Ajatelkaas, että osa kehitysvammaisista

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän lievästi cp vammaisen lapsen jonka vanhemmat kertoivat tälle vammasta vasta lähempänä täysi ikää. Ei vaikuttanut lapsen elämään juurikaan, oli niinkuin muutkin lapset mutta hiukan kömpelö ja hitaampi kuin muut.

Mutta kyse ei ole kehitysvammasta, joten cp-vammaisella on mahdollisuus lukea vaikka lääkäriksi itsensä, mikä on sitten kiinni vamman laadusta, kun työssä tarvitaan myös käsiä teoriatiedon lisäksi.

Ja alunperin inkluusion piiriin piti kuulua ainoastaan fyysisesti vammaiset, koska heille suunnatut koulut olivat täynnä niin eritasoista oppilasta ja terävimmät joutui kärsimään, kun mentiinkin heikomman ehdoilla. Se jos mikä vaikeutti fiksuimpien vammaisten tietä tulevaisuudessa, jos akateeminen ura kiinnosti ja halusi lukioon. Jopa tavalliseen ammattikouluun hakeminenkin oli poissuljettua, jos pelkän pyörätuolin takia lapsi kävi erityiskoulua, vaikka olisi ollut samanlaiset edellytykset oppia samat asiat kuten muidenkin yleisopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellainen ihminen "kehitysvammainen", joka on suht helposti suorittanut lukion?? :D

Ei näkyväkään kehitysvamma ole välttämättä älyllinen vamma.

Puhumattakaan niistä mitkä eivät näy ulospäin.

Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellainen ihminen "kehitysvammainen", joka on suht helposti suorittanut lukion?? :D

Ei näkyväkään kehitysvamma ole välttämättä älyllinen vamma.

Puhumattakaan niistä mitkä eivät näy ulospäin.

Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.

Juuei. Se voi yhtä hyvin olla motorinen.

Ei , kun kehitysvamma on aina älyllinen vamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en usko, että kehitysvammaisuus jäisi kokonaan bongaamatta lapsuuden aikana. Nimittäin kehitysvammaisuus määritelmällisesti tarkoittaa tietyn tason alle jäävää älykkyysosamäärää. Eli kyllä se huomataan koulussa viimeistään oppimiskyvyn myötä.

Ei huomata aina. Tai huomataan, että jotain on vialla, mutta ei tutkia. Myös vanhempi voi kieltää tutkimasta.

Jos äo on alle 70, niin koulunkäyminen on käytännössä mahdotonta ilman mukautettua opetussuunnitelmaa. Silloin ohjataan kouluterveydenhoitajalle ja lääkärille tutkimuksiin. Heikkolahjaiset sen sijaan saattaisivat jäädäkin huomaamatta, sillä heillä on yli 70 äo.

Miksi sä jaksat änkyttää tällaista, kun tässäkin keskustelussa on jo linkattuna tietoa siitä, että suomessa on valtava määrä diagnosoimattomia lievästi kehitysvammaisia, jotka eivät pärjää yhteiskunnassa?

Ja samassa linkissä vielä haastateltuna nainen, joka sai lievän keva-diagnoosin aikuisena.

Eli KYLLÄ, SUOMESSA VOI PÄÄSTÄ LÄPI PERUSKOULUN LIEVÄSTI KEHITYSVAMMAISENA. Toki voi olla kaikenmaailman tukitoimia ja muita, mutta asian ydintä ei ymmärretä, eli puhutaan vaan oppimisvaikeuksista, vaikka kunnolla tutkittaessa huomattaisiin, että kyseessä on kehitysvamma.

Lähteesi on yhden ihmisen haastattelu iltapäivälehdestä ja ihminen taisi olla jo vähän vanhempi. Nykyään kyllä huomataan kaikenlaiset poikkeamat viimeistään koulussa ja usein jo päiväkodissa.

Olen itse nähnyt läheltä miten selvästi kehitysvammainen käy peruskoulua. Ekaluokan tasoiset tehtävät koko ajan. Vanhemmat kieltävät tutkimukset ja odottavat lapsesta jotain suurta.

