Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti tekee lapsestani hirviön
15.05.2021 |
Minulla on reilu 5v lapsi, joka on ollut päiväkodissa nyt viime vuoden alusta. Hänellä on neurologiset tutkimukset kesken, mutta diagnoosiksi on saatu jo laaja-alainen kehityshäiriö ja vakavat kielelliset vaikeudet. Lapsi ei siis puhu kuin omia epäselviä, yksittäisiä sanoja. Puheen ymmärtämistä ei ole luotettavasti saatu testattua, mutta se on myös aika heikkoa. Ennen kuin kukaan ehdottaa, niin jo hoitopaikkaa hakiessa selvitin mahdollisuuksia erityispäiväkotiin tai -ryhmään, mutta sellaisia ei ollut täällä ollenkaan, yksityiset päiväkodit eivät ottaneet erityislapsia, kaupungilta kerrottiin että tarvittaessa saa ylimääräisen ryhmäavustajan. Lapsi on siis kuntouttavana toimintana päiväkodissa. Lapseni takia ryhmään on saatu ylimääräinen ryhmäavustaja, jonka kuuluisi viettää ajastaan liki kaikki lapseni kanssa. Monet tahot ovat vaatineet lapselle henkilökohtaista avustajaa, kuten tälläkin hetkellä, mutta sitä ei vain myönnetä.
Huomasin viime syksynä lapsen käytöksen huononemista ja ihmettelin hiukan asiaa silloin. Oli kuitenkin siis ollut hyväkäytöksinen siihen asti. Kun sitten jäi syyslomalle reiluksi viikoksi, käyttäytyi taas kotona ihan hyvin. Kun palasi päiväkotiin, kahden päivän päästä alkoi taas käytös huonontua kotona. Päiväkodista alkoi tulla huonoa palautetta aika lailla kaikesta ja yritin parhaani mukaan kertoa heille vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen eri tilanteissa.
Asia jäi kuitenkin, kun tuli pidempi joululoma. Huomasin taas, että pari päivää kotona ja lapsen käytös parani taas huomattavasti. Joululoma meni kivasti ja unohdin koko asian, kunnes lapsi meni alkuvuodesta takaisin. Ei mennyt taas kuin pari päivää päiväkotiin paluusta, kun käytös palasi huonoksi.
Olen nyt tämän vuoden ajan selvitellyt tätä käytösasiaa ja nyt luulen tietäväni syyn. Ensinnäkin lapsi huutaa ihan jatkuvasti kotona, joka tosin on selitettävissä jo jatkuvalla metelillä päiväkodissa. Mutta lapselta ei kielletä MITÄÄN hoidossa. Hän saa heitellä tavaroita, tehdä kiusaa muille, vetää tavarat tahallaan hyllystä lattialle (esim. hamahelmet), levittää muiden kengät ja vaatteet, heitellä lautasia jne. Lista on ihan loputon ja olen kerta toisensa jälkeen, kymmeniä kertoja ohjeistanut päiväkotia, kun he ovat apua näihin tilanteisiin pyytäneet. Mutta nyt sain selvitettyä, että he eivät noudata ohjeitani, vaikka jopa lapsen toimintaterapeutti oli ohjeistanut toimimaan niin, kun olivat häneltäkin apua pyytäneet. En tajua miksi pyytävät apua, kun eivät toimi kuten ohjeistetaan, vaan valittavat sitten vain minulle.
No kuitenkin, päiväkodin "rangaistus" lapselle on halailu ja lauleskelu. Ja toki tunteiden sanoittaminen, vaikka tietävät ettei lapsi ymmärrä oikein lainkaan puhetta. He eivät myöskään keskeytä lapsen epätoivottua käytöstä, vaan katselevat kuulemma vierestä, kunnes lapsi hiukan rauhoittuu (esim. tuo tavaroiden heittely) ja sitten alkavat lässyttää, miten ei saisi tehdä noin kun toisille tulee paha mieli, mennäänkös vähän laulamaan.
Jatkuu.
Kommentit (44)
No selväähän se, ettei päiväkoti voi hoitaa yksilöä pelkästään.
