Ajatelkaas, että osa kehitysvammaisista

Meidän pojan tapauksessa psykologi, jolle saimme aluksi lähetteen etsi koko ajan vikaa meistä vanhemmista. Hän vaikeni vasta sitten, kun EEG-käyrässä näkyi poikkeama ja senkin jälkeen jatkoi. Neurologi oli fiksu ihminen, muutimme seuraavaa aikaa, johon "unohdimme" kutsua tämän psykologin ja toinen psykologi jatkoi. Meillä kävi joku ihminen kotonakin ja alle viiden minuutin jälkeen tuli siihen tulokseen, ettei ole mitään huomautettavaa. Ei minua yhtään tuo kotikäynti stressannut, sillä tiesin olevani hyvä vanhempi. Psykologi jopa oli sitä mieltä, että puheterapia on turhaa. Lapsi oli jo kolme, eikä puhunut juurikaan. Mutta psykologin  mielestä se johtui meistä. Kun olimme kerran koko perhe vastaanotolla, poika ja nuorempi kiehnäsivät koko ajan vasta ulkomaan matkalta tulleen isän jaloissa. Mieheni oli tullut edellisenä iltana, kun lapset olivat jo nukkumassa ja aamulla oli heti lähtö sinne psykologille. Totta kai vika oli psykologin mielestä siinä, että minä koko ajan kotona ollut olen huono äiti eikä sillä ole mitään tekemistä, että lapsilla on ollut isää ikävä. Eli lyhyt yhteenveto: ääliö psykologi viivästytti kunnollisia tutkimuksia ja puheterapiaa. 

66 jatkaa, siis meillä oli tuollaisia ryhmätapaamisia, johon osallistui muutama asiantuntija, tämä johon päätimme unohtaa kutsua ko. psykologin oli sellainen, jossa mietittiin mikä koulu olisi paras. Hänelle ilmoitettiin aiemmasta ajasta, että se ei sovi kaikille osapuolille ja aika siirretään myöhemmäksi, mutta emme vielä tiedä mikä aika käy. Sitten kun tämä ilmoitus oli tehty, päätettiin seuraava aika. Näin emme valehdelleet yhtään, tiesimme ajan tuon ilmoituksen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan tapauksessa psykologi, jolle saimme aluksi lähetteen etsi koko ajan vikaa meistä vanhemmista. Hän vaikeni vasta sitten, kun EEG-käyrässä näkyi poikkeama ja senkin jälkeen jatkoi. Neurologi oli fiksu ihminen, muutimme seuraavaa aikaa, johon "unohdimme" kutsua tämän psykologin ja toinen psykologi jatkoi. Meillä kävi joku ihminen kotonakin ja alle viiden minuutin jälkeen tuli siihen tulokseen, ettei ole mitään huomautettavaa. Ei minua yhtään tuo kotikäynti stressannut, sillä tiesin olevani hyvä vanhempi. Psykologi jopa oli sitä mieltä, että puheterapia on turhaa. Lapsi oli jo kolme, eikä puhunut juurikaan. Mutta psykologin  mielestä se johtui meistä. Kun olimme kerran koko perhe vastaanotolla, poika ja nuorempi kiehnäsivät koko ajan vasta ulkomaan matkalta tulleen isän jaloissa. Mieheni oli tullut edellisenä iltana, kun lapset olivat jo nukkumassa ja aamulla oli heti lähtö sinne psykologille. Totta kai vika oli psykologin mielestä siinä, että minä koko ajan kotona ollut olen huono äiti eikä sillä ole mitään tekemistä, että lapsilla on ollut isää ikävä. Eli lyhyt yhteenveto: ääliö psykologi viivästytti kunnollisia tutkimuksia ja puheterapiaa. 