Se on ihan totta, että peruskoulusta valmistuu hyvin heikoilla valmiuksilla olevia nuoria. Tukea, tukea ja tukea on annettu, mutta ei tepsi laaja-alaisten erityisopettajien taiat heihin. Mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Osa heikoista oppilaista lähestyy kehitysvammaista taidoiltaan, ja jotkut diagnoosit laaja-alaisista oppimisvaikeuksista voivat myöhemmin muuttua lieväksi kevaksi, mikä on henkilön kannalta eduksi, kun mukaan tulee yhteiskunnan tuet toisin kuin terveen kirjoissa oleville heikoille. Näitä terveen kirjoilla olevia heikkoja on helppo höynäyttää vahvempien toimesta ja teininä paineet kasvavat. Sosiaaliset kuviotkin ovat heille liikaa pyydettyjä.

Pelkkiä huonoja oppijoita ei pidä tuomita heikkolahjaisiksi. Omat kokemukset huonoista oppijoista: jotka ovat niitä vitosen ja kutosen oppilaita, mutta muuten hoksaavia, mukavia, hyviä ylläpitämään sosiaalisia suhteita sekä loistavia käytännön asioissa kuten teknisissä asioissa tai pelaamisen parissa. Heillä on mahdollisuus hankkia ammatti vaikkapa oppisopimuksen kautta, sillä reippaalla olemuksella he tekevät työnantajiin hyvän vaikutuksen.

Heikoimmille on vaikeaa keksiä edes ammattia, jossa olisi mahdollisuus pärjätä tulevaisuudessa. Siivoustyökin alkaa olla heille vaativaa työelämän muuttuessa entistä kovemmaksi, ja keskiarvon pitäisi olla yli 7:stä ja työtä tehdään kello kaulassa. Ei ole helppoa ei. Apukoulut pitäisi ehdottomasti saada takaisin, koska peruskoulu on noin kyvyttömälle täyttä rääkkäystä, vaikkei opettajat opeta peruskoulussa mitään kvanttifysiikkaa, vaan perusasioita.

Kehitysvammaisillakin voi vaihdella taitoprofiilit ja he voivat hyvän muistin ansiosta sisäistää kirjan sisällöt, mutta ei ymmärretä sitten käsitteitä konkretiassa. On ollut joitain juttuja Downin syndroomaisista lapsista yleisopetuksen puolella ja mainittu samalla lasten hyvä muisti. Joo, voihan se hyvä muisti olla, muttei se pelkästään riitä kemiaa opetellessa vaan on osattava myös soveltaa sekä ymmärtää lukemansa. Paperilla voivat näyttääkin hyvältä, mutta todellisuus voi olla toinen. Koko peruskoulu palvelee eniten keskinkertaista massaa ja siellä painotetaan eniten ulkolukuun.

Nykyään ihan kaikille on pakko saada joku diagnoosi 👿

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lievä kehitysvamma voi hyvinkin jäädä diagnosoimatta, jos vanhemmat eivät halua lasta asianmukaisiin tutkimuksiin. Tällöin lapsi saa tukea koulussa ja mukautetaan oppiaineita. Kehitysvamma diagnoosi tulee yleensä ennen kouluikää, mutta ei niillä jotka eivät pääse tutkimuksiin ja/tai vanhemmat eivät tunnusta ongelmia ja suostu tuossa vaiheessa tutkimuksiin.

Usein kehitysvamma pidetään hyvin stereotyyppisenä asiana, ja asiaa ei osaa epäillä (muu kuin neurologi oikeassa yhteydessä), mikäli lapsi esim. kehittyy motorisesti normaalisti. Usein tutkimuksiin lähdetään sillä ajatuksella, että on puheen viivästymää tai esimerkiksi autismikirjoa, mutta diagnoosi sitten yllättää niin lapsen vanhemmat kuin hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Alle kouluikäisen normaalia alempaa kognitiivista toimintakykyä voi olla yllättävän vaikeaa huomata ilman kunnon testejä - poislukien kun lapsi jää jälkeen muista jo vauvaiässä. Asiat on helppo selittää uhmalla, kielen kehityksen viivästymällä jne. Puheen ymmärtämistäkin on todella vaikeaa arvioida ilman konkreettisia testejä, sillä lapsi voi olla reagoimatta puheeseen asianmukaisesti monestakin syystä.