Päiväkoti hoitaa lapsiryhmiä, mutta ottaa tietenkin myös yksilöllisyydet lapsissa huomioon.
Miten muiden ongelmalapset ja käytöshäiriöiset pärjäävät päiväkodissa?
Voisitko vaatia tiukemmin sitä avustajaa lapselle päiväkotiin.
Tuskin kellään päikyn hlöstöstä on aikaa keskittyä koko päivä vain yhden ainoan lapsen hoitamiseen ja opettamiseen käytöstavoille.
Näinhän se on koko yhteiskunnassa, marginaaliryhmät jäävät aina sivuun, ei sille mitään mahda.
Yhteiskunta toimii ja on suunniteltu keskiverto ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ne varmaan kieltänyt mut ei se vaan ymmärrä ja auta mitään.. aattelivat sitten näyttää esimerkkiä et voisi mielummin laulaa ja halailla kuin rikkoa ja hajottaa paikkoja..
Aviin yhteys jo nyt, ei tule henkilökohtaista avustajaa ellei ota kovia otteita käyttöön.
Jatkossa jos yrittävät lopettaa avustajan tuen, heti yhteys Aviin.
Ammattikasvattajat tuntuvat osaavan "kasvattaa" vain sellaisia helppoja kasvatusmuotiin sopivia lapsia, kaikki vähänkään poikkeavat päätyvät lähinnä mt-potilaiksi viimeistään alakoulun aikana. Erityisosaamista pitäisi lisätä todella paljon, kun erityislapsia laitetaan kuntoutuksena tavallisiin päiväkoteihin.
Ja teille jotka huutelette "kasvattakaa mukulanne", voisitte mennä sanomaan ihan omille vanhemmillenne nuo sanat, kun teitä ei ole kasvatettu yhtään.
Pidetäänkö näin pahasti vammaisia lapsia oikeasti normaalien joukossa päiväkodissa? Tämä lapsi ei siis ymmärrä puhetta eikä viittomia, ja on jo 5-vuotias. Tuossa voi tulla pahaa jälkeä muille lapsille, kun tämä oikein innostuu.
Vierailija kirjoitti:
No selväähän se, ettei päiväkoti voi hoitaa yksilöä pelkästään.
Päiväkoti hoitaa lapsiryhmiä, mutta ottaa tietenkin myös yksilöllisyydet lapsissa huomioon.
Miten muiden ongelmalapset ja käytöshäiriöiset pärjäävät päiväkodissa?
Voisitko vaatia tiukemmin sitä avustajaa lapselle päiväkotiin.
Tuskin kellään päikyn hlöstöstä on aikaa keskittyä koko päivä vain yhden ainoan lapsen hoitamiseen ja opettamiseen käytöstavoille.
Näinhän se on koko yhteiskunnassa, marginaaliryhmät jäävät aina sivuun, ei sille mitään mahda.
Yhteiskunta toimii ja on suunniteltu keskiverto ihmisille.
Minulla on lapsi samalla diagnoosilla (pl kielellinen viivästymä) ja pärjää hyvin, koska henkilökunta on todella sitoutunut kuntoutukseen ja tietämys autismikirjosta on myös hyvää. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on tiukka struktuuri, jatkuvasti opetetaan syy-seuraussuhdetta (niin kuin kaikille lapsille), käytetään lapselle sopivia menetelmiä esim. kuvia, sosiaalisia tarinoita jne., annetaan taukoa ryhmästä ja toisaalta kuntoutetaan toisten lasten kanssa toimimisesta esim. leikissä, haastavaan käytökseen on aina sovittu yhteiset toimintatavat, siedätetään sopivasti ison ryhmän kanssa oloa vaikka pääsääntöisesti toimivat pienryhmissä. Ei ole kyseessä erityisryhmä vaan ihan normaaliryhmä, mutta päiväkodissa on hyvät resurssit henkilökunnan suhteen ja hyvä koulutustaso (tällaisessa tilanteessa sillä on erittäin suuri vaikutus).