Puhuttiin tämän keskustelun innoittamana miehen kanssa. Poika oppi puhumaan, kävi lopulta tavallisen yläasteen, oli pidetty oppilas ja kävi myös ammattikoulun tarvitsematta mitään tukitoimia. Opettajat tiesivät että on lievästi autistinen, mutta viestinä tuli ryhmänohjaajalta, että ongelmia ei ole. Se ei ollut kuulemma ongelma, että välillä jää omiin ajatuksiinsa, vaan tavisten uhmaajien kanssa on vaikeata, meidän pojan kanssa kuulemma ei ja labroissa loisti kun pääsi tekemään itse. Sai tehdä yksin ne työt, mitkä yleensä tekivät ryhmässä. Siitä psykologin ääliömäisyydestä vielä sellainen, että lapsi oli oppinut potalle ja yhtäkkiä hän oli ahdistunut, totuus: kakkahätä, mutta ei suostunut tekemään sitä muualla kuin kotona ja pidätteli sen vuoksi. Eikä psykologi tätä uskonut. Tämäkin sellaisessa istunnossa, missä me vanhemmat olimme mukana, niitä oli silloin tällöin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellainen ihminen "kehitysvammainen", joka on suht helposti suorittanut lukion?? :D

Ei näkyväkään kehitysvamma ole välttämättä älyllinen vamma.

Puhumattakaan niistä mitkä eivät näy ulospäin.

Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.

Juuei. Se voi yhtä hyvin olla motorinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en usko, että kehitysvammaisuus jäisi kokonaan bongaamatta lapsuuden aikana. Nimittäin kehitysvammaisuus määritelmällisesti tarkoittaa tietyn tason alle jäävää älykkyysosamäärää. Eli kyllä se huomataan koulussa viimeistään oppimiskyvyn myötä.

Ei huomata aina. Tai huomataan, että jotain on vialla, mutta ei tutkia. Myös vanhempi voi kieltää tutkimasta.

Jos äo on alle 70, niin koulunkäyminen on käytännössä mahdotonta ilman mukautettua opetussuunnitelmaa. Silloin ohjataan kouluterveydenhoitajalle ja lääkärille tutkimuksiin. Heikkolahjaiset sen sijaan saattaisivat jäädäkin huomaamatta, sillä heillä on yli 70 äo.

Miksi sä jaksat änkyttää tällaista, kun tässäkin keskustelussa on jo linkattuna tietoa siitä, että suomessa on valtava määrä diagnosoimattomia lievästi kehitysvammaisia, jotka eivät pärjää yhteiskunnassa?

Ja samassa linkissä vielä haastateltuna nainen, joka sai lievän keva-diagnoosin aikuisena.

Eli KYLLÄ, SUOMESSA VOI PÄÄSTÄ LÄPI PERUSKOULUN LIEVÄSTI KEHITYSVAMMAISENA. Toki voi olla kaikenmaailman tukitoimia ja muita, mutta asian ydintä ei ymmärretä, eli puhutaan vaan oppimisvaikeuksista, vaikka kunnolla tutkittaessa huomattaisiin, että kyseessä on kehitysvamma.

Lähteesi on yhden ihmisen haastattelu iltapäivälehdestä ja ihminen taisi olla jo vähän vanhempi. Nykyään kyllä huomataan kaikenlaiset poikkeamat viimeistään koulussa ja usein jo päiväkodissa.

No ei todellakaan huomata! Nykyäänkin PALJON kehitysvammaisia menee peruskoulusta läpi ilman diagnoosia. Ja tuo jutussa haastateltu nainenkin oli nuori, alle 30-vuotias. Ei hänen kouluajoistaan kauaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lievä kehitysvamma voi hyvinkin jäädä diagnosoimatta, jos vanhemmat eivät halua lasta asianmukaisiin tutkimuksiin. Tällöin lapsi saa tukea koulussa ja mukautetaan oppiaineita. Kehitysvamma diagnoosi tulee yleensä ennen kouluikää, mutta ei niillä jotka eivät pääse tutkimuksiin ja/tai vanhemmat eivät tunnusta ongelmia ja suostu tuossa vaiheessa tutkimuksiin.

