Ajatelkaas, että osa kehitysvammaisista

Minä tiedän lievästi cp vammaisen lapsen jonka vanhemmat kertoivat tälle vammasta vasta lähempänä täysi ikää. Ei vaikuttanut lapsen elämään juurikaan, oli niinkuin muutkin lapset mutta hiukan kömpelö ja hitaampi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lievä kehitysvamma voi hyvinkin jäädä diagnosoimatta, jos vanhemmat eivät halua lasta asianmukaisiin tutkimuksiin. Tällöin lapsi saa tukea koulussa ja mukautetaan oppiaineita. Kehitysvamma diagnoosi tulee yleensä ennen kouluikää, mutta ei niillä jotka eivät pääse tutkimuksiin ja/tai vanhemmat eivät tunnusta ongelmia ja suostu tuossa vaiheessa tutkimuksiin.

Usein kehitysvamma pidetään hyvin stereotyyppisenä asiana, ja asiaa ei osaa epäillä (muu kuin neurologi oikeassa yhteydessä), mikäli lapsi esim. kehittyy motorisesti normaalisti. Usein tutkimuksiin lähdetään sillä ajatuksella, että on puheen viivästymää tai esimerkiksi autismikirjoa, mutta diagnoosi sitten yllättää niin lapsen vanhemmat kuin hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Alle kouluikäisen normaalia alempaa kognitiivista toimintakykyä voi olla yllättävän vaikeaa huomata ilman kunnon testejä - poislukien kun lapsi jää jälkeen muista jo vauvaiässä. Asiat on helppo selittää uhmalla, kielen kehityksen viivästymällä jne. Puheen ymmärtämistäkin on todella vaikeaa arvioida ilman konkreettisia testejä, sillä lapsi voi olla reagoimatta puheeseen asianmukaisesti monestakin syystä.

Mutta mitä käy, jos vanhempi kieltäytyy lähettämästä tutkimuksiin? Koulusta tulee sen verran paljon painostusta tai laittavat lähetteen suoraan kouluterveydenhoitajan kautta, että nykyisin ei voi jäädä huomaamatta todella graavit kehityspoikkeamat.

Jos haluaa/tarvitaan paikka erityiskouluun tai erityistä tukea, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunto käytännössä. Ei niitä erityiskoulupaikkoja tai erityisen tuen päätöstä saa ilman lausuntoja, ja lausuntoja edeltävät tutkimukset ja tutkimusten myötä tulee jonkinlainen diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän lievästi cp vammaisen lapsen jonka vanhemmat kertoivat tälle vammasta vasta lähempänä täysi ikää. Ei vaikuttanut lapsen elämään juurikaan, oli niinkuin muutkin lapset mutta hiukan kömpelö ja hitaampi kuin muut.

Cp-vamma EI ole kehitysvamma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ei muka huomata nykypäivänä?

Esimerkiksi tästä syystä:

”Peruskoulun päättää uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan joka vuosi noin 6 000 nuorta, joilla ei ole riittävää lukutaitoa. Se tarkoittaa 11 prosenttia ikäluokasta, ja osuus on kasvanut hiljalleen 2000-luvun mittaan.”

Peruskoulusta päästään läpi niin olemattomalla osaamisella, että sinne joukkoon hukkuu näitä lievästi kehitysvammaisia joita ei diagnosoida. Käytännössä kaikki pääsevät aina seuraavalle luokalle, vaikka oppimistulokset olisivat täysin surkeita.

Tuota selittää myös se pojat on poikia asenne.

Yle uutisoi viime vuonna kuinka liki 70% pojista ilmoittaa ettei lue kuin pakosta mikä näkyy sitten myöhemmällä iällä esimerkiksi suppeana sanavarastona.

Eihän nämä mopolla ja pemarilla kaahailevat sankarit muuta sanavarastoa tarvitsekaan kuin "v-ttu, höhöhöhö".