Itku tuli, kun nyt keväällä lapsi oli aloittanut yhteisen mielikuvitusleikin ja saanut siihen todella monta lasta mukaan, ja ollut suosittu leikkikaveri. Ei sitä tunnetta voi ymmärtää kukaan "normaalin" lapsen omaava. Olen ikuisesti kiitollinen oman lapsen päiväkodille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen pitäisi päästä pienryhmään kun ei isossa ryhmässä voi olla koska meteliä.
On kuntoutusohjaaja ja on käynyt päiväkodilla ohjeistamassa muutaman kerran henkilökuntaa.
Toki se on tärkeää, teen sitä itsekin, mutta muiden keinojen kanssa. Ovat itse sanoneet, että eivät kiellä vaan seuraus tuollaisesta käytöksestä on se halailu ja lauleskelu. Ovat siis itse kuvailleet tilanteet minulle.
Lapsella on kuvakortit kotona, päiväkodissa eivät saa lasta keskittymään niihin, joten eivät käytä niitä siellä. Kotona lapsella on myös muita keinoja kertoa asiansa ja tulee kyllä ymmärretyksi. Aistiyliherkkyyksiä ei ole vielä huomattu, mutta hakee fyysisiä aistiärsykkeitä. Ja lapsi heittelee leluja ihan vain heittelyn ilosta, tylsistyneenä ja vihaisena. Veo on ollut alusta asti mukana, kun lapsella oli jo aloittaessa epäilyjä eri diagnooseista. Hän on ollut hyvin samoilla linjoilla muiden kanssa.
Lapsi ei ymmärrä tukiviittomia, mutta kuvakortit on käytössä kotona. Ei ole oikeutta tulkkiin ja alusta asti hänelle on suositeltu henkilökohtaista avustajaa (neurologi, foniatri jne.), muttei sitä ole saatu vaikka mistä sitä on haettu ja valitettu asiasta.
Kieltäminen ja estäminen auttaa sitä, että lapsi ymmärtää kyllä sen olevan käytöstä, joka ei käy. Puheenymmärryksessä on vikaa, ei älyssä. Lapsi on todella fiksu ja oppii nopeasti asioita, esim. juuri käytökseen liittyviä asioita, kunhan ne vain konkretisoidaan hänelle.
Sairaalan hoitotiimin mielestä lapsi kuuluu "normaalien" ryhmään, eikä kunnassamme edes olisi muita ryhmiä. Olisinkin palkannut kotiin lastenhoitajan, mutta hän on nimenomaan kuntouttavana toimintana päiväkodissa.
Lapsi oikeasti käyttäytyy kuin piru silloin, kun on hoidossa. Nyt on taas käyttäytynyt hyvin oltuaan poissa reilun viikon. Miksi ihmeessä en yrittäisi auttaa lastani kaikissa vaikeuksissa joita hänellä on? Ennen hoidossa aloittamista minulla ei käynyt mielessäkään, että lapsi alkaisi käyttäytyä näin. Kuvittelin, että päiväkodissa on lastenkasvatuksen ammattilaisia, mutta nyt touhu tuntuu enemmän eläintarhan pyörittämiseltä tai hölmöläisten peiton jatkamiselta. Enkä kyllä tiedä miksi en saisi sitä ääneen sanoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuo lapsen huono käytös johtua ihan siitä, että päiväkotiympäristö (21 lasta + 4 aikuista) on hänelle paljon kuormittavampi kuin kotiympäristö (1 lapsi + vanhemmat?). Vaikka toimittaisiin pienryhmissä, on päiväkodissa kuitenkin paljon enemmän hälinää, virikkeitä ja ärsykkeitä kuin kotona. Lapsi voi olla todella stressaantunut, mikä sitten purkautuu riehumisena.
Toisekseen, (sain käsityksen, että hän on ainoa lapsenne) voisiko olla kyseessä myös huomionhaku? Jos on kotona tottunut olemaan ainoana lapsena kahden aikuisen kanssa, voi olla haastavaa päiväkodissa, kun ei ole koko ajan aikuista vastaamassa jokaiseen lapsen aloitteeseen. Ei siellä useinkaan pysty aikuinen käyttämään ruokailuja siihen, että pitää teidän lapsenne lautasta paikoillaan, kun on sen seitsemän muuta lastakin autettavana ja omakin ruoka pitäisi syödä jossain vaiheessa.