Usein kehitysvamma pidetään hyvin stereotyyppisenä asiana, ja asiaa ei osaa epäillä (muu kuin neurologi oikeassa yhteydessä), mikäli lapsi esim. kehittyy motorisesti normaalisti. Usein tutkimuksiin lähdetään sillä ajatuksella, että on puheen viivästymää tai esimerkiksi autismikirjoa, mutta diagnoosi sitten yllättää niin lapsen vanhemmat kuin hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Alle kouluikäisen normaalia alempaa kognitiivista toimintakykyä voi olla yllättävän vaikeaa huomata ilman kunnon testejä - poislukien kun lapsi jää jälkeen muista jo vauvaiässä. Asiat on helppo selittää uhmalla, kielen kehityksen viivästymällä jne. Puheen ymmärtämistäkin on todella vaikeaa arvioida ilman konkreettisia testejä, sillä lapsi voi olla reagoimatta puheeseen asianmukaisesti monestakin syystä.

Mutta mitä käy, jos vanhempi kieltäytyy lähettämästä tutkimuksiin? Koulusta tulee sen verran paljon painostusta tai laittavat lähetteen suoraan kouluterveydenhoitajan kautta, että nykyisin ei voi jäädä huomaamatta todella graavit kehityspoikkeamat.

Jos haluaa/tarvitaan paikka erityiskouluun tai erityistä tukea, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunto käytännössä. Ei niitä erityiskoulupaikkoja tai erityisen tuen päätöstä saa ilman lausuntoja, ja lausuntoja edeltävät tutkimukset ja tutkimusten myötä tulee jonkinlainen diagnoosi.

Olen ollut pitkään koulupsykologina ja vastaan on tullut kymmeniä oppilaita, joiden kehitysvammaisuus on diagnosoitu vasta 15-17 -vuotiaina. Varmasti paljon on mennyt myös ohi. Moni näistä lapsista on ollut tutkimuksissa alle kouluikäisinä, kun neuvolassa on huomattu, että kehitys ei suju toivotusti. Saattaapa jokin diagnoosikin olla. Esim. kehitysviivästymä, kielellinen erityisvaikeus tms. Osa on tutkittu myös koulussa ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet todettu. Osa on ollut pienluokalla aina. Erityisessä tuessa lähes kaikki. Todistus joko täynnä vitosia yai sitten oppimäärät yksilölliset.

Jos tällainen nuori tulee koulupsykologin tutkimuksiin peruskoulun lopussa, voi tuloksena olla erittäin heikko suoriutuminen testissä ja näin ohjaus kehitysvammapolille tai neurolle. Koulupsykologeille on valtavat jonot, joten varmasti moni jää tutkimatta. Lisäksi vaaditaan perheeltä melkoista aktiivisuutta sen jatkolähetteeen kanssa. Ei kouluterkka voi mitään lähetteitä tehdä. Tarvitaan lääkärin lähete, eli perheen pitää varata omalääkärille aika osata selittää hänelle asiat. Usein jo se omalääkäriajan varaaminen on osalle perheistä vaikeaa (joko henkisesti tai konkreettisesti).