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt samaa. Kävin kyllä lukion ja valmistun ka. C/7,4.

Olen hyvä muistamaan kaikenlaista turhaa nippelifaktaa  mutta mulla on suuria haasteita loogisessa päättelykyvyssä ja matematiikassa. Ja hahmottamisessa ylipäätään. 

Mun on tosi vaikea keskittyä ylipäätään.

Lääkäriltäkin joskus kysyin, niin kuulemma on "ihan yleistä ettei pysty keskittymään". Lukihäiriö testattiin ja sitä ei ollut, päinvastoin testitulos oli keskimääräistä paljon parempi.

Muutenkin koen olevani jotenkin outo, mun on vaikea saada ystäviä ja en tunne oloani "normaaliksi" muiden seurassa. :D Olen miettinyt onko mulla adhd, olenko autistinen vai vain yksinkertaisesti kehitysvammainen.

Itse olen B:n ylioppilas. Peruskoulussa olin kympin oppilas matematiikassa mutta lukiossa alkoi tökkimään oudosti. Pääsin kuitenkin opiskelemaan mutta se tuotti jo paljon vaikeuksia. Tuntuu, että opittu unohtuu saman tien ja jotkut asiat ovat jopa ylivoimaisen haasteellisia aloittaa. Vanhemmiten sitä itsetunto paranee, mutta työttömyyttä on jo ollut liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulee tuosta aloittajasta ihan mieleen, että onko bongannut lähipiiristään jonkun epämiellyttävän ja erikoisen ihmisen ja nyt sovittelee havaitsematta jääneen kehitysvammaisen nimilappua hänelle. Autismi, psykopatia ja narsismi onkin jo koluttu tällä palstalla eli olisiko sittenkin kehitysvammainen tämä inhokki-ihminen? Menikö oikein?

Ei mennyt oikein.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ei muka huomata nykypäivänä?

Esimerkiksi tästä syystä:

”Peruskoulun päättää uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan joka vuosi noin 6 000 nuorta, joilla ei ole riittävää lukutaitoa. Se tarkoittaa 11 prosenttia ikäluokasta, ja osuus on kasvanut hiljalleen 2000-luvun mittaan.”

Peruskoulusta päästään läpi niin olemattomalla osaamisella, että sinne joukkoon hukkuu näitä lievästi kehitysvammaisia joita ei diagnosoida. Käytännössä kaikki pääsevät aina seuraavalle luokalle, vaikka oppimistulokset olisivat täysin surkeita.

14 vuotta oikeistohallitusta jätti raskaan jäljen.

Mulla on keva diagnoosi. En ole varma millon sen sain mutta noin 17 taisin olla kun sen kuulin ensi kerran. Kävin tavallisen koulun osan pienluokassa opettajan kanssa kahdestaan ja osassa kouluavustaja oli apuna isossa luokassa. Mukautuksia oli jonkun verran. Peruskoulu oli silti tosi rankka ja en pysynyt perässä kun Opettaja puhui. Eräät opettajat ja monet oppilaat kiusasi koko peruskoulun ajan. Olin kuulemma tyhmä ja avuton.

Kehitysvammalaitoksissa on ne oikeat monivammaiset ja epämuodostuneet joista ei puhuta.Myös väkivallan seurauksia. Älkää olko ylpeitä sillä kukaan ei koskaan voi tietää mikä kohtalo on toisella tai tulee omalle kohdalle. Se että lapsi syntyy vammaisena on vanhemmille kova juttu.

Meillä oli potilaana mies joka löytyi parkkipaikalta moottoripyöränsä vierestä tajuttomana aamulla kypärä päässä. Hän joutui lopulta kehitysvammaisten osastolle mutta päävamma oli niskassa. Ihmiseltä voi elämä loppua yhtä äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en usko, että kehitysvammaisuus jäisi kokonaan bongaamatta lapsuuden aikana. Nimittäin kehitysvammaisuus määritelmällisesti tarkoittaa tietyn tason alle jäävää älykkyysosamäärää. Eli kyllä se huomataan koulussa viimeistään oppimiskyvyn myötä.