Ei ole tavallisessa ryhmässä tuon lapsen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla tuo päiväkotipakko kuntouttaa? Ei millään tavoin.
Vierailija kirjoitti:
On kuntoutusohjaaja ja on käynyt päiväkodilla ohjeistamassa muutaman kerran henkilökuntaa.
Toki se on tärkeää, teen sitä itsekin, mutta muiden keinojen kanssa. Ovat itse sanoneet, että eivät kiellä vaan seuraus tuollaisesta käytöksestä on se halailu ja lauleskelu. Ovat siis itse kuvailleet tilanteet minulle.
Lapsella on kuvakortit kotona, päiväkodissa eivät saa lasta keskittymään niihin, joten eivät käytä niitä siellä. Kotona lapsella on myös muita keinoja kertoa asiansa ja tulee kyllä ymmärretyksi. Aistiyliherkkyyksiä ei ole vielä huomattu, mutta hakee fyysisiä aistiärsykkeitä. Ja lapsi heittelee leluja ihan vain heittelyn ilosta, tylsistyneenä ja vihaisena. Veo on ollut alusta asti mukana, kun lapsella oli jo aloittaessa epäilyjä eri diagnooseista. Hän on ollut hyvin samoilla linjoilla muiden kanssa.
Lapsi ei ymmärrä tukiviittomia, mutta kuvakortit on käytössä kotona. Ei ole oikeutta tulkkiin ja alusta asti hänelle on suositeltu henkilökohtaista avustajaa (neurologi, foniatri jne.), muttei sitä ole saatu vaikka mistä sitä on haettu ja valitettu asiasta.
Kieltäminen ja estäminen auttaa sitä, että lapsi ymmärtää kyllä sen olevan käytöstä, joka ei käy. Puheenymmärryksessä on vikaa, ei älyssä. Lapsi on todella fiksu ja oppii nopeasti asioita, esim. juuri käytökseen liittyviä asioita, kunhan ne vain konkretisoidaan hänelle.
Sairaalan hoitotiimin mielestä lapsi kuuluu "normaalien" ryhmään, eikä kunnassamme edes olisi muita ryhmiä. Olisinkin palkannut kotiin lastenhoitajan, mutta hän on nimenomaan kuntouttavana toimintana päiväkodissa.
Lapsi oikeasti käyttäytyy kuin piru silloin, kun on hoidossa. Nyt on taas käyttäytynyt hyvin oltuaan poissa reilun viikon. Miksi ihmeessä en yrittäisi auttaa lastani kaikissa vaikeuksissa joita hänellä on? Ennen hoidossa aloittamista minulla ei käynyt mielessäkään, että lapsi alkaisi käyttäytyä näin. Kuvittelin, että päiväkodissa on lastenkasvatuksen ammattilaisia, mutta nyt touhu tuntuu enemmän eläintarhan pyörittämiseltä tai hölmöläisten peiton jatkamiselta. Enkä kyllä tiedä miksi en saisi sitä ääneen sanoa.
Ap
Ei kaikissa päiväkodeissa ole ammattilaisia, valitettavasti. Meilläkin kahdesta päiväkodista kokemusta. Toisessa oli ainoastaan eskarissa pätevät opettajat ja oman ryhmän aikuiset olivat todella hukassa lapseni kanssa. Sitten kuulin suhteellisen lähellä olevasta päiväkodista tosi paljon hyvää ystävältä, joka on alalla töissä. Kaikki opettajat ovat käyneet yliopiston ja hoitajatkin todella ammattitaitoisia ja sitoutuneita työhönsä. Haimme tähän päiväkotiin ja nyt syksy ja kevät takana tässä uudessa päiväkodissa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Täälläkin palstalla aina haukutaan varhaiskasvatuksen työntekijöitä ja vähätellään koulutuksen merkitystä. Kyllä vaan on näiden erityisten kanssa sillä koulutuksella iso merkitys kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama trolli, jokunen viikko sitten kirjoitit samaa soopaa, hiukan eri yksityiskohdilla. Lopeta jo tuo päiväkodin mollaus, en tiedä mitä saat siitä irti. Lasta sinulla tuskin edes on.
