilla on rahaa maksella niitä. "karjasiirtolat" oli siitä näppäriä, että ne oli ilmaisia tai maksoivat jonkun lantin per päivä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä nimi jo on kamala. Tulee mieleen karja, jota siirrellään paikasta toiseen. 70-luvulla lapset olivat vanhemmilleen taakkoja, jotka piti siirtää pois niskoilta. Niin minutkin, vaikka molemmat vanhemmat olivat koko koulujen kesäloman kotona.
Olin 6-vuotias, kun jouduin tuommoiselle. Leirit ei olleet mitään lyhyitä, vaan vähintään 2 viikkoa vanhemmista erossa. Olot olivat 70-luvulla karut, mm. oksettavan likaiset ja haisevat huussit ilman mitään yksityisyyttä ja kaikkien paljaat takapuolet pystyi katsastamaan huussin alapuolelta, ja sitähän pojat innolla tietenkin tekivät. Nykyään ois tehty lasu jo pelkästään noista olosuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastin niitä. Olin lapsena joka kesä. Viikko per kesä. Ei hullumpi aika. 1-3 luokalla tultiin yöksi kotiin ja taas aamusta lähtö 8-16. Nykyään tämä aika on korvattu kouluilla tapahtuvilla urheiluseuroja yms. järjestämillä "kesäleireillä". 4-9 luokilla pääsi viikon yöleireille.
Ihan keskiluokkaisesta perheestä muuten olin, vaikka nuo miellettiin aina vähäosaisten paikaksi. Ehkä mä ja kaverit sitten päästiin vikojen joukossa, mutta siellä vaan oltiin.
Siirtolasta yöksi kotiin? Siis nuohan ovat aina jossain syvällä landella, millä muka kuljit yöksi kotiin ja taas aamuksi landelle? Olet ollut jollain kunnan päiväleirillä etkä kesäsiirtolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kesäleirejä sun muita, miksi pitää olla just joku karjasiirtola?
Onhan niitä leirejä tosiaan, jos vanhimmilla on rahaa maksella niitä. "karjasiirtolat" oli siitä näppäriä, että ne oli ilmaisia tai maksoivat jonkun lantin per päivä.
ohis
Vähävaraiset saanee tukia leireille ja vähävaraisillehan noi siittolatkin oli suunnattu.
Hyvä, että ei ole. Moni sai niistä traumoja. Nykyään lapsille on erilaisia leirejä pilvin pimein, myös päiväleirejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastin niitä. Olin lapsena joka kesä. Viikko per kesä. Ei hullumpi aika. 1-3 luokalla tultiin yöksi kotiin ja taas aamusta lähtö 8-16. Nykyään tämä aika on korvattu kouluilla tapahtuvilla urheiluseuroja yms. järjestämillä "kesäleireillä". 4-9 luokilla pääsi viikon yöleireille.
Ihan keskiluokkaisesta perheestä muuten olin, vaikka nuo miellettiin aina vähäosaisten paikaksi. Ehkä mä ja kaverit sitten päästiin vikojen joukossa, mutta siellä vaan oltiin.
Siirtolasta yöksi kotiin? Siis nuohan ovat aina jossain syvällä landella, millä muka kuljit yöksi kotiin ja taas aamuksi landelle? Olet ollut jollain kunnan päiväleirillä etkä kesäsiirtolassa.
Kaupunki järjesti bussikuljetuksen. Keräsi muutamilta ala-asteilta lapset ja sitten meidät kärrättiin n. 20 kilsan päähän. Sama leirikeskus oli kaikki nuo vuodet.
Kyllä sitäkin kesäsiirtolaksi sanottiin. Äiti oli lehtijuttuja napsinut talteen, kun mä tai veli oltiin silloin lehteen päästy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastin niitä. Olin lapsena joka kesä. Viikko per kesä. Ei hullumpi aika. 1-3 luokalla tultiin yöksi kotiin ja taas aamusta lähtö 8-16. Nykyään tämä aika on korvattu kouluilla tapahtuvilla urheiluseuroja yms. järjestämillä "kesäleireillä". 4-9 luokilla pääsi viikon yöleireille.
Ihan keskiluokkaisesta perheestä muuten olin, vaikka nuo miellettiin aina vähäosaisten paikaksi. Ehkä mä ja kaverit sitten päästiin vikojen joukossa, mutta siellä vaan oltiin.
Siirtolasta yöksi kotiin? Siis nuohan ovat aina jossain syvällä landella, millä muka kuljit yöksi kotiin ja taas aamuksi landelle? Olet ollut jollain kunnan päiväleirillä etkä kesäsiirtolassa.
Turussa oli sellaisia kesäsiirtoloita saaristossa, jonne mentiin aamulla vesibussilla ja tultiin illalla takaisin. Äitini oli keittäjänä näissä kesäisin, talvisin koulussa. Itse pääsin myös siirtolaan vähän niinkuin suhteilla. Tosin eri paikkaan kuin missä äiti oli ja tykkäsin aivan mahdottomasti olla siirtolassa. Siellä oli vain tyttöjä ja opettajia muutama ja köökissä jokunen, ruoka oli hyvää ja kaiken päivää sai melskata meressä ja palloleikkejä, illalla nuotio ja kivoja tarinoita. Muistelen ihan haikeana aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että ei ole. Moni sai niistä traumoja. Nykyään lapsille on erilaisia leirejä pilvin pimein, myös päiväleirejä.