Mutta mitä käy, jos vanhempi kieltäytyy lähettämästä tutkimuksiin? Koulusta tulee sen verran paljon painostusta tai laittavat lähetteen suoraan kouluterveydenhoitajan kautta, että nykyisin ei voi jäädä huomaamatta todella graavit kehityspoikkeamat.

Jos haluaa/tarvitaan paikka erityiskouluun tai erityistä tukea, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunto käytännössä. Ei niitä erityiskoulupaikkoja tai erityisen tuen päätöstä saa ilman lausuntoja, ja lausuntoja edeltävät tutkimukset ja tutkimusten myötä tulee jonkinlainen diagnoosi.

Toivottavasti johtaa myös lastensuojeluilmoitukseen, jos vanhemmat kieltäytyvät lähettämästä lasta suositeltuihin tutkimuksiin. Minkälainen vanhempi ei halua tietoa, apua ja tukea lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lievä kehitysvamma voi hyvinkin jäädä diagnosoimatta, jos vanhemmat eivät halua lasta asianmukaisiin tutkimuksiin. Tällöin lapsi saa tukea koulussa ja mukautetaan oppiaineita. Kehitysvamma diagnoosi tulee yleensä ennen kouluikää, mutta ei niillä jotka eivät pääse tutkimuksiin ja/tai vanhemmat eivät tunnusta ongelmia ja suostu tuossa vaiheessa tutkimuksiin.

Usein kehitysvamma pidetään hyvin stereotyyppisenä asiana, ja asiaa ei osaa epäillä (muu kuin neurologi oikeassa yhteydessä), mikäli lapsi esim. kehittyy motorisesti normaalisti. Usein tutkimuksiin lähdetään sillä ajatuksella, että on puheen viivästymää tai esimerkiksi autismikirjoa, mutta diagnoosi sitten yllättää niin lapsen vanhemmat kuin hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Alle kouluikäisen normaalia alempaa kognitiivista toimintakykyä voi olla yllättävän vaikeaa huomata ilman kunnon testejä - poislukien kun lapsi jää jälkeen muista jo vauvaiässä. Asiat on helppo selittää uhmalla, kielen kehityksen viivästymällä jne. Puheen ymmärtämistäkin on todella vaikeaa arvioida ilman konkreettisia testejä, sillä lapsi voi olla reagoimatta puheeseen asianmukaisesti monestakin syystä.

Mutta mitä käy, jos vanhempi kieltäytyy lähettämästä tutkimuksiin? Koulusta tulee sen verran paljon painostusta tai laittavat lähetteen suoraan kouluterveydenhoitajan kautta, että nykyisin ei voi jäädä huomaamatta todella graavit kehityspoikkeamat.

Jos haluaa/tarvitaan paikka erityiskouluun tai erityistä tukea, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunto käytännössä. Ei niitä erityiskoulupaikkoja tai erityisen tuen päätöstä saa ilman lausuntoja, ja lausuntoja edeltävät tutkimukset ja tutkimusten myötä tulee jonkinlainen diagnoosi.

Toivottavasti johtaa myös lastensuojeluilmoitukseen, jos vanhemmat kieltäytyvät lähettämästä lasta suositeltuihin tutkimuksiin. Minkälainen vanhempi ei halua tietoa, apua ja tukea lapselleen?

Sellainen joka ei hyväksy asiaa. Haluaa, että lapsi on ihan kuten muutkin. Alitajunnassaan tietää, että diagnoosi tulee jos lapsi tutkitaan. Näitä vanhempia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lievä kehitysvamma voi hyvinkin jäädä diagnosoimatta, jos vanhemmat eivät halua lasta asianmukaisiin tutkimuksiin. Tällöin lapsi saa tukea koulussa ja mukautetaan oppiaineita. Kehitysvamma diagnoosi tulee yleensä ennen kouluikää, mutta ei niillä jotka eivät pääse tutkimuksiin ja/tai vanhemmat eivät tunnusta ongelmia ja suostu tuossa vaiheessa tutkimuksiin.