Kuka sinua määrää että et voi vaihtaa lapsesi päiväkotia? Lapsi on sinun. Totta kai vaihdat lapsesi päiväkodin, miksi olet katsonut meininkiä näin pitkään? Kuvailusi perusteella päiväkodissa on paljon mätää. En antaisi olla omaani päivääkään tuollaisessa
!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä sama trolli, jokunen viikko sitten kirjoitit samaa soopaa, hiukan eri yksityiskohdilla. Lopeta jo tuo päiväkodin mollaus, en tiedä mitä saat siitä irti. Lasta sinulla tuskin edes on.
Minäkin mietin, että haiskahtaa juuri sellaiselta trollilta, jossa halutaan haukkua kaiken maailman "tunnekasvatusta" yms. Tai sitten halutaan puhua kotikasvatuksen paremmuudesta tms. Tai sitten jopa siitä, kuinka erityislapset eivät saisi olla normaaliryhmissä tms.
Olen tehnyt sijaisuuksia varmaan 20 eri päiväkodissa, ja yhdessäkään en ole törmännyt tilanteeseen, jossa leluja heittelevälle lapselle laulettaisiin vaan. Monissa kodeissa näin toki saatetaan tehdä, mutta päiväkodissa tuo ei vaan ole mahdollista lukuisista syistä. Keksin ainakin viisi syytä, miksi tuo ei vaan ole mahdollista.
Ihan todella, väistämättä AP:n lapsi olisi jo vahingoittanut vakavasti toista lasta, jos noin toimittaisi on aina kun lapsi tekee jotain vaarallista.
Ihanaa kun on äiti joka välittää ❤
Toki lapsen käytös voi johtua huomion puutteesta, mutta en usko sen olevan ainoa syy. Avustajan mukaan kuitenkin hän on jatkuvasti lapseni kanssa ja kulkee hänen perässään jne. Avustajan mukaan hän myös ruokailujen ajan huolehtii vain ja ainoastaan minun lapsestani, muuta hoitavat loput lapset kuten ennen tämän avustajan saamista. Ärsykkeiden määrä sitten toki voi olla syynä, mutta aivan varmasti on myös tuo, että mitään ei kielletä.
Yritin hakea lasta erityisryhmään, mutta ei sellaisia kuulemma enää ole edes olemassa, vaan tarvittaessa saa avustajan normaaliin ryhmään.
Haluaisin vaihtaa päiväkotia, mutta pelkään että miten monta kertaa sen sitten saa tehdä, jos seuraavassakin on samanlaista touhua. Ei ole lapselle hyväksi jatkuvasti vaihtaa sitä hoitopaikkaa.
Miksi ihmeessä trollaisin tällaisesta ja jaksaisin sitä varten hakea kaikki diagnoosien nimet, tietoa niistä jne? Varsinkaan jos minulla ei lasta olisi? Mene itse pois tästä ketjusta, tämä tilanne on aivan tarpeeksi raivostuttava jo ilman sinunlaisiasi huutelijoita. Voit aivan vapaasti yrittää kasvattaa erityislasta vuosikausia ja sitten vain hymyillä ja olla tyytyväinen, kun se kaikki pyyhitään parissa päivässä olemattomiin.
Päiväkodista itse hoitajat ovat minulle sanoneet, että eivät kiellä tuota heittelyä eivätkä mitään muutakaan, vaan sanovat vain että ei saa tehdä noin koska asia x ja mennään laulamaan ja halailemaan. Tämän takia juuri lapsen isä onkin syksyllä menossa päiväkotiin, varsinkin koska siellä niin hanakasti oltiin vastaan tätä ideaa. Ja minulle ainakaan ei ole kerrottu että olisi tapahtunut mitään isoja haavereita (paitsi pari kertaa omalle lapselleni), mutta lapsi ei olekaan väkivaltainen, joten johtunee siitä.
Ap
Nykyisin päivähoidossa keskitytään positiiviseen pedagogiikkaan ja riitatilanteissa käytetään Miniversoa soveltaen ja huomioiden mm. lasten ikätaso. Eli enää ei saa olla käytössä "jäähyjä" tms.