Moni sai traumoja. Minkä takia? En usko.
Ne oli kai enemmän köyhän työväen paikkoja, ainakin meillä päin. Lapset menivät kesäsiirtolaan, kun muuhun ei ollut varaa ja lapset tarvitsivat hoitoa.
Ei meidän perhe mikään rikas ollut, mutta kesät oltiin sukumökillä. Jossain vaiheessa olin vähän kateellinen niille kavereille, jotka pääsivät kesäsiirtolaan pitkäksi aikaa. Joka kevät niitä ilmoittautumiskaavakkeita jaettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kesäleirejä sun muita, miksi pitää olla just joku karjasiirtola?
Onhan niitä leirejä tosiaan, jos vanhimmilla on rahaa maksella niitä. "karjasiirtolat" oli siitä näppäriä, että ne oli ilmaisia tai maksoivat jonkun lantin per päivä.
ohis
Vähävaraiset saanee tukia leireille ja vähävaraisillehan noi siittolatkin oli suunnattu.
Ainakin joskus 40-50 luvulla kesäsiirtolalla kävi myös toinen vanhemmistani, joka oli ihan normaalituloisesta perheestä. Tykkäsi kovasti.
Kyllä kakarat nykyäänkin joutaisi siirtolaan kesiksi, saisi vanhemmat edes hetken rauhan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastin niitä. Olin lapsena joka kesä. Viikko per kesä. Ei hullumpi aika. 1-3 luokalla tultiin yöksi kotiin ja taas aamusta lähtö 8-16. Nykyään tämä aika on korvattu kouluilla tapahtuvilla urheiluseuroja yms. järjestämillä "kesäleireillä". 4-9 luokilla pääsi viikon yöleireille.
Ihan keskiluokkaisesta perheestä muuten olin, vaikka nuo miellettiin aina vähäosaisten paikaksi. Ehkä mä ja kaverit sitten päästiin vikojen joukossa, mutta siellä vaan oltiin.
Siirtolasta yöksi kotiin? Siis nuohan ovat aina jossain syvällä landella, millä muka kuljit yöksi kotiin ja taas aamuksi landelle? Olet ollut jollain kunnan päiväleirillä etkä kesäsiirtolassa.
Kaupunki järjesti bussikuljetuksen. Keräsi muutamilta ala-asteilta lapset ja sitten meidät kärrättiin n. 20 kilsan päähän. Sama leirikeskus oli kaikki nuo vuodet.
Kyllä sitäkin kesäsiirtolaksi sanottiin. Äiti oli lehtijuttuja napsinut talteen, kun mä tai veli oltiin silloin lehteen päästy.
Jaa, no päiväleiriksi minä tuota kutsuisin. Onpa tosiaan olosuhteissa eroja. Itsellä ei alle kouluikäisenä puhettakaan yöksi kotiin pääsystä vaan suurissa makuusaleissa nukuttiin ne kaksi viikkoa. Muistuttivat vanhojen leffojen orpokotien tai sairastupien makuusaleja ja olo tosiaan oli kuin orpopirulla. Muistaakseni viereisessä sängyssä nukkuva varasti kaapistani jotain. Ruokakin oli huonoa. Iltapala aina sama, kaksi yhteenliiskattua näkkäriä, välissä pelkkää inhoamaani pahaa mätitahnaa eikä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että ei ole. Moni sai niistä traumoja. Nykyään lapsille on erilaisia leirejä pilvin pimein, myös päiväleirejä.
Moni sai traumoja. Minkä takia? En usko.
Minä ainakin sain. Olin ekaluokkalainen, kun jouduin kesäsiirtolaan kolmeksi viikoksi. Yhtään tuttua siellä ei ollut ja kun olin ja olen huono tutustumaan, en myöskään saanut kavereita. Olin tosi yksinäinen ja ihan kujalla kaikesta touhusta. Se oli kamalaa aikaa, kaiken maailman liikuntajutut, joita inhosin ja pakkosaunominen, ulkovessat ja ruokarukoukset, hyttyset ja ampiaiset. Iltanuotiolla piti jokaisen esittää jotakin, lauloin Pii pii pikkuinen lintu -laulun. Meidät punnittiin leirin alkaessa ja pois lähtiessä, ja täitarkastus tehtiin. Kaikki tiesi, kenellä oli täitä hiuksissa. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta yhtä laihana palasin kotiin kuin olin leirille mennessä. Tämä oli 60-luvun lopulla. Omia lapsia en leireille pakottanut, mutta osa lapsistani halusi teemaleireille.
Pelkkä nimi jo on kamala. Tulee mieleen karja, jota siirrellään paikasta toiseen. 70-luvulla lapset olivat vanhemmilleen taakkoja, jotka piti siirtää pois niskoilta. Niin minutkin, vaikka molemmat vanhemmat olivat koko koulujen kesäloman kotona.