Tämä on totta. Olen ollut opettajana varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja nyt koulussa luokanopettajana. Ihmiset eivät ymmärrä, että tutkimuksiin pääsy on vaikeaa ja vaatii vanhemman panostuksen. Jos vanhemmalla on vaikeaa uskoa haasteet tai hyväksyä ne enemmänkin, niin usein sovitut ajanvaraukset puheterapeutille, psykologille jne. "unohtuvat" , ja lopulta kun on päästy hieman alkuun asioissa, niin onkin jo siirtymä kouluun, jossa opettaja aloittaa prosessin vanhempien kanssa alusta. Ainahan voidaan heittää lastensuojeluilmoitus -kortti esiin, mutta sitä ei mielellään tehdä kovin varhaisessa vaiheessa, sillä tiedetään että suurin osa vanhemmista vaatii pitkän kypsyttelyajan. Lapsen kannalta olisi kuitenkin paras, että tehdään asiat yhteisymmärryksessä. Usein pyritään vanhempia lähestymään ensin ajatuksella, että harjoitellaan hetki tätä ja katsotaan auttaako (vaikka ammattilaiset näkevät kyllä usein, että taustalla on jotain isompaa). Siitä pikku hiljaa väläytellään muiden asiantuntijoiden arvioin tarpeita ja tuodaan esiin ne haasteet mahdollisimman neutraalisti ja sensitiivisesti. Toki töksäyttelijöitäkin on, mutta todellisuudessa näiden asioiden edistyminen on hyvin hidasta. On vanhempia, jotka säilähtävät jo erityisopettajan mukaan tuloa kuvioihin, ja heille ei voi suoraan sanoa asioita, sillä pahimmillaan vaihtavat päiväkotia/muuttavat eri kaupunginosaan jne.

Miehen siskohan ei uskonut että lapsi tarvitsee tukea, anoppi, joka muuten oli järki-ihminen, tuki häntä tässä. Seurauksena vakavat ongelmat ja huostaanotto murrosiässä. Ongelmat kestivät vuosia, sitten tämä nuori jotenkin sai itseään niskasta kiinni, hoiti asioitaan kuntoon, hommasi ammatin, tutkitutti itse itsensä ja sai apua, täysi-ikäisenä. Nyt menee kuulemma ihan mukavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ei muka huomata nykypäivänä?

Jos et häiritse koulussa, niin kukaan ei ala sinun tutkimaan. Ja esim.oma lapsi pärjäsi koulussa ihan ok. Itse näin eskarissa lähtien, että joku oli vialla. Koskaan en lastani saanut koulun kautta tutkimuksiin vein itse yksityiselle, josta vyyhti alkoi aukeamaan. Vaikea lukihäiriö (ei tuolla diagnoosilla, mutta vaikea). Vaikea, eikä sitä koulussa huomata. Eikä edes kuunnella vanhempia , jotka sen ovat huomanneet. Meneekö käytettävät voimavarat vain levottomiin lapsiin, sitä en tiedä. Ja lisään vielä, että vaikka lapsella oli diagnoosi, niin hän jäi ilman tukea. Tukea oli paperilla, mutta ei käytännössä. Nyt minulla on lapsi, joka sai peruskoulusta n.7 paperit, mutta käytännössä ei osaa lukea tai jaksa kirjoittaa tekstaria enempää. (Tekstari on vain esimerkki tekstin määrästä. Nuoret ei takstaile). Tutun lapsi ei ole käynyt koulua koko vuonna, eikä kukaan ole huolissaan. Sossu soittelee, mutta mitään muuta ei tapahdu. Eli lapsella ei tule olemaan 9 luokan todistusta. Hän on jo siirtynyt työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellainen ihminen "kehitysvammainen", joka on suht helposti suorittanut lukion?? :D

Ei näkyväkään kehitysvamma ole välttämättä älyllinen vamma.

Puhumattakaan niistä mitkä eivät näy ulospäin.

Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.

Juuei. Se voi yhtä hyvin olla motorinen.

Kehitysvammaisella voi olla motorisia ongelmia, mutta kehitysvamma on aina älyllinen vamma.

Onhan Sannakin päässyt peräti pääministeriksi asti.

Olen toiminut yläkoulun opettajana ja on hyvin mahdollista, että jotkut "häiriköistä" ovat heikkolahjaisia tai lievästi kehitysvammaisia, ilman diagnoosia tosin. Nykyään turvaudutaan paljon erityisopetukseen ja helpotuksia tehdään helpotusten perään sen sijaan, että otettaisiin selvää oppilaan todellisista pulmista. Vasta peruskoulun tai amiksen jälkeen todellinen syy selviää, kun ei opinnot suju tai työllistyminen vaikeaa.