Ei huomata aina. Tai huomataan, että jotain on vialla, mutta ei tutkia. Myös vanhempi voi kieltää tutkimasta.

Jos äo on alle 70, niin koulunkäyminen on käytännössä mahdotonta ilman mukautettua opetussuunnitelmaa. Silloin ohjataan kouluterveydenhoitajalle ja lääkärille tutkimuksiin. Heikkolahjaiset sen sijaan saattaisivat jäädäkin huomaamatta, sillä heillä on yli 70 äo.

Miksi sä jaksat änkyttää tällaista, kun tässäkin keskustelussa on jo linkattuna tietoa siitä, että suomessa on valtava määrä diagnosoimattomia lievästi kehitysvammaisia, jotka eivät pärjää yhteiskunnassa?

Ja samassa linkissä vielä haastateltuna nainen, joka sai lievän keva-diagnoosin aikuisena.

Eli KYLLÄ, SUOMESSA VOI PÄÄSTÄ LÄPI PERUSKOULUN LIEVÄSTI KEHITYSVAMMAISENA. Toki voi olla kaikenmaailman tukitoimia ja muita, mutta asian ydintä ei ymmärretä, eli puhutaan vaan oppimisvaikeuksista, vaikka kunnolla tutkittaessa huomattaisiin, että kyseessä on kehitysvamma.

Kyseessä on epäilemättä rajatapaus, ei kovin yleinen sellainen.

Peruskoulun voi läpäistä ihan helposti mukautetuin arvosanoin. Mahdollisimman monelle nuorelle halutaan peruskoulun päättötodistus. Nämä ovat sitten ongelma ammatillisissa oppilaitoksissa... mutta sielläkin mukautetaan ja saavat tutkintotodistuksen opintojen päätteeksi. Voivat hyvin pärjätä alan yksinkertaisissa töissä.

Miten toksoplasmoosin kohdussa saaneet? Eikös heillä usein ole niin, että pikkulapsina kaikki hyvin, mutta jossakin vaiheessa myöhemmin alkaa alamäki. Ja varmaan useimmat jää ilman diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

En ole kehitysvammainen.

Taidanpa kuitenkin olla vaikka esität normaalia.

Minäkin olen välillä miettinyt, voisiko minulla olla joku vammaisuus, mitä ei vaan ole huomattu koskaan. 

Kehitysvammadiagnoosi on veteen piirretty viiva. Älykkyys ilmenee Gaussin käyrän mukaisesti, ja keva-raja on vain sovittu johonkin kohtaan. Osa ihmisistä keikkuu väistämättä tuon rajan tuntumassa, ja joku lääkäri sitten vain päättää, kummalle puolelle rajaa tutkittava määritellään, eli onko hän kehitysvammainen vai monimuotoiset kehityshäiriöt (= heikkolahjainen). Siksi diagnoosi voi tulla vasta aikuisena. Koulupolku taas räätälöidään diagnoosista riippumatta.

Vttu öhöhö.

Mun luokalla oli yläasteella poika, joka ei lukenut kunnolla. Mutta se oli 70-lukua loppupuolta. Ainoa missä oli hyvä, oli tekniset käsityöt. Lähisukulainen sai mbd-diagnoosin 17-vuotiaana, itse alkoi tutkituttaa itseään ja oli osana paikallisen lääkärin väitöskirjaa. Sukulainen sai kyllä käytyä koulut ja on loistavassa matikassa, mutat kun kävi kansalaiskoulun ja sitten ammattikoulun, niin niistä selvisi hyvin moni sen ajan nuori. Ennen peruskoulua lievät tapaukset pärjäsivätkin kansalaiskoulussa jopa hyvin, kun oli niin paljon käytäntöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonolla tuurilla sattuu älykkäälle lapselle lukivaikeus, ADD ja asperger...