Usein kehitysvamma pidetään hyvin stereotyyppisenä asiana, ja asiaa ei osaa epäillä (muu kuin neurologi oikeassa yhteydessä), mikäli lapsi esim. kehittyy motorisesti normaalisti. Usein tutkimuksiin lähdetään sillä ajatuksella, että on puheen viivästymää tai esimerkiksi autismikirjoa, mutta diagnoosi sitten yllättää niin lapsen vanhemmat kuin hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Alle kouluikäisen normaalia alempaa kognitiivista toimintakykyä voi olla yllättävän vaikeaa huomata ilman kunnon testejä - poislukien kun lapsi jää jälkeen muista jo vauvaiässä. Asiat on helppo selittää uhmalla, kielen kehityksen viivästymällä jne. Puheen ymmärtämistäkin on todella vaikeaa arvioida ilman konkreettisia testejä, sillä lapsi voi olla reagoimatta puheeseen asianmukaisesti monestakin syystä.

Mutta mitä käy, jos vanhempi kieltäytyy lähettämästä tutkimuksiin? Koulusta tulee sen verran paljon painostusta tai laittavat lähetteen suoraan kouluterveydenhoitajan kautta, että nykyisin ei voi jäädä huomaamatta todella graavit kehityspoikkeamat.

Jos haluaa/tarvitaan paikka erityiskouluun tai erityistä tukea, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunto käytännössä. Ei niitä erityiskoulupaikkoja tai erityisen tuen päätöstä saa ilman lausuntoja, ja lausuntoja edeltävät tutkimukset ja tutkimusten myötä tulee jonkinlainen diagnoosi.

Toivottavasti johtaa myös lastensuojeluilmoitukseen, jos vanhemmat kieltäytyvät lähettämästä lasta suositeltuihin tutkimuksiin. Minkälainen vanhempi ei halua tietoa, apua ja tukea lapselleen?

Sellainen joka ei hyväksy asiaa. Haluaa, että lapsi on ihan kuten muutkin. Alitajunnassaan tietää, että diagnoosi tulee jos lapsi tutkitaan. Näitä vanhempia on.

Yläkoulun opena olen kohdannut vanhempia, joille on vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että lapsi on heikko eikä pärjää normitahtiin. Vanhemmat voivat vaatia lapsiraukoilta mahdottomia, ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Vanhemmat myös vaativat koealueiden pienentämistä ja helpotusta, mutta silti pitäisi arvioida samalla lailla kuin muutkin oppilaat.

Tarkoitan nyt niitä lapsia, joilla ei ole keva-diagnoosia mutta eivät silti ole kovin pärjääviä selviytyäkseen peruskoulusta johtuen laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Heidän tilanne on kaikista kurjin, koska joutuvat oman onnensa nojaan ja saavat syrjäytyä rauhassa aikuisina. Kehitysvammaisista yhteiskunta pitää taas huolen.

Niinpä. Itsekin olin ongelma lapsi ja kärsin monista adhd piirteistä, mutta 80-luvulla näitä ei diagnosoitu vaan pidettiin ongelma lapsena ja hakattiin kiltiksi. Ei oo elämä aina niin reilua kaikille....

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Itsekin olin ongelma lapsi ja kärsin monista adhd piirteistä, mutta 80-luvulla näitä ei diagnosoitu vaan pidettiin ongelma lapsena ja hakattiin kiltiksi. Ei oo elämä aina niin reilua kaikille....

Oletko selvittänyt nyt piirteiden syytä ammattilaisella? Voisi helpottaa ainakin tieto siitä, mistä kiikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku taas jakaa täyttä scheissee täällä kihitysvammoista.

Tukiliitto.fi :

"Kehitysvamma voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Vamman aste vaihtelee vaikeasta kehitysvammasta lievään oppimisvaikeuteen. Monilla kehitysvammaisilla ihmisillä on lisävammoja, jotka saattavat vaikeuttaa liikkumista, puhetta tai vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa."

Lievää oppimisvaikeutta ei lueta kehitysvammaksi, vaan kehitysvamman määritelmä sisältää matalan älykkyyden.

Nyt on tuubaa lipsahtanut tukiliiton sivulle.

Minulla on 2 kehitysvammaista lasta, joten tiedän kyllä, mistä puhun.