Yläkoulussa opettajana tuli kohdattua niitäkin, joilla oli oikeasti heikkolahjaisuus-diagnoosi eli nykyään laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Siellä ne heikot ovat nykyään ison ryhmän seassa oppimatta edes lukemaan ja hallitsemaan perusasioita. Ennen oli avustavia töitä, joissa nämäkin pärjäsivät. Automatisaatio on vienyt ne.

Kaikkein kurjin tilanne on niillä heikoilla, jotka eivät täyty keva-diagnoosin kriteerejä. Ovat teoriassa terveitä, mutta käytännössä vammaisia: arkisista asioistakin huolehtiminen on vaikeaa. Viranomaiset eivät kuitenkaan tunne sanoja "heikkolahjainen" tai "laaja-alaiset oppimisvaikeudet" takaakseen tukea työelämään tai asumiseen tai eläkkeeseen. Peruskoulu on näille täyttä kidutusta ja saavat juuri ja juuri vitosen. Käytännön aineet tuottavat myös vaikeuksia kuten köksä: mittojen hahmottaminen vaikeaa, oman työn suunnittelua ja monta asiaa tehtävä samaan aikaan. Silti näillä valmiuksilla olevia nuoria ohjataan kokkikoulutukseen, josta eivät saa edes alinta hyväksyttyä arvosanaa. Tästä on ollut puhetta ihan kaveripiirissä olevien ammatillisten opettajien kanssa.

Koneinsinöörit ja aivokirurgit ovat tällaisia.

Sitä se teettää, jos äiti ja isä ovat sisaruksia tai serkkuja keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin osui ja upposi minuunkin, vaikka en voi mitenkään olla älyllisesti kehitysvammainen, sillä olen saanut huipputulokset äo-testeissä. Sen sijaan sosiaaliset taitoni ovat kehnot ja tietosanakirjamaiset (olen muodollinen, kömpelö, en osaa tulkita rivien välisiä vihjauksia lainkaan).

Ulkonäköni on myös aavistuksen erikoinen (olen hyvännäköisten vanhempien ruma lapsi). Olen aina miettinyt, mikä minussa on vikana ja olen epäillyt FASD:tä omalla kohdallani, sillä se voi kuulemma näkyä lievimmillään esim. vain sosiaalisissa taidoissa.

Saatat olla asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellainen ihminen "kehitysvammainen", joka on suht helposti suorittanut lukion?? :D

Oon miettinyt samaa. Kävin kyllä lukion ja valmistun ka. C/7,4.

Olen hyvä muistamaan kaikenlaista turhaa nippelifaktaa  mutta mulla on suuria haasteita loogisessa päättelykyvyssä ja matematiikassa. Ja hahmottamisessa ylipäätään. 

Mun on tosi vaikea keskittyä ylipäätään.

Lääkäriltäkin joskus kysyin, niin kuulemma on "ihan yleistä ettei pysty keskittymään". Lukihäiriö testattiin ja sitä ei ollut, päinvastoin testitulos oli keskimääräistä paljon parempi.

Muutenkin koen olevani jotenkin outo, mun on vaikea saada ystäviä ja en tunne oloani "normaaliksi" muiden seurassa. :D Olen miettinyt onko mulla adhd, olenko autistinen vai vain yksinkertaisesti kehitysvammainen.

Tästä sinun viestistäsi näkee, että et ole ainakaan kehitysvammainen. Kehitysvammaiset eivät pysty kirjoittamaan tämän kaltaista pohtivaa tekstiä. Sen sijaan adhd voisi olla aivan mahdollinen, kun keskittyminen on vaikeaa.

Mutta nämä ihmiset ovat rumasti sanottuna todella tyhmiä. Lievästikin kehitysvammaiset. Ei sitä kyllä voi olla huomaamatta, jos yhtään pidempään kuuntelee. Tai saa mennä itse samoihin testeihin.

Olen alalla ja tiedän satoja tapauksia vähintäänkin näitä lieviäkin. Lievä kuulostaa ehkä tietämättömän korvaan paremmalta kuin se todellisuus on. Äo on niin matala.

