Kun opettaja vainoaa hiljaista lasta, onko kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Juttelisin opettajan kanssa siitä, mitä lapsen hiljaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten se opettajan näkökulmasta koulussa ilmenee. Onko se sitä, että hän ei viittaa tunnilla vai sitä, että parityössä kaverinkaan kanssa ei sano mitään tai ryhmätyössä ei osallistu millään tavalla? Onko se sitä, että lapsi ei koe tarvetta sanoa mitään vai pelkääkö hän sosiaalisia tilanteita? Hiljaisuus voi olla luonnekysymys eikä sille tarvitse silloin mitään tehdä, mutta sen taustalla voi olla myös tuen tarvetta aiheuttavia asioita.

Hän on hyvä eyhmätöissä, paritöissä, esitelmissä.

Mutta viittaa vasta kun on varma, ei keskustele spontaanisti mistä tahansa vaan harkitsee sanomisensa. Eikä ole nopea sekunnissa syttyvä kutwn tämän open lempioppilaat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!

Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!

Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!

Onko lause " hienoa, että kerrankin viittasit" mielestäsi asiallinen ja rakentava?  Ei anna opettajasta kovin viisasta vaikutelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan tuon opettajan kanssa keskustella, jos ei auta niin sitten rehtorin juttusille. Mutta kannattaa myös muistaa, että et ole ollut paikan päällä tapahtumaa todentamassa ja voi hyvinkin olla, että opettajan tarkoitus on ollut olla pelkästään kannustava, mutta hiljainen lapsi kokee tuon vainoamisena.

Kyllä minä näem ne tuntimerkinnät ja niiden sävyn. Samaten esim joulun alla laittoi erikseen pitkän viestin miten hän ”nyt antoi tämän kympin armosta mutta et sinä oikeastaan sitä ansaitsisi koska olet niin hiljainen” ja että ”keväällä et sitä enää saa jollet ole toisenlainen”.

Ap

Kympin arvosanaan kyllä pitääkin olla aktiivinen tunneilla ja osallistua opetuskeskusteluihin yms.

Ei siinä hiljaisessa mikään ärsytä. Vaikeimpia energiasyöppöjähän on selkeästi ne integroidut, joilla on sosioemotionaalisia ongelmia  (kaikkein hankalimpia työssä ovat yhteistyökyvyttömät vanhemmat...). Mutta niiltä hiljaisiltakin pitäisi saada suullisia suorituksia esim. omassa äidinkielessä sekä vieraissa kielissä. Niitäkin kuitenkin testataan ja arvioidaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan tuon opettajan kanssa keskustella, jos ei auta niin sitten rehtorin juttusille. Mutta kannattaa myös muistaa, että et ole ollut paikan päällä tapahtumaa todentamassa ja voi hyvinkin olla, että opettajan tarkoitus on ollut olla pelkästään kannustava, mutta hiljainen lapsi kokee tuon vainoamisena.

Kyllä minä näem ne tuntimerkinnät ja niiden sävyn. Samaten esim joulun alla laittoi erikseen pitkän viestin miten hän ”nyt antoi tämän kympin armosta mutta et sinä oikeastaan sitä ansaitsisi koska olet niin hiljainen” ja että ”keväällä et sitä enää saa jollet ole toisenlainen”.

Ap

Kympin arvosanaan kyllä pitääkin olla aktiivinen tunneilla ja osallistua opetuskeskusteluihin yms.

Arvosanaa ei myöskään voi antaa ja sitten perua. Joko hän sai sen tai ei saanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä hiljaisessa mikään ärsytä. Vaikeimpia energiasyöppöjähän on selkeästi ne integroidut, joilla on sosioemotionaalisia ongelmia  (kaikkein hankalimpia työssä ovat yhteistyökyvyttömät vanhemmat...). Mutta niiltä hiljaisiltakin pitäisi saada suullisia suorituksia esim. omassa äidinkielessä sekä vieraissa kielissä. Niitäkin kuitenkin testataan ja arvioidaan. 