Jos on pitkään tekemisissä lievästikin kehitysvammaisen kanssa, niin kyllä sen huomaa että lievemmilläänkin se tuo mukanaan matalan äo:n. Lievä oppimisvaikeus on aivan eri asia, sanokaa minun sanoneen. Onko tuo kehitysvammasta puhuminen lievänä oppimisvaikeutena jotain kaunistelua sen sijaan, että sanottaisiin asioiden todellinen laita (matala älykkyys).

Tuli nyt kehitysvammastakin mieleen, että onko termistöä menty muuttamaan vai pidetäänkö meitä ihmisiä nyt ihan pihalla oikeista termeistä. Kun eräs tubettaja puhui, ettei hänellä dignosoitu kehitysvamma ole älyllinen kehitysvamma, vaan "tavallinen" kehitysvamma. Mikä nyt on se "tavallinen kehitysvamma"?

Heikkolahjaisuuskin on korvattu nykyään termillä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Silti näköjään joidenkin palstalaisten lapsilla on omien kommenttiensa mukaan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, lukihäiriötä ja adhd:ta ja samassa kontekstissa puhutaan kohtuullisesta tai jopa hyvästä koulumenestyksestä ilman suurempia tukitoimia ja helpotuksia.

Tiedän itse asiassa henkilön, joka elättää itsensä yksityisyrittäjänä. Puhui alkuun kolmesta spesifistä diagnoosistaan, mutta myöhemmin puhui kuinka hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ehkä olen sitten itse hölmö, etten tajua että laaja-alaiset oppimisvaikeudet voi tarkoittaa kolmen diagnoosin komboa (esim. adhd, lukihäiriö ja kehityksellinen kielihäiriö) ja netin antama tieto laaja-alaisista oppimisvaikeuksista onkin valetta.

Matalasta älykkyydestä on tehty tabu. Jopa opettajallekin on vaikeaa tajuta, että mistä sanankäänteistä hän voisi päätellä mistä ne oppilaan pulmat johtuvat. On haasteita siinä ja tässä, on heikko prosessointinopeus. Helpottaisi opettajankin työtä, jos lausunnoissa sanottaisiin suoraan, mikä se oppilaan vaikeus oikeasti on. Onko se oikeasti matala älykkyys vai lukihäiriö, tietää sitten vaatiako enemmän tai vähemmän oppilaalta.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Itsekin olin ongelma lapsi ja kärsin monista adhd piirteistä, mutta 80-luvulla näitä ei diagnosoitu vaan pidettiin ongelma lapsena ja hakattiin kiltiksi. Ei oo elämä aina niin reilua kaikille....

80-luvulla taisi olla vielä MBD-oireyhtymä, joka on nykyään ADHD tai monimuotoinen kehityshäiriö.

Mulla on diagnosoimaton kehitysvamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ei muka huomata nykypäivänä?

Esimerkiksi tästä syystä:

Peruskoulun päättää uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan joka vuosi noin 6 000 nuorta, joilla ei ole riittävää lukutaitoa. Se tarkoittaa 11 prosenttia ikäluokasta, ja osuus on kasvanut hiljalleen 2000-luvun mittaan.

Peruskoulusta päästään läpi niin olemattomalla osaamisella, että sinne joukkoon hukkuu näitä lievästi kehitysvammaisia joita ei diagnosoida. Käytännössä kaikki pääsevät aina seuraavalle luokalle, vaikka oppimistulokset olisivat täysin surkeita.

Tuossa on kyse ympäristötekijöistä, ei geneettisestä heikkolahjaisuudesta - sanotaan että 99 % todennäköisyydellä. Fyysiset kirjat on korvattu äänikirjoilla ja fyysiset kirjat on jätetty kirjastoon pölyttymään. Opettajat joutuvat vääntämään rautalangasta oppilaille, mitä tarkoittavat sanat mm. verso, silmu ja hangoitella. Raamattukin pitää kääntää uudestaan ja helpommalle suomen kielelle, kun nuoret ei ymmärrä nykyistä suomennosta. Koulussa ei tee mieli ponnistella ja jos ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu, niin kaivataan repusta ennemmin TikTok esiin.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin raskauden aikana äidin alkoholinkäytön takia vammautuneet jää usein tunnistamata. Vauriot voivat olla niin moninaisia.