Tietysti ovat oppineet asioita ja sosiaalisesti voivat olla hyvinkin taitavia. Mutta ei sillä peruskoulua ilman vahvaa ja kattavaa tukea läpi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta nämä ihmiset ovat rumasti sanottuna todella tyhmiä. Lievästikin kehitysvammaiset. Ei sitä kyllä voi olla huomaamatta, jos yhtään pidempään kuuntelee. Tai saa mennä itse samoihin testeihin.

Olen alalla ja tiedän satoja tapauksia vähintäänkin näitä lieviäkin. Lievä kuulostaa ehkä tietämättömän korvaan paremmalta kuin se todellisuus on. Äo on niin matala.

Tietysti ovat oppineet asioita ja sosiaalisesti voivat olla hyvinkin taitavia. Mutta ei sillä peruskoulua ilman vahvaa ja kattavaa tukea läpi mennä.

Palstamammojen mielestä ke harit ovat kuitenkin ihkuja. Sitten joitain juoppoja, masentuneita tai adhd-ihmisiä pidetään pohjasakkana, ja jopa syyllisinä omiin ongelmiin.

Selittää paljonkin Suomen hallituksen tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku taas jakaa täyttä scheissee täällä kihitysvammoista.

Tukiliitto.fi :

"Kehitysvamma voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Vamman aste vaihtelee vaikeasta kehitysvammasta lievään oppimisvaikeuteen. Monilla kehitysvammaisilla ihmisillä on lisävammoja, jotka saattavat vaikeuttaa liikkumista, puhetta tai vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa."

Lievää oppimisvaikeutta ei lueta kehitysvammaksi, vaan kehitysvamman määritelmä sisältää matalan älykkyyden.

Nyt on tuubaa lipsahtanut tukiliiton sivulle.

Minulla on 2 kehitysvammaista lasta, joten tiedän kyllä, mistä puhun.

Jos on pitkään tekemisissä lievästikin kehitysvammaisen kanssa, niin kyllä sen huomaa että lievemmilläänkin se tuo mukanaan matalan äo:n. Lievä oppimisvaikeus on aivan eri asia, sanokaa minun sanoneen. Onko tuo kehitysvammasta puhuminen lievänä oppimisvaikeutena jotain kaunistelua sen sijaan, että sanottaisiin asioiden todellinen laita (matala älykkyys).

Tuli nyt kehitysvammastakin mieleen, että onko termistöä menty muuttamaan vai pidetäänkö meitä ihmisiä nyt ihan pihalla oikeista termeistä. Kun eräs tubettaja puhui, ettei hänellä dignosoitu kehitysvamma ole älyllinen kehitysvamma, vaan "tavallinen" kehitysvamma. Mikä nyt on se "tavallinen kehitysvamma"?

Heikkolahjaisuuskin on korvattu nykyään termillä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Silti näköjään joidenkin palstalaisten lapsilla on omien kommenttiensa mukaan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, lukihäiriötä ja adhd:ta ja samassa kontekstissa puhutaan kohtuullisesta tai jopa hyvästä koulumenestyksestä ilman suurempia tukitoimia ja helpotuksia.

Tiedän itse asiassa henkilön, joka elättää itsensä yksityisyrittäjänä. Puhui alkuun kolmesta spesifistä diagnoosistaan, mutta myöhemmin puhui kuinka hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ehkä olen sitten itse hölmö, etten tajua että laaja-alaiset oppimisvaikeudet voi tarkoittaa kolmen diagnoosin komboa (esim. adhd, lukihäiriö ja kehityksellinen kielihäiriö) ja netin antama tieto laaja-alaisista oppimisvaikeuksista onkin valetta.

Mä taidan olla. Tosin on korkeakoulututkinnot. Mutta ihan oon pönttö ja outo. 😅

Teen huonoja valintoja ja uskon kaikista ihmisistä hyvää. Oon onnellinen pikkuasioista.