Lapsi on luokkansa paras äidinkielessä. Kielistä on kympit. Piti mm ruotsista parhaan esitelmän.

Hän vain ei ole spontaani nopea höpöttäjä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!

Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!

Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!

Vanhemmat näkevät asiattomat tuntimerkinnät ja esimerkiksi jos arviointi on muotoa ”oppilas on vääränlainen”.

Oppilaan luonnetta/persoonaa ei opettaja arvioi, vaan osaamista ja oppimista. Ja opettajan kuuluu ihan opsin mukaan järjestää opetus monipuolisesti.

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Kysy AP siltä opettajalta, mikä yksilöity kohta opetussuunnitelman tavoitteissa antaa hänelle valtuuden evätä arvosanan 10 hiljaisuuden vuoksi.

Jos vastaus ei pohjaudu joko opetussuunnitelman perusteisiin tai paikalliseen opetussuunnitelmaan, tee kantelu aluehallintovirastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Mikä tarve on keksiä keinoja syyllistää lasta?

Ja miksei se opettaja vain mennyt sanomaan tätä asiaansa? Miksi piti kailottaa ja nolata?

Itse olin lapsena ujo ja menin 5. luokalle outoon kouluun.

Olin lukenut ruotsia kolmosella ja nelosella, muut luokalla englantia.

Minua seisotettiin ekalla englannin tunnilla pilkattavana koska en osannut äännettä th. Opettajan mielestä ”se tässä vaiheessa pitää osata jo”. Siis elämän ensimmäisellä enkun tunnilla.

Opettajan kuuluu osata muokata persoonaansa työpaikalla.

T. Äiti ja ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!

Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!

Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!

Onko lause " hienoa, että kerrankin viittasit" mielestäsi asiallinen ja rakentava?  Ei anna opettajasta kovin viisasta vaikutelmaa. 

Hajoaako se lapsi oikeasti tuollaiseen lauseeseen? Kasvatatte niitä lapsianne pumpulissa niin ei ole ihmekään että niistä tulee veteliä sossun elättejä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!

Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!

Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!

Onko lause " hienoa, että kerrankin viittasit" mielestäsi asiallinen ja rakentava?  Ei anna opettajasta kovin viisasta vaikutelmaa. 

Hajoaako se lapsi oikeasti tuollaiseen lauseeseen? Kasvatatte niitä lapsianne pumpulissa niin ei ole ihmekään että niistä tulee veteliä sossun elättejä.

eri

Jos saa koko ajan vastaavaa nälvintää niin se on henkistä väkivaltaa. Asiatonta ekallakin kerralla.

Mutta provohan sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Mikä tarve on keksiä keinoja syyllistää lasta?

Ja miksei se opettaja vain mennyt sanomaan tätä asiaansa? Miksi piti kailottaa ja nolata?

Itse olin lapsena ujo ja menin 5. luokalle outoon kouluun.

Olin lukenut ruotsia kolmosella ja nelosella, muut luokalla englantia.

Minua seisotettiin ekalla englannin tunnilla pilkattavana koska en osannut äännettä th. Opettajan mielestä ”se tässä vaiheessa pitää osata jo”. Siis elämän ensimmäisellä enkun tunnilla.

Opettajan kuuluu osata muokata persoonaansa työpaikalla.

T. Äiti ja ope

Jokainen 10-v tietää, että läksyjä ei tehdä tunnilla. Joten, jos siitä huomautetaan, niin se on pelkästään oletettavaa.

Kuinka paljon huomauttamista ja "nolaamista" luulet näiden ylivilkkaiden saavan? Jatkuvaa! Opettaja sanoo lukuisia asioita päivän aikana. Ei se jokaista asiaa pysty käydä jokaiselle hienovaraisesti kuiskaamaan korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Mikä tarve on keksiä keinoja syyllistää lasta?

Ja miksei se opettaja vain mennyt sanomaan tätä asiaansa? Miksi piti kailottaa ja nolata?

Itse olin lapsena ujo ja menin 5. luokalle outoon kouluun.

Olin lukenut ruotsia kolmosella ja nelosella, muut luokalla englantia.