Vielä huonommalla tuurilla sattuu tyhmälle lapselle lukivaikeus, ADD ja asperger.

Juu ei ole kivaa T: Nämä eriasteisina omaava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lievä kehitysvamma voi hyvinkin jäädä diagnosoimatta, jos vanhemmat eivät halua lasta asianmukaisiin tutkimuksiin. Tällöin lapsi saa tukea koulussa ja mukautetaan oppiaineita. Kehitysvamma diagnoosi tulee yleensä ennen kouluikää, mutta ei niillä jotka eivät pääse tutkimuksiin ja/tai vanhemmat eivät tunnusta ongelmia ja suostu tuossa vaiheessa tutkimuksiin.

Usein kehitysvamma pidetään hyvin stereotyyppisenä asiana, ja asiaa ei osaa epäillä (muu kuin neurologi oikeassa yhteydessä), mikäli lapsi esim. kehittyy motorisesti normaalisti. Usein tutkimuksiin lähdetään sillä ajatuksella, että on puheen viivästymää tai esimerkiksi autismikirjoa, mutta diagnoosi sitten yllättää niin lapsen vanhemmat kuin hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Alle kouluikäisen normaalia alempaa kognitiivista toimintakykyä voi olla yllättävän vaikeaa huomata ilman kunnon testejä - poislukien kun lapsi jää jälkeen muista jo vauvaiässä. Asiat on helppo selittää uhmalla, kielen kehityksen viivästymällä jne. Puheen ymmärtämistäkin on todella vaikeaa arvioida ilman konkreettisia testejä, sillä lapsi voi olla reagoimatta puheeseen asianmukaisesti monestakin syystä.

Mutta mitä käy, jos vanhempi kieltäytyy lähettämästä tutkimuksiin? Koulusta tulee sen verran paljon painostusta tai laittavat lähetteen suoraan kouluterveydenhoitajan kautta, että nykyisin ei voi jäädä huomaamatta todella graavit kehityspoikkeamat.

Jos haluaa/tarvitaan paikka erityiskouluun tai erityistä tukea, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunto käytännössä. Ei niitä erityiskoulupaikkoja tai erityisen tuen päätöstä saa ilman lausuntoja, ja lausuntoja edeltävät tutkimukset ja tutkimusten myötä tulee jonkinlainen diagnoosi.

Olen ollut pitkään koulupsykologina ja vastaan on tullut kymmeniä oppilaita, joiden kehitysvammaisuus on diagnosoitu vasta 15-17 -vuotiaina. Varmasti paljon on mennyt myös ohi. Moni näistä lapsista on ollut tutkimuksissa alle kouluikäisinä, kun neuvolassa on huomattu, että kehitys ei suju toivotusti. Saattaapa jokin diagnoosikin olla. Esim. kehitysviivästymä, kielellinen erityisvaikeus tms. Osa on tutkittu myös koulussa ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet todettu. Osa on ollut pienluokalla aina. Erityisessä tuessa lähes kaikki. Todistus joko täynnä vitosia yai sitten oppimäärät yksilölliset.

Jos tällainen nuori tulee koulupsykologin tutkimuksiin peruskoulun lopussa, voi tuloksena olla erittäin heikko suoriutuminen testissä ja näin ohjaus kehitysvammapolille tai neurolle. Koulupsykologeille on valtavat jonot, joten varmasti moni jää tutkimatta. Lisäksi vaaditaan perheeltä melkoista aktiivisuutta sen jatkolähetteeen kanssa. Ei kouluterkka voi mitään lähetteitä tehdä. Tarvitaan lääkärin lähete, eli perheen pitää varata omalääkärille aika osata selittää hänelle asiat. Usein jo se omalääkäriajan varaaminen on osalle perheistä vaikeaa (joko henkisesti tai konkreettisesti).

Suomalaisissa paljon fasd piirteitä ulkonäössä, ehkä vaan rotumme on tällainen.