Olen miettinyt sitä, onko tämä nykyinen tapa sitten parempi sellaisille lapsille, jotka eivät ihan vähällä usko aikuisen puhetta ja jotka ovat itse hyviä puhumaan tilanteet itselleen edullisen näköisiksi? Vähän epäilen. Vaikka lapsi miten käyttäytyisi tuhmasti, niin hän itsekin tietää jo etukäteen, ettei siitä seuraa mitään oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Toki lapsen käytös voi johtua huomion puutteesta, mutta en usko sen olevan ainoa syy. Avustajan mukaan kuitenkin hän on jatkuvasti lapseni kanssa ja kulkee hänen perässään jne. Avustajan mukaan hän myös ruokailujen ajan huolehtii vain ja ainoastaan minun lapsestani, muuta hoitavat loput lapset kuten ennen tämän avustajan saamista. Ärsykkeiden määrä sitten toki voi olla syynä, mutta aivan varmasti on myös tuo, että mitään ei kielletä.
Yritin hakea lasta erityisryhmään, mutta ei sellaisia kuulemma enää ole edes olemassa, vaan tarvittaessa saa avustajan normaaliin ryhmään.
Haluaisin vaihtaa päiväkotia, mutta pelkään että miten monta kertaa sen sitten saa tehdä, jos seuraavassakin on samanlaista touhua. Ei ole lapselle hyväksi jatkuvasti vaihtaa sitä hoitopaikkaa.
Miksi ihmeessä trollaisin tällaisesta ja jaksaisin sitä varten hakea kaikki diagnoosien nimet, tietoa niistä jne? Varsinkaan jos minulla ei lasta olisi? Mene itse pois tästä ketjusta, tämä tilanne on aivan tarpeeksi raivostuttava jo ilman sinunlaisiasi huutelijoita. Voit aivan vapaasti yrittää kasvattaa erityislasta vuosikausia ja sitten vain hymyillä ja olla tyytyväinen, kun se kaikki pyyhitään parissa päivässä olemattomiin.
Päiväkodista itse hoitajat ovat minulle sanoneet, että eivät kiellä tuota heittelyä eivätkä mitään muutakaan, vaan sanovat vain että ei saa tehdä noin koska asia x ja mennään laulamaan ja halailemaan. Tämän takia juuri lapsen isä onkin syksyllä menossa päiväkotiin, varsinkin koska siellä niin hanakasti oltiin vastaan tätä ideaa. Ja minulle ainakaan ei ole kerrottu että olisi tapahtunut mitään isoja haavereita (paitsi pari kertaa omalle lapselleni), mutta lapsi ei olekaan väkivaltainen, joten johtunee siitä.
Ap
Kyllä se on kieltämistä, jos sanovat, että "ei saa tehdä, koska x". Tietävät että lapsi ei ymmärrä puhetta, joten vievät sitten pois tilanteesta ja kiinnittävät lapsen huomion toiseen asiaan. Niin kuin kuuluukin tehdä lapsen kanssa, joka ei ymmärrä täysin. Vai mitä vielä toivoisit? En ihan ymmärrä, kun sanot ettei kielletä, ja sitten perään toistat selvät kieltosanat.
Ruokailussa yksikään aikuinen ei pysty pitämään lapsesi lautasesta kiinni, sillä he itsekin syövät samalla.
Lapsesi myös reagoi muutoksiin vahvasti tuolla diagnoosilla. On selvää, että käytös on haastavampaa lomien jälkeen. Kai myös ymmärrät, että on aivan eri asia saada asiat toimimaan kotona, jos ympärillä ei ole muita lapsia, kuin päiväkodissa, jossa ympärillä on 20 lasta. Todennäköisesti et itsekään saa tuossa ympäristössä lasta toimimaan samalla tavalla kuin kotona. Autismikirjon häiriön omaavan lapsen suurimmat haasteet ovat sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa, joten on todella naivia ajatella, että ongelma on vain päiväkodin käytännöissä, kun hänet laitetaan isoon ryhmään muiden kanssa.