Minua seisotettiin ekalla englannin tunnilla pilkattavana koska en osannut äännettä th. Opettajan mielestä ”se tässä vaiheessa pitää osata jo”. Siis elämän ensimmäisellä enkun tunnilla.

Opettajan kuuluu osata muokata persoonaansa työpaikalla.

T. Äiti ja ope

Jokainen 10-v tietää, että läksyjä ei tehdä tunnilla. Joten, jos siitä huomautetaan, niin se on pelkästään oletettavaa.

Kuinka paljon huomauttamista ja "nolaamista" luulet näiden ylivilkkaiden saavan? Jatkuvaa! Opettaja sanoo lukuisia asioita päivän aikana. Ei se jokaista asiaa pysty käydä jokaiselle hienovaraisesti kuiskaamaan korvaan.

Niitä läksyjä kylläkin kuule nimenomaan tehdään pääsääntöisesti joka aineen tunneilla. Se on siis se pääsääntö, eikä toisinpäin.

Systeemi alkaa jo ekalla luokalla.

Ja asiat voi aina sanoa kauniisti. Ei tarvitse huuuuutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Mikä tarve on keksiä keinoja syyllistää lasta?

Ja miksei se opettaja vain mennyt sanomaan tätä asiaansa? Miksi piti kailottaa ja nolata?

Itse olin lapsena ujo ja menin 5. luokalle outoon kouluun.

Olin lukenut ruotsia kolmosella ja nelosella, muut luokalla englantia.

Minua seisotettiin ekalla englannin tunnilla pilkattavana koska en osannut äännettä th. Opettajan mielestä ”se tässä vaiheessa pitää osata jo”. Siis elämän ensimmäisellä enkun tunnilla.

Opettajan kuuluu osata muokata persoonaansa työpaikalla.

T. Äiti ja ope

Jokainen 10-v tietää, että läksyjä ei tehdä tunnilla. Joten, jos siitä huomautetaan, niin se on pelkästään oletettavaa.

Kuinka paljon huomauttamista ja "nolaamista" luulet näiden ylivilkkaiden saavan? Jatkuvaa! Opettaja sanoo lukuisia asioita päivän aikana. Ei se jokaista asiaa pysty käydä jokaiselle hienovaraisesti kuiskaamaan korvaan.

Niitä läksyjä kylläkin kuule nimenomaan tehdään pääsääntöisesti joka aineen tunneilla. Se on siis se pääsääntö, eikä toisinpäin.

Systeemi alkaa jo ekalla luokalla.

Ja asiat voi aina sanoa kauniisti. Ei tarvitse huuuuutaa.

Sä et selvästi osaa lukea. Lapsi teki kotitehtäviä tunnilla. Ja nämä eivät saa tehdä niitä tunnilla ikinä. Kirjoitin, että opettaja sanoi ystävällisesti, että läksyt tehdään kotona. Mun lapselle, vaikka ujo onkin, saa ja pitää sanoa, kun se toimii vastoin sääntöjä. Se ei ole mitään nolaamista. Ehkä tavoitan nyt vähän, mikä on ongelman ydin osittain.. katso peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Mikä tarve on keksiä keinoja syyllistää lasta?

Ja miksei se opettaja vain mennyt sanomaan tätä asiaansa? Miksi piti kailottaa ja nolata?

Itse olin lapsena ujo ja menin 5. luokalle outoon kouluun.

Olin lukenut ruotsia kolmosella ja nelosella, muut luokalla englantia.

Minua seisotettiin ekalla englannin tunnilla pilkattavana koska en osannut äännettä th. Opettajan mielestä ”se tässä vaiheessa pitää osata jo”. Siis elämän ensimmäisellä enkun tunnilla.

Opettajan kuuluu osata muokata persoonaansa työpaikalla.

T. Äiti ja ope

Jokainen 10-v tietää, että läksyjä ei tehdä tunnilla. Joten, jos siitä huomautetaan, niin se on pelkästään oletettavaa.