Olen ikuisesti katkera äidilleni joka poltti tupakkaa koko raskauteni ajan 80-luvulla ja joi saunakaljat...Minun testattu äo 77 ja aina ollu vaikeeta koulussa ja ihmsiten kanssa, nyt eläkkeellä kun ei mihinkään töihin pysty.

KIITOS ÄITI! PILASIT MUN ELÄMÄN!

Itse olin ns vaikea tapaus lapsena koulussa, pahoja oppimisvaikeuksia matikassa ekaluokalta lähtien ja hahmotusvaikeuksia, en tullut muiden lasten kanssa toimeen, käytös oli liian erilaista. Opettajani oli ottanut yhteyttä vanhempiini ja kehottanut heitä viemään minut tutkimuksiin, koska en ollut opettajani mielestä normaali, tämä siis 90-luvulla eräällä pikkupaikkakunnalla.

Sain tietää asiasta vasta aikuisena, kun äiti kertoi. Eivät isäni kanssa halunneet uskoa opettajaa, vaan sulkivat silmänsä ongelmiltani. Lopputuloksena mt-perusteinen eläke alle 40v ja koko elämä meni perseelleen oppimisvaikeuksien ja sosiaalisten vaikeuksien takia. Aikuisena psykan testeissä selvisi että olen nepsy ja se selittää monta asiaa...

Vanhemmat, viekää oikeasti lapsenne tutkimuksiin jos koulusta annetaan sellaista signaalia, muutoin lapsenne loppuelämä saattaa mennä pilalle jos he eivät saa apua ajoissa! Näin kävi minulle ja enää on myöhäistä yrittää kuntouttaa

Vierailija kirjoitti:

Miehen siskohan ei uskonut että lapsi tarvitsee tukea, anoppi, joka muuten oli järki-ihminen, tuki häntä tässä. Seurauksena vakavat ongelmat ja huostaanotto murrosiässä. Ongelmat kestivät vuosia, sitten tämä nuori jotenkin sai itseään niskasta kiinni, hoiti asioitaan kuntoon, hommasi ammatin, tutkitutti itse itsensä ja sai apua, täysi-ikäisenä. Nyt menee kuulemma ihan mukavasti. 

Paska äiti tuossakin :(  Miten voi joillakin ottaa niin ylpeyden päälle ettei oma lapsi olekaan ns normaali ja apua ei haeta? Tekee sille lapselle karhunpalveluksen. Itse olen tällaisten vanhempien lapsi ja on vaikea antaa anteeksi, etteivät hankkineet minulle apua, koulu meni penkin alle ja elämä muutenkin

Uskon, että vangeista ja päihdeaineiden väärinkäyttäjistä löytyy lievästi kehitysvammaisia ja heikkolahjaisia, diagnosoimattomia kylläkin. Todella kova hinta siitä, että saa olla itsenäinen ja samanlainen. Sitä se itsemääräämisoikeus todellisuudessa on, laillista heitteillejättöä.

Naapurissa asuu ihminen, jolla epäilen vähintään lievää kehitysvammaa. Me naapurit olemme auttaneet häntä laittamalla laskuja suoraveloitukseen, siivoamisessa ja puhelimen käytössä. Jopa vanhuksille suunnatun Doro-puhelimen käyttö on hänelle vaikeaa. Tutkimuksiin tuskin saamme häntä millään.

Huoli-ilmoituksen olen tehnyt hänestä, mutta mihinkään se ei ole johtanut. On voitu vain soittaa ja todeta tilanne normaaliksi, vaikka koti on kuin kaatopaikka eikä osata muistakaan asioista huolehtia itse opastuksen jälkeenkään.

Yli 50 vuotta sitten kehitysvammaisilla ja heikkolahjaisilla oli lain edessä asema (vajaavaltaisuus), joka suojeli heitä kaikenmaailman hampeilta. Itsemääräämisoikeuden myötä tällaiset hampit saavat rauhassa tyhjentää heikolla ymmärryksellä varustetun ihmisen tilin tyhjäksi ja käyttää seksuaalisesti hyväksi. Ihan tekopyhää hurskastelua, että kehitysvammaisen pitäisi tehdä omat virheensä ja saa asua itsenäisyyden ja samanlaisuuden nimissä kaatopaikassa huonosti ravittuna ja seksuaalisesti hyväksikäytettynä.