Toki varmasti tuki ei ole vielä riittävää, ja paljon saatte tehdä töitä päiväkodin kanssa. Pitkät lomat eivät kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu, sillä noilla diagnooseilla ei ole mahdollista ratkaista ongelmaa tekemättä sitä itse lapsiryhmässä. Jonain päivänä lapsesi menee kouluun ja vaikuttamismahdollisuutesi ovat entistä pienemmät, joten kannattaa yrittää mieli ja vuorovaikutus vielä positiivisena kun sinulla on aitoa mahdollisuutta vaikuttaa. Isän uhkailu päiväkodille tulolla ei varmasti paranna vuorovaikutusta välillänne, varsinkin nyt korona-aikana laitatte henkilökunnan ahtaalle sanomalla noin.
T. Jo kouluikäisen erityislapsen äiti
Päiväkodin keinot tuottavat pidemmän päälle tulosta. Teidän kurinpito ei sitten varmaan olekaan kasvattanut lasta, vaikka olet niin luullut, koska jos olisi, niin ei se parissa päivässä pyyhkiytyisi pois. Kurilla ja pelolla kasvatetut on usein juuri tuollaisia, että alkavat heti rikkoa rajoja, kun uskaltavat. Lämmöllä ja rakkaudella kasvatetut ovat pidemmän päälle hyväkäytöksisempia, onnellisempia ja enemmän sinut itsensä kanssa.
Ei varmasti ole lapsellekaan kivaa kun käyttäytyy noin ja sitten minä olen sen takia jatkuvasti huonolla tuulella. Mutta en minäkään vain jaksa päivästä toiseen sitä käytöstä, kun ennen hoidon aloitusta oli todella hyväkäytöksinen. Ja tunnen itseni ja oman panokseni niin turhaksi, kun parissa päivässä pyyhitään tekemättömäksi vuosien kova työ. Yritänkin pitää lasta mahdollisimman paljon kotona ja olenkin yleensä aloittanut lomat ajoissa ja lopettanut myöhässä jos vain on ollut mahdollista. Lapsellakin on varmasti kivempaa, kun käyttäytyy kotona hyvin oltuaan poissa päivän tai kaksi hoidosta ja itsekin jaksan suunnitella kaikkea kivaa tekemistä ja oikeasti nautin lapsen kanssa olemisesta.
Tällä hetkellä asia on käsittelyssä avilla, kaikki muut tahot on jo yritetty. Myös sairaalan hoitotiimi ja lapsen terapeutit ovat lapselle vaatimassa sitä henkilökohtaista avustajaa, mutta luultavasti ei onnistu tätäkään kautta.
Olen harkinnut tuota päiväkodin vaihtoa, mutta lapsen hoitotiimi on sitä vastaan. Toki minä lapsen isän kanssa teen lopullisen päätöksen, mutta tiedämme itsekin että noin iso muutos sekoittaisi lasta ja sitten jos seuraavakin päiväkoti on ihan yhtä kädetön, olisi sama rumba edessä uuden vaihdon kanssa.
Toimintaterapeutti on käynyt kerran päiväkodilla tunnin verran pyörähtämässä ja antanut täysin samat ohjeet asioihin kuin minäkin, kun päiväkodilta oli pyydetty häneltä apua eri tilanteisiin. Neuvot eivät silti ole kelvanneet päiväkotiin ja minulle jatketaan valittamista. Lapsen isä aikoo kuitenkin syksyllä mennä päiväkodille, vaikka sieltä oltiinkin kovasti vastaan tätä ideaa. Lapsen terapiat ovat nyt tauolla kun niiden jatko on Kelan käsittelyssä ja terapeutitkin lomalla, mutta jatkavat kyllä asiasta keskustelua toimintaterapeutin kanssa. En vain tiedä onnistuuko, kun päiväkoti on niin hanakasti tätä ideaa vastaan.
Lapsi ei ymmärrä tukiviittomia, lapsella on myös ADHD:n piirteitä, joten vaikea keskittyä. Kuvakortit ovat käytössä, mutta päiväkodissa ei, kun lapsi ei keskity niihin siellä. Kotona käyttää jonkin verran, mutta osaa kyllä kertoa mitä haluaa ilman korttejakin, ainakin kotona.
Ap