Kuinka paljon huomauttamista ja "nolaamista" luulet näiden ylivilkkaiden saavan? Jatkuvaa! Opettaja sanoo lukuisia asioita päivän aikana. Ei se jokaista asiaa pysty käydä jokaiselle hienovaraisesti kuiskaamaan korvaan.

Niitä läksyjä kylläkin kuule nimenomaan tehdään pääsääntöisesti joka aineen tunneilla. Se on siis se pääsääntö, eikä toisinpäin.

Systeemi alkaa jo ekalla luokalla.

Ja asiat voi aina sanoa kauniisti. Ei tarvitse huuuuutaa.

Sä et selvästi osaa lukea. Lapsi teki kotitehtäviä tunnilla. Ja nämä eivät saa tehdä niitä tunnilla ikinä. Kirjoitin, että opettaja sanoi ystävällisesti, että läksyt tehdään kotona. Mun lapselle, vaikka ujo onkin, saa ja pitää sanoa, kun se toimii vastoin sääntöjä. Se ei ole mitään nolaamista. Ehkä tavoitan nyt vähän, mikä on ongelman ydin osittain.. katso peiliin.

Suomen peruskouluissa normaalisti nimenomaan tehdään läksyjä tunnilla.

Se että joku opettaja mukakeksii jonkin oman systeemin - mitä en usko - ei oikeuta tätä huutamaan.

Vaan hänen kuuluu se oma systeeminsä sitten kertoa selkeästi. Ohjata.

Ja sinä alat kuulostaa palstahäiriköltämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelisin opettajan kanssa siitä, mitä lapsen hiljaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten se opettajan näkökulmasta koulussa ilmenee. Onko se sitä, että hän ei viittaa tunnilla vai sitä, että parityössä kaverinkaan kanssa ei sano mitään tai ryhmätyössä ei osallistu millään tavalla? Onko se sitä, että lapsi ei koe tarvetta sanoa mitään vai pelkääkö hän sosiaalisia tilanteita? Hiljaisuus voi olla luonnekysymys eikä sille tarvitse silloin mitään tehdä, mutta sen taustalla voi olla myös tuen tarvetta aiheuttavia asioita.

Hän on hyvä eyhmätöissä, paritöissä, esitelmissä.

Mutta viittaa vasta kun on varma, ei keskustele spontaanisti mistä tahansa vaan harkitsee sanomisensa. Eikä ole nopea sekunnissa syttyvä kutwn tämän open lempioppilaat.

Ap

En kyseenalaista sanomaasi, mutta kiinnostaisi kuulla, miten tunnet noin tarkkaan, miten lapsesi koulussa toimii? Oletko seurannut hänen pari- ja ryhmätyöskentelyään ja kuunnellut koulussa hänen esitelmiään, vai onko käsitys muodostunut sen perusteella, mitä lapsi on sinulle kertonut?

Se on just tätä. Peruskoulu yrittää tasapäistää lapset. Erilaisuus on virhe. Tämä tyyli on ollut vallalla vuosikymmenet. Kaikkien pitäisi olla kuten amerikkalaiset, ulospäinsuuntautuneita. Miksi?

Suomalaiset on luonteeltaan ihan erilaisia ja se on ihan ok.

jompikumpi lähtee kirjoitti:

mitä V- väliä viitoileeko kuin rapu kun kokeissa kuitenkin on paras. opettaja kyselee niin tyhmiä ettei viitsi edes viitata antaa niille idiootti koviksille mahdollisuuden. hekin ehkä todenneet opettajan kyvyt hyvin ala arvoisisiksi.

Tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa +/- numeroon. Kokeiden keskiarvo 10, läksyt tehtynä, viittaus vähäistä tuloksena 9. Kyseessä koulun rehtori. Opettajan vaihduttua luokan siirryttyä uuteen kouluun arvosana palasi jälleen 10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän opettajana, introverttina ja ujon lapsen äitinä.

Kamalaa, jos asia on noin. Opettajat ovat itse keskimääräistä äänekkäämpää ja sosiaalista porukkaa, mutta kyllä sitä ymmärrystä pitäisi riittää muunlaisillekin oppilaille. Reippaus ja itsensä jatkuva esiintuominen on jokin suuri hyve tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja kaikkien pitäisi olla sellaisia. Jopa uusi opetussuunnitelma on laadittu aktiivisia lapsia varten:( Ujo ja arka lapsi ei muutu reippaaksi käskystä vaan on sellainen hyvin todennäköisesti koko elämänsä. Se on ominaisuus samalla tavalla ominaisuus kuin musikaalisuus. Muuttuuko joku tosi musikaaliseksi käskemällä?

Olin kerran tunnilla, jossa arka lapsi alkoi tehdä kotiläksyjä tunnilla. Luokassa ollut opettaja sanoi aivan ystävällisesti mutta persoonansa kuuluvana reippaalla äänellä, että kotitehtävät on tarkoitus tehdä kotona, eikä koulussa ja antoi tälle korvaavat tehtävät. Lapsen äiti oli soittanut opettajalle haukkuen tämän. Lapsi oli tullut itkien kotiin ja oli kokenut, että oli huudettu ja nolattu. Olin paikalla koko ajan ja kyse ei todellakaan ollut tästä. Oma lapsenikin (7v) sanoo usein, että opettaja huutaa jne. Samoin isä huutaa ja äiti huutaa. Tosiasiassa kukaan heistä ei huuda, joskus nyt korottaa ääntään. Meillä ainakaan ujous ei tarkoita sitä, että toimisi aina niinkuin olettaisi.. vanhempi lapsi on tosi puhelias ja introvertti ja sitä huomauttelu ja äänen korottaminen ei kyllä tunnu vaivaavan vähääkään..

Mikä tarve on keksiä keinoja syyllistää lasta?

Ja miksei se opettaja vain mennyt sanomaan tätä asiaansa? Miksi piti kailottaa ja nolata?

Itse olin lapsena ujo ja menin 5. luokalle outoon kouluun.

Olin lukenut ruotsia kolmosella ja nelosella, muut luokalla englantia.

Minua seisotettiin ekalla englannin tunnilla pilkattavana koska en osannut äännettä th. Opettajan mielestä ”se tässä vaiheessa pitää osata jo”. Siis elämän ensimmäisellä enkun tunnilla.

Opettajan kuuluu osata muokata persoonaansa työpaikalla.

T. Äiti ja ope

Jokainen 10-v tietää, että läksyjä ei tehdä tunnilla. Joten, jos siitä huomautetaan, niin se on pelkästään oletettavaa.

Kuinka paljon huomauttamista ja "nolaamista" luulet näiden ylivilkkaiden saavan? Jatkuvaa! Opettaja sanoo lukuisia asioita päivän aikana. Ei se jokaista asiaa pysty käydä jokaiselle hienovaraisesti kuiskaamaan korvaan.

Niitä läksyjä kylläkin kuule nimenomaan tehdään pääsääntöisesti joka aineen tunneilla. Se on siis se pääsääntö, eikä toisinpäin.

Systeemi alkaa jo ekalla luokalla.

Ja asiat voi aina sanoa kauniisti. Ei tarvitse huuuuutaa.

Sä et selvästi osaa lukea. Lapsi teki kotitehtäviä tunnilla. Ja nämä eivät saa tehdä niitä tunnilla ikinä. Kirjoitin, että opettaja sanoi ystävällisesti, että läksyt tehdään kotona. Mun lapselle, vaikka ujo onkin, saa ja pitää sanoa, kun se toimii vastoin sääntöjä. Se ei ole mitään nolaamista. Ehkä tavoitan nyt vähän, mikä on ongelman ydin osittain.. katso peiliin.

Mitä ihmettä? Vai, että Suomen kouluissa tehdään läksyt koulussa? No ,olen kuule kiertänyt 20 vuotta eri kouluja ja aika harvassa tehdään. Ja joo, nämä oppilaat tasan tietävät, että ne tehdään kotona. Opettaja ei ole huutanut. Miksi se tuntuu niin vaikealta ymmärtää?